 |
| Marsu vielä hyväkunoisena |
Keittiöön mennessä se ei sitten uikuttanutkaan, niinkuin yli kuuden vuoden aikana aina. Eilen se vielä pyysi ruokaa ja söi sitä mielellään. Illallakin annoin sille vielä lesepuuroa ja mantelin, kauraryynejä ja heinää. Kaikki se söi. Pidin sitä sylissä ja silittelin. Se oli jo poissaoleva, takajalat olivat jäykät. Viikon, tai ehkä ylikin, arvasin ja näin, että marsun aika on pian koittanut.
Aamulla oli pää painunut heiniä vasten, ei enää noussut tarkkailemaan, ruokaa ei enää tarvitse antaa.
Eläimestä luopuminen on aina vaikeaa - tämäkin marsu-poika on on ollut osa meidän perheen elämää yli kuusi vuotta.
Kesäisin marsuhäkki vietiin ulos, nurmelle ne pääsivät veljen kanssa kauniilla säällä, vain häkin yläosa nurmella, etteivät linnut tai muut eläimet hyökkää niitä saalistamaan. Siellä ne kalusivat sitten ruohoa mahantäydeltä.
 |
| Isoveli |
Isoveli kuoli jo syyskuussa 2012.
Elämä jatkuu.
Oli marsun aika päästä pois. Oma surunsahan aina on kumminkin lemmikin menetys.
VastaaPoistaNäinhän se on. Pieni eläinkin voi tulla osaksi elämää - vaikka se ei juuri ihmisen kanssa aikaa vietäkään. Häkistä se kuitenkin seuraili, mitä tapahtuu. Keittiöön ei voinut mennä ilman, että marsu kertoi myös haluavansa jotakin. Eilen se pyysi ruokaa tavallistakin useammin. Tai ehkä se kertoi jotakin muuta, en vain ymmärtänyt... Voi pikkuista.
VastaaPoistaKoira, kissa ja chinchilla, meidän nyt elämässä mukana olevat kaverit, ovat ihan toisin mukana elämässä. Lajinsa ja luonteensa mukaisesti, tietenkin.
Tyttökissa lähti viikko sitten asustelemaan opiskelijakämppään keskimmäisen lapsen kaveriksi joten kotona on "vain" kolme karvaturilasta!
Voi pientä marsua... Sillä oli kuitenkin hyvä elämä.
VastaaPoistaVoi, ikävä oli uutinen, mutta marsu-pojalla oli takuulla hyvä ja rakastava elämä luonasi. Itsekin olen hyvin eläinrakas ja yritin lenkillä bongata lintuja, tänäänhän on "lintujen bongauspäivä" ihan virallisestikin.
VastaaPoistaMinäkin katselin lintuja - vaikka en niitä laskenutkaan. Valtavan lauman tilhiä näin, jo kolmannen kerran tällä viikolla. Ne helisevät kuin pienen pienet kellot! Niitä on niin paljon, että ne muodostavat lentäessään kuvioita, kuin suuret kalaparvet tai muuttolinnut eläindokumenteissa. Mukava katsella!
VastaaPoista