Kylläpä sitä lunta nyt tulee!

Maisema päivän valjettua, yhdeksän tietämissä

Aamu alkoi lumitöillä: hitsi, että se on nyt painavaa, märkä lumi Ja sitä on paljon!

Mustarastaat ne siinä istuksivat

Jo puolen tunnin huhkimisen jälkeen valui hiki selkää pitkin talvipusakan ja vaatteiden alla. Rintojen välissä tunsin hikinoron valuvan kun työnsin lumikolaa eteenpäin... Huh huh; olin tosissaan märkä kun raahauduin sisään kahville, tuossa jokin aika sitten! Fyysinen työ rasittaa - mutta hyvää se kai kropalle tekee.

Muistelin siinä kolatessa lukeneeni, että moni mies saa joka vuosi sydänkohtauksen lumitöissä, kolatessaan lunta ns kylmiltään. Koskeeko tuo riski naisia, mietin. Kuvittelisi, että kun miehillä on isommat lihakset ja heidän on helpompi saada lumikolalliset kuljetettua pois, olisi riski heikommilla naisilla isompi. Tiedäpä häntä. Rankka homma se oli, joka tapauksessa!

Pakkasasteita ei oikein ole, vain pari miinusta mittarissa. Puut ovat kovilla kun valtavan painava ja märkä lumi painaa oksia ja runkoja. Kohta, kun pakkanen kiristyy, tarttuu lumi tiukasti kiinni minne ikinä se onkaan satanut. Yritin heilutella oksista pois lunta siellä, missä sen pystyi tekemään.

Linnut halajavat ruokaa. Olen tässä vuosien varrella laittanut talvisin syötävää linnuille - joka vuosi niitä on nyt sitten enemmän ja enemmän. Kun muutimme tähän yli kymmenen vuotta sitten, ei täällä ollut linnun lintua: olin tosi pettynyt ja aloin laittaa syötävää esiin, ostin lintulaudan. Ensimmäisenä vuonna ei tullut vielä siivekkään siivekästä. Orava kyllä kävi, ja pari metsähiirtä.

Kolli tarkistaa lintujen paikat.
Tällä kertaa se oli vain seurana ulkona.

Nyt linnut ovat tulleet, katselen niitä keittiön ikkunasta - kissatkin katselevat niitä pitkin päivää, ikkunan äärellä maaten. Kolli oli ilmeisesti vienyt yhden linnun tammikuussa - löysin takapihalta sulkia ja höyheniä. On saalistaja voinut olla kettukin, sellainenkin on tässä pihapiirissä nähty - uhkean pörheä ja tuuheahäntäinen. Haukatkin saalistavat, mutta vievät saaliin pois joten sen syyllisyyteen en usko nyt. Jokaisen on kuitenkin syötävä - kissa nyt tietenkin saa kotona ruokaa.

Talitintit, sinitiaiset ja mustarastaat käyvät päivittäin ruokailemassa mutta niin käyvät variksetkin. Varpuset ovat  nyt hävinneet - niitä oli vielä ennen joulua. Olisi kiva, jos tulisi punatulkkuja ja tilhejäkin; olen nähnyt niitä muualla mutta en omalla pihalla. Viime viikolla vielä näin suuren suuren tilhiparven lähi-vaahteroissa ja sitten ilmassa, tekivät sellaisia suuria parvipyrähdyksiä jotka muistuttivat kalaparvien lehahtelua luonto-ohjelmissa. Hienolta näytti! Tilhien helinä on myös ihanaa, herkkää kuunneltavaa!

Nyt toivon pakkasia, että pääsisi hiihtämään! Pääseehään sitä nytkin, mutta pakkasella se on kivempaa! Pakkasta odotellessa kävelylle, kun lumityötkin on tehty! No - taivas on harmaa ja lunta satelee yhä vain, pääsen varmasti kohta uudestaan kolaa lykkimään!

Kävelylle lumiseen maisemaan, mars!