lauantai 24. tammikuuta 2015

Marsu nukkui yöllä pois tästä maailmasta

Marsu vielä hyväkunoisena
Aamulla herätessä tiesin sen: Marsu on kuollut.

Keittiöön mennessä se ei sitten uikuttanutkaan, niinkuin yli kuuden vuoden aikana aina. Eilen se vielä pyysi ruokaa ja söi sitä mielellään. Illallakin annoin sille vielä lesepuuroa ja mantelin, kauraryynejä ja heinää. Kaikki se söi. Pidin sitä sylissä ja silittelin. Se oli jo poissaoleva, takajalat olivat jäykät. Viikon, tai ehkä ylikin, arvasin ja näin, että marsun aika on pian koittanut.

Aamulla oli pää painunut heiniä vasten, ei enää noussut tarkkailemaan, ruokaa ei enää tarvitse antaa.

Eläimestä luopuminen on aina vaikeaa - tämäkin marsu-poika on on ollut osa meidän perheen elämää yli  kuusi vuotta.

Kesäisin marsuhäkki vietiin ulos, nurmelle ne pääsivät veljen kanssa kauniilla säällä, vain häkin yläosa nurmella, etteivät linnut tai muut eläimet hyökkää niitä saalistamaan. Siellä ne kalusivat sitten ruohoa mahantäydeltä.
Isoveli

Isoveli kuoli jo syyskuussa 2012.

Elämä jatkuu.

perjantai 23. tammikuuta 2015

Ruuan halpuutuksesta vuoden markkinointiteko?

Prisman hedelmätiski. Ei ole halpuutettu täällä, ei tokikaan
"Salaattia ostetaan jos rahaa jää" luettiin television ruoka-keskustelussa sinne lähetetty viesti. Ruokakeskustelu puhuttaa - S-ketjun markkinointitemppu jolla ne saivat muutaman kymmenen tuotteen hinnanalennuksen Prismoissa koko viikon suureksi uutiseksi. Nyt jopa koko A-studio puhuu aiheesta ruuan hinta. Keksivät vielä uuden sanankin: halpuuttaminen. Tuleekohan tuosta vuoden uus-sana? Yksi vuoden markkinointitekoja tämä ainakin on, sen voi sanoa. Kuinka moni saa oman markkinointikampanjansa pääuutiseksi ja koko median puhumaan asiasta viikon ajaksi - tai vielä pidempää`?

Voihan siitä puhua, niinkuin mistä muustakin. Ei se ruoka puhumalla halpene ja jos yksi kauppaketjun osa laskee muutaman tuotteen hinnan, ei onni siitä urkene... Oltermanni ei tule jatkossakaan nousemaan ostoskoriini vaikka juustosta tykkäänkin, ei myöskään ne limsat ja olut jotka laskettiin. Sininen maito kyllä, ja tietenkin reissumiehet. Molempia saa kyllä yjä halvemmalla Lidlistä - ja sieltä saa halvemmalla myös bihanneksia ja hedelmiä jotka suomalaisssa kaupoissa ovat liian kalliita minun perheelleni. Porkkanat ovat meillä narskutettavana, appesiineja myös on onneksi pystynyt vähön ostamaan viime aikoina. Jonkun mielestä ruoka on aina hintansa väärti - mutta surku vaan sitten, jos siihen ei rahaa ole.

Lounas tiistailta: pinaattikeittoa, kananmuna ja piirakka.
Lasi vettä. Reilun euron ateria.

Lamakautena saa työtömäksi ollut joka päivä olla onnellinen, jos on illalla hengissä ja oman kodin seinien sisällä. Tai siis, pankinhan nämä seinät ovat - mutta onnellinen saa siis olla, jos saa sisällä olla ja asua. Ja kun kotona vielä on lämmintä, valoisaa ja jotakin syötävää, niin perustarpeet on tyydytetty! Lapsikin ruokittu ja omassa huoneessaan saa puuhailla. Pääsemme suihkuunkin, meillä on pesuaineita. eläimetkin olemme pystyneet hoitamaan.

