maanantai 22. elokuuta 2011

Tattien siivoamista keskellä yötä


Ensimmäiset yksilöt - kerätty hirvikärpästen kiusaamina!
On yö. Siivoan herkkutattisaalista ja mietin, kuinka saisin sen mahdollisimman hyvin säilöön. Tatit ovat tuhteja sieniä - sain niitä valtavan painavan kassillisen ensimmäisen, pienemmän ämpärillisen jälkeen. Sekä herkkutatteja että männynherkkutatteja löytyi mukavasti. Puhtaita, kauniita sieniä - moni aivan täydellinen yksilö koristaa astiaa!

Kantarelleja löytyi nyt vähemmän; ehkä tusinan verran sieniä - naapuri oli luultavasti käynyt sienessä samoilla apajoilla; meillä on usein pientä kisaa kumpi sienet ja mansikat saa kerättyä!

Koivun alla, riippukeinun luona
niitä jo on, nurmikko pilkullisena
Koivun punikkitatteja keräsin myös - ne ovat useimmiten työläämpiä eli niissä on enemmän etanoita ja toukkia. Herkkutatit ovat muutoinkin mukavamman näköisiä; punikkitattien mustankirjavat jalat ovat jotenkin "pelottavampia" verrattuna sympaattisiin herkkutatteihin.

Sieniä löyti niin paljon, että on varaa olla vähän nirso! Kello on myös niin paljon, että en jaksa kaikkea valmistaa - joten punikit saavat ehkä mennä! Sekoittamaan en sieniä myöskään ala!
Ainut "ei-niin-kiva-asia" metsässä on hirvikärpäset! Punkkien lisäksi - joita nyt on jo hiukan vähemmän kuin kesän kuumimpaan aikaan. Nyt on hirvikärpästen kiihkein aika ja sain aika moisen primitiivireaktion keskellä metsää tänään kun niitä möngersi ja kutitti niskassa enkä saanut niitä irti hiuksista enkä ihosta. Hitto! Kirosin metsääs raikuen ja hätistelin ötököitä manaten pois ihosta. Kuulikohan kukaan - säikähtikö metsän väki karhuista hirveen?

Olin mennyt - hölmö - palkässä hyvin avokaulaisessa T-paidassa metsään, ilman mitään huvia tai hattua; olin tosi hyvä kohde ötököille. Tulin sitten pois, melkein juosten - sen pikkusaaliin kanssa joka näkyy kuvassa. sitten menin metsään toisen kerran, ruuan jälkeen, ja sain ne hienoimmat yksilöt kerättyä silloin. Kaksi männynherkkutattia olivat niin täydellisä, että huokailin vain ihastuksesta!

Muutama maan päälle pieneltä näyttävä vaalean ruskea herkkutatti - niillä oli valtavat, upeat jalat maanpinnan alla - olivat kuin suoraan kirjasta - tai kuin satukirjan söpöt sienet joissa satuolennot asuvat! Ja kaikki aivan puhtaita kaunokaisia! Nyt ne on paistettu ja odottavat, että teen niistä keittoa. Keitettynä herkkutateja on 1.5 litraa - saan niistä kolme hyvää, isohkoa keittoa! Tarjoan nyt viikolla keittoa tuttavalle joka on suuri sienten ystävä (lapset evä sitä todellakaan ole!). Hän on tiukalla hiilihydraatittomalla dieetillä - on keski-ikäinen mies joka on suuressa vaarassa sairastua diabetekseen; painoa on ollut noin 130 kg! Nyt, reilun kuukauden dieetin jälkeen, on painoa pudonnut 14 kg. Noin suuressa massassa ei eroa vielä kunnolla huomaakaan! Tattikeitto sopii hänelle joten tarjoan sitä!

Samalla kun keitän sieniä kasaan, teen kesän toista ja viimeistä satsia mustaviinimarjan lehtimehua. Ensimmäinen meni pakastimeen melkein kokonaan - koska halusin säilöä sen talveksi ja antaa lapsille puna-mustaherukkamehua juotavaksi nyt ensin; meillähän ei ole kellaria eikä kylmiötä ja yhteen jääkaappiin ei oikein mehupulloja mahdu, muutama paullo vain. Ne pitää juoda siis aika nopeasti pois. Lapset kuitenkin tykkäävät lehtimehusta joten nyt sitä tulee sitten lisää. Pesin joka lehden erikseen ettei mukaan mene koivun siemeniä tai lintujen sotkua, kotiloista puhumattakaan. Lehdet eivät enää olleet niin hienoja kuin pari viikkoa sitten; syksy näkyi jo pilkkuina ja mustina kohtina lehdissä.

Kyllähän metsissä ja puutarhassa olisi vielä vaikka mitä kerättävää - ja vielä enemmän muuta tehtävää! Herkkutatteja kerätessäni löysin aivan hulppean ja upean mustikkavarvuston - jättisuuria ja herkullisia mustikoita varret aivan  täynnä. Minulla ei ollut astiaa niille eikä pomuria - keräsin muutaman kourallisen suuhun.

Keräsin muuten yhden suuren pussillisen heinää marsuillekin. Chinchilla ei syö tuoretta heinää - se syö kaikkea kuivaa, joskus se voi maistaa tuoretta omenaa mutta ei mitään muuta märkää! Marsut syövät mitä vain, ja paljon!


Syysasteri, perhosmagneetti.
Tällä kertaa ei yhtään perhosta - ne lennähtivät paikalle kun kameran akku oli jo kuollut.
 Valitettavasti kameran akku tyhjeni jo sunnuntai-aamuna. Jäi kuvat suuresta tattisaaliista ottamatta. Samoin jäi ottamatta kuva upeasta syysasteripensaaseen ruokailemaan lennähtäneet monet perhoset; kaunis ja kirkas neitoperho, suuri suruvaippa ja pari muuta todella hienoa ja muutama pienempi perhonen. Ja ne söpöt kauniit kärpässienet jäivät niin ikään kuvaamatta. Harmi sinällään - yritin tallentaa ne kuvat, niinkuin monet muutkin, suoraan oman mielen kovalevylle.

Punikit olivatkin puhtaita. Yritän paistaa ne huomenna, jos säilyvät  kunnossa ulkona sinne saakka.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti