 |
| Sininen taivas ja sininen järvi, siinä välissä keltainen koivu ja rantamaisema. Kaunista |
Tänä vuonna syksy on ollut kaunis. Se tuntuu pitkältä kesän jatkeelta joka hiljalleen tekee päivät lyhyemmiksi, illat ja aamut ensin hämäriksi, sitten pimeiksi. Joka päivä on saanut kävellä metsässä ja tuntea ilman raikkaus ja muuttuvat tuoksut. Aamuisin huomaa, kuinka maisema on hiukan edellisestä muuttunut, kypsynyt. Tänään lehtiä oli puussa vähemmän kuin eilen, punaista oli enemmän kuin viime viikolla. Polulla oli tänään keltaisia havuja kuin mattona, viime viikolla ei ollut.
Näinhän kesä tietenkin muuttuu syksyksi. tänä vuonna olen ehtinyt seurata muutosta, kun joka päivä menen koiran kanssa lenkille metsään tai muualle luontoon, tai luonnon lähelle talojen ja pihojen ohi katuja ja teitä tallustaen.
 |
| Ruotsin värejä? Ei kun luonnon ihania, omia ihan! |
Päivät kuluvat muutoin minulla tässä koneen äärellä - se tuntuu aika ajoin tosi tyhmältä koska en ole mikään intohimoinen bloggari, somettaja tai muutenkaan tunnu saavan oikein mitään tässä aikaiseksi; työn hakuunhan tämä nettisurffailu melkein aina jotenkin liittyy. Tai useimmiten, sanotaan niin. Lueskelenhan toki muutakin.
 |
| Siellä menee hanhia, taivahalla. Kuva ei niitä tässä varmaankaan näytä, mutta ovat ne siellä, korkealla. |
Hanhien muuttoa olen seuraillut viime päivinä. Monet muut linnut ovat livahtaneet matkaan huomaamatta - pikkulinnut, hyönteissyöjät, ovat lähteneet jo aikoja sitten. Joutsenet ja kurjet ovat myös livahtaneet huomaamatta pois täältä. Isojen lintujen muutto on upeaa katsottavaa; kylmät väreet vaan kulkevat selkäpiissä kun näkee niiden menon, kuulee toitotuksen. Hanhetkin muuttavat kovasti pulisten. Hanhilaumoja - tai auroja - olen nähnyt jo kymmenisen mennä viipottavan sinisellä taivaalla.
Olen myös ihastellut korppi-perheen touhuja taivaan sinessä ja harmaudessa. Vanha, tuttu korppi-pariskunta sai tänä kesänä kaksi poikasta ja vanhemmat ovat niitä koulineet, välillä kovaäänisestikin. Yleensähän korpit juttelevat levollisen rauhaisalla korppi-äänellä, mutta näyttää niilläkin pinna kiristyvän joskus jälkikasvun kanssa! Viikko sitten oli kunnon perhekeskustelu ja koulutus menossa yläilmoissa: vanhempien ja jo isojen poikasten äänet raikuivat metsän yllä monissa sävyissä kun jälkikasvulle korpin tapoja opetettiin!
 |
| Viikonlopun kahvileipä, toscakakku. Pinnalla mantelia ja kaurahiutaleita |
Käsitöitä on myös tullut tehtyä; neuleita ja muutakin. Ruokaa olen tehnyt sekä itselle, lapsille, että äidille ja muillekin sukulaisille. Kertoilen tästä aiheesta lisää joku toinen päivä, kun saan kuvia kaivettua esiin! Kirjoistakin kerron enemmän pian; olen lueskellut Ilkka Remestä ja Grishamia - ajaudun näköjään hyvin helposti jännityskirjojen maailmaan.
Olen tänään kerännyt jättipinkan kirjoja sohvalle. Huomenna laitan nettikirpparille muutaman kymmentä kirjaa myyntiin! Kirjahullua raastaa myydä pois kirjoja - mutta tilaa on vähän. Ja ennen kaikkea: tarvitsen rahaa vaikka ei kirjoista nykyisin paljoa saa, pari euroa korkeintaan per kirja - jos hyvin käy.
 |
| Elämän ihanat asiat: neulominen ja lukeminen. Sukat piti neuloa vanhalla mallilla, kirjan ahmin melkein samalta istumalta alusta loppuun. Hyytävän jännä! |
Remeksen kybersota-kirja viime vuodelta, Jäätyvä helvetti, oli aika hyytävä, täytyy sanoa. Toivoa sopii, että se jääkin vain kirjan asteelle - kirja on pelottavan totuudenmukaisesti kirjoitettu niistä kyber-uhkista joita sinisilmäisen avointa yhteiskuntaa ylläpitävää Suomea voi kohdata. Tuli ihan pelokas olo, kun lueskeli kirjan tapahtumia. Noin voi pahimmillaan käydä, jos maailmantilanne ja politiikka oikein huonosti lähtee kulkemaan. Hyvältä ei uutisia seuraamalla voi nyt sanoa näyttävän monessakaan paikassa.
 |
| Punaiset lehdet, sumu |
Tällaista elämä on, tällä hetkellä. Ei kannata valittaa - hyvää on paljon ja jollei tunnu hyvältä, lähden ulos metsään tai muualle luonnon helmaan. Yleensä se aina auttaa.
Ei saisi ottaa murheita tai paineita asioista - joista on helppo niitä ottaa....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti