maanantai 17. maaliskuuta 2014

Muista vaihtaa tyyny ja peitto uusiin, hölmö!

Pellavaa - vaan ei sängyssä. Liina pöydällä. Kestävä sekin.
Nukun kesäisin aitassa jossa minua lämmittää oman mummini tekemä peitto. Peitto on tehty 1930-luvulla, kangas on kudottu omaissa kudontapuissa ja se on käsin tikattu, ulkona kesäisen kuumana päivänä. Peitot -pumpulilla täytetty täkit - oli mummilla ja vaarilla koko pitkän avioliiton ajan käytössä. Keäisin he käyttivät ohuempia vilttejä sängyssään, itse kudottujen pellavalakanoiden kanssa. Nekin ovat vielä jäljellä, mummin kutomia niin villaviltit kuin lakanat ja tyynyvaarutkin.

Pari sukupolvea sitten kaikki tehtiin maalla itse, mielellään vielä omista materiaaleista. Tekstiilit niinkuin muutkin tarvikkeet ja tavarat tehtiin kestämään - ja niitä pidettiin kunnossa, huollettiin ja korjattiin jos tarve oli. Tuuletettiin joka viikko. Villa tuli omista lampaista, patjojen täytteet kerättiin rannalta itse. Pellavaa viljeltiin itse, siitä tehtiin lakanoita ja pyyhkeitä. Puuvilla oli sentään rahalla ostettua - ja siksi myös kallista.

Monet jo ennen viimeisintä sota-aikaa valmistetuista tekstiileistä on vieläkin hyviä ja käyttökelpoisia. Ja ihanan tuntuisia ihoa vastaan. Nyt ne odottavat kesää aitan suojissa, orrella pimeässä ja kylmässä - ilmavasti.

Äsken luin artikkelin jossa kehjoitettiin vaihtamaan tyynyt uusiin joka toinen vuosi ja peitotkin joka neljäs vuosi. Siis oikeasti vaihtamaan - ei niin, että ne tuuletettaisiin ja puhditettaisiin pesemällä tai puistelutelineellä hakkamalla, ulkona raikkaaksi putsaamalla. Ei, vanhat tekstiilit pitää heittää roskiin ja ostaa uudet. Ja kuka nyt enää mitään tuulettelisi, tuuletustelineitä ei monen talon pihalla näe ollenkaan. Mennyttä aikaa ovat.

Familon muistuttaa näin kevätsiivouksen korvalla, että uusien peittojen ja tyynyjen vaihtoviikot alkavat olla käsillä! Suomalaiset  lipsuvat vaihtovälistä ja Familonin kauhistukseksi monet vaihtavat sänkyvaatteensa uusiin harvemmin kuin joka viides vuosi. Voi hyi ja yäk!

Kuulun itse joukkioon joka ei vaihda tyynyjä ja peittoja kovinkaan usein. Toki vaihdan puhtaat lakanat ja tyynyliinat/vaarut säännöllisesti, käyn pesulla ja vaihdan yöpaitaakin - mutta vaikka olen elellyt aktiivista sänkyelämää ja lapsiakin on oman sängyn uumenissa kiehnännyt monta ja urakalla, nukun yhä niiden samojen peittojen alla kuin lapsia tehdessä, imettäessä ja nyt vielä kun omassa sängyssä ei enää nuku kuin minä itse ja kissa. Ja pari kertaa kuussa nuorimmainen lapsi. Terveitä silloin ja yhä, jokaikinen. Kesäisin nukun sitten tosiaan hyvin historiallisissa peitoissa ja tyynyissä, mummin ja vaarin sängyssä. Ja hyvin nukun sielläkin.

Olenko saastainen? Varmaan jonkun mielestä. Hyh hyh ja yäk.

En tiedä, olisinko ahkerampi tavaran roskiin heittäjä jos saisin enemmän rahaa jostain, vaikkapa palkkana tai lottovoittona. Nyt olen kuitenkin perusterve ihminen vailla allergioita tai muitakaan sairauksia. Ja nukun hyvin paljon kokeneiden tyynyjeni ja peittojeni hellässä huomassa.