Ajattelen tosi paljon omia isovanhempia jotka saivat eläissään kokea todellista hätää sotien ja köyhyyden helmmoissa. Heillä oli oma tupa, talo maaseudulla joka lämpeni puuhellan avulla, ruoka siinä samassa tehtiin - ja ruokana ei tosiaan ollut lihaa joka päivä. Vaarin metsäsätämää jänistä ja kalastamaa kalaa sekä itse viljeltyä viljaa, perunaa ja juureksia syötiin.
Oltermanni-juuston halventaminen oli niin iso juttu S-ketjulle,
että kaupat asettelivat pahviset jätti-juustot asiasta kertomaan.
Markkinointia totisesti!
Siihen nähden nyt on hyvin. Ja jollei olisi asuntovelkaa, olisi meilläkin helpompaa - pankki vaan ei työtöntä hemmottele, velat on maksettava vaikka ikä olisi. Siis jos ei ole valtio nimeltä Kreikka joka ei ilmeisesti maksa takaisin velkojaan - ja minkäs me sille sitten voimme. Kreikkalaiset elävät eri taivaan alla - eikä heilläkään, tavallisilla ihjmisillä kai kamalan helppoa ole. Lämmintä on meitä enemmän, valoa ja sillä lailla helpompaa, ehkä....

Tein alkuviikosta ison kattilallisen hernekeittoa. Hyvää - mutta kun sitä on syönyt neljä päivää, alkaa jo tökkiä. Lihapullia syömme seuraavaksi. Teen niitä uunissa, samaan lämpöö laitan sitten sämpylät heti perään.
Viikonloppuna saadaan vielä jälkiruokiakin: tässä tulee sitruunavispipuuroa.
Hyvää! Ja edullista: pari euroa iso kulhollinen!

Menojen ja tulojen pitää olla balanssissa, se on selvä. Mutta ihminen joka joutuu työttömäksi kesken hyvän urapolun, saa kantaakseen usein hyvinä aikoina kerääntyneet velat - kun palkka tippuu pois ja usein samalla menee myös puoliso, ei kulutusjuhlista jää kuin haalea muisto elämään. Ja aika ankea arki. Pitäisi osata jotenkin  kääntää kurssi - kun vain osaisi!

Köyhyys kyykyttää. Ja se on tosi nöyryyttävää. Se kutistaa, supistaa elämän, se tekee yksinäiseksi, se stressaa. Häpeä ja pelko kulkevat vieressä kuin varjo: "Mitä jos..." Oma vika, sanovat monet. "Ottaisit tarjottua työtä vastaan, laiskuri." sanovat Suomen lukuisat Juhana Vartiaiset (Siitä miehestä en pidä; on olevinaan joku suurikin tietäjä ja asioiden ratkaisija mutta taitaa olla ihan tavallinen julkisuudenkipeä poliitikon-planttu vain) jotka haluavat Suomeen siirtolaisia tekemään työt, omat työttömät voisi varmasti kärrätä jonnekin autiolle saarelle pois oikeitten ihmisten silmistä.

Kun nyt joku edes kerran tarjoaisi työtä! Miten siitä koko ajan kirjoitetaan, että työttömät eivät ota vastaan tarjottua työtä, makaavat vain sohvalla? Olen oikein pyytänyt TE-toimistoa tarjoamaan jotain, ja vastaus on ollut, että ei se niin toimi; sieltä ei tarjota työtä. Siellä näytetään, mistä mahdollisia avoimia työpaikkoja voi hakea. Tätä eivät poliitikot ja vartiaiset tiedä - mutta puhuvat asiasta koko ajan.

tiistai 20. tammikuuta 2015

Vanha marsu on hyvin heikko.

Vanha marsu uusilla pahnoilla
Marsu-poikamme on jo vanha äijä. Jos se saa vielä elää jonkin kuukauden, täyttää se kunnioitettavat 7 vuotta. Se on korkea ikä marsulle. Marsumme aistit ovat heikentyneet, mutta hyvä ruokahalu sillä on yhä. Ääni ei ole enää yhtä kimakka kuin ennen; nyt sen aamuinen tervehdys muistuttaa enemmänkin laivan sumusireeniä: käheä ja jotenkin vaikea.

Porukan ainut karvainen naaras
Olen yrittänyt hoitaa marsun - kuten muutkin eläimet joita meillä on asukkeina aina - mahdollisimman hyvin. Marsulle tarjoitelen nyt aamuin illoin ihan kuonon eteen näkkileipää ja omenoita, kurkkua ja porkkanaa - sellaista, mistä se tykkää. Se ei tunu oikein näkevän eikä se enää hypeksi häkissään kuin ennen. Annan sen ottaa ruuat kädestä; se nuuhkii ja näykkäisee sormia; pikkuinen rassu.

Annetaan sen elää niin kauan kuin se jaksaa. Veli kuoli pois jo yli kaksi vuotta sitten; veli oli pomo ja luulen, että se stressasi aika lailla kun piti jatkuvati olla määräämässä ja pomottamassa. Se pomotti veljeään kaikessa - nyt veli elelee yksin häkissään. Se on aina ollut veljeä arempi ja pelokkaampi - toinen oli utelias ja sosiaalinen, tämä arastelee kaikkea - mutta ulkona se piristyy ja valpastuu kesäisin silmin nähden!

Nyt toivon, että marsu jaksaisi vielä kevääseen saakka. Saisi vielä tuoretta heinää ja mintun oksia: sen suurta herkkua. Voisi se hetken olla pihanurmellakin, jos kunto antaa periksi. Nyt kyllä näyttää heikolta.

Päivä kerrallaan mennään, niin marsu kuten me muutkin!



Pihan yksi siipiveikoista syömässä pienemmille tarkoitettuja ruokia.

torstai 15. tammikuuta 2015

Kauneuden hoitoa - ja hoitamattomuutta

Edullista ihonhoitoa
Joulun jälkeisissä alennusmyynneissä on kaikenlaista edullista löydettävänä, jos etsii ja suo löytävänsä. Ihania kenkiä, kauniita puseroita ja talvitakkeja puoleen hintaan. Olen käynyt hypistelemässä vaatteita, haistelemassa nahkatavaroita ja silitellyt kankaita ja lankoja... Joulun suklaarasioitakin saa nyt puoleen hintaan, samoin lanttusurvosta pilkkahintaan! Enpä ole langennut näistä mihinkään!

Sen sijaan ostin hammastahnaa puoleen hintaan ja lapsen yllytyksestä menin hänen kanssaan viikonloppuna tavarataloon josta hankin Nivean joululahjapakkauksen kolmella eurolla. Pakkauksessa oli Nivean vartalovoide, suihkusaippua ja deodorantti. Kolme euroa siitä oli todella edullinen hinta ja sen pystyin hankkimaan. Sinivalkoiset tuotteet - vaikka eivät väristä huolimatta kotimaisia olekaan - ovat jo käytössä. Shoppailu tuotti kotiin tuotavan pakkauksen!

Kolmella eurolla koko kolmen setti. Hyvä niin!

Täytyy myöntää, että olin vielä muutama vuosi sitten hyvinkin tarkka siitä, että käytin hiuksiin, kasvoihin ja muuhun ihon ja terveuydenhoitoon tuotteita jos toisiakin. Vitamiineja, hivenaineita ja terveeellistä ruokaa, vihanneksia ja hdelmiä nautin itse ja annoin lapsille. Kävin suihkussa ja hoidin ihoa ja hiuksia hyvillä tuotteilla, kävin säännöllisesti kampaajalla. Vartalovoiteitakin kului, jalkavoidetta ja käsivoiteita samoin.

Nyt asia on muuttunut; enää ei yksinkertaisesti ole varaa ostaa mitään. Tai melkein ei mitään. Kaikki se raha, jota nyt tulee menee asumiseen, velkoihin ja loput ruokaan lapselle, eläimille ja itselle. Jo sähkölaskun, vakuutusten ja puhelimen maksaminen on tuskaa näiden jälkeen. Onneksi olin vuosien varrella, kun vielä olin ansiotyössä,  hankkinut vaatteita ja rompetta kotiin, niin niitä ei enää tarvitse hankkia. Voi olla, että pärjään nykyisillä vaatteilla hautaanmenoon saakka. Jos toisaalta elän vielä muutaman vuosikymmenen, tulen näyttämään kammottavalta historiallisissa vaatteissani :-)

Tällä voideltiin vauvojen peput joskus.
Nostalgiaa äidin hyllystä
Ostaminen ei kiinnostakaan enää samalla lailla. Sen asian sisäistämiseen, että kuluttaminen ja kaupojen tarjonta ei kuulu itselle enää menee aikaa, niinkuin kaiken uuden oppimiseen. Nyt sen olen sisäistänyt jo aika hyvin - yli kahden vuoden harjoittelun jälkeen. Kävelen shoppailevan äidin tai tuttavan rinnalla ja annan ohjeita, puistelen päätäni kun minulta kysytään, eikö kaupassa ole mitään kivaa itselle.

Ihonhoito, hiukset ja meikki on toinen asia; hammashygienian, shamppoiden, saippuan ja persuvoiteiden lisäksi ei kai oikeasti tarvitse mitään - mutta haluan kuitenkin edes hiukan laittautua kuntoon kun menen ovesta ulos. Pari vuotta sitten, kun olin tämän työttömyysurani alussa, harmitti tosissaan kun en voinut hankkia ripsivärejä ja voiteita tai muuta itselle. Alenusmyyntihinnatkin olivat liian kalliita. Niin ne ovat nytkin, mutta enää se ei niin liikuta. Se, että ihmiset joilla on työ ja he vaikeroivat kalliita hintoja vaikka palkka juoksee, ulkomailla lomaillaan joka vuosi; se ärsyttää sitten sitäkin enemmän. Oma tilanne on muuttanut reippaasti sitä, miltä maailma näyttää. Koen olevani kuin isovanhempani joilla oli eläkkeellä ollessaan todsi vähän rahaa ja jokaikinen asia säästettiin, narunpätkiä myöten. Itse en narunpätkiä säilyttele, en myöskään leipäpussin sulkijoita. Mutta tyhjältä tuntuvan voidetuubin leikkaan ja kaivan siletä loputkin voiteet pois.
Eräs kylppärin kaapin sisus
Olen samalla miettinyt, miten valtavasti ihmiset käyttävät rahaa kosmetiikkatuotteisiin. Ja ennenkaikkea: mitä roskaamista koko homma pitkälle on! Pakkaukset, pussit, purkit ja purtilot on kaikki vain kertakäyttöä varten tehty ja olemassa! Kolme-neljä sukupolvea sitten  - ja aina sitä ennen, kuinka kauas taaksepäin katsookaan - tultiin toimeen ilman näitä tuotteita - koska niitä ei vielä oltu keksitty! Shamppotakaan ei vielä juuri omat mummot ja isomummot käyttäneet, voiteista puhumattakaan.

Ja sitten voi miettiä, tarvitaanko tuotteita - ja pitävätkö ne tosiaan, ihan oikeasti, ihon kimmoisana ja hehkeänä. Onko tuote sitä parempi, mitä kalliimpi se on? Ennen uskoin, että kalliit ja ihanan tuoksuiset luksus-merkit hienoissa pienissä purkeissaan ovat parhait iholle. Uskoin myös, että silmänympärysvoide, huulten ympärysvoiden ja kaulavoide tarvitaan kasvovoiteiden lisäksi - ja yöllä ja päivällä on oltava eri voiteet. Vartalovoide, jalkavoide ja käsivoide pitää olla - kuorintavoiteet eri kehon osille ja tietenkin erilaiset värivoiteet ja puuterit... Nyt koko voiteiden kirjo ja merkkituotteiden uskomaton hinta tuntuu todellakin markkinoinnin suurelta voittojuhlalta: miten jopa tavallisella palkalla elävät naiset käyttävät rahansa, sikamaisen kalliisiin tuotteisiin??? Jos haluaa todisteita niiden ikääntymistä estävistä vaikutuksista, voi vilkaista maailman rikkaita naisia: heidän pitäisi olla ikusen nuoruuden mannekiineja. Vaan eivätpä ole! Niin kuningatar Silvia kuin kauneudestaan kuuluisat näyttelijät rupsahtavat ja saavat kaulahelttoja, silmäryppyjä, maksaläiskiä ja muita ikään liittyviä merkkejä - joita voiteiden pitäisi mainonnanmukaan estää. Maailmankuulut kaunottaret rupsahtavat siinä kuin kuka muu hyvänsä - vaikka käyttävät ison osan ajastaan oman kauneutensa hoitamiseen!
Hyvä perusvoide. Edullinen klassikko.

Nivea on siis hyvä valinta! Tai miksei vaikka Tummeli jonka nimeen vanonoo yhä tuttuni joka lapsena laittoi kyseistä voidetta lehmän utareisiin. Ihan hyvää perusvoidetta, sanoi hän! Itse tyydyn tällä hetkellä markettien perustuotteisiin, katsotaan kuinka kauan. Hankinko joskus vielä kalliimpia voiteita - vai jätänkö pian ihon pelkälle vesipesulle: saa nähdä!

Mutta hei - jos voitan lotossa, ostan kyllä jotakin upeaa ranskalaista voidetta joka tuoksuu ylelliseltä. tai menen kosmetologille ja tilaan kokovartalohoidon päästä varpaisiin laatumerkeillä tehtynä. Louis Widmer, Elisabeth Arden vaikka...

tiistai 13. tammikuuta 2015

Nauti nyt, kun saat olla vapaa - työtön!

Porkkanan versoja ikkunalla
"Sun kannattaa nauttia nyt, kun ei tarvii mennä töihin. Saat olla vapaa kuin taivaan lintu" Näin sanoi minulle vakaata kuukausipalkkaa nauttiva tuttava kun erkanimme eilen. Kai hän hyvää tarkoitti, mitäpä muuta. Työtön ei ehkä vain osaa nauttia tästä vapaudesta jota ei ole toivonut tai pyytänyt - ja josta kaiken aikaa yrittää päästä eroon.

Nämä kaksi lausetta ovat pyörineet mielessä nyt vuorokauden, siitä saakka kun ne minulle sanottiin. "Miten niin vapaa? Miten niin nauttia?" Näitä mietin. Ja kohta lisää: "Ehkä pitäisi tosissaan yrittää nauttia tästä tilanteesta, ottaa kaikki irti työttömyyden vapaus-puolesta." "Tai, hmm... vapaus, siis mikä vapaus, muu kuin se, että ei tarvitse/saa mennä töihin ja ansaita palkkaa?" Vapaus ilman elämän perus-edellytyksiä kun raha uupuuu, on käsitteenä tietenkin hankala, tänä aikana.

Rahaa ei siis ole ja ihmiskontaktit olemattomia, mutta olenko vapaa? Taivaan lintu ei tässsä pakkaskeleillä kovin hyvin voinut sekään, nälkä oli silläkin ja kaverit kuolivat ympäriltä kylmään. Mutta voihan tässä nauttia esimerkiksi puiden huminasta, ulkoilusta, säästä, talvesta, lumen luonnista... maailma on täynnä asioita, joihin voi kiinnittää huomion ja iloita niistä. Onko se vapautta? Ehkä.

Sainpa tuon sanottua, hyvä! Itse ei ehkä enää ollenkaan ymmärrä "isoa kuvaa" eikä näe asioiden hyviä puolia. Työttömänä tulee murehdittua ja surtua asioita ihan urakalla ja täyspäiväisesti. Tässä käpertyy helposti omaan surkeuteensa, ei näe metsää puilta... tai maailmaa ylipäätään, mitenkään laajemmin. Ehkä raha, työ, toiset ihmiset ja työrutiinit eivät olekaan niin hyvä juttu kuin on itse oppinut ajattelemaan. täytyy ajatella "laatikon ulkopuolelta" - out of the box.
Lankoja ja neuleita
Se on sitten jo toinen juttu kuinka se onnistuu. Jo pelkkä sanonta laatikosta ja sen ulkopuolle hyppäämisestä on tosi ärsyttävä... Monet sanonnat ovat aivan himmeitä, tai sitten omituisia ylipäätään - iso kuva, esimerkiksi! Molemmat sanonnat tulevat englannin (Get the big picture, get out of the box/Thinking outside the box) kielestä ja yritys-slangista ja siellä ne ehkä toimivat, mutta eivät normaalissa suomalaisessa kielenkäytössä.

Täällä omassa "laatikossani" kasvattelen porkkanan naatteja keittiön ikkunalla, neuloskelen sitä sun tätä - ja sitten puran tuotoksen.

Neuloin viikonloppuna pipon josta en tykkääkään. Puran sen huomenna. Teen ehkä toisenlaisen, tai sitten jotakin muuta! Aika näyttää - ehkä. U never know.

tiistai 6. tammikuuta 2015

Pakkaspäivä: Jihuu!

