Koko lähisuku koolla, tusina ihmistä veljen luona, lisänä pikku-kissamme jaloissa hyörimässä. Olimme kaikki saapuneet veljen perheen kotiin jouluaattona valoisan aikaan, sankassa lumisateessa kukin omalla kiesillään ajaen, matkojen takaa. Pisin matkalainen sai ajaa tuiskussa yli neljä tuntia - äidille matka oli todella pitkä ja sää haastava. Hän tuli toisen veljeni kanssa kaksin, ajon keskenään jakaen. Saimme viettää hälyisää ja meluisaa, riemukasta joulun juhlaa veljen suuressa ja kauniissa talossa. Edellisestä siellä käynnistä on monen monta vuotta - en muistanutkaan kuina hieno koti heillä on!
Koti oli koristeltu jouluun ulkoa ja sisällä. Joulun valot tuikkivat ja säihkyivät - kuusi oli tiheä ja täynnä kimalletta. Hyvää ruokaa ja erilaisia herkkuja oli hankittu paljon. Lahjoja oli kuusen juurella valtavasti, suuret röykkiöt.
Joimme päiväkahvit, söimme makeisia ja joulutorttuja ja vietimme aikaa yhdessä. Autoimme pöydän kattamisessa ja mukavaa oli.
Katsoin, kuinka iloisena ja tyyytyväisenä veli ja hänen vaimonsa puuhailivat keittiössään ja kodissaan, kuinka hienoksi he olivat kaiken laittaneet ja kuinka tyytyväisiltä lapset vaikuttivat. Koko perhe vaikuttaa iloiselta ja tyytyväiseltä - heillä on yhteinen, toisten kanssa yhdessä tekemisen ja -tukemisen tapa kotona. Katselin heidän puuhiaan ja seurasin myös siskon ja miehensä läheistä kanssakäyntiä. He silittelivät toisiaan aina ohi mennessään ja vierekkäin pöydässä ja sohvalla istuessaan. Suloista!
Hienoa, että ja sisarusten elämässä asiat ovat noin hienosti. Kun on parisuhde joka toimii, on pohja jonka varassa on helpompi ottaa vastaan yös isiä - elämmä tuntuu hyvältä kun on rinnalla ihminen jonka kanssa on hyvä ollalla heillä on myös vakituinen työpaikka ja talous kunnossa, työ josta he pitävät. Kodit joissa he viihtyvät ja joita he yhdessä kunnostavat.
Katsoin perheitä ja tunsin itseni omituiseksi linnuksi laumassa. Työtön kolmen kersan äiti tuntuu todellakin tälläisessä tilanteessa hyvin mustalta lampaalta laumassa. Kaikki ovat minulle hyvin ystävällisiä j eikä kukaan ota edes sivulauseessa esiin minun epäonnistumisiani. Siitä olen iloinen;olisi kurjaa, jos pitäisi vielä tehdä tiliä omista asioistaan heille. Noloa jo muutenkin!
Toinen veli asuu ja elää yksin ja äitikin on kissan kanssa kaksin joten en ole ainut pariton perheessä!
 |
| Tämän vuoden rosolli, sillisalaatti. Oikein hyvä! |
 |
Oma tuomiseni oli glögin makuinen
jouluinen juustokakku |
Söimme alkupalapöydän kylmiä herkkuja, pidimme tauon ja söimme kinkkua ja kalkuunaa ja sitten jälkiruokaa, kahvia ja konjakkia.... Olin tuonut mukanani edellispäivänä tekemäni jouluisen sa on mausteena piparkakkumausteita juustossa ja päälliskille tehty glögiin. Se onnistui muuten hyvin mutta vatkasin glögiä varmasti hiukan liikaa kun sekoitin kkoon; pinta tuli aivan täyteen kuplia. Onneksi se maistui hyvältä ja näyttikin ihan mukiinmenevältä. Tein myös taatelikakun jälkiruoka- ja kahvipöytään.
