Syksy on kaunis!

Sininen taivas ja sininen järvi, siinä välissä keltainen koivu ja rantamaisema. Kaunista

Tänä vuonna syksy on ollut kaunis. Se tuntuu pitkältä kesän jatkeelta joka hiljalleen tekee päivät lyhyemmiksi, illat ja aamut ensin hämäriksi, sitten pimeiksi. Joka päivä on saanut kävellä metsässä ja tuntea ilman raikkaus ja muuttuvat tuoksut. Aamuisin huomaa, kuinka  maisema on hiukan edellisestä muuttunut, kypsynyt. Tänään lehtiä oli puussa vähemmän kuin eilen, punaista oli enemmän kuin viime viikolla. Polulla oli tänään keltaisia havuja kuin mattona, viime viikolla ei ollut.

Näinhän kesä tietenkin muuttuu syksyksi. tänä vuonna olen ehtinyt seurata muutosta, kun joka päivä menen koiran kanssa lenkille metsään tai muualle luontoon, tai luonnon lähelle talojen ja pihojen ohi katuja ja teitä tallustaen.

Ruotsin värejä? Ei kun luonnon ihania, omia ihan!

Päivät kuluvat muutoin minulla tässä koneen äärellä - se tuntuu aika ajoin tosi tyhmältä koska en ole mikään intohimoinen bloggari, somettaja tai muutenkaan tunnu saavan oikein mitään tässä aikaiseksi; työn hakuunhan tämä nettisurffailu melkein aina jotenkin liittyy. Tai useimmiten, sanotaan niin. Lueskelenhan toki muutakin.

Siellä  menee hanhia, taivahalla.
Kuva ei niitä tässä varmaankaan näytä, mutta ovat ne siellä, korkealla.

Hanhien muuttoa olen seuraillut viime päivinä. Monet muut linnut ovat livahtaneet matkaan huomaamatta - pikkulinnut, hyönteissyöjät, ovat lähteneet jo aikoja sitten. Joutsenet ja kurjet ovat myös livahtaneet huomaamatta pois täältä. Isojen lintujen muutto on upeaa katsottavaa; kylmät väreet vaan kulkevat selkäpiissä kun näkee niiden menon, kuulee toitotuksen.  Hanhetkin muuttavat kovasti pulisten. Hanhilaumoja - tai auroja - olen nähnyt jo kymmenisen mennä viipottavan sinisellä taivaalla.

Olen myös ihastellut korppi-perheen touhuja taivaan sinessä ja harmaudessa. Vanha, tuttu korppi-pariskunta sai tänä kesänä kaksi poikasta ja vanhemmat ovat niitä koulineet, välillä kovaäänisestikin. Yleensähän korpit juttelevat levollisen rauhaisalla korppi-äänellä, mutta näyttää niilläkin pinna kiristyvän joskus jälkikasvun kanssa! Viikko sitten oli kunnon perhekeskustelu ja koulutus menossa yläilmoissa: vanhempien ja jo isojen poikasten äänet raikuivat metsän yllä monissa sävyissä kun jälkikasvulle korpin tapoja opetettiin!

Viikonlopun kahvileipä, toscakakku. Pinnalla mantelia ja kaurahiutaleita

Käsitöitä on myös tullut tehtyä; neuleita ja muutakin. Ruokaa olen tehnyt sekä itselle, lapsille, että äidille ja muillekin sukulaisille. Kertoilen tästä aiheesta lisää joku toinen päivä, kun saan  kuvia kaivettua esiin! Kirjoistakin kerron enemmän pian; olen lueskellut Ilkka Remestä ja Grishamia - ajaudun näköjään hyvin helposti jännityskirjojen maailmaan.

Olen tänään kerännyt jättipinkan kirjoja sohvalle. Huomenna laitan nettikirpparille muutaman kymmentä kirjaa myyntiin! Kirjahullua raastaa myydä pois kirjoja - mutta tilaa on vähän. Ja ennen kaikkea: tarvitsen rahaa vaikka ei kirjoista nykyisin paljoa saa, pari euroa korkeintaan per kirja - jos hyvin käy.

