 |
Orvokeissa on jotain maagista.
Hento tuoksu,
kukka vähän kuin naama... |
Ensimmäisen vuoden yläasteikäinen tuli ihan hyvän todistuksen kanssa kotiin. Pari kymppiä ja jokunen ysi. Oli siellä joku seiskakin, käsitöistä. Käsityöistä innostuneen äidin lapsi ei ole siinä mielessä samasta puusta veistetty kuin äitinsä - mutta enhän ollut toisaalta hyvä käsitöissä koulussa itsekään. Ope ei tykännyt ja antoi kuutosen. Se kirveltää vieläkin - mutta kun en tykännyt, kun se hipelöi sovituskopissa. Yäk.
Nyt on kesäloma siis alkanut. Lapselle ei ole yhtään leiriä varattu - rahaa ei ole. Katsotaan, päivä kerrallaan. Alussa saa olla viikon kavereiden kanssa, ensi viikonloppuna käydään mummilassa. Mietitään vaihtoehtoja, koko ajan. Nyt on lapsi kaverin kanssa uimassa uimakeskuksessa. Olen kotona esikoisen kanssa jonka on tarkoitus päntätä ensi viikolla oleviin pääsykokeisiin.
Jos jotakin elämässä tällä hetkellä toivon, on se tässä: voi kun pääsisi nuori opiskelupaikkaan! Hän pyrkii nyt jo kolmatta kertaa jatko-opiskelupaikkaan, tosin joka kerta eri kouluun. Hän asuu kotona eikä ole töissä -
ainut tavoite on päästä sisään oppilaitokseen.
 |
| Ei se kuollut ole, ihan rento vaan. |
Työttömän äidin lapsi, työtön itsekin. Meillä ei tilastollisesti ole kovin mahtavat mahdollisuudet onnistumiseen - mutta keskellä elämää ei tarvitse tilastoja tuijotella, pitää vain elää niin hyvin kuin ikinä pystyy.
 |
| Aronia kukkii sekin. |
Itse olen pusannut kolme työpaikkahakemusta tänään. Niiden teko tökkii jo niin, että melkein oksettaa. Silti yritän tosissani saada jokaiseen hakemukseen jonkinlaisen hengen palon, että pääsisin eteenpäin. Haastatteluun nyt ensi alkuun. Olen saanut nykyisessä "harjoittelupaikassani" kuulla, että firmalla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia palkata minua tämän ilmaistyöjakson jälkeen, joten eipä tässä muuta voi kun lähetellä hakemuksia ja tehdä niistä entistä parempia. Samalla yritän tehdä työs hyvin - mutta pakko myöntää, että into hävisi kuin salaman iskusta, kun kuulin kaiken kehumisen jälkeen, että töitä ei ole tulossa palkallisena ollenkaan. Itsekin mietin, miten näin kävi: kuin ilmapallosta olisi päästetty ilma: ensin olin pinkeä ja innosta soikea, sitten, ihan hetkessä, kuin tyhjä ja lörtsy pallo lattialla. Ei paljon enää tarjouksen teko kiinnosta - ja siitä kuitenkin on kiinni yrityksen tulevaisuus. Oma tulevaisuus sen sijaan katosi taas jonnekin sumuun.
Jos olen onnistunut saamaan kaksi ilmaistyöpaikkaa putkeen, olisi nyt aika kolmannen: tällä kerralla palkalla, kiitos!
Hyvää ja ihanaa kesää kaikille - köyhille ja rikkaille, työllisille ja työttömille!
 |
| Pihlaja kukkii suurin, tuoksuvin tertuin. |
Kyllä voi olla kovaa elämä. Toivottavasti saat palkallista työtä ja lapsesi saisi opiskelupaikan. Ei ole todellakaan liikaa pyydetty. Mutta, elämä jatkuu ja jos sitten joskus onnistuisi tuo työnsaanti palkallisena, ihmettelen että kehtaavat teettää ilmaista työtä.
VastaaPoistaJossain välissä tämä suomi muuttui sellaiseksi, että töitä ei ole ja lapset eivät pääse kouluun. Tämä on tapahtunut jotenkin huomaamatta, mutta on täyttä arkitotta. Tuttavapiirissä näistä asioista puhuttu, ja kyllä ei hyvältä näytä. Omissa ympyröissä on joka perheessä ainakin yksi lapsi, joka ei ole kouluun päässyt monen vuoden hakemisenkaan jälkeen hyvistä numeroista huolimatta. Ja tämä jatkui tänäkin vuonna. Joten ei kuin ensivuonna yrittämään uudelleen.
VastaaPoistaToivon, että palkkatyöpaikka kohdallasi nappaa vihdoin. Uskon, että epäilitkin jo alunperin ettei työ palkallisena jatku, mutta kun sitä aina toivoo. Työnhakijoiden toivollahan ei ole markkina-arvoa ja sitä saa väärinkäyttää aivan brutaalisti. Ei ole enää moraalia eikä arvoja, muilla kuin ehkä juuri työnhakijoilla. Pidä pääsi pystyssä ylpeänä! Olet arvokas.
/Epäilevä
Kiitos kommenteista, mummeli ja anonyymi. joskus tuntuu, että kun elämä lähtee jotenkin "valumaan", ei alaspäinmenoa saa millään pysäytetyksi. Itse haluaisin pitää positiivista mieltä, kaikin mahdollisimmjin tavoin. Olen siinä ulospäin jotenkin onnistunutkin, tänne teksteihin tulee sitten valitettua.
VastaaPoistaElämä pelottaa. Sanotaan, että elämä kantaa - ja kantaahan se. Mutta itselläni on pelko suuri kun asia toisensa perään tuntuu kaatuvan niskaan. Viime päivinä on itkettänyt ihan hillittömästi... Täällä sivuilla en ole käynyt kohta kuukauteen.
Ei yhteiskunnan ja toisten apuun voi oikeastaan laskea. Itse tämä elämä vaan elää pitää, asiat hoitaa. Valitettavasti se ei tosiaankaan ole aina niin helposti tehty kuin sanottu...
En usko, että elämän tarkoitus on kärsiminen ja valitus. Yritän etsiä positiivisia asioita joka päivältä. Vielä olen selvinnyt lasteni kanssa. Rahapussi on kyllä tyhjä mutta tänään paistaa aurinko ja lähden pitkälle pyörälenkille. Kahvitermos tarakalle, voileivät pussiin!