Aamulla oli sumuista, päivällä ihan tavallista ja nyt illalla on taivalla tähdet ja kuu näkyvissä. Kiva.Pari viikkoa sitten olin leirillä. Siellä sain tuon oikealla olevan pienen nuotion syttymään yhdellä tikulla, itse kirveellä tehdyistä puista. Naks, naks tuli kuivista koivuhaloista hyvää polttopuuta. Puut toki olivat olemassa, ei tarvinnut mennä itse metsästä etsimään. Teltassa nukuttiin ja voin vakuuttaa, että kylmä oli - ihan aidosti kylmä joka meni ytimiin ja joka ikiseen koloon vaikka oli pipot, pitkät kalsarit ja ties mitkä varusteet makuupussin sisällä! Onneksi ei satanut ja onneksi saatiin trangia ja nuotio toimimaan!
On kiva tehdä jotain extreemiä välillä. Olisi se aikamoista, jos joutuis jatkuvasti luonon armoilla elämään - hetken siinä voisi pärjätä mutta viikko jo olisi vaikeaa - tuntui kolme vuorokautta jo aika haastavalta ja kotiin tultua saunassa oli mahtavan upea olo!
Joskus tulee mieleen, että jos tulisi sellainen kriisi maahan, että sähköt menisivät laajalti ja pitkäksi aikaa - miten silloin selviäisi, kun nykyelämässä kaikki toimii sähköllä, noin pääsääntöisesti. Vessaakaan ei voi vetää, vettä ei saa raanasta jollei sähköt toimi. Hellat, jääkääpit ja kodin, kauppojen ja työpaikan lämmitys, lukitus ja toiminta ylipäätään on sähköstä kiinni... Mikä ei ole?
Kaikenlaista tulee mieleen, kun maailmantilanne on mikä on - ja oma tilanne siinä mallissa, että asunnon menettäminen tulee mieleen päivittäin. Jos olisi kesämökki, sinne voisi mennä asumaan hetkeksi - ehkä. Mutta eipä ole mökkiä tai muuta paikkaa josta saisi katon pään päälle jos koti menisi alta...
 |
| Syklaami ikkunalla: piristystä ja kauneutta |
Eilen ulkoilutin koiraa pienessä sateessa. Katsoin kuinka suuri harmaa rusakko loikki näkökentän rajamailla, metsän reunassa. Puiston ja pihojen asukki siellä hyppeli. Siellä se viettää koko elämänsä, nyt harmaassa ja märässä ulkoilmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti