perjantai 31. heinäkuuta 2020

Politiikan ihmeellinen maailma

Mustikoita nautitaan tuvan pöydän ääressä ja ihmetellään politiikan
kuvioita ja maailman menoa


Seuraan uutisisa, Suomen ja maailman tapahtumia netistä, uutisista ja satunnaisesti myös paikallislehdistä ja Helsingin Sanomista. Viimeksi mainittua tilailen, kun raaskin maksaa tarjouksen viikonlopuiksi. Edellinen neljän kuukauden jakso päätttyi viime viikolla enkä nyt työttömänä pysty lehteä tilaamaan. Kirjastossa voi tietenkin käydä lehtiä lukemassa, Koronakin on jo siinä tilanteessa, että lehtilukusalit on auki ja siellä voi lueskella uutisia vaikka kuinka ahkerasti.

Pikkurouva
poliitikko
Politiikka on toisaalta mielenkiintoista seurattavaa - toisaalta todella raivostuttavaa ja ennalta arvattavaa. Samat kuviot ja lauseet toistuvat vuodesta ja vaalikaudesta toiseen, lupauksia annetaan ja sitten ne unohdetaan ja omaa etua ajetaan joskus peitellymmin, joskin avoimemmin. Valtaan rakastutaan kerta toisensa jälkeen. Ajankohtais-ohjelmissa toimittajat kyselevät aina samat kysymykset ja poliitikot vastaavat itselleen sopivasti mitä haluavat; useinkaan ei kysymyksiin vaan kertomalla omia, itselle tärkeitä asioita. Huoh.

Annika Saarikko, Suomen pelastaja

Nyt oma pulssi ja ärsytys nousee reippaasti huippulukemiin kun katson Annika Saarikon nostamista keisarinnaksi valtakunnan politiikan huipulle. Kuvio on sama kuin monen "Suuren Lupauksen" nostaminen on ollut aikaisemmin. Ei onnistunut Sipilä, ei Kulmuni ja  onhan noita  esimerkkejä siinä puolueessa - niinkuin muissakin - rutkasti. Silti se tuleva uusi on aina jotenkin erilainen muka, mahtava ja puolueen nousun takaava. Nyt tuntuu sekä puolue, että äikkäriltä palaava rouva itse saavansa maan asiat  kuntoon ja puolueen kannatuksen nousemaan tuosta noin vaan, omilla kyvyillä ja omalla mahtavalla persoonalla. Onnea matkaan - ole rehellinen ja aito, tee työtä ja jätä naistenlehtijulkisuus! Älä viekstele ja pelaa ikävää poliitikkopeliä. 

Voi kukkuluuruu vaan! Saas nähdä, miten tuossa käy. Ja ketä syytetään, kun se ei sitten onnistukaan. Itse ei poliitikko yleensä ole syyllinen mihinkään.

Kokoa on uudella äitipoliitikolla enemmän kuin edeltäjällään. Onko osaamista ja pondusta kokoa vastaava määrä? Toivottavasti; maa tarvitsee oikeasti järkeviä otteita ja muutakin, kuin oman itsensä nostamista. 

Selvähän on, että Saarikko valitaan, on häntä tuohon pedattu jo niin aktiivisesti.

Onnea vaan, rouva Saarikko!

Otetaan lisää kahvia ja katsotaan kukkia, nautitaan kesästä.
Politiikka menköön omia  latujaan - niinkuin se meneekin

torstai 9. heinäkuuta 2020

Vettä tulee taivaan täydeltä

Vettä sataa. Ränni vuotaa.
Istahdin tähän. Tarjoitus oli mennä lenkille koiran kanssa ja viedä kirjoja kirjastoon ja viedä muovit, pahvit ja metaaliroskat kierrätyspisteeseen.

Mutta sitten aukeni  taivaan vesihana oikein kunnolla. Sade kohisee alas. Nyt sitten odottelen sateen laantumista ja kuuntelen radiota.

Kela ei ehdi vastailemaan asiakkailleen

Nuorimmaiseni, vielä kotona asuva nuori, meni treeneihin. Käy joka päivä salilla treenaamassa,  joskus kaksikin kertaa. Yhden viikonpäivän on yrittänyt pitää vapaata kyllä mikä on hyvä. Hänkin on nyt lomautettu työstä, jonka sai vasta keväällä ja ehti olla töissä vasta pari kuukautta. Hän ei nuorena henkilönä ja ilman ammattitutkintoa olevana saa työttömyyskorvausta Kelalta. Viesti tuli viime viikolla, noin kuuden viikon odottelu jälkeen. Miksiköhän sitä asiaa ei ehditty kertoa aikaisemmin?

Kelan asiakkuus on harvalle iloinen asia. Sinne mennään, kun apua tarvitaan ja nyt keväällä ja kesällä apua tietenkin tarvitsee moni. Työttömyys ja lomautukset saavat ihmiset epätoivoisiksi. Mistä raha asumiseen, ruokaan?

