sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Koulut loppuivat, mitäs nyt tekisi?

Orvokeissa on jotain maagista.
Hento tuoksu,
kukka vähän kuin naama...
Ensimmäisen vuoden yläasteikäinen tuli ihan hyvän todistuksen kanssa kotiin. Pari kymppiä ja jokunen ysi. Oli siellä joku seiskakin, käsitöistä. Käsityöistä innostuneen äidin lapsi ei ole siinä mielessä samasta puusta veistetty kuin äitinsä - mutta enhän ollut toisaalta hyvä käsitöissä koulussa itsekään. Ope ei tykännyt ja antoi kuutosen. Se kirveltää vieläkin - mutta kun en tykännyt, kun se hipelöi sovituskopissa. Yäk.

Nyt on kesäloma siis alkanut. Lapselle ei ole yhtään leiriä varattu - rahaa ei ole. Katsotaan, päivä kerrallaan. Alussa saa olla viikon kavereiden kanssa, ensi viikonloppuna käydään mummilassa. Mietitään vaihtoehtoja, koko ajan. Nyt on lapsi kaverin kanssa uimassa uimakeskuksessa. Olen kotona esikoisen kanssa jonka on tarkoitus päntätä ensi viikolla oleviin pääsykokeisiin. Jos jotakin elämässä tällä hetkellä toivon, on se tässä: voi kun pääsisi nuori opiskelupaikkaan! Hän pyrkii nyt jo kolmatta kertaa jatko-opiskelupaikkaan, tosin joka kerta eri kouluun. Hän asuu kotona eikä ole töissä - ainut tavoite on päästä sisään oppilaitokseen.

Ei se kuollut ole, ihan rento vaan.
Työttömän äidin lapsi, työtön itsekin. Meillä ei tilastollisesti ole kovin mahtavat mahdollisuudet onnistumiseen - mutta keskellä elämää ei tarvitse tilastoja tuijotella, pitää vain elää niin hyvin kuin ikinä pystyy.

Aronia kukkii sekin.
Itse olen pusannut kolme työpaikkahakemusta tänään. Niiden teko tökkii jo niin, että melkein oksettaa. Silti yritän tosissani saada jokaiseen hakemukseen jonkinlaisen hengen palon, että pääsisin eteenpäin. Haastatteluun nyt ensi alkuun. Olen saanut nykyisessä "harjoittelupaikassani" kuulla, että firmalla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia palkata minua tämän ilmaistyöjakson jälkeen, joten eipä tässä muuta voi kun lähetellä hakemuksia ja tehdä niistä entistä parempia. Samalla yritän tehdä työs hyvin - mutta pakko myöntää, että into hävisi kuin salaman iskusta, kun kuulin kaiken kehumisen jälkeen, että töitä ei ole tulossa palkallisena ollenkaan. Itsekin mietin, miten näin kävi: kuin ilmapallosta olisi päästetty ilma: ensin olin pinkeä ja innosta soikea, sitten,  ihan hetkessä, kuin tyhjä ja lörtsy pallo lattialla. Ei paljon enää tarjouksen teko kiinnosta - ja siitä kuitenkin on kiinni yrityksen tulevaisuus. Oma tulevaisuus sen sijaan katosi taas jonnekin sumuun.

Jos olen onnistunut saamaan kaksi ilmaistyöpaikkaa putkeen, olisi nyt aika kolmannen: tällä kerralla palkalla, kiitos!

Hyvää ja ihanaa kesää kaikille - köyhille ja rikkaille, työllisille ja työttömille!
Pihlaja kukkii suurin, tuoksuvin tertuin.