perjantai 21. joulukuuta 2018

Joulu on kohta!

Vietellään vuoden pimeimpiä päiviä - mutta ei se haittaa - lumi valaiee ja tästähän päivä pitenee sitten päivä päivältä!
Joulu on jo ovella
Kävin äsken saunassa ja olo on raukea. Menen kohta vällyihi ja nukahdan todennäköisesti ihan samantien!

Nostalgiaa!
Leivoin tänään taatelikakun - tykkään siitä ja se on helppo ja nopsa tehdä. Otetaan se huomenna mukaan kun lähdetään ummilaan viettämään joulunpyhiä

Lihapiirakkaa on tehty
"yleisön pyynnöstä"
Tämä vuosi on ollut itselleni aika "kiemurainen" - kaikenlaista on tapahtunut. Kivaa ja vähemmän kivaa. Aina odotan ja tovon, että jotain ihmeellistä ja huiman mahtavaa tapahtuisi. Lottovoitto, hyväpalkkainen työ tai unelmien mies tulisi vastaan ja veisi jalat alta... Muuttaisin maalle mahtavan hienoon puutaloon, aloittaisin ratsastamisen... Tuollaisia juttuja, ja tuhat muuta kivaa asiaa.

Oikeasti tapahtuu tietenkin koko ajan jotain pientä - päivät kuluvat aamusta iltaan ja aina sitä jotain saa tehtyä!

Eilen askartelin naapurin kanssa käpytonttuja! Viime vuonna teimme pärekaloja jotka nytkin roikkuvat joulun kunniaksi keittiön ikkunassa. Ai pärekala ei ole mikään joulukoriste? No kyllä se on  siinä missä joku muukin - kivalta ne näyttävät ikkunan edessä kun tuulenvire niitä heiluttaa! Olen tehnyt himmeleitä joskus; ne on hienoja, varsinkin aidot, ruisoljeta tehdyt.

Laiskuus on välillävtaas ottanut vallan, enkä ole saanut tehtyä asioita, joita olin toivonut tekeväni. Ranne ei ole enää kipsissä mutta nytpä käsi vasta onkin kipeä ja ranne turvonnut. Käsityöt on jääneet odottamaan parempai aikoja.

Nyt toivon kaikille oikein hyvää ja rauhaisan ihanaa joulunaikaa 
ja  mahtavan upeaa uutta vuotta!




perjantai 7. joulukuuta 2018

Itsenäisyyspäivänä kun rahapula vaivaa

Itsenäisyyspäivä ja sen tärkein elementti: Linnan juhlapuvut ja niiden analysointi alkaa olla ohi. Tänään toki varmaan vielä televisiossa - puhumattakaan seuraavia naistenlehtien numeroita - asian käsittely jatkuu. En kyllä totisesti ymmärrä, miten tämä pukuasia on noin älyttömän iso asia kun maailmassa tapahtuu vaikka mitä...

Pukujen lisäksi  on aiheena usein talvi-, jatko ja Lapin sodat. SIinä ääripäät totisesti!

Tuntuu, että ehkä jotain muutakin voisi itsenäisyyspäivänä keksiä mietittäväksi ja puhuttavaksi. Ja voihan jokainen omalta osaltaan tietenkin keksiä vaikka mitä muuta...

Tyyni sää. Ei nyt liehu lippu.

Kotipäivä askareineen: pyykkiä ja lukemista!
Viettelin itse aika tavallisen päivän kotona. Kävin toki ulkona pirteässä pikkupakkasessa kävelemässä ja piristämässä mieltä. Muutoin puuhailin kotona - pesin lakanapyykin ja kuivasin sen, mankeloin ja laittelin kaappeihin. Puuhailin kotijuttuja.,  luin ainakin kolme-neljä tuntia kasaantunutta lehtipinoa matalammaksi ja tunsin suurta  iloa, kun sain ison kasan lehtiä pois; kannoin ne paperinkeräsylaatikkoon. Ihanaa - pieni pino siivousta saaatu tehtyä! Lehtiä on vielä jäljellä ja lueksin iitä tässä tunti per päivä minimivauhdilla!