Istuimme illalla valveilla pelikortteja pelaten yli kolmeen. Aamulla söimme suuren ja herkullisen aamupalan, tai brunssihan se oikeastaan oli, ja sitten lähtivät pitkämatkaisimmat ajamaan kotiin. Itse kävin vielä veljen vaimon kanssa kävelyllä lumituiskussa, joimme kahvit ja niin mekin neljä ja kissa lähdimme sitten kotia kohti.
 |
| Kävelyllä tyhjällä kylän raitilla |
Isot lapset menivät kavereidensa luo ja palasin omaan kotiin eläinten luo nuorimmaisen kanssa. Koti tuntui omituisen tyhjältä kaiken sen hälinän jälkeen. Joulukuusta ei ollut ilmestyunyt takapihalle - se harmitti. Tuttava oli vuoernvarmasti luvannut tuoda meille kuusen - mutta eipä sitten tuonutkaan. Ensimmäinen joulu ilman joulukuusta, ilman kinkkua ja laatikoita, ilman sta kuin kynttilät ja jouluvalot ikkunassa. Mutta onhan mellä koti - on lämpöä ja on eläimet. Söimmejääkaapista ja paasteesta lämmittämääni ruokaa ja luin
Harrisin Haamukirjoittajan loppuun yöllä, aloitin
Sofi Oksasen Kyyhkysten lukemisen. Se vaikuttaa ankealta Harrisin jälkeen, joten ensimmäisen luvun jälkeen siirryin lukemaan veljeltä joululahjaksi saamaani
Orham Pamukin Silent House-kirjaa muutamia sivuja ennenkuin kömmin sänkyyn kahden paikkeilla yön sydännä. Pikkuinen halusi nukkua vierssäni tämän yön ja se tuntui suloiselta!
 |
Tapanin aurinko paistaa
ikkunan takana |
Myönnän, että kateus valtasi mielen jouluna. Haluaisin minäkin viereeni ihmisen, ystävän, kumppanin. Kaipaan läheisyyttä, toista ihmistä hetkittäin aivan valtavasti. Yksin ei ole aina mukavaa, vaikka kuinka sanoisi niin itselleen. "
Näin on hyvä, ei tarvitse ketään passata ja kuulla moitteita omasta itsestään jatkuvasti. Saa itse istua sohvalla, voi kuunnella radiosta omaa mielimusiikkia. Ei tarvitse nöyritellä, ei pelätä." Minun miesmaullani yhteiselo ei ota onnistuakseen - vedän jostain syystä puoleeni miehiä jotka eivät todellakaan halua minusta uskotttua tai kumppania vaan hoivaajaa ja palvelijaa, passaajaa, elättäjää ja ruokkijaa, pyykin pesijää. Sellainen suhde menee sitten nopeasti omituiseksi. Toisen alistaminen ja hyväksikäyttö, naisen väheksyminen ja naurettavaksi teeminen ovat kokemuksia jotka tekevät kipeää vuosia ja ehkä vuosikymmeniä senkin jälkeen kun niistä on päässyt irti. Jos niistä irti edes pääsee. En halua palvella toista, en pidä siitä, että huomaan toisen vain käyttävän omaa hölmöyttäni hyväksi ja elelevän minun kustannuksella, takana naureskellen ja pilkaten. Haluaisin kumppanin joista molemmat olisivat toisensa uskottuja ja palvelisivat toinen toistaan... Voi olla naurettava ajatus, luultavasti onkin.
Minun on kaikki syy olla iloinen, että olen yksin ja että minulla on oma koti jossa on lämmin olla. On vielä ruokaa ja ja vaatteita ja olemme ulospäin kuten muutkin. Elämä voisi olla omalla kohdallani niin toisenlainen, tai voisin olla jo poissa kokonaan. Se olisi huono asia nuorimmaiselle; hänen haluan vielä kasvavan aikuiseksi kanssani. Vanhimmat ovat jo isoja ja pärjäävät. Joskus mietin, minkälaisen naisen mallin annan heille. Yritän olla vahva ja pärjätä - mutta jossain kohdassa sitä aina kuitenkin ajaa puuta päin. Vaikutan lasteni silmissä vanhanaikaiselta ja monella tapaa tietämättömältä. Mutta he eivät - onnekseen - tiedä kaikkea sitä mitä pinnan alla ja menneisyydessä on. Heidän soisi saada elää paremmat ja tasapainoisemmat lähisuhteet, rakkaudet...
Kävin katselemassa kaupoissa miltä joulukaupankäynti näyttää. Parissa isommassa kaupassa oli joulukoristeet ja -valot paikoillaan ja tunelmassa vahva joulukaupan odotus. Joululaulut eivät onneksi raikuneet, ei ollut hurjaa tungosta. Oli itse asiassa kiva kuljeskella ja katsella tavaroita, hypistellä ja tunnustella vaatteita, koruja ja kaikkenlaisia kynttilöitä ja valoja.