Familonin markkinointi puree varmasti moneen. Vaihtakaa vaan sänkyvaatteet, vaihtakaa sänkykin ja miksei samalla matot ja verhotkin - ja toki myös yöasut, jos sellaisia käytätte! Tulee kauppias iloiseksi ja roskakuskikin saa enemmän kuskattavaa kaatopaikalle. Niin se talous ja talouden pyörät pyörivät taas hiukan paremmin. Ja samalla sinä ihminen luulet voivansa paremmin!



tiistai 11. maaliskuuta 2014

F.E.C. kutsuu, nyt lähden harjoittelemaan työntekoa!

Lumi sulaa, kevät tulee. Lämpö ja toivo paremmasta on lähellä!

Näin kertoi nettihoroskooppi:

Avartava, optimistinen ja uusia ovia avaava Jupiter kiertää merkissäsi heinäkuuhun saakka – oletko valmis ottamaan uusia askeleita elämässäsi? Mieti, mikä on se tärkeä ja henkistä tyydytystä tuova asia, jota kaipaat kipeästi elämääsi. Toteuta unelmasi, hae uutta virkaa, eläkettä tai unelmien kotia, opiskele tai matkusta ja nauti uudesta mahdollisuudesta tarkastella elämääsi eri perspektiivistä. On aika suunnitella tulevaisuutta. Ole rohkea!

En ole hakenut uutta virkaa; virat eivät ole minun  juttuni; pariakymmentä olen hakenut mutta yhtä monta kertaa jäänyt valitsematta, edes haastatteluun ei kuntien tai valtion virkoihin ole kutsua tullut. Ei myöskään seurakunnan - ovatko nekin virkoja? Kai, ainakin kovin jäykkää ja virastomaista on siellä tuntunut olevan, kun töitä hakee. Seurakuntalaisena kaiken näkee toki ihan toisin - ja se on hyvä, tietenkin.

Olen pääsääntöisesti hakenut yksityisen sektorin töihin - ja nyt saamassa työtä siltä saralta.No, työtä ja työtä - ilman palkkaa olen taas lupautunut tekemään töitä puolli vuotta. Silti iloitsen tästä elämänmuutoksesta valtavasti. Ymmärrän jo, että kaikkea ei voi saada, elämässä ylipäätään, ei myöskään työelämässä.

Sain työvoimatoimiston kautta  työvoimapolittisen päättöksen: Pääsen F.E.C. - koulutukseen ja saan työttömyyspäivärahaani vastaan tehdä töitä puoli vuotta yrityksessä jonne olen hakenut. Sinne haettiin oikeastaan ihan varsinaista asiantuntijaa kuukausipalkalla mutta työnantaja valitsi minut parin sadan hakijan joukosta koska tulen sinne ilman palkkaa. Minulla oli kuulemma parhaat referenssit - ja sitten vielä bonuksena tämä halpa hinta josta työnantaja iloitsi vilpittömästi. Tulojen pieneneminen ja ankara kulukuuri rasittaa - silti pitäisi tulosta tehdä. Se on näinä ankeina aikoina iso etu, että saa henkilön töihin ilman palkkavelvoitetta, sanooi kukin kolmesta päälliköstä ja johtajasta jotka kanssani keskustelivat. Minun "palkkaamiseni" maksaa vähemmän kuin yksi kuukausipalkka olisi muutoin maksanut.

Itse mietin, olisinko saanut työn,  jos en olisi tullut ilmaiseksi - mutta sitä en saa koskaan tietää. Enkä aio sitä sen enempää miettiäkään. On miten on - teen homman ja toivon tekeväni itseni tärkeäksi puolen vuoden aikana - ehkä saan sitten joululahjaksi työpaikan palkalla!

Ilmanmuuta se, että sanoivat, että olen paras hakija, ilahduttaa itseäni tosi paljon. Nyt vain täytyy lunastaa lupaus: olla hyvä ja tehdä työ kunnolla. Paremmin kuin kukaan muu!

Minulle pidetään kaksi kehityskeskustelua ja määritellään työn tavoitteet tarkasti. Ennen joulua saan tietää, pääsenkö töihin ihan oikeasti tämän palkattoman koeajan jälkeen. Tiedän, että vain ihan muutama tällaiseen työllistämiskoulutukseen mukaan pääsevä työllistyy, mutta onhan tämä mahdollisuus jota ei voi olla käyttämämttä! Saan joka tapauksessa kokemusta ja saan olla osa työ-yhteisöä. Saan oman paikkani maisemakonttorin pöytärivistä ja minulle laitetaan tietokone kuntoon.