Turjake vauhdissa - heijaa, juostaan vielä lujempaa!
Loppiainen ja pakkas-sää: Upeaaa!

Aamulla mittarissa oli piirua vaille kaksikymmentä astetta pakkasta. Jo eilen koin pakkasen kirpaisun poskissa ja nenässä - puhumattakaan varpaista jotka jäätyivät tunnottomiksi jo vajaassa tunnissa ulkoilmassa. Huopatöppöset pitäisi löytää jostain varaston peruloilta; vanhat nahkasaapikkaat ovat nyt liian kylmät talviulkoiluun.

Hiihtämäänkin pääsisi jo - tosin lunta on vielä aika vähänlaisesti. Koiran kanssa on ulkoiltu, koiraa ei pikku pakkanen huoleta - se kiitää innosta soikeana yli lumikasojen, risukkojen ja kantojen, heti kun kun pääsee. Ihanaa katsoa hurtan menoa ja sitä energiaa, joka sillä on!

Koira-poikamme on nyt varsinainen turjake tosiaan - turkki on hurjassa kunnossa, mutta lämmittäähän se pakkasella. Kohta se kyllä parturoidaan siistimpään kuntoon. Sitä ennen juostaan hullun villin lailla lumikasoissa ja metsän siimeksessä. Ihanaa, kun saa lumessa temuta ja metsässä vilistää!

Hyvää kolmen kuninkaan päivää - mahtava kuu valaisee tietäjien matkaa näinäkin aikoina, talven pilvettöminä öinä! Kuu valaisee metsässä kulkijaa jo hienosti - lumi heijastaa valoa joten ihan on tunnelmallista havumetsän siimeksessäkin, kovinakin pakkaspäivinä!

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Villasukkien neulomista talvipakkasia odotellessa

Perjantai-illan hupia: saisiko näistä aineista kaksi sukkaa...? 
Tänään tuli pieni pakkanen, olipa kiva! Sain tehdä lumitöitä mutta pihan sai alle tunnissa kolattua, lunta oli vielä niin vähän, muutama sentti vain.

Tammikuussa toivoisi talven jo olevan täällä, heti oven ulkopuolella. Koira rapaantui eilen kävelyllä
Kaveri pitää seuraa
sellaiseen kuntoon kuin se olisi käynyt mutakylvyssä - ja tottahan se onkin; maa oli kuraista ja ihan märkää löllöä, mutta annoin sen silti juosta ja peuhata. Sitten suihkutin ja pesin sitä vartin, että sain hurtan jotensakuinkin siistiksi.

Lauantai-aamun tilanne: kai näistä jotain
tulee
Tänään oli metsässä jo pakkasta ja tavinen tunnelma - lumi vain pöllysi kun hurtta laukkasi villinä polkuja pitkin!

En ole saanut viime talven jälkeen neulottua mitään. Nyt otin puikot esiin ja kaivoin lankapussukoitani - yksi lankakerä löytyi josta kokeilin sukkien tekoa. Olisi pitänyt olla kaksi kerää lankaa, että olisin saanut siistit sukat - mutta tein taas niinkuin useimmiten: säveltelin lankojen kanssa ja sain aikaiseksi aika erikoiset sukat... Punaista pörrölankaa otin ja vaalensninistä Jussia vähän jatkamaan Ragsock-lankaa jotan olen joskus ostanut Ruotsista...

Tässä vaiheessa kannattaa jakaa lanka kahtia ja katsoa mihin se riittää 


Pörrökärjet näyttävät kyllä aika erikoisilta...

 
Hurttaa eivät sukat kiinnostaa tuon taivaallisen vertaa

torstai 1. tammikuuta 2015

Tavallisen elämän ylistys

Uudenvuoden päivällinen:
Nakkikastiketta ja kuoriperunoita, punajuurta ja maitoa.
Kun ihmiset sairastuvat tai joutuvat onnettomuuten, kun elämän arki mullistuu ja arki muuttuu erilaiseksi, kaipaa ihminen usein sitä ihan tavallista, omaa tuttua kotielämää jossa asiat menevät eteenpäin omalla tasaisella rytmillään, vuodesta toiseen. He kaipaavat asioita, joita ovat tottuneet tekemään ja kontrollia siitä, että voivat mennä jääkaapille kun tekee mieli voileipää tai muuta syötävää, juotavaa. Pääsevät vessaan kun on tarvis, voivat mennä viemään roskat, istumaan puutarhaan tai kauppaan ostoksille tarvittaessa. Harva kaipaa mitään erityistä - sellaista, jota sitten taas tavallista arkea elävä kaipaa: lomamatkoja, uutta autoa, rahaa ja tavaraa.


