Pyhäinpäivä. Marraskuussa jo mennään

Pienin ja kevyin perheenjäsen

Pyhäinpäivän viikonloppu. Yksi lapsi muutti kotoa - toisen kerran. Hänellä on nyt vahvemmat siivet pärjätä omillaan, näin uskon. Työpaikka oli vaihtunut työttömyyteen ja nyt ollaan uuden alun alkutaipaleella: opiskelupaikka tuntuu hyvältä ja tentteihin on ollut hyvä lukea, niistä on selvitty hienosti ja opiskelukaverit ovat mukavia. Nyt vain toivotaan, että hän jaksaa puurtaa ja saa rahat riittämään. Että kaikki menee hyvin.

Siinä se lähtee, muuttokuorma sänkyineen

Toinen isommista lapsista seurustelee jo kolmatta vuotta ja asuu kaverinsa kanssa yhdessä - kohta ovat jo samassa oppilaitoksessa oppilaina. Vaikuttaa menevän hyvin hänellä, heillä molemmilla.

Elämä syksyisessä maailmassa heilahtelee, ailahtelee ja mietteet ja ajatukset poukkoileva sinne tänne. Asun nyt nuorimmaiseni kanssa - ja eläimiähän täällä asuu meillä kaverina viisi nelitassua, karvakuonoa. Mukavia kaikki, tietenkin - mutta joskus tuntuu, että helpompiakin tapoja elää on. Mutta kukapa sitä helppoa elämää haluaisi, loppujen lopuksi....

Eilen illalla, pyhäinpäivin lauantai-iltana, kävin tuttavan kanssa viemässä kynttilät hänen nuorena kuolleen tyttärensä haudalle. Hautausmaa oli kaunis kaikkine satoine, ehkä tuhansine kynttilöineen. Pimeässä hehkuivat kynttilöiden elävät liekit, mustat hahmot vaelsivat hautakivien välissä, kulkivat käytävillä... Taivaalla loistivat tähdet ja puolikasta suurempi kuu.

Äiti ja veli veivät kynttilät omien sukulaistemme haudoille eilen - itse en sinne nyt päässyt pitkän matkan takia. Lähiviikkoina käyn, ja jouluna sitten ainakin.

Isovanhempien vanha taulu vie
aurinkoisiin lapsuuskesiin

Seuraava viikko alkaa taas omalta kohdalta hiukan kohtalokkaasti - olen tosiaan saanut potkut työstä jota minulla ei varsinaisesti ollut - mutta työnantajan lista vaati tiettyä nuppilukua joten mikäpä siinä: ensin annettiin työ joka sitten otettiin pois ennenkuin se edes oikeasti alkoi. Saan olla vielä hetken siellä, kuitenkin. On muutama iso työ tehtävänä vielä. Lähden viikolla työhaastatteluun iah toiselle puolelle Suomea ja katson, josko kohtalo minut sinne heittää - ja auttaa jollain lailla tuon teinin, eläinten ja talo-ja autovelan kanssa.

Elämässä on pelattava niillä korteilla jotka on käteensä saanut. Kunpa osaisin! Jos olisi ässä hihassa - osaisinko sillä pelata? Joskus vaikuttaa, että vaikka saisin mitkä kortit, häviän silti.