Kaikki loppuu aikanaan - aikansa kutakin sanoi pässi kun päätä katkaistiin

Aamun koitteessa bussi täyteen mukuloita - vanhemmat töihin!

Lapsi lähti kesäleirille. Bussikuljetus leiripaikalle lähti jo kukonlaulun aikaan - puoli seitsemältä. Itse nukuin koiran unta koko yön kun pelkäsin, että en heräisi ajoissa ja lapsi jäisi kyydistä. Nousin vihdoin viideltä ja järjestin leiritavarat kuntoon vielä kerran.

Lapsi ehti siis mukaan ja hiukan haikeana halasi minua ennen bussiin kiipeämistään. Vilkutimme kovasti lasin eri puolin kunnes bussi kaartoi pihalta kadulle ja sieltä pian isolle tielle ja pitkä bussimatka leirille alkoi.

Tämä on jo toinen leiri tänä kesänä. Mielenkiintoisia leirejä on Suomen kesä pullollaan - minulle näiden kahdenkin mksaminen on työlästä - vaikka ovatkin halvimmasta päästä. Mutta uskon leireistä ja kaikesta uudesta koetusta jäävän mukavat muistot mieleen - niitä voi sitten vielä aikuisena muistella!

Jäätelöjono eiliseltä! Ottisinko vaahtokarkkijätskiä? Vai minttua?

Lapsi on kiinnostunut tieteestä ja tähdistä; hän haluaisi erilaisille tiede-leireille mutta jollei lottovoitto yllätä minua niin kyllä tiede saa jäädä, tältä kesältä! Huomasin, että heinäkuun lopulla oli vielä sellainenkin leiri tarjolla joten ihmeitä ehtii vielä tapahtua! Olen ilmoittanut hänet jäseneksi Ursaan - siitä hän on superinnostunut; siitä meille voi olla iloa molemmillekin, jos hyvin käy - voimme mennä katsomaantähtitaivasta kaukoputkella yhdessä, opetella tähtiä ja planeettoja!

Nyt olen työtön työnhakija
Itse kävin työvoimatoimistossa - tai oikealta nimeltä Työ- ja elinkeinokeskuksessa. Olin täyttänyt sähköisen työnhakukaavakkeen ja laittanut sähköisesti oman CV:ni sivulle jo 10 päivää sitten ja nyt piti ilmoittautua henkilökohtaisesti virkailijalle työttömäksi työnhakijaksi. Sain mukaani erilaisia ohjeita ja pari työpaikkaa haettavaksi.

Palvelu oli hyvää, virkailija oli asiantunteva ja ystävällinen. Toivotaan, että saan asiaa eteenpäin! Päätettiin yhdessä, että jollen syksyyn mennessä löydä työtä, haen työvoimapoliittiseen koulutukseen. Henkilöstöhallintoon tai isännöitsijäkoulutukseen, luultavasti.

Bloggailu loppuu pian
Tämä kaksi vuotta sitten aloittamani blogin kirjoitus loppuu perjantaina. Siihen saakka kirjoittelen tänne pieniä tekstejäni - sen jälkeen on koko elämäni  sumun peitossa. Koska olen sen jälkeen ilman tietokonetta, ilman monia muitakin vempaimia ja vehkeitä niin en tiedä vielä miten alan päiväni täyttää. Uuden puhelimen olen ostanut - haaveilin iPhonesta mutta päädyin ostamaan kaupan edullisimman puhelimen; hyvältä sekin vaikuttaa - Nokian punainen N300. Liittymä aukeaa pari päivää vanhan loppumisen jälkeen joten olen pari päivää puhelinmotissa!

Ajatuksena on hakea töitä tunti päivässä, lukea lehtiä ja kirjoja tunti-kaksi päivässä, liikkua tunti, kirjoittaa kirjastossa kolme tuntia. Tästä tulee 6-7 tuntia aktiviteettia per päivä; se on kolme-neljä tuntia vähemmän kuin minulta meni aikaa töihin ja matkoihin työssäoloaikana. Mutta siitä saikin palkkaa jota ei enää tule.