Keväällä oli muuten eri työttömyyskassoissa sekä Kelalla auki toimeentulo- ja työttömyystukihakemusten käsittelijöille paljon paikkoja. Hainpa niihin minäkin, myös oman liiton kassaan. Aika paljon tiedän kokemusperäisesti työttömyydestä! No, yllätys ei liene, että en saanut paikoista yhtäkään enkä päässyt edes haastatteluihin. hakijoita varmaan riitti ja joukossa oli senkin alan huippuosaajia pilvin pimein. Näin aina.

Lähdetään maalle kun hän tulee kotiin, kaikki lapseni tulevat mukaan ja ollaan yhdessä mummilassa pari päivää. Itse jään hiukan pidemmäksi aikaa varsinkin jos pääsen mustikkametsään!

Lauantaiksi on luvattu pahoja tuulia, ukkosta ja jopa myrskyä. Siellä metsän vieressä maalla vanhassa talossa myrsky ja ukkonen on kurja koska salama on jo pari kertaa lyönyt ihan lähelle taloa ja navettaa pihapiirissä ja jopa taloon - kaikki sähköt on pantava pois päältä. Puita kaatuu ja tuhoja saattaa  tulla. Nythän tuhoja on jop ennustettu eripuolille maata.

Mukavaa kesää, lukija!


Kesän ihanuus ja työnhaun syövyttävä loppumattomuus


Ihana pensseli on tämä pörriäisten suosima pensseli!

Ollaan kesän keskivaiheilla. Kesä on ollut ihana, monella tavalla. Ensin helteinen, tosi lämmin alkukesä ja kukkien ja kasvuston ihana värikkyys, tuoksut ja lintujen äänet. Nyt rankkasateet ja ukkoset keskellä parasta kasvukautta. Vettä on tullut välillä kuin saavista kaataen, sitten minuutin päästä taas paistaa ausinko.

Ukkosta, hellettä ja vesisateita: kesä!

Tämä vanha lilja kasvaa jossain
puolivillinä

Eilen tuuli niin, että puiden suhina ja kohina tuntui melkein epätodelliselta. Menin metsään ka katsoin, kuinka puut taipuivat, kuuntelin kohinaa ja suhinaa ja mietin, kestävätkö puut pystyssä. Oksia putoili mutta puut pysyivät pystyssä. Oli mahtava olla keskellä kohisevaa tuulta! Kuului vain tuulen äni, ei mitän muuta!

Luonto on aina ihana - sitä varmaan täälläkin toistelen loppumattomasti. Jokaisella on varmasti se joku, yksi asia joka on itselle erityisen tärkeä ja hyvä asia elämässä. Itse tykkään puista, kukista ja kasveista - luonnosta.

Tykkään tietenkin kymmenistä muistakin asioista - ja on ihanaa, että voi nauttia vaikkapa kirjaston kirjojen lukemisesta, käsitöistä ja sukkien neulomisesta ja aina aika ajoin ihmisten seurasta, ruuan laitosta ja lasillisesta ja toisestakin hyvää - tai vaikka keskinkertaista - viiniä.

Koira on hieno kaveri; sen seurasta saan nauttia joka päivä.

Yritän saada näistä loppukesällä siemeniä. 

Kiitollisuus auttaa kun on vaikeaa, oikeasti

Kun on vaikeaa elämässä - ja sitähän tässä on ollut, enemmän ja vähemmän - on tärkeää, että on vaikka kuinkakin pieniä aiheita joista osaa olla kiitollinen. Aloitin joskus vuosia sitten tekemään kiitollisuuspäiväkirjaa. Silloin oli todella mustaa ja synkkää elämässä ja kiitollisuuslistojen kirjoittaminen auttoi. Minulla oli terveys, lapset, koti ja ruokaakin. Työ oli mennyt ja rahaa ei ollut juuri ollenkaan, parisuhde helvelitillisessä tilanteessa ja koko elämä tuntui epäoikeudenmukaisen vaikealta. Välillä  oli vaikea keksiä aiheita, mistä olla kiitollinen. Nyt en enää kirjoittele listoja mutta muistan olla joka päivä jostain kiitollinen. Tai iloinen, tyytyväinen.

Parisuhdetta ei ole vieläkään, kaverit ovat liuenneet kauas jonnekin, osin omaa syytäni kun en ole jaksanut enkä osannut pitää yhteyttä . Ja itseäni hävetti oma tilanne niin, että en halunnut olla kehenkään yhteydessä. Siksi olen nyt aika lailla yksin - ja nytkin työtön, rahaton... Huokaus... Mutta onhan koti, on lapset ja koira, luonto ympärillä. Ruokaa ollut joka päivä, ainakin jonkinlaista.

Maalla saa puuhata perinteisiä asioita

Sukat langan tähteistä. Pitsineule-harjoitus

Olin viime viikon maalla, äidin ja parin lähisukulaisen kanssa. Puuhailin puutarhassa, tein porukalle ruokaa ja viihdyin hienosti, kun sain nukkua aitassa, istua illalla tuvan pöydän ääressä ja neuloa kun muut katsoivat telkkaria. Juotiin viiniä ja pelattiin korttia. Sellaista tuttua, kotoisaa.

Kävin kävelyllä tutuissa metsissä ja järven rannoilla. Ihmettelin käen kukuntaa keskellä yötä ja vielä heinäkuussa - kolme käkeä on kukkunut kilpaa lähiseudulla tänä kesänä. Raivoisa käpytikka on ryöstellyt pikkulinnun pesiä ja ruisrääkkä on äännellyt takapellon laidassa. Härkälintu uiskenteli järven rannalla rauhaisana iltana.

Pihassa ärhenteli uusi vieras kissa - kaunis ja ihmisille kiltti mutta tappeli äidin kissan kanssa niin, että kisu piti käyttää lääkärissä. Nyt se kulkee kaulurin kanssa kun kyljessä on ammottava aukko tappelun jäljiltä.

Ulkona on valoisaa vielä myöhään illalla

"Kiitos hakemuksesta. Et tällä kertaa ollut jatkoon päässeiden joukossa."

Viikon olen nyt taas ollut kotona, olen hakenut jälleen keskimäärin yhtä työtä joka päivä. Tiistaina laitoin kolme hakemusta. Tänään yhden. Viikonoppuna en yhtään. Osa työhakemuksista tulee väkisinkin tehtyä vähän vasemmalla kädellä. Ei jaksa aina panostaa tarpeeksi - mutta tietenkin tiedän, että kun ei panosta kunnolla, ei työtä saa.  Ei hakemuksiin saa välttämättä vastakaikua muutenkaan, vaikka kuinka satsaisi aikaa, tutkimusta ja mietintää ja olisi omasta mielestä juuri nappiin osuva huippuosaaja siihen työhön - sen olen jo miljoona kertaa huomannut.

Olen nyt hakenut aika outojakin paikkoja, omaa kokemusta ajatellen. Saa  nähdä, tuleeko vastauksina takaisin muuta kuin "Kiitos hakemuksesta. Et ollut jatkoon päässeiden joukossa."

Valtion työpaikat tuntuvat itselleni olevan kaikkein nihkeimiä. Ei sitten millään irtoa edes haastattelua. Sitkeästi olen niihin hakemut. Tänään tuli yksi vstaus:"Hakemuksia tehtävään saapui 89 kpl. Valitettavasti tällä kertaa valintamme ei kohdistunut sinuun. Tehtävään valittiin NN"

Nyt ei ole oikein näkyvissä uusia avoimia paikkoja mihin voisi heittää hakemuksen joten taidan pitää pienen, muutaman päivän tauon ja odotella, josko jostakin tulisi edes jonkinlaista vastakaikua - eli siis edes pienesti vihreää valoa tehtyihin hakemuksiin. Haastattelupyyntö! Työtarjous!!

Hilloa ja mehua - mutta missä niitä voi säilyttää?

Siinä ovat, kattilassa. 
Ensimmäiset hillot
Ostin eilen laatikollisen mansikoita. Polkaa. Priima mansikka maksaa 40 euroa per laatikko, jossa on 4 kiloa marjaa, 8 litraa. Vieressä oli märkiä kakkosluokan mansikoita 17 eurolla laatikko. Ostin sellaisen ja tein hilloa. Syötiin lapsen (=nuoren) kanssa ensin marjoja niin paljon, kuin jaksettiin ja lopuista keitin hilloa. Käytin kaapista löytyneen pari vuotta vanhan hillosokerin tuohon - mietin, meneekö hillosokeri vanhaksi; tuoreena kaupasta ostettuna se on aivan valkoista ja jonkin aikaa kaapissa seisoessa väri muuttuu keltaiseksi. Hmm? Sokeri itsessään ei tietenkään vanhene jos sitä säilyttää kuivassa kaapissa.

Kahdeksan lasipurkillista hilloa tuli satsista. Nam, oikein makoisaa!

Kohta saa metsästä mustikoita, vaapukoitakin. Ja metsämansikoita. Tänään näin ensimmäiset pienet kantarellitkin! Katsotaan, mitä saa kerättyä ja keitettyä - meillä ei ole pakastinta joten kaikki on keitettävä. Jääkaappiin mahtuu rajallisesti purnukoita joten täytyy jotenkin keksiä, miten säilyttää tuotokset. Kellari olisi aika kiva! Tai vaikka kylmiö. Tai pakastin, tietenkin...