torstai 18. elokuuta 2011

Pyöräilystä ja kunnon kohottamisesta

Kööpenhamina on pyörien kaupunki. Jalkakäytävien ja katujen ja teiden reunustoilla on pyöräilijöiden oma merkattu kaistansa - ja pyörätelineitä, pyöriä ja pyöräilijöitä on joka paikassa. Kaupunki tuntuu inhimilliseltä - pyörä on sympaattinen kulkupeli; kaupungissa sillä pääsee eteenpäin nopeasti ja parkkipaikka löytyy aina. Maksaa vähän, on saastuttamaton ja sitä käyttäen parantaa kuntoa.



Oma työmatka on niin monta kymmentä kilometriä ja kestää autollakin vajaasta tunnista puoleentoista, suuntaansa. Aika vaihtelee ruuhkatilanteen ja sään mukaan, kolarit ja muut lisäharmit tien päällä vielä lisäävät autossa istumisaika, tietenkin. Itse en voi töihin pyöräillä.

Mutta noin muuten - kannatan pyöräilyä ja toivoisin sen suosion nousevan Suomessakin. Ainakin ns "tavallisen" pyöräilyn. Kilpa- ja kuntopyöräilijät on eri asia -ovat tosi kiusa muille ihmisille kun tulevat virtaviivaisissa vaatteissaan ja pyörissään, kypärissään ja aurinkolaiseissaan ja maailman omistajan elkein suhistelemaan kaduille ja pyöräteille missä ihmiset kävelevät ja kulkevat muutoin rauhallisesti. Monet tämän joukon yksilöt ovat äkäisiä kuin pirulaiset, huutelevat muita pois tieltä ja monta kertaa näkee, kuinka hilkulla on, että eivät aja koirien tai hitaampien ihmisten päälle.

Jotkut ihmisryhmät alkavat helposti terrorisoida muita - sillä periaatteella että "meillä on oikeus olla täällä". Sitten he pahimmillaan käyttäytyvät kuin maailman omistajat ja kiusaavat toisia pöyhkeän käytöksensä ja oman itsekkyytensä takia. Se, että nuoret tekevät moista, on enemmän ymmärrettävää - lautailijat esimerkiksi eivät useimmiten ärsytä - pojat siinä mittaavat itseään ja toisiaan ja pitävät melua ja vievät toki tilaa ja heitä saa varoa. Varotaan sitten! Kunhan eivät päälle syljeskele!

Aikuiset itsekkäät harrastajat kaikkien meidän yhteisillä aluieilla on eri asia. Monet kilpapyöräilijät huutelevat koiran ulkoiluttajille hävyttömyyksiä, ajavat melkei päälle ja ovat ylipäätään pelottavia kohottaessaan omaa kuntoaan muista piittaamatta. GRRR.

Tavallinen, rauhaisa ja muut huomioon ottava pyöräily - à la Tanska - on lämpimästi kannatettavaa!

Mitä kuntoiluun tulee, oli minullakin käydä pienellä juoksulenkillä hotellin ympäristössä illalla tai aamulla ennen töihin menoa. Enpä käynyt. Illalla tultiin hotellille puolen yön aikaan enkä silloin ihan viitsinyt lähteä lenkille. Aamulla olisi ollut hyvä sää mutta itsekuri oli huono: en mennyt. Tein pienen jumppaohjelman huoneessa; muutama vatsaliike ja erilaista käsivarsien heiluttelua!

Perjantaina olen taas kotona ja viikonloppuna äidin luona - juoksemaan pitäisi ehtiä, ja viitsiä. Jaksaa sitten paremmin töitä taas - ja tulee hyvä mieli

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti