Olipa superkuuma viikonloppu

Iltauinnilla. Vesi kuin linnun maito. 

Huh hellettä, voi sanoa  viikonlopun säästä! Kolmisenkymmentä astetta  lämmintä ja järvivesikin niin lämmintä, että siellä olisi vähän viluisempikin ihminen voinut lillua vaikka kuinka kauan, palelematta! Meilläpäin ei onneksi ole sinilevääkään näkynyt. Sen sijaan illalla rannassa oli tuhansittain pieniä mustia, lentäviä hyönteisiä: mäkäräisiä.

Viime talven lumimassojen kaatamia puita on pinottu metsän
reunille monia pinoja. Lämmityspuita talveksi.
Marjaämpäri on vielä aika vajaa

Siinä vasta inha hyönteinen, itikkakin tuntuu lempeältä sen rinnalla. Nämä pienet mustat paholaiset saavat jalat ja sääret hetkessä täyteen punaisia, kamalasti kutiavia paukamia. Minulla on jalat vieläkin kutisevat ja särkevät, vaikka tulin eilen illalla pois mäkäräisten valtakunnasta.

Aaaahhhh - kuinka ne kutittavat. Tea tree  öljyllä olen jalkojani yrittänyt hoitaa, myös erilaisia  rasvoja ja aloe vera-voidetta olen käyttänyt. Jotkun ottavat noihin antihistamiini, Heinixiä esimerkiksi. Itse yritän selvitä ilman - mutta kyllä kutittaa! Käärmeitä on myös nyt paljon - on niin lämmin, että käärmeet kulkevat vilkkaasti paikasta toiseen. Paarmoja en ole vielä nähnyt paria enempää  ja hirvikärpäset ovatvasta tuloillaan.

Onneksi sain nukkua aitassa - ei ollut kamalan tukalaa, vaikka lämmin sielläkin oli. Puurtarhahomia ei voinut oikein tehdä - oikeasti liian kuuma! Kävin keräämässä hiukan vaapukjoita, mutta lyhyeksi jäi sekin reissu.

Kaarisilta

Kesä on joka tapauksessa ihanaa aikaa. Olipa sää melkein mitä tahansa. Valo on niin erityisen hieno - ja luonto on tietenkin aina hieno.

Korkealta näkee hienosti kauas.

Lauantina kävin kävelemässä puistossa, kauppareissun yhteydessä. Kävin äidille apteekissa kun kuulin, että monista lääkkeistä alkaa olla pulaa - onneksi sain hänelle lääkkeet hankittua. Ostin kesäkeittotarpeita ja koska kävin ilman muuta porukkaa kaupassa yksin - kukaan ei halunnut kuumalla lähteä autoreissulle lähikaupunkiin mukaan - kävin katselemassa maisemia, puistoalueita ja käpsyttelemässä muutenkin ympäriinsä hetken.

Istuskelin hetken kaarisisllan penkillä, katselin hienoja puita joita jo Venäjän keisarinnakin ehkä on katsellut, kauan kauan sitten!

Puistoalueet on nyt paremman näköisiä kuin vuosiin - kiva, kun kaupungit ovat ymmärtäneet monin paikoin puistojen merkityksen asukkaille ja siellä käyville vieraille ja turisteille.

Hääjuhlat olivat hotellilla meneillään kun siellä kävelin; hääkuvaus hienojen istutusten ja puiden alla kuumassa auringonpaisteessa. Hyvät kuvat varmasti saivat! Näin toisenkin hääparin avoautossa matkalla kirkosta omiin juhliinsa. Haikein mielin katselin heitä, heilutin kättä morsiusparille. Täällä itsekin vietin häitäni kauan sitten.... Voi, kun olisi elämä mennyt toisin kuin se meni - oltaisiinpa yhä onnellisia ja yhdessä. Mutta mennyt on mennyttä - sitä ei voi enää muuttaa.

Kesäkeittoa kattilassa. Nam.

Nyt on taas kuuma sää pian loppu, sateita  maa jo huutaakin! Toivotaan pienia sadekuuroja, mielellään yöllä!Tiistaina on kuulemma tosi kylmä ja jossain päin voi olla jopa hallaöitä. Se on huono asia maanviljelylle ja luonnolle - mutta kyllä siitäkin selvitään.

Tässä kaikki tällä kertaa! Vielä ehdin heinäkuussa jotain kirjoittaa. Kukkakuvia on paljon odottamassa tänne pääsyä, ja monta muutakin kuvaa! Kesä jatkuu, nautitaan - nautiskellaan!

Kesäherkkua. Jo ties  kuinka monetta kertaa.