Kaikki loppuu aikanaan - tämä tiuhaan toistettu lause tuntuu nyt todemmalta kun koskaan ennen. Aikansa kutakin, sanoi pässi kun päätä katkaistiin; vanha sanonta tuokin, vaarilta, mummilta ja äidiltä omaan käyttöön periytynyt! Kovin on totta tuokin, sanoo tämä pässi joka pelkää vuotavansa kuiviin pian...

Muutoksen aika on epävarmuuden aikaa. Katsotaan mihin elämä vie.... Mitä tässä osaisi itselleen keksiä, mihin vielä kelpaa ja miten elämänsä ja ansionsa vielä hoitaisi. Jos seuraan suvun naisten elämänkaarta, on minulla vielä aikaa jäljellä useampi kymmenen vuotta täällä hengitellä. Jotain järjellistä sitä soisi sinä aikana tekevänsä.

Kesäloma on - kuuma

Ensimmäisen lomapäivän tervehtijät - kirkuvat valkeat linnut!

Mustikoita mättähiltä, punkkeja vältellen

Aivokuumetta kantavat pikku-ötökät, punkit, kiusaavat ihmistä joka haluaa metsissä ja luonnossa liikkua. Varsinkin saariin on pesiytynyt punkin paskiaisia laumoittain – kävin pari päivää sitten mustikkaämpärin ja poimurin kanssa upean saareen kuuluisilla mustikkamailla – sain toki jonkin verran mustikkaa mutta ennen kaikkea sain taistella paarmojen, itikoiden ja punkkien kanssa. Ärsytti – vaikka metsä on maailman kaikista paikoista silti yksi kaikkein parhaimmista. Ihana metsä, humisevat puut ja siellä elelevät eläimet karhuista ja hirvistä punkkeihin ja itikoihin!

Nam

No - paarmoja tapoin kasapäin, nekin ehtivät rouskuttaa meikäläisen ihoa monesta kohdasta. Punkkeja olen kerännyt itsestäni vajaat 10 kappaletta – onneksi kaikki kävelevinä. Kun se kiinnittyy ihoon, on olo onneton! Ja vaikka borrelioosi ei tarttuisikaan, voi aivokuume tarttua heti kun pikku-ilkiö on saanut imeydyttyä ihoon kiinni.

Loma on siis meneillään. Nettiyhteyttä ei ole joten kirjoittelen tätä ihan omaksi ilokseni näin tiistai-päivän kunniaksi. Lämpöä on mittarissa varjon puolella 27 astetta. Odotellaan loppuviikoksi kovia ukkoskuuroja ja sitä ennen sadekuuroja.  

Edellä oleva tekstin pätkä oli olevinaan alku blogimerkinnälle pari viikkoa sitten. Se jä kesken ja on sitä yhä. Kesä on mennyt loman osalta mukavasti – hellettä on ollut enemmän kuin muista koskaan olleen – jopa öisin on kuumaa ja nihkeää. Niin omassa sängyssä aitassa jossa yleensä ei koskaan ole liian kuuma ja kesäöinäkin saa pukea yöpaidan ja kunnon peiton. Toista on nyt, kuuma on koko ajan, melkein.

Ensimmäisen lomapäivän herkku,
kaverin tarjoama terassainautinto

Ylläolevan tekstin pätkän jälkeen kävin uudelleen mustikkametsässä, sain muutaman litran marjoja ja olin hiestä likimärkä kun tulin metsäsätä pois. Seuraavana aamuna huomasin, että mahaan oli kiinnittynyt punkki. Inhottava tunne; äiti otti sen punkkipihdeillä pois. Tuosta on kulunut jo noin 10 päivää, jälki on yhä jäljellä ihossa mutta se ei ole laajentunut. Mietin kovasti, pitäisikö tehdä jotain.... Apteekissa sanottiin, että ei tarvitse. Lehtiartikkeleita lukiesa saa sellaisen kuvan, että jälki pitäisi näyttää lääkärille jollei se ole hävinnyt viikon sisään tapahtuneesta. Aivokuumetta tai borelioosia joka kiusaa vuosikausia en totisestia halua saada!

Metsissä on tänä vuonna paljon mustikkaa – olen kerännyt ehkäpä noin 7 kiloa, noin 14 litraa. Nyt olen kotona käymässä mutta lähden taas maaseudun ihanuuteen muutaman päivän tauon jälkeen tänään. Nyt voi mennä keräämäään vaapukoita eli vattuja joita kuulemma myös tulee paljon tänä vuonna. Kiva kiva. Ja sieniäkin voi yrittää löytää - tatteja ja kantarelleja eniten toivon löytäväni!

Töihin ei ole ikävä, ei ollenkaan. Päinvastoin, yritän miettiä mitä voisin tehdä jotta saisin itselleni toisen työn. Toiisen suunnan elämälle! Jotain ihan uutta. En haluaisin uhrata koko päivien valveillaoloaikaa töiden tekemiseen; nykytyössä ei ole muuhun vaihtoehtoa. Palkkaa olisi kiva saada sen verran, että raha ei olisi ihan loppu jo pari viikkoa palkkapäivän jälkeen niinkuin  nyt. En ole keksinyt mitään uutta – joten ei tässäkään aiheesta enempää.

Kirjoittaminenkaan ei kamalasti innosta – ei edes valokuvaus sen jälkeen kun lapselta putosi kameralaukku lattialle ja kameraan tuli inhottava särö joka estää akun irrottamisen. Korjaus vie aikaa on kallis. Rahaa ei taskaan ole juuri ollenkaan pakollisten asioiden jälkeen käytössä.

Huokaus, kuulostan negatiiviselta. Mutta on tämä kivaa aikaa, loma ja kuuma kesä. Oikeesti on! Nautin elämästä!

Tänään illalla olen taas jo maalla; JIHUU!

Kerään intoa ja palaan tänne ehkä jo piakkoin!

Lippu liehuu, koulu loppuu - kesäloma!

Yksi koululuokka lasten elämässä on saatu päätökseen. Todistukset on jaettu - keskinkertaiset tuli meille. Kuunneltiin kuutosluokkalaisten jäähyväiset ja kuinka heille laulettiin kun he siirtyvät tämän jälkeen yläasteelle. Kukitettiin luokan opettaja ja toivoteltiin hyvät kesät toinen toisillemme.

Sitten läksimme reissuun, jo hyvissä ajoin niin saamme olla mummin kanssa ja tehdä vähän puutarhatöitä ennen ensi viikon kesäleiriä ja työviikkoa. Matka meni oikein kivasti, tie oli hyvä ajaa ja liikennettä sopivasti eikä rekkoja näin kesä-lauantaina ollut juurikaan. erran pysähdyttiin reissun varrella - ja tosiaan, toisen kerran kun vessaan piti päästä - lapsonen ei muistanut käydä vessassa kotona vaikka siitä muistuttelin...

Autoilu on mukavaa - varsinkin jos olisi hiukan pirteämpi! Väsymys vaivaa - ja silmät ovat valtavat kipeät; kirvelevät ihan kamalasti. Väsyneet silmät - tai sitten olen tuijotellut liikaa tietokoneen ruutua.

Kaikki hyvin nyt kuitenkin. Teinit viettävät koulun loppumista omalla tavallaan - onneksi eivät riehu kamalasti - soittelen heille ja seurailen mitä puuhaavat!

Tulimme pikku-hukan kanssa mummin luo iltapäivällä. Nyt on syöty ja vietellään rauhaisaa iltaa. Tein pullataikinan jokunen hetki sitten ja leivon kohta mummille syötäväksi ja pakasteeseen pullaa. Illalla katsotaan vähän telkkua - itse olen huono siinä hommassa ja teen mieluummin jotain muuta. Mutta nyt ihan seurankin takia. Arto Nybergin uusi keskusteluohjelmaa hikkasen katsotaan. Ja uutiset pitää katsoa - isralin ja avustuslaivan kohtalo kiinnostaa.

En viitsi viettää tässä liiemmälti nyt aikaa, halusin vain testata saanko blogin toimimaan täältä. Hyvin meni!

Menen pienelle kävelylle kun saan pullat uunista.