Elämän ihanat asiat: neulominen ja lukeminen. Sukat piti neuloa vanhalla mallilla,
kirjan ahmin melkein samalta istumalta alusta loppuun. Hyytävän jännä!

Remeksen kybersota-kirja viime vuodelta, Jäätyvä helvetti, oli aika hyytävä, täytyy sanoa. Toivoa sopii, että se jääkin vain kirjan asteelle - kirja on pelottavan totuudenmukaisesti kirjoitettu niistä kyber-uhkista joita sinisilmäisen avointa yhteiskuntaa ylläpitävää Suomea voi kohdata. Tuli ihan pelokas olo, kun lueskeli kirjan tapahtumia. Noin voi pahimmillaan käydä, jos maailmantilanne ja politiikka oikein huonosti lähtee kulkemaan. Hyvältä ei uutisia seuraamalla voi nyt sanoa näyttävän monessakaan paikassa.

Punaiset lehdet, sumu

Tänään menen kuuntelemaan luentoa, elämänmuutokseen liittyen. Tunnen itseni jotenkin irrallaan kaikesta olevaksi - mutta päivä kerrallaan taas katsotaan, miten mennään. Välillä tekee TODELLA mieli luovuttaa, mutta sitten taas saan jostain virtaa mennä ja puuhata  rutiinit läpi.Muutosta yritän taas kerran saada tehtyä. Jostain syystä aikaisemmat toiveet muutoksesta eivät ole tapahtuneet - mutta jos nyt, vihdoin, saisi nuotit muutokseen haltuun otetuksi!

Tällaista elämä on, tällä hetkellä. Ei kannata valittaa - hyvää on paljon ja jollei tunnu hyvältä, lähden ulos metsään tai muualle luonnon helmaan. Yleensä se aina auttaa.

Ei saisi ottaa murheita tai paineita asioista - joista on helppo niitä ottaa....

Elokuussa kerran

Mustikoita keitoksi ja piirakaksi

Elokuun ensimmäisenä päivänä näyttäytyy järven selkä harmaampana kuin vielä eilen heinäkuussa. Tuuli saa veden pinnan väreilemään - jos olisi laiturilla, kuuluisi veden liplatus varmasti mukavana korviin.

Tänään on kuitenkin viileää - aamulla aitassa herätessä oli mitttarissa 13 astetta ja oman mummin vanha puuvillavanulla täytetty peitto tuntui liian ohuelta lämmikkeeltä vaikka sen alla oli kunnon pyjama ja villasukat nukkujan yllä.

Ilta oli kuitenkin vielä lämmin ja kaunis. Sirkat ja hepokatit soittavat huumaavan kovaa ja syysleimu tuoksuu. Ilta ja yö ovat jo aika pimeitä - mustat illat tulevat pian, vaalesta illoista ei ole kuin pieni hetki aikaa. Eilen illalla taivas oli vielä pilvetön, nyt seilaavat pilvilautat taivaalla ja saavat maiseman ja järven harmaaksi.

Vanha lepotuoli - kesäisen leppoisa - ja kuuma - paikka sukan kudontaan!

Eilen oli sunnuntai ja puutarhatyöt jäivät vähälle - neuloin lapselle sukat! Sää oli kuuma ja perhoset lentelivät vilkkaasti ympäriinsä - niitä on nyt paljon! Jo ensimmäinen neitoperho on nähty! Keväällä niitä näki toki jo, mutta näitä loppukesän tulokkaita en vielä ollut nähnyt.

Syksyä odotellessa...
varastoidaan lämpöä.

Neulominen ei ole kovin kesäinen puuha - mutta kun olin  saanut viime viikolla vihdoin viisi vuotta sitten aloitetun villatakin valmiiksi, tein siitä jäljelle jääneistä langosta ensin lapselle lapaset ja sitten vielä sukat! Sukkien varteen neuloin punaista siltä varalta, että lanka loppuisi ja joutuisin tekemään sukan kärjet toisella värillä. Lanka riitti kuitenkiun - ihan nätit sukat tulivat, samoin lapaset ovat hyvät! Nyt villatsakkilankaa jäi velä ihan vähän - saan niistä seuraaviin - punaisiin - sukkiin kantapäät. Hmmm... Aina jää langanpätkiä joita ei raaski pois heittää! Villatakki on myös ihan ok - katsotaan, saanko sitä pidettyä kun syksy koittaa!