Kuuman kesän mietteitä

Vadelman varret pari päivää sitten hakkuuaukiolla. Herkkua kaikille kerättäväksi!

Heipä hei, täällä taas ollaan. Kokeilen, osaanko vielä kirjoitella. Aikaa on kulunut edellisestä postauksesta paljon. Elämä on jotenkin pysähtynyt; ei ole kiva toistaa itseään. En ole saanut aikaiseksi kirjoitella.

Nyt on kuitenkin kesä ja ihana aika - myös tällaiselle syrjäytyneelle ihmiselle! Aurinko paistaa, on ihanan lämmin ja suloista. Ruuaksi riittää luonnon antimet sienistä marjoihin. Sienikastike perunoilla, jälkiruuaksi mustikoita, vadelmia ja vaapukoita suoraan pellon pientareilta, hakkuuaukeilta ja mäntymetsistä!

Hilloa syntymässä: 2 kiloa marjaa siinä hillostuu.

Olen tosiaan elänyt hiljaiseloa. Raha on tosi tiukilla eikä se riitä oikein muuhun kuin asumiskuluihin ja kaikkein halvimpaan ruokaan - ihan niihin vanhan päivämäärän alennus-paketteihin ja perunoihin, puuro-ryyneihin ja sen sellaiseen. Itse kyllä selviää, mutta vielä kotona asuvan lapsen kannalta tilanne on kurja.

Sininen taivas ja järven selkä. Lämmintä on ja ihanaa!

Mutta enpä nyt valittele tässä taas! Metsä on kutsunut yhtä suurta faniaan viime aikoina ja olenkin viettänyt tunteja ja taas tunteja metsän siimeksessä - nauttien metsän tunnelmasta ja siellä kävellen mutta myös keräten sieniä ja marjoja. Pakastin hajosi alkukesästä joten en voi pakastaa marjoja vaan ne pitää keittää hilloksi ja mehuksi kaikki. Jääkaappi on jo täynnä joten säilötyt tuotokset on säilytettävä ihan huoneenlämmössä. Saa nähdä, kuinka kauan säilyvät - omenakausi on vielä tuloillaan ja toivoisin saavani paljon omenasosetta! Puolukka sitten vielä sen jälkeen.... Kaikenlaista ongelmaa ihmiselle kehkeytyy kun ei ole säilytystiloja.

Mustikkahilloa neljästä marjakilosta. Puuron ja viilin parantajia!

Tänä kesänä tulee paljon satoa. mansikkasato meni nopsaan - monet jäivät kuulemma ihan ilman. Itsekin jäin ilman; omalla tai suvun puutarhoissa ei kasva nykyisin mansikkaa enkä sitä voinut ostaakaan. Mutta vadelmaa on onneksi nyt tosi paljon hakkuualueilla ja missä nyt vaapukkaa kasvaakaan. Yhtä hyvää on kuin mansikka - vaikka mansikkamehu ja -hillo nyt toki ovat herkkuja vailla vertaa - tai mansikkakakku, -smoothie tai nektari... No, jos hyvin käy, tulee uusia kesiä jolloin voi korjata oman, henkilökohtaisen mansikkavajeen. Kun vähän paastoaa, sen paremmalta se maistuu sitten ;-)

Sieniä kuulemma on paljon tänä vuonna. Itse olen löytänyt muutaman litran kantarelleja ja muutaman herkkutatin. Ei kamalasti - mutta ehtiihän niitä vielä! Tatti pitäisi löytää justiinsa oikean kokoisena. Se menee tosi nopsaan huonoksi ja kaikenlaiset hyönteiset kaivertavat siihen käytäviä, etanat kiinnittyvät. Kuvan keskimmäinen oli aikalailla täydellinen yksilö jonka näin kuusimetsän pienellä polulla. Sanoin ääneen "OI" kun sen näin, kauniin tatin jonka reunaa kiertää ikään kuin ohut vaalea raita.

Tämä tänään. Huomenna on ohjelmassa kaikenlaista talouteen ja rahaan liittyvää. Sitten pitäisi päättää, menenkö jälleen vapaaehtoistyöhön. Luultavasti menen vaikka mietityttää, kuinka pääsen kulkemaan paikanpäälle ilman rahaa. Asia selvinnee jotenkin. Tai sitten en vaan mene! Pari työnhakuilmoitusta täytyy myös kirjoittaa.

Huh hellettä ja kukkien loistoa

 

Aamulla heti oli kuuma. Nyt päivällä on vielä kuumempi. Mittari varjon puolella huitelee kolmessakymmenessä. Kissa tuossa vieressä, se vanhempi, on repo rankana, aivan löysänä. Kuuma silläkin, ärhetelee kiukkuisena pikku-kissalale jos tulee liian lähelle.

Hermo pettää kissalla, mutta kyllä tämä helle tuntuu ihmisessäkin, jopa lämmöstä tykkäävässä. Toukokuussa tällainen helle; mitä vielä seuraakaan?

Luultavasti viileämpiä säitä, sanoo lakoonisesti kyyninen ääni sisällä!

Sininen, valkoinen ja vihreä

Nyt kun on lämmin, ja viikonloppukin vielä, olen käynyt pyöräilemässä ja antautunut luonnon ihanuuden tarkkailulle. Aamulla kävin äänestämässä, sitten tein kierroksen polkupyörällä lähikujilla ja kaaduilla: joka paikassa on kukkia! Ihanaa - sireenit aloittelevat kukintaa, tuomet lopettelevat ja jossain näkee vielä vuokkojakin. Kielot ovat kukassa; keräsin niitä pienen kimpun ja voi ihanuus, mikä tuoksu on vallannut koko eteisen, kun laitoin kukat lipastolle, lemmikkien kera!

Eilen kävin katsastamassa puutarhalla, olisiko siellä jotakin edullista hankittavaa. Kukkaro on tyhjä, muutama kolikko vaan siiheksi kun lapsilisä tulee ja sen on riitettävä pari viikkoa. Köyhyys on rankaa, vielä rankempaa ja oikeasti ihan paska juttu. Ei voi mitään; en osaa jalostua ajattelemaan, että tärkeintä elämässä on rakkaus ja muulla ei ole väliä. Toisaalta - se rakkauskin on ehkä määrittelykysymys. Rakkaus  kotiin ja lapsiin, kotieläimiin ja luontoon tuntuu vaativan rahaa sekin. Miestähän en nyt ole rakastettavaksi löytänyt!

Orvokki muutti meille

No siis. Kävin puutarhalla. Orvokit oli saatu myytyä melkein kokonaan loppuun - joten, tadaa: niitä sain nyt 10 tainta hintaan 3,90€. (Toisella puutarhalla yksi orvokin taimi maksoi 89 senttiä kappale). Lisäksi noukin kaksi pussia siemeniä (kehäkukka ja krassi), maksoivat yhden euron yhteensä.

Hiukan alle viitosen siis maksoivat tämän kesän laatikkokukat minulle. Osan siemenistä laitan pihalle ihan salaa pariin sellaiseen paikkaan, jossa ne saavat kasvaa rauhassa. Seurailen n iiden kasvua siinä sitten. Pari perunaakin laitan salaa kasvamaan pihan perälle, entisen multakasan kohdalle jossa nyt ei kasva kuin rikkaruohoa. Siemenpusseista riittää muutama siemen myös äidin luo pihalle; tänä vuonna en pysty  tuomaan sinne oikein mitään - ja nähtäväksi jää, onko minulla rahaa edes matkustaa sinne.

Kaksi vuotta työttömänä oloa tulee täyteen noin kuukauden päästä. Olen varmasti erilainen ihminen nyt, mutta olenko oppinut jotain tästä työttömyyden ajasta? Kai, ainakin sen verran, että tiedän olevani aika lailla epätoivottu ihminen; saan tehdä töitä jollen hamuapalkkaa - mutta muuten tämä köyhäily ja päivittäinen sukkulointi rahattomana on raskasta. Siis oikeasti raskasta! Kontaktit entisiin työkavereihin menivät jo aikaa sitten, suhteet sukulaisiin ja ns ystäviin ovat hiljalleen hiipuneet nekin. Kuka nyt työttömän kanssa...? Ja itsekin jään syrjään, kun en pysty minnekään menenmään, en pysty mitään mihinkään ostamaan, en maksamaan tapaamisen edellyttämiä juttuja. "Tuletko mukaan elokuvaiin ja sen jälkeen jonnekin iltaa istumaan? Kysyi kaveri männä viikolla. En nyt ehdi, vastasin. Ehtisin tietenkin,mutta kun nyt ei ole rahaa...

Kukista vielä. Nautin nyt estottomasti asioista joita  häpeilin ehkä hiukan, ennen. Veli katsoi kerran valokuviani ja ihmetteli, miten minulla on niin paljon kuvia kukista eikä juuri mitään järkeviä kuvia. "Tuo on niin tyypillistä Janikaa" hän selitti muille sukulaisille.  "Ota vaan lisää kukkakuvia ja sievistele kaiken piiperryksen kanssa. Et varmaan pääse minnekään, et saa mitään järkevää aikaiseksi elämässä jos tuijottelet vaan jotain v...n kukkia".

Väri on nyt vihreä. Pienin maustein.
Siperian hernepensas kukassa, täynnä kimalaisia

Oikeassa oli, velimies. Tässä nyt katselen ja kuvaan kukkia. En näytä hänelle enää kukkakuviani, en puhu vihreistä asioistani; hänen mielestään olen druidi joka on irronnut tästä maailmasta... No kyllä yritän kukkien ja puiden katselun ohella olla järkevä ja panostaa muuhunkin! En osaa jättää kukkia ja luontoa kokonaan pois elämästä. En haluakaan. Vaikka ne toisille ihan turhia ovatkin.

Ny menen pöyöräilemään.  Ja lukemaan lehdet lukusaliin! Sitten seuraamaan jääkiekko-matsia ja äänten laskentaa. Jännä ilta tulossa.

Hurja helle, ihana viikonloppu

Rhododendron elikkä alppiruusu. Äidin oma, kimalaistenkin rakastama

Helteestä varoitettiin - ja kyllähän se aika raju olikin! Nihkeän hikeviä päiviä oli perjantaista sunnuntaihin kolme oikein kunnollista ja oikein pistävän kuumaa! Kuumia päiviä oli jo aikaisemmin viikolla, mutta itse istuin silloin ilmastoidussa konttorissa palelemassa enkä lämmöstä päässyt ennen perjantaita nauttimaan. Luonto alkoi jo nuupottaa ja olo oli hikevä ,se täytyy sanoa! Sunnuntai-iltana tuli sitten rehellinen ukkonen joka räiskyi, paukkui ja pauhasi alkuvoivoimaisesti!

Viikko töiden osalta päättyi yleiseen koheltamiseen kun ylioppilaiden kuvaus oli vasta perjantaina - vanhin lapsista joka jo käy töissä, ei uskaltanut pyytää vapaata töistä ylioppilaskuvan takia koska oli jo saanut vapaata yliopiston pääsykokeisiin ja ylioppilasjuhliin - ja saanut siitä vinoilua työpaikalla! Joku kaverikin oli sanonut, "on ihme että saat pitää työåaikan kun olet ollut noin paljon poissa" Kuvioon kuuluu, että hän oli alussa myösmelkein  viikon kovassa kuumeessa heti sen jälkeen kun oli aloittanut töissä - joten nyt hän ei uskalla olla yhtään poissa ja tekee kaikki ylityöt mitä pyydetään!

No - hyvä että on työmoraalia; toivottavasti se jatkuu ja on molemminpuolista!

Poliisi vartio liikenteen lisäksi muutakin kansalaisten toimintaa taas ahkerasti

Menimme siis valokuvaukseen vasta puoli viideltä - ja sepäs sitten kestikin! Kummastakin oma kuvasarja ja sitten yhteisiä kuvia paljon. Kiva oli katsoa kuinka ammattilainen henkilökuvaaja tekee työtään varjojensa, lamppujensa ja taustojensa kanssa, mitä heijasteita käyttä ja miten niitä asettelee! Osaisinpa edes hiukan! Aikaa kuvaukseen kului puolitoista tuntia, ja hinnkaksi tulee piirua vaille kolmesataa eutos: sillä saa kolme kuvaa kummastakin ylioppilaasta, ei mitään muuta! Jos haluaa kiitoskortteja tai yhteiskuvia tai mitään muuta, niin hinta muodostuu hinnaston mukaisesti ja on parikymppiä ++ per kuva, ilman mitään raameja tai reunuksia. On kyllä aivan kamalan kallista, se on pakko sanoa vaikka kuinka onkin ammattikuvaaja kyseessä!Tai sitten en vain vähärahaisena osaa arvostaa ammttilaisen työtä. Anteeksi siitä. Ja harmi kun olen köyhä!

Mitään sähköisiä versioita kuvista ei saa ostaa millään rahalla! Huh huh.

Paras rinkeli on tässä - tarpeeksi tumma!

Mietinkin, että teettäsin kiitoskortit omista kuvistani vaikka Ifolorin kautta! Sitten haluaisin tietenkin niitä yhteiskuvia tilata sekä itselle että sukulaisille. Pahviraameja saattaa saada jostain muualta huomattavasti edullisemmin kuin kuvaajalta jolla tuntuu olevan hinnasto tehty niin, että parjää vaikka kuvaisi hiukan harvemminkin!

Ajelin sitten yksin kotiseudulle! Tie oli jo niin myöhään rauhaisampi vaikka kesämökkikausi on meneillään. Olin perillä puoli yhdentoista jälkeen illalla. Linnut lauloivat vielä, ilma ja koko maailma ihanan hehkeä - vaikka kuivuus tosiaan jo näkyykin tienvieruksilla ja kuivemmoissa maisemapaikoissa.

Lapsi oli saunonut mummin kanssa leirin loputtua ja oli pirteä ja iloinen - olipa ihana nähdä melkein viikon eron jälkeen!

Aamulla kävimme torilla kaksistaan lapsen kanssa. hän sai jätelötötterön - joka muutaman lipaisun jälkeen luiskahti torikiveykselle. Voi mikä harmin harmi! En ostanut uutta kolme euroa maksavaa palloa hänelle enää!

Ostettiin mummille orvokkeja istutettavaksi ulos ja viipurinrinkeli, nautittiin torin tunnelmasta - ja lähdettiin viettämän ihanaa päviää maalla!

Ihan uusi pallorilli vasta koottuna
- vielä odottamassa käyttöönottoa

Teinkin kunnolla erilaista puutarhan perkaustyötä ja kitkemistä - sellaista perustyötä jossa kaupunkilaistuneen ja toimistötyötä tekevän olion ruumis oikein joutuu koetukselle! Niinpä on nyt selkä ja moni muu kohta kehosta kuin tulessa! Ja on jalkaterät ja käsivarret itikoittten ja erilaisten oksein raatelun jälkeen kirjavat ja haavoilla. Hmph!

Nautimme grilliruuasta - sen jälkeen kun sisko oli ahkeroinut kasaan uuden grillin - hintaa pallogrillillä ei ole kahtakymppiä - mutta kun se pitää siten rakentaa itse ja aikaa moiseen kuluu tunti jollei ylikin, niin tuntuipa valmis grilliruoka sitten hänestäkin todella ansaisulta! hyvä se olikin, toden teolla! Ja sauna siihen päälle - ihana puulmmitteinen vanha melkein 90 vuotta vanha navetan vieressä oleva sauna on parasta mikä maa päällään kantaa! ikkunasta kuuluvat linnut, jopa käki kukkui vielä oikein intona vielä!

Ja tässä ihanainen kesäinen grilli-illallinen: NAM!

Mitä voi ihminen muuta toivoa - rauhaisa ihana lauantai-ilta, hyvä ruokaa ja sauna ja sää kuin linnunmaitoa!



Ilta-aurinko puoli yhdentoista aikoihin - piilossa hui säi!



Kesä on ihana - nautitaan, kun se on täällä. Itse aion vakaaasti nauttia niin hyvin kun osaan!

Lauantain lämpötilä oli kolmenlymmenen tietämillä iltaan saakka - ei tarvitnnut todellakaan palella missään! Sunnuntai alkoi yhtä lailla kuumana - yökin oli tosi kuuma. Heräsin jo kuudelta aurinkon säteisiin - aamun aurinko huoneessa jossa ei ole kaihtimia eikä ikkunan eteen vedettäviä verhoja oli aika hiostava kokemus! Luinpa sitten muutaman luvun Mika Waltarin Istanbulin matkakirjaa siinä aamuhelteessä vuodesohvalla lötkötellen!

Pilvet kerääntyivät taivallee ehkä kolmen tietämillä ja siitä tunnin päästä oli kunnon ukkonen päällä. Vettä ei tullut ihan hirveästi - mutta sen verran, että kyllä luonto ja viljelysmaat ihan kivasti suihkutusta saivat. Hyvä niin! Kotimatkalla illalla huomasin, että tiet olivat matkan toisen puoliskon ihan kuivat - sateet eivät vielä joka paikkaan sunnuntaina ehtineet.

Toivottavasti ei tule ihan kuiva kesä muutenkaan. Järvien vesi on jo nyt hurjan matalalla ja luonto huutaa kosteutta. Venäjän puolelle soisi myös sateita - siellä syttyy niin rankkoja tulipalpja muutenkin kesäisin, että jo senkin estämiseksi olisi hyvä vettä saada!

Kotona jälleen! Lämpöä piisaa enemmän kuin tropiikissa!

Lähdettiin siis eilen lauantaina hotellilta Pohjois-Mauritiukselta vartin yli neljä aamuyöllä bussikyydillä lentokentälle. Lentokenttä sijaitsee saaren kaakkois-osassa. Matkaan meni vajaat pari tuntia aikaa - noukittiin matkalla lisää kuljetettavia kyytiin toisestakin hotellista. Perillä koto-Suomessa oltiin puoli kahdeltatoista yöllä. Kylläpä tiesi olleensa kaukana kun matkaan meni 20 tuntia – pyöreästi laskien.

Vaikka aikaero ei haittakaan niin pitkä istuminen superahtaassa lentokoneessa on rankaa – vaikka ei siis mitään teekään, istuu paikallaan ja lukee, torkkuu ja syö! Jalta turposivat sandaaleissa niin, että tuntui kun minulle olisi ilmestyneet lattajalat kun kotona riisuin kengät ja lähdin kävelemään paljan jaloin. Inha tunne - kuin olisi ollut tyynyt siinä kohdassa jalkapohjaa jossa normaalisti jalkapohja kaartuu ylöspäin.

Ensimmäinen lentokone oli Air Francen Boeing 747 – iso pitkän matkan kone johon mahtuu matkustajia melkein 450 - istuimia on kolme vierekkäin ikkunariveissä ja viisi keskellä. Ja penkkirivit ovat tosi lähellä toisiaan – jopa minulla ei ollut kunnolla tilaa jaloilleni – olen kuitenkin vain 170 senttinen. En ihmettele, jos pitkäjalkaiset eivät näillä lennoilla viihdy – ei tarvitse olla kuin normaalimittainen mies, vaikkapa 185 senttinen, niin kyllä on hankalaa! Me istuimme ikkunapaikoilla K ja L – meidän ja käytävän väliin parkkeerasi istumaan ranskalainen noin kolmekymppinen mies joka ei halunnut liikkua paikaltaan mihinkään ja lukitsi meidätkin ahtaisiin paikkoihimme. Olimme tosiaan vankeja paikoillamme! Kolme kertaa pyysimme lupaa vessassa käyntiin – mies nousi mutta näytti kasvonilmeillään mitä moisesta häiriköinnistä piti: ei pitänyt. Huokaus!

Miestä kävi paapomassa hänen tyttöystävänsä tämän tästä - heille ei ollut riittänyt vierekkäisiä paikkoja, oletan. Nainen pusi ja suukotteli miestä, silitteli tätä ja laittoi tälle korvakuulokkeen paikoilleen ja opasti sen käytöstä ”Tästä saat ääntä kovemmalle, cheri. Ja tästä katsot filmiä, tästä kuuntelet musiikkia”
Mon Dieu!!!!

Nyt ollaan kotona. Yöunet ovat jääneet vähille; viime yönä nukuin kolme tuntia ja ennen matkaan lähtöä torkuin nelisen tuntia heräillen tämän tästä – pelkäsin että en heräisi ja jäisimme lennolta! Koneessa nukahtelin pieniä torkkuja lehdenluvun välillä, toki.

Lomamatka oli upea ja siitä jäi meille molemmille hienot muistot. Lapsi käy juuri kokemuksiaan läpi teinien kanssa – sopu tuntuu hyvältä. Lapset vertailevat kesän kokemuksiaan ja tuntuvat kaikki tyytyväisiltä.

Itse pesen pyykkiä ja järjestelen tavaroita. Marsuille on vaihdettu uudet aluset ja kohta on ruuan teon aika. Käväisen sitä ennen kaupassa – onneksi kauppa on tänään auki vaikka onkin sunnuntai!

Suomessa vallitsee yhä kuuma ja kostea sää. Todella omituinen vuosi on tämä. Täällä on reippaasti lämpimämpi sää kuin Mauritiuksella!

Kesätuuli on puhallellut kovana ympäri Suomea; mytrskyjä on ollut monta vaikka oma kotikunta onkin vielä säästynyt. Otin pihalta yhden suuren, katkenneen männyn oksan ja katkaisin siitä aika ison osan marsujen häkkiin. Tykkäävät oleskellä omassa "metsässään"!

Muutama pilvi taivaalle, kiitos!

Mikä se on kun päätä kutittaa ja pienet norot juoksevat päälakea alaspäin, niskaan ja yhtyvät selässä uusiin noroihin jotka kulkevat rankaa pitkin alas. Ja saavat ylähuulen ja nenän helmeilemään, kädet sokerisen ja suolaisen tahmeiksi ja olemuksen lölleröksi? No – se on tämä Euroopan ja Kuresaaren kaupungin ja koko Eestin ja Suomenkin vallannut lämpöaalto joka alkaa jo tuntua kylmän seudun asukkaasta lievästi työläältä kestää. Tätähän ei pääse pakoon minnekään – edes.

Pienessä hotellissa jossa asun, ei ole ilmastointia ja ikkunan avaaminen ei saa muutosta aikaiseksi lämpötilan tai ilmanvireen suhteen. No, sen verran muutosta, että takapihan äänet kantautuvat hyvin huoneeseen – aamulla viiden kieppeillä pihalla alettiin korjata moottoripyörää – osien kilinä asfaltille herätti hauraasta unesta ja sitten pyörän osia selvästi irrotettiin enemmänkin, välillä kokeiltiin saako moottorin käyntiin: sai… Kaiken yllä soi erikokoisten lokkien jatkuva kiljunta. Variksia ja pääskysi’ on myös kaupungissa tosi paljon – jos mainitsee kaikkein isoäänisimmät siivekkäät. Aamulla saa myös nauttia kukon laulusta, kuuden jälkeen se kiekaisee ainakin muutaman kerran. Myöhemmin siihen ei enää kiinnitä huomiota.

Eilen tiistaina menimme oppituntien jälkeen Saaremaan kierrokselle länsipuolelle saarta – kävimme katsomassa Sörvesäären majakkaa ja näimme kuinka Riianlahti yhtyy Itämereen – täkäläisittäin länsimereen. Tosi hieno paikka! Matkalla saimme kuulla Viron rankasta lähimenneisyydestä, Neuvostoliiton ja sen ajan vääryyksistä ja kyydityksistä, siitä kuinka Saaremaa varsinkin joutui kärsimään kun Neuvostoliitto otti alueen hallintaansa ja ihmisillä ei täällä ollut mitään oikeuksia enää omaan maahansa. Siihen nähden, miten rankka historia tällä paikalla on, on saari oikein erityisen kaunis ja ihmisille rakas. Historia toki näkyy enemmän ja vähemmän vähän joka puolella, rakennuksissa ja maisemassa yms. Erityisen hyvin jäljet ovat näkyvissä Sörvesäärin niemellä josta kuulimme todella sydäntä särkeviä ja kaameita tarinoita. Sota-aikana siviilien kärsimyksellä ei todella ole mitään rajaa, niitä on vaikea edes kuvitella. Silti sellainen on tänäkin päivänä totta ympäri maailmaa mondessa paikassa, Afganistanista moneen Afrikan maahan, Pohjois-Koreasta Palestiinalaisalueille jne, jne, jne.

Kävimme monessa paikassa 10-tuntisen kierroksen aikana – mm Kihelkonnassa, pienessä kotiin tehdyssä viehättävässä saippuatehtaassa, pienessä ortodoksikirkossa ym. Kävimme myös lintutornissa ja söimme hienon piknikin liuskekivirannalla.

Meillä oli pieni 20-paikkainen bussi jossa matkustimme kaikki, 17 kurssilaista, opettaja ja kuski. Bussi oli ahdas ja ilmastointi ei ainakaan takapenkillä tuntunut ollenkaan – kylvimme melkein hiestä koko matkan ajan… Mutta ei siellä kamalasti valitettu – aikuiset ihmiset onneksi suurimmalta osin ymmärtävät, että valittaminen ei asiaa paljon auta kun tilanne on sellainen kuin on. Meillä ei onneksi ole varsinaista valittajaa joukossa ollenkaan!

Reissu oli kaiken kaikkiaan upea! Niin on kurssikin; vielä enemmän oppitunteja ja oppia kaipaisin mutta koska meillä on myös paikkojen katselua ohjelmassa, ei kaikkea ehdi millään! Eilen olin hotellissa vasta keskiyön jälkeen.

Tänään meillä on näyttely Arensburg –hotellissa, illalla. Sitä ennen menen vähän käpsimään kameran kanssa ja syön jotain, otan A.Le Coq-oluen ja katselen ihmisiä, tapaan ehkä kurssilaisia kaupungilla.

Lapsilla on kaikki hyvin kotona, samoin äidillä vaikka kuumuus kiusaa kaikkia – varsinkin öisin.

Kuvissa Sörvesäären majakka ja oma varjokuva siinä vieressä. Aika majakkamainen kuva!

Hikisen helteisessä Kuresaaressa

Istun pienessä ja super-kuumassa, jopa hikevässä, hotellihuoneessa Kuresaaressa, Viron Saarenmaalla. Kello käy kahtatoista yöllä.

Telkkari on päällä, CNN raportoi MM jalkapallon loppuottelun tuoksinaa Etelä-Afrikasta. Kumpi voittaa, Hollanti vai Espanja? Tilanne on vielä 0-0, peliaika jo loppunut. Itseäni asia ei ihan hirveästi liikauta, hurjan isoa osaa maapallon väestöstä taitaa kuitenkin kiinnostaa! Kummallekin maalle voitto olisi super-iso asia, kumpikaan ei ole kultaa MM:issä tähän mennessä voittanut.

Läksin aamusella yhdeksän jälkeen kohti Helsingin Katajanokkaa, laiva kohti Tallinnaa lähti puoli kahdeltatoista. Seitsemän jälkeen oli bussi perillä Kuresaaressa. Reissu meni mukavasti; söin laivalla lihapullat – ja voin ihan rehellisesti sanoa, että se aika jolloin laivalla sai hyvää ja edullista ruokaa on täysin mennyttä, historiaa. Olen reissannut eri yhtiöiden laivoilla tänä vuonna ja hinnoista voi sanoa että ne ovat törkeän korkeat – suhteutettuna siihen laatuun jota vastineeksi saa. 15 euroa maksoin tänään 5 kpl lihapullia, 3 perunaa, hiukan kastiketta ja puolukkahilloa ja yksi kuivanut Reissumies-ruisleipä. Laatu on huomattavasti normaalia työpaikkaruokaa huonompaa – lihapullat oli tehty HUONOSTA jauhelihasta, mausteita ei käytetty juuri mitään suolan lisäksi. Hinta työpaikan annoksella on noin 5 euroa – siihen kuuluu lisäksi kunnon salaatti ja jälkiruoka.

Sääli.

Mutta sen sijaan on heti kehuttava ruokaa, jonka nautimme illalliseksi täällä Kuresaaressa: mainio, herkullinen! Istuin huomenna alkavan kurssimme muiden osallistujien kanssa samassa pöydässä; kolme miestä ja me kaksi naista. Lisäksi mukaan tulee 12 muuta kurssilaista. Vaikuttaa oikein mukavalta ja lupaavalta!

Kävin hiukan kävelyllä kaupungilla äsken; kaunis ja erilainen pikku-kaupunki! Kirkkoja on paljon – ne ovat hyvin erilaisia kuin meillä – jotenkin kapoisempia eikä niin ”kirkkomaisia”. Pääsen katsomaan kirkkoja paremmin myöhemmin viikolla, katsotaan tuntuuko silloin samalta.
Lokkilintujen kirkuna täyttää ilman, avoimesta huoneen ikkunasta tulvii myös sekä jasmikkeen että lehmuksen makea tuoksu. On hyvä olo!

Sää on todella kuuma, niin kuin koko Euroopassa tällä hetkellä. Virkkaan tiskirättini valmiiksi, seuraan hiukan matsia ja menen sitten nukkumaan. Yötä!

Tämä teksti on kirjoitettu sunnuntain ja maanatain vastaisena yönä pienessä hotellihuoneessa jossa ei ole ilmastointia ja lämpötila varmasti noin 50 astetta… Ja minä kun aiana olen ollut viluinen – nyt ainakin tiedän miltä tuntuu hikoilla.

Netti ei toimi täällä. Laitan kirjoituksen verkkoon kun jossain muualla onnistun. Ehkä ammattikoululla jossa kurssi pidetään.

Huh hellettä!

Kävin lapsen kanssa aamupäiväuinnilla, join kupin kahvia ja katselin ihmisiä.

Sää on helteinen, siitä nauttii suurin osa. Toiset ei tykkää - vanhat ihmiset ja verenpainetautiset, esimerkiksi. Itse olen kylmäverinen - eli melkein aina on pieni vilu päällä - johtuneeko matalasta verenpaineesta vai mistä lie; oma diagnoosi menee yleensä metsään mutta kun olen huomannut, että ne tutu joilla on korkea verenpaine ovat useimmiten kuumissaan ja puhkuvat punaisina. olen ajatellut myös lämmöntunteen kulkevan käsi kädessä omien paineiden kanssa. Nyt on meikäläiselläkin lämmin, jopa kuuma!

Kuvat puhukoot puolestaan - on helle ja jäätelöä kuluu. Toisaalta Porvoon parin päivän takainen järjetön tappaminen puhuttaa ihmisiä. Mustalaismies ampui raivopäissään kolme ihmistä McDonaldsin autokaistalle, yöllä. Oli aikaisemmin tappanut oman vaimonsa jonka jälkeen istui vankilassa rangaistuksen loppuun ja nyt kun on ollut sen jälkeen vapaana jonkun kuukauden. kaivoi aseen esiin ja ampui kolme ventovierasta ihmistä kun oli syntynyt kahinaa jonossa.

Huh huh.

Meidän kissa taas murhasi yöllä rusakon pojan. Ei tullut illalla sisään kun sitä kutsuin - annoin olla ja näin kävi. Harmi juttu, tosiaan.