Lehtiä kerääntuyy, koska tykkään lukemisesta mutta itse en lehtiä nyt tilaa -  tuon niitä sukulaisilta jotka säästävät minulle lehtiä ja minähän sitten raahailen niitä kotiin ja luen, kun sopiva hetki tulee! Eilen oli sellainen hetki; luin useamman Suomen Kuvalehden, Kotilieden, Talouselämän ja Pirkan ja siihen päälle vino pino sanomalehtiä kuukausiliitteineen. Puh ja huh!

Itsenäisyyspäivän ateria menossa uuniin.
5 isohkoa perunaa ja mausteita. Riitti kahdelle.
Itsenäisyysohjelma telkusta - aika perinteinen tarjonta! Aamupäivällä katsoin telkkkarista  juhlajumalanpalvelusta ja sen jälkeen vähän aikaa paraatia Mikkelistä. Sitten illemmalla en jaksanut keskittyä kättelyjonoon presidentinlinnasta - en vaan mitenkään jaksanut innostua siitä! joskus olen katsonut ohjelmaa ihan intona mutta nyt taitaa olla joku kyllästymispiste saavutettu! Ei kiinnostanut, ei.

Oma elämä kulkee niin eri pitkospuilla Suomen päättäjiin ja kaikenlaisiin merkkihenkilöihin verrattuna, että edes kauniit ja kalliit puvutkaan jaksa kiinnostaa. Onhan siellä muutakin kuin ns eliittiä - mutta oamnlaiset porukat ovat kai niissä hernesoppajonoissa, lähinnä. Niitä ei kyllä omalla paikkaunalla ole. En usko, että menisin - toisaalta, olen miettinyt, että voisin joskus mennäkin. Kun ei ole rahaa eikä ruokaa...

Silti: kävin äänestämässä parin lehden nettisivulla muutmaa iltapukua! Mikä on kaunein? Hölmöäkö? No, ajattelin voittaa palkinnon... Hih! Äänestäjien kesken arvotaan palkintoja näet. Osallistuilen myös muuten nettikilpailuihin; olisi kiva voittaa jotain; mieluiten rhaa tai lahjakortti johonkin ruokakauppaan! Olisi kiva, jos onni suosisi arvonnassa!

Rahapula on kurja kaveri
Rahat on nimittäin totaalisen loppu. Surkeaa! Vielä menee vuosia ja taas vuosia ennenkuin olen velaton - taloyhtiön lainoja on neljä maksussa ja viidettä suunnitellaan putkiremonttia varten. Näiden lisäksi on oma henkilökohtainen pankkilaina aikoja sitten ostetusta vanhasta asunnosta johon liitin yhteen vielä niin ikään vanhan autolainan. Autokin on jo yli 11 vuotta vanha ja huonokuntoinen kuin kihtinen vanha mies - mutta velkaa riittää maksettavaksi vielä siitäkin hamaan tulevaisuuteen, yli ensi vuosikymmenen puolenvälin.

Siispä nautimme eilen uuniperunoita! Viisi isoa perunaa kulhoon, päälle loraus öljyä ja muutama ropsautus paprikajauhetta, yrttejä ja suolaa. Uuniin vajaaksi puoleksi tunniksi. Sitten syötiin. Ketsuppia olisi ollut, mutta ei sitä nyt otettu. Itse laitoin vähän majoneesia tuubista oheen, purkista pari siivua punajuurta. Piimää kyytipojaksi ja a vot! Siinä itsenäisyyspäivän suomalainen ateria. Ei huono!
K-kaupan pakastekaloja.
Onneksi olivat nuo sei-palat tarjouksessa; tuli maukasta mantelikalaa!