Mummi opetti aikoinaan, että juuresten yläosat voi leikata lautaselle veteen ja
seurata kuinka "kasvun ihme" tapahtuu: Porkkana, punajuuri ja lanttu kasvattavat lehteä
- sitä on kiva seurata. Marsu syö lopulta vehreyden!
Moni sairaus vie usein mahdollisuuden kaikkeen tällaiseen. Silloin ei ehkä päse sängystä ylös itse ja kaikkeen ihan tavalliseen pitää saada apua.

Joulukalenterin aika on jo ohi.
Olen nähnyt ihmisiä jotka ovat joutuneet tähän tilaan - ja tuntenut syvää, pakahduttavaa sääliä ja auttamisen halua, samalla kun ymmärrän, miten hienolta voi tuntua käydä suihkussa tai vessassa itse, omin avuin, kun on ollut pitkään sairaana.

Tällaista mietin tänään kun tuntuu, että elämältä putoaa pohja kun rahat ovat loppumetreillä ja uutta tulee - hyvin vähän - vasta kolmen viikon päästä. Mietin, mitä meillä on kotona nyt, kun vietämme vuoden ensimmäistä päivää. Onhan meillä kaikenlaista - tietenkin. Täytyy vain huomata se!

Tontut matkaavat vielä
seinustalla
Olemme terveitä. Olemme aina olleet terveitä ja emmekä ehkä osaa olla siitä kiitollisia. Terveyden säilyminen on suuri asia - siitä kannattaa pitää huoli ja sitä vaalia; siihen pystyy köyhempikin vaikka porkkanoita järsimällä, vettä juomalla ja ulkoilemalla. Suomalainen perusruoka on ehkä vanhanaikaista, mutta sillä pysyy maha täytenä ja se on suht. edullista - ja iana voi syödä vähän pienempiä annoksia!


Hyasintteja saa nyt 50
sentillä kappale.
Pari päivää sitten tein lumitöitä niin, että hiki virtasi selässä. Seuraavana
päivänä lumi oli muuttunut sohjoksi - mutta sainpa kunnon kuntospurtin raikkaassa ilmassa.

Työttömyys ei ole sairaus, vaikka siltä se välillä tuntuu. Sosiaaliset suhteet ovat kariutuneet ja oma tilanne hävettää. Silti voimme elää vielä ihan tavallisen oloista elämää - meistä ei kukaan näe, että olemme sivussa yhteiskunnan rakentamisessa mukana olijoista. Elämme, hengitämme ja syömme vaikka emme nyt juuri kartutakaan valtion kassaa tuloveroja maksamalla - no, maksetaanhan veroja  sosiaaliedusta, kuten työttömyysturvasta ja itseasiassa prosentuaalisesti 2 yksikköä enenmmän kuin vastaavasta palkkatulosta.


Laillista haaveilua
Tavalliseen elämään kuuluu huolehtia itsestään ja perheestään. Kun sen pystyy tekemään, voi olla jo hiukkasen tyytyväinen. Kaikki eivät lapsistaan huolehdi - sen olen saanut itsekin omassa elämässäni kokea. Lasta siinä tulee surku - silloin pitää toisen vanhemman ottaa isompi rooli.

Haaveilla saa aina! Pitääkin haaveilla - ja pyrkiä haaveitaan kohden, jonkinlaisin askelin, joita osaa ottaa. Itse haaveilen kodista jossa on kumppani, rakastettu. Haaveilen lomamatkasta jonnekin kauas ja haaveilen työpaikasta jossa työstä saa normaalia palkkaa. Haaveieln myös uudesta, hyvästä autosta joka on ekologisesti mahdollisimman vähän saastuttava, hybridi-auto esimerkiksi.

Horoskooppi lupailee rakkautta - mutta eikö se aina sitä lupaile? Joskus se voi vaikka toteutuakin!

Uutena vuotena varsinkin voi haaveilla - mutta sitä ei kiellä kukaan tekemästä milloin vain. Joku toive voi toteutua! Elämällä on välillä hopeareunukset tai vaaleanpunaiset untuvareunat... Dreams do come true!


Uusi vuosi, heijaa!

Iltapäivän musiikkihetki venyy yli kaksituntiseksi Wieniläisen musiikin parissa
Nyt sitten elellään jo vuotta 2015. hauskaa - vai onko? Kalenteria ei ole aina näin tarkkaan tutkittu kuin nykyisin - elämä on kulkenut päivästä toiseen ja vuodenajasta uuteen. Niinhän se menee nytkin, mutta viikonpäivien nimet ja vuosiluvut ja tietyt päivämäärät ovat tulleet tavaksi erottaa jotkut hetket erilaisina kun ne muutoin olisivat. Eilinen oli itselle päivä toisten joukossa, samoin tämmä. En järjestänyt juhlia ja lapsetkin olivat kavereidensa kanssa.

Omat kaverit ovat jääneet elämän kipeiden kokemusten takia pois - häpeä oman elämän huonoista valinnoista saa ihmisen erakoitumaan. Joka paikassa on ihmisiä oman "suhteensa" käsikynkässä, jos heidän kanssaan juttelee, tulee koht'ikään vastattavaksi kiusallisia kysymyksiä kuten "Missä olet töissä?", "Missä kumppanisis on?", "Onko  sinulla lapsia, mitä he tekevät?" "Missä asut?" "Oletko yksin täällä?"

Vastauksia voi antaa tyylillä tai toisella - kyselijät siitä kyllä aina sitten liukenevat pois ja huomaat olevasi oman kahhvikuppisi tai lasisi kanssa yksin katsomassa pariskuntien välistä keskustelua, tai vaikkapa martoissa tai muissa naisporukoissa, jakamassa oman tuttavapiirinsä juoruja jotka eivät valitettavasti kamalasti innosta.....

Olen tullut erakoksi ja tylsimykseksi!

Kukkia Wienin konsertin lähetyksestä
Eilen kävelin liukkaassa ja harmaassa vuoden 2014 viimiesen päivän säässä ja yritin miettiä, miten pääsisin kiinni siihen elämään jossa on muitakin ihmisiä ja elämää sellaisena, kuin se on joskus itsellänikin ollut. Osaisinko? Minkälaisia askelia siihen pitäisi ottaa?

Vielä en keksinyt ratkaisua. Pakotan itseni muitten ihmisten ilmoille, yritän löytää tekemistä joka ei maksa ainakaan paljon ja jossa tapaa ihmisiä - ehkä samanlaisin ajatuksin kuin mitä itsellä on. Tjahas - missäs niitä voisi olla.... Martat eivät olleet minun juttuni, eivätkä muutkaan yhdistykset joissa joutuu heti sihteeriksi tai muuksi viskaaliksi tekemään hommia ja maksamaan kaikenlaista rahaa - jota ei ole. Työttömyyttäni kun ei ihan heti halua paljastaa - eikä kaikkea muutakaan häpeällistä omasta elämästään kuten eroja tai rahattomuutta tai muuta yhtä pöljää.

Hienot kattomaalaukset katsovat yleisiöä ja orkesteria
Nyt katselen keski-ikäisten suurta ikonia, jokavuotista TV-konsertti-lähetystä:  Uudenvuodenkonserttia Wienistä.  Neujahrskonzert der Wiener Philharmoniker. Jawohl.  Zubin Mehta juhlii! Hauskaa ja omalla tavallaan rehvakasta - porvarilliseen eurooppalaiseen henkeen! Hurraa Straußin dynastian/perheen luoma musiikki!

Presidentin uudenvuodenpuhe kuuluu myös tämän päivän ohjelmaan. Niinistön puheet ovat ihan mielenkiintoisia eivätkä vain listausta edellisvuoden tekemisistä, kuten edellisellä presidentillä oli tapana puheessaan kertoa. Puhetta analysoidaan varmasti ahkerasti seuraavien päivien medioissa.

Netti toimii vielä - sen piti mennä poikki joulukuun lopussa. Tuleekohan tästä lasku? Pitää huomenna soittaa ja kysyä!