Uusi vuosi, heijaa!

Iltapäivän musiikkihetki venyy yli kaksituntiseksi Wieniläisen musiikin parissa

Nyt sitten elellään jo vuotta 2015. hauskaa - vai onko? Kalenteria ei ole aina näin tarkkaan tutkittu kuin nykyisin - elämä on kulkenut päivästä toiseen ja vuodenajasta uuteen. Niinhän se menee nytkin, mutta viikonpäivien nimet ja vuosiluvut ja tietyt päivämäärät ovat tulleet tavaksi erottaa jotkut hetket erilaisina kun ne muutoin olisivat. Eilinen oli itselle päivä toisten joukossa, samoin tämmä. En järjestänyt juhlia ja lapsetkin olivat kavereidensa kanssa.

Omat kaverit ovat jääneet elämän kipeiden kokemusten takia pois - häpeä oman elämän huonoista valinnoista saa ihmisen erakoitumaan. Joka paikassa on ihmisiä oman "suhteensa" käsikynkässä, jos heidän kanssaan juttelee, tulee koht'ikään vastattavaksi kiusallisia kysymyksiä kuten "Missä olet töissä?", "Missä kumppanisis on?", "Onko  sinulla lapsia, mitä he tekevät?" "Missä asut?" "Oletko yksin täällä?"

Vastauksia voi antaa tyylillä tai toisella - kyselijät siitä kyllä aina sitten liukenevat pois ja huomaat olevasi oman kahhvikuppisi tai lasisi kanssa yksin katsomassa pariskuntien välistä keskustelua, tai vaikkapa martoissa tai muissa naisporukoissa, jakamassa oman tuttavapiirinsä juoruja jotka eivät valitettavasti kamalasti innosta.....

Olen tullut erakoksi ja tylsimykseksi!


Kukkia Wienin konsertin lähetyksestä

Eilen kävelin liukkaassa ja harmaassa vuoden 2014 viimiesen päivän säässä ja yritin miettiä, miten pääsisin kiinni siihen elämään jossa on muitakin ihmisiä ja elämää sellaisena, kuin se on joskus itsellänikin ollut. Osaisinko? Minkälaisia askelia siihen pitäisi ottaa?

Vielä en keksinyt ratkaisua. Pakotan itseni muitten ihmisten ilmoille, yritän löytää tekemistä joka ei maksa ainakaan paljon ja jossa tapaa ihmisiä - ehkä samanlaisin ajatuksin kuin mitä itsellä on. Tjahas - missäs niitä voisi olla.... Martat eivät olleet minun juttuni, eivätkä muutkaan yhdistykset joissa joutuu heti sihteeriksi tai muuksi viskaaliksi tekemään hommia ja maksamaan kaikenlaista rahaa - jota ei ole. Työttömyyttäni kun ei ihan heti halua paljastaa - eikä kaikkea muutakaan häpeällistä omasta elämästään kuten eroja tai rahattomuutta tai muuta yhtä pöljää.


Hienot kattomaalaukset katsovat yleisiöä ja orkesteria

Nyt katselen keski-ikäisten suurta ikonia, jokavuotista TV-konsertti-lähetystä:  Uudenvuodenkonserttia Wienistä.  Neujahrskonzert der Wiener Philharmoniker. Jawohl.  Zubin Mehta juhlii! Hauskaa ja omalla tavallaan rehvakasta - porvarilliseen eurooppalaiseen henkeen! Hurraa Straußin dynastian/perheen luoma musiikki!

Presidentin uudenvuodenpuhe kuuluu myös tämän päivän ohjelmaan. Niinistön puheet ovat ihan mielenkiintoisia eivätkä vain listausta edellisvuoden tekemisistä, kuten edellisellä presidentillä oli tapana puheessaan kertoa. Puhetta analysoidaan varmasti ahkerasti seuraavien päivien medioissa.

Netti toimii vielä - sen piti mennä poikki joulukuun lopussa. Tuleekohan tästä lasku? Pitää huomenna soittaa ja kysyä!