Männä viikolla tein teinin toiveesta yhtä hänen lempiruuistaan: Mantelikalaa. Ensimmäistä kertaa tein sitä itse, muussin kanssa sitä syötiin ja 800 grammaa kalaa luiskahti neljään ihmiseen niin, että huiskis vaan.Voi ja mantelit piti ostaa, korppujauhoja oli kotona. Pirkan sei oli tarjouksessa ja peruna on halpaa joten ruoka syntyi noin  8 eurolla  eli pari euroa per lärvi. Mutta sekin alkaa olla liian paljon; nyt pitäisi selvitä parilla eurolla päivä, enintään, teinin kanssa ja siihen kuuluvana kissa ja koira. Puuroa syöden se onnistuu ja onhan muutakin halpaa ruokaa toki, peruna, makaroonit ja pavut esimerkiksi. Ja illalla ostetut lähikaupan vanhentuneella päivämäärällä olevat ruuat - jos sellaista löytää. Tiukkaa tulee tekemään lähiviikot.

Sunnuntaina lupasin tehdä riisipuuroa ja luumukeittoa.

Eletään tiukkoja aikoja nyt. Tosi tiukkoja. Onneksi on (vielä) koti ja täällä lämmintä ja kotoisaa.

tiistai 4. joulukuuta 2018

Mitä tavoittelen elämässä

Joulun valoja. Kauniita.
Valoja yössä
Kuuntelin juuri webinaarin elämän tavoitteista. Olen tehnyt itselleni  tavoitelistoja ja kirjannut toiveita vuosien, vuosien ajan. En ole useinkaan päässyt tavoitteisiin vaikka olen omasta mielestä tehnyt työtä niitten eteen. Ehkä tavoitteita on ollut liikaa - olen tehnyt suuren kollaasinkin kaikista  niistä...  Yksi isoin ja tärkein ja kaiken kattavin tavoite on ollut viime vuosina hyvä työpaikka josta saa palkkaa. Toinen on löytää hyvä kumppani.

Tavoitteet näiltä osin on yhä tavoitteita - ja niihin voisi taas alkaa panostaa, entistä enemmän. Keksiä uusia keinoja, joilla matkata kohti toiveiden ja ilon ja halun kohteita! No, toki yritän koko ajan - hakemalla töitä aktiivisesti, esimerkiksi. Ehkä tässä koneen äärellä hakemusten rustaaminen ja ajoittainen firmoihin soittelu ei kuitenkaan inspiroi niin, että saisi asiaa oikeasti eteenpäin ja työllistymisen vauhtiin;  ainakaan ei ole tämä strategia juurikaan purrut.

Isoja ja innostavia tavoitteita elämään! Ei pliisuja joita kohti ei viitsi tarpeeksi nähdä vaivaa
Tavoitteet saa olla kuulemma ihan hulluja ja tosi isoja! Voiskos nyt sitten olla, että omat tavoitteet on liian latteita ja tavanomaisia; ei jänniä ja elämää suurempia?

Ok. Haluaisin asunnon Tukholmasta ja haluaisin vaeltaa Pyreneillä ja käydä Hawaijilla, silittää villiä delfiiniä. Haluaisin saada miljoona euroa rahaa ja viedä äidin käymään hienossa paikassa sekä omien lasten kanssa patikka- ja ratsastusmatkalla!

Mistä ihmiset haaveilevat
Rahassa, työssä ja liikunnassa asetetaan useimmiten tavoitteita, sanoi kouluttaja. No ihan totta - niitähän tässä toivoskelee paremmiksi itse kukin. Tietenkin!

Ihmissuhde. Siinä varmasti tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä koskeva tavoite tässä yksinäisten ihmsten maassa.  Miten löytää hyvä ihmissuhde?

Näin puhui ja pakisi kouluttaja: Mieti, mitkä on innostavia tavoitteita juuri sinulle, miten innostuu jostakin isosti ja todella? Ei kannata toivoa jotain laimeaa,  hiukan parempaa kuin mitä nyt on. Kannattaa maalata leveällä pensselillä ja miettiä, mikä todella, todella innostaa - jopa tuntuu utopistiselta!

Miten onnistua mahdottomissa jutuissa? Siinäpä haaste!

Henkinen ja fyysinen hyvinvointi, terveys ja raha. Tässä ne asiat, kaikki neljä  osa-aluetta joihin voisi ja pitäisi satsata - saada entistä paremmaksi ja joiden eteen tehdä työtä. Pitää nuppi kunnossa ja innostua asioista. Pitää oma kroppa kunnossa ja terveenä. Saada rahaa ja materiaa sen verran kuin on tarpeellista, ettei tarvitse koko ajan kärvistellä ja pennosia laskeskella..

Muuta webinaarissa kuultua:
  • Tunne joku tunne! Pitäisi tuntea sitä tavoiteltua  tunnetta jo matkalla päämäärään.
  • Harjoittele nauttimaan kaikista asioista elämässä. Ihan kaikista! Ei haittaa, että et aina pääse perille. Kun nautit matkasta, olet jo voittanut. OK olo itsensä kanssa on tärkeää - on helpompi nauttia lopputuloksesta,  jos on nauttinut jo matkasta. 


Horisonttiin on hyvä katsoa, löytää sinne tie.
Silti: miten mennä unelmaa ja tavoitetta kohti!
Miten saada se työ, joka on itselleni se kaikkein isoin tavoite. Ehkä tämä ei ole tarpeeksi isoa ja kauaskantoinen tavoite...

Ehkä näin; Tavoittelen sellaista elämää, jossa on hyvä elää: ei ole huolta taloudesta. Tämä ei ehkä ole kovin konkreettista...  Mutta sitähän tässä tavoitellaan: hyvää ja henkisesti rikasta elämää, tuntea olevansa tarpeellinen ja tärkeä edes jollekin. Saada tuntea toisen ihmisen lämpö ja hyväksyntä - tehdä jotain tärkeää ja oppia elämästä, joka päivä. Nauttia luonnosta, kaikesta. Hymyillä joka päivä!





lauantai 1. joulukuuta 2018

Joulukuu on täällä


Kalenterin ensimmäisen luukun saa avata tänään! 
Joulukuu on täällä! Vuoden viimeinen kuukausi on aivan erilainen kuin muut kuukaudet - liekö korvien välissä tuollainen mielikuva vain. Mutta täällä se on, joulukuu ja ulkona on pimeää; kynttilöitä voi nyt poltella ja fiilistellä niiden kajossa!  Takka tai puuhella olisi  kiva, tai puulämmitteinen sauna - liekin tuijottaminen on jotenkin ihanaa. Ja se tuoksu...

Tähän tulee lähiaikoina neljä kynttilää!
Väri vielä tuntematon. Ehkä harmaa tänä vuonna.

Adventtikynttilät on vielä ostamatta, tuli tuosta mieleen. Haluan neljä pitkää kynttilää - valkoiset, punaiset  ja harmaat käy. Mutta ei lyhyet. Pentikille tästä on päästävä ostoksille, muualla ei ole tarpeeksi pitkiä.

Jännitystä elämäään. Tuli käytyä kirjastossa.
Poistun nyt muutamaksi päiväksi muihin maisemiin! Siellä syön riisipuuroa, väskynäsoppaa ja vietän adventtia sukulais-suhteita vaalien ja kotiasoita tehden, adventtilounaallakin käydään sunnuntaina. Ja aukaistaan sdventtikalenterin luukkuja aamukahvipöydässä! Kirjoja tuskin luen vaikka kävin taas kirjastossa ja mukaan tarttui kasa luettavaa. Pino kotona on jo aika massiivinen; ehdinköhän kaikki lukeakaan?

Pitäisiköhän muuten hiljalleen taas lukea jotain muuta kuin jännitystä? Olen jämähtänyt vähän liikaa näihin murhamysteereihin ja huomasin jo pari kirjaa sitten, että hiukan jo kyllästyttää - vaikka lueksin eri kirjailijoita, eri maista. Silti.

Enough is enough.

Mukavaa adventin alkua kaikille!