Huh hellettä ja kukkien loistoa

 

Aamulla heti oli kuuma. Nyt päivällä on vielä kuumempi. Mittari varjon puolella huitelee kolmessakymmenessä. Kissa tuossa vieressä, se vanhempi, on repo rankana, aivan löysänä. Kuuma silläkin, ärhetelee kiukkuisena pikku-kissalale jos tulee liian lähelle.

Hermo pettää kissalla, mutta kyllä tämä helle tuntuu ihmisessäkin, jopa lämmöstä tykkäävässä. Toukokuussa tällainen helle; mitä vielä seuraakaan?

Luultavasti viileämpiä säitä, sanoo lakoonisesti kyyninen ääni sisällä!

Sininen, valkoinen ja vihreä

Nyt kun on lämmin, ja viikonloppukin vielä, olen käynyt pyöräilemässä ja antautunut luonnon ihanuuden tarkkailulle. Aamulla kävin äänestämässä, sitten tein kierroksen polkupyörällä lähikujilla ja kaaduilla: joka paikassa on kukkia! Ihanaa - sireenit aloittelevat kukintaa, tuomet lopettelevat ja jossain näkee vielä vuokkojakin. Kielot ovat kukassa; keräsin niitä pienen kimpun ja voi ihanuus, mikä tuoksu on vallannut koko eteisen, kun laitoin kukat lipastolle, lemmikkien kera!

Eilen kävin katsastamassa puutarhalla, olisiko siellä jotakin edullista hankittavaa. Kukkaro on tyhjä, muutama kolikko vaan siiheksi kun lapsilisä tulee ja sen on riitettävä pari viikkoa. Köyhyys on rankaa, vielä rankempaa ja oikeasti ihan paska juttu. Ei voi mitään; en osaa jalostua ajattelemaan, että tärkeintä elämässä on rakkaus ja muulla ei ole väliä. Toisaalta - se rakkauskin on ehkä määrittelykysymys. Rakkaus  kotiin ja lapsiin, kotieläimiin ja luontoon tuntuu vaativan rahaa sekin. Miestähän en nyt ole rakastettavaksi löytänyt!

Orvokki muutti meille

No siis. Kävin puutarhalla. Orvokit oli saatu myytyä melkein kokonaan loppuun - joten, tadaa: niitä sain nyt 10 tainta hintaan 3,90€. (Toisella puutarhalla yksi orvokin taimi maksoi 89 senttiä kappale). Lisäksi noukin kaksi pussia siemeniä (kehäkukka ja krassi), maksoivat yhden euron yhteensä.

Hiukan alle viitosen siis maksoivat tämän kesän laatikkokukat minulle. Osan siemenistä laitan pihalle ihan salaa pariin sellaiseen paikkaan, jossa ne saavat kasvaa rauhassa. Seurailen n iiden kasvua siinä sitten. Pari perunaakin laitan salaa kasvamaan pihan perälle, entisen multakasan kohdalle jossa nyt ei kasva kuin rikkaruohoa. Siemenpusseista riittää muutama siemen myös äidin luo pihalle; tänä vuonna en pysty  tuomaan sinne oikein mitään - ja nähtäväksi jää, onko minulla rahaa edes matkustaa sinne.

Kaksi vuotta työttömänä oloa tulee täyteen noin kuukauden päästä. Olen varmasti erilainen ihminen nyt, mutta olenko oppinut jotain tästä työttömyyden ajasta? Kai, ainakin sen verran, että tiedän olevani aika lailla epätoivottu ihminen; saan tehdä töitä jollen hamuapalkkaa - mutta muuten tämä köyhäily ja päivittäinen sukkulointi rahattomana on raskasta. Siis oikeasti raskasta! Kontaktit entisiin työkavereihin menivät jo aikaa sitten, suhteet sukulaisiin ja ns ystäviin ovat hiljalleen hiipuneet nekin. Kuka nyt työttömän kanssa...? Ja itsekin jään syrjään, kun en pysty minnekään menenmään, en pysty mitään mihinkään ostamaan, en maksamaan tapaamisen edellyttämiä juttuja. "Tuletko mukaan elokuvaiin ja sen jälkeen jonnekin iltaa istumaan? Kysyi kaveri männä viikolla. En nyt ehdi, vastasin. Ehtisin tietenkin,mutta kun nyt ei ole rahaa...

Kukista vielä. Nautin nyt estottomasti asioista joita  häpeilin ehkä hiukan, ennen. Veli katsoi kerran valokuviani ja ihmetteli, miten minulla on niin paljon kuvia kukista eikä juuri mitään järkeviä kuvia. "Tuo on niin tyypillistä Janikaa" hän selitti muille sukulaisille.  "Ota vaan lisää kukkakuvia ja sievistele kaiken piiperryksen kanssa. Et varmaan pääse minnekään, et saa mitään järkevää aikaiseksi elämässä jos tuijottelet vaan jotain v...n kukkia".

Väri on nyt vihreä. Pienin maustein.
Siperian hernepensas kukassa, täynnä kimalaisia

Oikeassa oli, velimies. Tässä nyt katselen ja kuvaan kukkia. En näytä hänelle enää kukkakuviani, en puhu vihreistä asioistani; hänen mielestään olen druidi joka on irronnut tästä maailmasta... No kyllä yritän kukkien ja puiden katselun ohella olla järkevä ja panostaa muuhunkin! En osaa jättää kukkia ja luontoa kokonaan pois elämästä. En haluakaan. Vaikka ne toisille ihan turhia ovatkin.

Ny menen pöyöräilemään.  Ja lukemaan lehdet lukusaliin! Sitten seuraamaan jääkiekko-matsia ja äänten laskentaa. Jännä ilta tulossa.