Olen innoissani! Elämä hymyilee! Ainut murhe nyt on, kuinka saan rahat riittämään vielä matkakuluihinkin; niihin saa toki avustusta 9 euroa päivältä - mutta matkakulut päivässä ovat tuplasti enemmän. Ehkä tuokin järjestyy!

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

F.E.C. - orjatyötä vai koulutusta?

Työttömän työnhakijan kortti, näytettävä ja täytettävä TE-toimistossa.
Luin aamulla artikkelin ilmaislehdestä. Siinä tuohtunut kirjoittaja otti esiin pienet palkat ja kuinka Suomeenkin on tullut palkkaköyhälistöä – se, että työstö saa niin pientä palkkaa, että sillä ei elä. Suomessa, niinkuin muuallakin, on yhä yleisempää, että vaikka tekisit kokopäiväistä työtä, ei asumiskulujen jälkeen juuri muuhun rahaa jää. Kuinka maksaa matkakulut, ruoka, sähkö ja vaatteet, jos palkka on reilu tuhat euroa brutto kuukaudessa? Jotkut käyvät hakemassa sosiaalitukea joka auttaa pärjäämisessä – mutta jos satut omistamaan vaikka auton, olipa se kuinka vanha hyvänsä, ei rahaa sossusta tipu. Mitään ei saa omistaa – jos asuu asunnossa josta maksaa pankille korkoa ja lyhennyksiä, ei silloinkaan ole mitään mahdollisuuksia saada tukea, vaikka vuokralla asuminen tulisi kalliimmaksi.

Itse olen köyhä, uus-köyhä. Työtön yksinhuoltaja. En osaa köyhyyttäni oikeasti ääneen kertoa. Miksi pitäisikään? Jollei siinä ole varsinaisesti hävettävää niin ei siinä ole kyllä minkäänlaista ylpeilyn aihettakaan. Vajaan kahden vuoden työttömyyden jälkeen minulla on useita tuttavia samassa asemassa – työttömiä työnhakijoita jotka hakevat töitä pari-kolme tuntia päivässä, vähintään. Mieliala poukkoilee, epätoivo meinaa välillä viedä mennessään. Elämän rytmi on sekaisin tai se on muuttunut omituiseksi yöelämäksi. Silti, aktiivisesti, joka päivä he tutkivat avointen työpaikkojen sivustot, soittelevat ja lähettelevät avoimia hakemuksia ja tarjoavat työvoimaansa yritysten, kuntien ja valtion käyttöön. Työvoimatoimistojen alati kasvava asiakaskunta kampaa myös mol.fi –sivustolta muita mahdollisuuksia päästä jollain lailla työn syrjään kiinni kuin työllisytymällä suoraan: työllistyminen tässä ajassa kun lama tuntuu vain syvenevän ja YT-neuvottelut ovat arkipäivää melkein jokaikisellä työpaikalla on melkein mahdotonta.
Silti yrityksissä on tekemätöntä työtä vaikka kuinka paljon. Tietenkin on, kun suuri osa henkilöstökuluista on tuotannollis-taloudellisista syistä leikattu pois, eli porukkaa on irtisanottu. Näihin tekemättömiin töihin on nyt löytynyt mahtava, uusi ratkaisu: pyydetään työtön ihminen tekemään nämä työt, palkatta mutta niin, että henkilö saa pitää työttömyyskorvauksensa. Vastikkeellinen työttömyystuki ja työttömuustukien passivoiva vaikutus pulpahtelevat aika ajoin keskusteluun – kun työttömyys kasvaa jatkuvasti ja työtä ei yksinkertaisesti ole, kun jokaiseen avoimeen työpaikkaan tulee kymmeniä tai satoja hakemuksia, on hankala ymmärtää kuinka työttömät voisivat saada työtä tehdäkeseen, edes palkatta.
Näytähän TE-asiakaskorttisi!
Työttömien työvelvoitteesta on puhuttu ja kirjoitettu jonkin verran – monet sitä vastustavat. Puolueet suhtautuvat asiaan omalla normaalijakaumallaan, oikeisto-vasemmisto-linja pitää.

Mitä tapahtuu, jos töihin otetaan työtön ja samalla vähenevät työt työllisiltä entistä enemmän – onko meillä kohta pelkkä työttömien armeija tekemässä kaikki työt, työttömyyskorvausta vastaan? Hyvä juttu monelle työn antajalle, toki. Saataisiin työkustannukset alas; viis muusta.
Uudenmaan Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on luonut työttömien iloksi tuotemerkin FEC (Further Educated with Companies) jolla saadaan työttömät puoleksi vuodeksi työvoimakoulutuksen nimellä ja työttömuusturvaansa menettämättä töihin. Mukaan on otettu lukuisa määrä erilaisia konsulttiyrityksiä ja koulutuslaitoksia Aalto yliopistosta lähtien tarjoamaan koulutusta joltakin tietyltä, työttömän osaamista tukevalta alalta. Kun työtön henkilö hyväksytään koulutukseen, hänen tulee etsiä joko itse tai yhteistyössä koulutus-laitoksen kanssa itselleen työpaikka jossa voi työskennellä. Työpaikan ei tarvitse maksaa työntekijälle palkkaa mutta koulutuslaitokselle maksetaan jokin summa – yleensä 3000-7000 euroa kuuden kuukauden työllistämisestä. Koulutuslaitokselle tämä on oiva tapa saada rahoitusta, työtön taas saa etuna merkinnän ansioluetteloon työssäolosta – ja hyvän mielen, kun pääsee työhön ja saa tuntea itsensä tarpeelliseksi.
FEC-koulutuksen tarkoitus on työllistää henkilö puolen vuoden palkattoman ”koeajan” jälkeen vakinaisesti – mutta näin käy harvoin. Mutta saahan työtön puolen vuoden jaksosta joka tapauksessa kokemusta ja mahdollisuuden kuulua työyhteisöön, osallistua työyhteisön elämään. Monet saavat työpaikalta myös lounas-setelin tai oikeuden käydä ruokalassa syömässä ja nauttia kahvia työpaikan kahvitilassa. Koulutuksen aikana työtön saa oman normaalin työttömuustuen lisäksi 9 euroa kulukorvausta päivässä. Kulukorvaus samoin kuin työttömyystuki ovat veronalaista tuloa; työttömyystuen veroprosentti on 2 prosenttiyksikköä työstä saatavaa vastaavansuuruista ansiotuloa korkeampi.
Katkeruutta koulutukseen osallistujien joukossa heräättää usein se, että työntekijän annetaan uskoa aivan kuuden kuukauden loppumetreille saakka, että mahdollisuus vakinaiseen työpaikkaan on olemassa. Tämä on työnantajan taholta taktista: jos yrityksessä uurastava henkilö uskoo, että hän saa palkallisen työpaikan puolen vuoden jakson jälkeen, hän tekee ahkerammin ja antaumuksella työtä – jos hän taas tietää jäävänsä työttömäksi, ei työntekoon ole samanlaista motivaatiota.
Olen itse hakenut viime kuukausina kuutta-seitsemää eri FEC-koulutusta. Yksi koulutuspaikka on sadan kilometrin päässä eikä sinne pääse julkisilla kulkuneuvoilla. Autolla kulkeminen tulee itselleni liian kalliiksi joten sitä tuskin tulisin ottamaan vastaan. Yhden vastauksen hakemukseen sain pari päivää sitten; minua ei oltu hyväksytty kurssille. Motiivina oli ”Syy: kurssille oli enemmän hakijoita kuin koulutspaikkoja.” Näin älytöntä syytä hylkäykselle en ole vielä saanutkaan, mistään!
Jokatapauksessa toivon pääseväni tekemään työtä jonnekin, olemaan hyödyllinen ja pitämään yllä työkykyäni ja osaamistani. Siksi olen hakeutunut FEC-koulutuksiin ahkerasti – vaikka sukulaiset ja tuttavat pitävät tämänkaltaista toimintaa puhtaana orjatyönä ja kehoittavat käyttämään järkeä: Miksi menisit tekemään ilmaista työtä firmaan – ne rahat menevät sitten johdon palkkoihin ja osinkoihin.”
No, niinhän ne menevät. Itselläni on kuitenkin toinen agenda – rahaa tarvitsen itsekin tosi kipeästi, mutta jos sitä ei voi saada, niin töitä sitten ainakin. Vaikka ilmaiseksi. Tai, niinkuin siinä loppujen lopuksi käy: maksan työssäkäynnistä jos kuljen julkisissa kulkuneuvoilla päivittäin työpaikalle. Kulut ovat vähintään 15 euroa päivässä ja kulukorvaus on 9 euroa. Työtön ei saa vähentää matkakuluja verotuksesta, kertoi TE-toimiston virkailija – hmm, kuinka työtön voisi vähentää työmatkakuluja? Absurdi ajatus!
Työssäkäyvä työtön ei ole vitsi. Suomessa on sellaisiakin ihmeitä paljon. Palkatta työssä käyden usein ilman ruoka- tms etuja työstään saaden.  

Oli miten oli - itse toivon, että saan FEC-paikan ja saan olla edes hetken työntekijänä.

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Ruokaa vähällä rahalla

Kun ruokaa pitää saada pöytään vähällä rahalla, on helppo tukeutua makarooneihin, riisiin, tomaattisäilykkeisiin ja sen semmoiseen. Juurekset ovat myös edullisia kun taas leipä ja maitotuotteet alkavat olla jo aika kalliita. Edullinen ei ehkä välttämättä ole hurjan terveellistä - mutta kun on nälkä ja rahat vähissä, ei voi ihan kauheasti kuituja, luomua tai vihanneksia ja hedelmiä ajatella.
 
Koulussa luettiin Maslowin tarvehierarkiasta - se on jäänyt mieleen ja on pulpahdellut viime aikoina entistä useammin ajatuksiin. Missä kohdassa olenkaan tarvehierarkiassa kun ajatukset askaroivat koko ajan päivittäisessä pärjäämisessä? Koulussa kerrottiin, että olemme, siis me silloin koulussa käyneet oppilaat perheineen ja opettajat, ohittaneet tarvehierarkian alimmat portaat ja olimme pyramidin huipulla, omien itsenäisten tarpeiden tyydyttämisen osa-alueella. Meidän ei tarvinnut ajatella mistä saisimme päivittäisen ruokamme, missä viettäisimme yömme ja saisimmeko lämpöä, olisiko meillä koti ja löytyisikö vaatteita päällemme.
 


Nyt maailma on erilainen; olen ehkä joskus killunut pyramidin huipulla, ostanut muotivaatteita ja pitänyt koruja, suihkutellut hajuvettä korvan taakse lähtiessäni työpaikalle jossa olen tehnyt mukavaa työtä. Työn lomassa olen käynyt hakemassa kahviautomaatista kahvia, valinnut otanko termoksesta suomalaista kahvia vai espresso-keittimestä tummempaa herkkukahvia. Olen ollut parisuhteessa ja saanut rakkautta ja läheisyyttä, intohimoa ja tuntenut itseni rakastetuksi, onnelliseksi ja läheisilleni ja työpaikalleni tärkeäksi. Olen saanut arvostusta ja olen harrastanut asioita joista pidän, kehittänyt itseäni työssä ja harrastuksissa, parisuhteessa ja äitinä.

Suurin osa kaikesta tuosta on nyt kutistunut joko kokonaan pois tai pieneen osaan entisestä. Nyt joudun keskittymään oleelliseen; olen fyysisten tarpeiden pohjalaatikossa - mutta en ihan kokonaan kuitenkaan.

Rikas en ole koskaan ollut mutta en ihan köyhäkään.  Nyt olen aika kinkkisen kehnossa taloudellisessa tilanteessa. Raha on mielessä koko ajan ja se ärsyttää. Money makes the world go round voi hyräillä...

Onhan minulla vielä lapsen kanssa koti jossa asua - niin kauan kun työttömyyspäiväraha riittää kuukausikulujen maksuun. Ruokaan meillä voi mennä pari euroa päivässä, laskennallisesti. Sillä pitäisi saada ruoka kahdelle ihmiselle ja pienelle eläin-laumalle. Kun syö puuroa, pinaattilettuja ja kalapuikkoja sun muuta sen tyyppistä, pysytään kuosissa. Jos tapahtuu jotain yllättävää, menee elämä aivan sekaisin.

Aina ei muista, milloin sähkölasku tulee. Tai vakuutusmaksu, liiton jäsenmaksu jonka olen jakanut neljään osaan. Vakuutusmaksu on mikä on, sähkönkulutusta ei voi määräänsä enempää pienentää vaikka olisi koko ajan pimeässä ja jättäisi saunan lämmittämättä, pyykit silittämättä ja tekisi ruuan mahdollisimman tehokkaasti hellalla. Suurin osa sähkölaskua on nyt jo siirtohintaa - mikä ikinä sekin oikeasti on. Ainahan sähkö pitää siirtää asiakkaalle pistokkeen päähän; vaikka ei käyttäisi yhtään sähköä tämä siirto pitää maksaa joka tapauksessa.
Neljällä eurolla ainekset neljään ruoka-annokseen.
Ensin paloiteltiin pekonit pannulle tirisemään
Tänään söimme ihan hyvää ruokaa. Pekoni oli kaupassa menossa vanhaksi ja paketin päällä loisti kutsuvasti -30% -lappu. Olin kaupassa kympin setelin kanssa ja sillä oli tarkoitus ostaa ruoka minulle, lapselle ja eläimille neljäksi päiväksi. Pekoni siis hankittiin, luomu-versio (hintaan 2,49€ miinus alennus 0,75€ = 1,74€). Tomaattipyrettä (1,29€) ja säilyke-maissia (0,99€) tämän päivän ruokaan jonka pitäisi riittää myös maanantaille.  Ja riittäähän se, lapselle. Sunnuntaiksi ja tiistaiksi, ehkä jopa keskiviikoksi, teen chili con carnea jauhelihasta. Sen aineksit (säilykepavut, paseerattu chilitomaattipyree ja jauheliha) maksoivat yhteensä 4,51€, jauheliha oli myös vanhaksi menossa ja sain ostettua 400 gr hintaan 2,37€. Kotona on kaapissa vielä pari lihaliemikuutiota ja vajaa paketti riisi-ohraa. Selvisin ostoksista alle kympillä, mukana vielä kevytviili (0,36€) ja kaksi Rainbow verigreippiä (0,99€).

Leipä ja maito jäivät nyt hankkimatta, niitä hankin toivottavasti ensi viikolla. Mutta meillä on vielä näkkäriä toissa-viikolta, samoin vajaa rasia Oivariinia.

Lapsen kaveri oli kylässä kun kävimme pöytään. Hänkin tuli odottamaan pöydän ääreen ja arvasin hänen olevan nälkäinen; tällä kaverilla on myös rikkinäinen koti ja erilaisia hankaluuksia kotona kun kummallakin vanhemmalla on uudet suhteet ja kumppanit ja uusia sisarpuolia kummassakin kodissa. Toisessa kodissa ei ole omaa huonetta ollenkaan; lapsi asuu olohuoneen sohvalla.

Tietenkin tarjosin ruokaa myös kaverille. Kehui sitä hyväksi.

Näin tein tämänpäivän ruokamme, lauantaisen "makaroonirisoton". Perustana ruualle oli ruokakaapista löytynyt jo tammikuusssa ostettu kreikkalaisen makaroonipussin puolikas. Nämä makaroonit ovat suuren riisinjyvän mallisia.
Sitten laitettiin "riisimakaroonit" pannulle imemään makua ja aromia.
Paloittelin pekonin pannulle, paistoin sitä hetken ja heivasin makaroonit joukkoon. Paiston seosta hetken, kaadoin joukkoon tölkillisen yrttimaustettua tomaattipyrettä, lisäsin hulauksen vettä ja heitin sekaan kasvisliemikuution.
Seuraavaksi neste ja mausteet joukkoon, jätetään porisemaan.

Annoin homman porista pannulla parikymmentä minuuttia. Imuroin huushollin sillä aikaa, katoin pöydän ja kun lapsi oli maistanut ruokaa ja sen hyväksi todennut, sekoitin joukkoon vielä maissit ja ripottelin sekaan oreganoa ja hiukan basilikaa.
Kynttilään tuli ja sitten nauttimaan lauantain päivällisestä.
"Kulta-pieni, tule syömään!"
Nautimme annoksemme vesilasillisen kanssa - maitoon ei raha tänään riittänyt. Ja täytyy sanoa: juustoraaste olisi tgehnyt annoksesta kiitettävän arvosanan arvoisen. Nyt juustoa ei ollut mutta saimme mahat täyteen. Jälkkäriksi saimme muutaman eiliseltä jääneen karkin.

Paasto ei ole vielä päässyt kunnolla alkamaan - vaikka olin kyllä melkein koko viikon lihaa ja herkkuja syömättä.

Tänään on D-vitamiinia saanut ulkona kävelemällä: aurinko on paistanut!
Tiedontarve tulee tyydytettyä kirjaston hyllyjen välissä.
Tänään on inhimilliset perustarpeet saatu tyydytettyä: lämpöä ja ruokaa on saatu. Turvallisuutta tunnemme kotona ollessamme ja pientä sivistymistä on saanut hankittua parin tunnin kirjastovierailulla jossa sain luettua puolisen tusinaa lehteä ja lainasin kotiin kasan kirjoja. Ihan ilmatteeksi vielä!

Kiitos. Illalla saan vielä katsoa televisiota omalta sohvalta!

Kevään korvalla, kun pelko ja uhkakuvat kasvavat

Elämä makeaksi karkeilla. Onnea syntymäpäivänä!
Lapsi vietti syntymäpäiviään elämänsä tähän saakka pienimmin lahjoin. Karkkeja sai, hiukan muutakin mutta elämäntilanne heijastuu pakosta  lapsenkin suuriin päiviin  jos äiti on työtön ja rahaton. Olisiko elämä paremmassa mallissa ensi vuonna, kun seuraavan kerran vietetään syntymäpäiviä?

Räntäsateinen aamu on vaihtunut siniseen taivaaseen ja kirkaaseen ilmaan. Uutiset saavat olon huolestuneeksi muutoinkin kun oman työttömyyden ja elämäntilanteen osalta; mitäpä jos Venäjä..... Tavallinen ihminen ei asialle juuri mitään voi, muuta kuin olla ja elää niin hyvin kun vaan osaa. Jos jotakin tapahtuu, sitten eletään sen mukaan. Oikeudenmukaisuus ja suuret tavoitteet vallanpitäjien mielissä ja suunnitelmissa ovat mitä ovat;  kansa elää ja yrittää sopeutua.

Macarones ja suklaakeksit - naisten ja lasten herkkuja!
Kun talous menee huonosti ja maassa on ongelmia, ovat suuret maat ja vallanpitäjät kuninkaista ja keisareista tsaareihin ja presidentteihin  alkaneet valmistautua sotaan, kautta historian, satojen ja tuhansien vuosien ajan. Nyt jälleen suurvalta pullistelee lihaksiaan kun kaikki ei mene ihan niinkuin toivoisi, kun valta tuntuu kapenevan. Kaikki muut ongelmat hukkuvat uhkakuvien ja propagandan alle jota ihmisille syötetään. Kansallisuustunteeseen vetoaminen on asia, joka auttaa aina, samoin se, että kerrotaan muiden uhkaavan "meidän" turvallisuuttamme. Pelastetaan omat ihmiset, oma kulttuuri ja tavat. Pelko saa ihmiset toimimaan toisin kuin muulloin, rauhallisemmissa olosuhteissa. Nyt on pelko vallannut ihmiset ympäri Eurooppaa ja muuallakin; olemmeko astumassa uuden uhkan ja pelon tilanteeseen - ja miksi, oikeastaan?

Lasten viidakko on suloine  ja jannittävä.
Viidakon lait elämässä ottaa moni käyttöön
- siitä on söpöys kaukana.
Tänään on naisten päivä. Venäjällä se on aina ollut suuri päivä; ruusuja, lahjoja ja hyvää ruokaa ja mukavaa yhdessäoloa kuuluu päivään. Maanantai on vapaapäivä Venäjällä, naisten päivän johdosta viikonloppu on pitkä. Miten Venäjällä naisia nyt juhlitaan kun maan suuri mies on päättänyt hölskyttää maailmaa oikein kunnolla?

Nyt voi lähteä ulos kävelylle, nauttia kohta tulevasta keväästä ja tehdä sitten ruokaa, syödä ja lukea ja tehdä käsitöitä. Katsoa illalla telkkaria ja välttää lukemasta niitä kaikkia analyysejä ja pelotteita joita kaikki mediat nyt ovat pullollaan.

Elämä ei ole helppoa eikä se ole oikeudenmukaista. Kukaan ei sitä ole luvannutkaan, silti sitä jotenkin aina toivoo.


maanantai 3. maaliskuuta 2014

Hiihtolomat meni, paasto alkakoot!

Arabialainen maustekakku pullistelee uunissa
Maailman tilanne on pelottava. Ihan oikeasti. Miten tässä näin nyt kävikään kun vasta juhlittiin niin nappiin menneitä Sotshin olympialaisia ja nyt maailmankirjoja peuhataan ihan uuteen uskoon... Oliko tämä suunniteltu juttu, asioiden kulkujärjestys jo etukäteen tiedossa; kiero juoni saada hyvää julkisuutta upeista kisoista ja samalla varustautua sotimaan - vai johtiko yksi asia vain toiseen ja kolmanteen...? No, sitä ei voi tietää, voi vain spekuloida. Ei hyvä juttu, oli miten oli.

Hiihtolomat on olleet ja menneet - hiihtäminen ei onnistunut mutta onneksi sentään jonkinlainen jäällä kävely ja tepastelu. Kuulemma Saimaan norpan pesimälumet ja ihmisen tekemät pesät ovat vielä olleet kasassa. Toivottavati norpppa-pienokaiset selviävät tästäkin keväästä.
Illalla mentiin saunaan,
maattiin lauteilla jalat pystyssä!

Mehän käytiin mummilassa, niinkuin tapana on ollut. Siellä on kotoista ja mukavaa - saa puuhailla vanhanaikaisen mukavia asioita kuten lukea lehtiä kotipöydän ääressä, hörppiä kahvia ja pullaa ja jutella niitä näitä, neuloa ja katsella illalla telkkaria ja kommentoida siinä esiin tulevia asioita ja ilmiöitä. Virkistävää - varsinkin se, että saa jutella ja olla kuin joskus ennen! Ei tarvitse ahdistua omista möröistä aamusta iltaan. Sellainen virkistää ja saa elämän tuntumaan taas paremmalta. Jonkin aikaa.

Oma rahapula kyllä on kitonut elämän ihan kaameaan hämähäkin seittiin; luin juuri Suomen Kuvalehden verkkosivuilta (jotka ne pirulaiset on muuten saaneet maksullisiksi, nekin: GRR) että jos pankkilainan ja asuntolainan kanssa kamppaileva ihminen jää työttömäksi, pitäisi tämä seikka heti työttömyyden alkaessa, ehkä jo heti kun saa vihiä, että mahdollisesti on tulossa irtisanominen, mennä kertomaan omalle pankkiyhteyshenkilölle.

Kiesus sentään - miksi ihmeessä herättää nukuuva karhu, jos voi jollain lailla kepluutella lyhennykset? Olen kuullut paristakin ihmisestä, jotka tekivät näin, menivät neuvottelemaan pankkiin uutta lyhennys-suunnitelmaa YT:den tuiskeessa.  Ja mitäs  kävi:  pankki irtisanoi lainan ja halusi asunnon myyntiin, velat suitsait maksuun. Siinä sitä sitten oltiinkin todellisessa liemessä! Toiselle tuli avioeroa ja toinen pari muutti toiselle paikkakunnalle; suunnitelmat aivan ympäri. Oma ehdotukseni on, että tee  mitä muuta muuta hyvänsä, mutta älä mene pankinjohtajan pakeille kuin viimeisessä hädässä - silloin kun ihan oikeasti et enää voi syödä yhtään purkkipapuja tai puuroja, maksaa sähkölaskuja tai vakuutuksia...

Neulottiin kaulaliina ihanasta langasta. Äiti osti lankaa iki-ihanaa!
Eihän sitä tiedä, miten kammottavaksi elämä voi mennä kun rahaa ei enää tule mistään ja lapset ehkä otetaan huostaan ja itse joutuu kadulle - mutta ennen sitä voi taistella, niin paljon kuin ikinä vaan pystyy!

Viinipullo pukeutui
kilisevään mekkoon
Maailman kirjat ovat sekaisin, monella tavalla - jos vertaa siihen, kuinka olemme saaneet elää viimeisinä vuosikymmeninä. Jo sana liikekannallepano sai kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä; isovanhemmat sanoivat tuon sanan ja monia muita sanoja oman lapsuuden leikkien lomassa kun aikuidset joivat kahvia tuvan pöydän ääressä - silloin kuuli paljon pelottavia tarinoita menneen sodan kauheuksista, pommikoneista, desanteista ja evakkoretkistä ja viholliskoneista jotka tulittivat lapsia lumihankeen.... Miten tuollaiset asiat ovat nyt tulleetkin mieleen.

Ehkä kaikki menee lopulta hyvin, sotaa Krimille ei tulekaan ja työttömyyskin paranee.

Aina voi toivoa. Toivosta elää moni muukin - kuin se kuuluisa lapamato!

Tiistaina alkaa paastokausi. Nyt olisi mitä mainioin aika paastota, ihan oikeasti. Nesteitä juotavaksi, ei muuta. 40 päivää. Mikä estää - muu kuin heikko luonne?