Villatakin tekoon kului 5 vuotta...

Tänään on ollut viileää joten menimme kaupunkiin katsomaan josko alennusmyynneissä on mitään jäljellä. Olihan siellä - ostin 70 prosentin alennuksella nahkaisen Andiatan mekon! istuu kuin valettu, kokoa 38. Se on hihaton ja aionkin pitää sitä jakun kanssa. Menin toisene kaupaan jossa oli 15 eutolla nätti puolipitkä-hihainen täyspellavainen jakku. Alkuperäinen hinta 68 euroa. Hyvä kauppa, mielestäni - varsinkin jos sitä tulee pidettyä niinkuin tietenkin uskon.

Ostin myös kirjavaa, ohuehkoa lankaa lapsen  lapasiin tai sukkiin; katsotaan, kummat niistä teen. Molempia kuluu käytössä paljon! Lapsi valitsi langan itse, mahdollisimman värikkään, norjalaisen villalangan. Samaten hän valitsi puuvillaista Afrikka-kangasta verhoiksi huoneeseen ja possukangasta tyynyliinaksi - tyynyvaaruksi kuten oma mummini sanoi. Kaivan ompelukoneen jossain välissä esiin, toivon, että se toimii vielä ja ompelen muutaman suoran sauman - helppoja ompeluksia ovat nuo toiveet!

Kohta menemme taas mummilan maalle. Vakaa aikomukseni on karsia valtavaksi levinnyt Kanukka-pensas edes hiukan pienemmäksi. Veli pienensi toisen raivaus-sahalla, keltakanukan ja minä yrätn saada karsittua punakanukan, ihanpensas-saksilla. Pensaat ovat noin 15 vuotta vanhoja, ehkä vanhempiakin, ja ovat tehneet puutarhasta melkein kuin kuivan mangroverämeikön; niiden kasvusto on niin tiheää ja oksien ja juurakkojen täyttämää, että mikään muu kasvi ei samassa paikassa viihdy - ja kanukka itse levittäytyy aivan valtavaksi pusikoksi, kasvaa joka puolelta kuin ameeba! Pienestä mukavasta pensaasta on kehkeytynyt pionit ja ruusupensaat syrjäyttävä valtaaja jonka maanhankinnalle on saatava loppu! Kimppuun siis - pakko se on saada pienemmäksi että emme kaikki joudu sen vangiksi!

Parin päivän päästä on mentävä töihin. Sitä ennen yritän vielä nauttia metsien huminasta, kuusikkojen ja männikköjen toksusta, haavan havinasta ja metsän mustikka-, vaapukka ja sienisatojen noukkimisesta talteen! Ja kesästä yleensä; lintujen laulusta ja sirkkojen konserteista loppukesän maisemassa. Nyt on ilmassa jo pieni haikeus; vaikka maailma on IHANA!

Täytynee lopettaa. Seuralaiseni äiti ja hänen lapsenlapsensa, oma lapsoseni, ovat kärsimättömiä ja haluavat kotiin syömään.

Vielä kerron: Toissapäivänänä näin suuren korpin lentävän pienemmän korpin kanssa kierroksen talon ympäri, samalla koko ajan äännellen. Äiti kertoi ennen aikaan korpin tuoneen huonoa onnea jos se lensi talon lähellä. Korppia on pidetty kuoleman lintuna. Itse en moiseen usko - korppi on uljas näky kun sen läheltä näkee. Pihan tuntumassa on meillä toki asunut korppi jo vuosia, varmaan tämä sama lintu perheineen - nyt näin ensi kertaa sen lentävän toisen korpin kanssa kunniakierrosta! Olikohan siinä uros ja naaras vai toinen vanhemmista lapsen kanssa? Pienemmällä oli pienempi ääni - ne ovat kovia juttelemaan kuten varislinnut yleensäkin. Krraak, kronk kronk.