Päivä hotellialueella

Tässäpä hiukan faktaa Mauritiuksesta:

Maata ovat hallinneet useat Euroopan maat alkaen portugalilaisista jotka jo 1500-luvulla kävivät täällä mutta eivät vaikuttaneet maan oloihin juurikaan. 1500-luvun lopulla tänne saapuivat hollantilaiset jotka tulivat saaren kaakkoisrannikolle ja ottivat saaren osaksi omaa aluettaan. Hollanti hallitsi samaan aikaan myös Jaavaa. Tästä saaresta ei ilmeisesti ollut kovinkaan suurta hyötyä Hollannille koska he hylkäsivät alueen 1700-luvun alussa, reilun sadan vuoden jälkeen. Hollantilaiset saivat kuitenkin aikaan tuhon joka yhä harmittaa: täällä elänyt suuri lentokyvytön lintu Dodo tapettiin sukupuuttoon nimenomaan hollantilaisten toimesta – liha oli hyvää syötäväksi ja lintu ei osannut pelätä uusia niille tuntemattomia vihollisia – eikä se osannut lentää karkuunkaan.

Ensimmäiset orjat tänne toivat myös hollantilaiset – he kuljettivat tänne ensimmäiset afrikkalaiset sekä istuttivat luontoon peuran. Hollantilaisten listalta löytyy myös boa-käärme jonka he istuttivat tänne – kumpikaan eläin ei tänne kuulu alun alkaen. Hollantilaiset alkoivat myös viljellä maassa sokeria ja tupakkaa.

Seuraavaksi maata alkoi isännöidä Ranska joka otti nyt puolestaan maan omakseen ja kutsui sitä nimellä L’ile de France, Ranskan saari. Ranska aika oli pitkä ja paljon tapahtui noina vuosina – mm Port Louis muodostui nimekkääksi satamakaupungiksi. Vuonna 1744 suuri laiva St Géran haaksirikkoutui ja upposi myrskyssä koillisrannikolla – mukana upposi nuori neito joka inspiroi maan suuren tarinan syntyyn joka sittemmin on muodostunut legendaksi: Paul et Virginie – paikallinen Romeo ja Julia-tarina joka oli aikansa best seller. Täytyy yrittää löytää tämä kirja jostain – olisi kiva lukea se!

Napoleonin aikaan brittiläiset tulivat maahan ja ottivat sen hallintaansa, osana strategiaansa hallita Intian valtameren aluetta. Itsenäusyyden tämä maa sai vuonna 1968. Maassa asuu 1.3 miljoonaa ihmistä ja tämä on yksi harvoja Afrikan maita joissa on demokraattinen hallinto. Se, että hindut enemmistäryhmänä hallitsevat sekä politiikkaa että muuta maan hallintoa, on jonkinlaiunen kitkan aihe – sen olemme saaneet kuulla jo pari kertaa vaikka emme kovinkaan montaa paikallista tällä turistireissulla tavanneet. Kreolit ovat ryhmänä kaikkein huonoimmassa asemassa – he myös käyvät vähiten koulua ja työttömyys ja köyhyys tässä ryhmässä on suurta. Suurin osa koulujen opettajista on joko hinduja tai muslimeja.

Kansan tarina on kova tarina orjuudesta ja siitä, kuinka Madagaskarilta kuljetettiin orjia maahan suuria määriä. Orjuuden tultua laittomaksi suuri osa afrikkalaisia entisiä orjia palasi takaisin Afrikkaan ja maahan tuli runsaasti intialaisia työläisiä sokeripelloille.

Nyky-mauritiuslaisista noin 52 prosenttia on intialaista alkuperää - hindu-uskonnon osuus on sama. Seuraavaksi suurin uskonnollinen ryhmä on kristityt; noin kolmannes kansakunnasta on kristittyjä – suurin osa heistä katolilaisia, pieni osa anglikaaneja. Muslimeja on noin viidennes; he ovat tulleet maahan nyky-Pakistanin alueelta. Pari prosenttia maan asukkaista on kiinalaistaustaisia.

Ostin lapselle Mauritiuksen historiasta kertovan sarjakuvakirjan englanniksi. Luemme sitä ääneen ja käännän hänelle tekstit. Tulee vähän hyötytietoa lapsellekin näin. Orjuus on hänelle suuri shokin aihe – ihan OIKEASTIKO noin on tapahtunut? Törkeää!

Uutisnälkä alkaa hiukan vaivata - katsoin uutiset BBC:ltä ja luin paikallisen ”the independent” lehden ja olen hyvin tietoinen Pakistanin ja Kiinan valtavista vesituhoista – Kiinan kohdalla maan järjettömillä pato- ja muilla luontoa muokkaavilla teoilla joilla vaikutetaan luonnon jokien juoksuun ja muihin suuriin asioihin pelkän taloudellisen voiton tavoittelussa lienee osasyynä moniin maata koetteleviin vitsauksiin. Valitettavasti tuhoista kärsivät aina muut kuin ne jotka ne ovat aikaan saaneet. Kiinan politiikka ja ihmiskäsitys eivät pienen ihmisen kärsimyksistä paljoa tunnu välittävän; kokonaisia pieniä kansoja ajetaan tuhoon aika kaamealla tavalla. Myrkkyjen lisääminen vauvanruokiin, koulujen ja muiden julkisten rakennusten tahallinen huono rakentaminen ja muuta karmeudet ovat uskomatonta kuultavaa; tällaisia uutisia tulee julkisuuteen aika ajoin. Nyt sitten nämä mutavyöryt joissa on kuollut jo valtavasti ihmisiä.

Muita uutisia ovat mm sokerin hinnan alastulon aiheuttamat vaikeudet Mauritiuksen taloudelle. Intian aikomuksesta alkaa järjestää super-häitä Mauritiuksella oli iso juttu lehdessä torstaina. ”Mauritiukselta löytyy kaikki” ja tämä maa on ”pikku-Intia” ja koska häät solmitaan taivaassa, ja Mauritius on taivas maan päällä… Siinä selityksiä paikallisen lehden sivuilta.

Sitten luin, että taivaan tähdet Venus, Saturnus, Mars ja kuu ovat ensi yönä ”in tight conjunction” – tätä olisi ollut hieno katsoa auringon laskiessa… Se meni ohi ja yritimme katsoa taivaalle hiukan myöhemmin, jo taivaan tummuttua mutta täällä ei näkynyt meidän silmiimme mitään. Emme varmasti osanneet katsoa oikein. Eikä läheskään koko taivas näkynyt tuohon paikkaan josta yritimme katsoa. Toisessa paikassa meren äärellä yritimme myös – mutta Securityn koppalakkinen turvamies tuli kovasti siihen juttelemaan niitä näitä meille joten homma kuivui kokoon…Taivaankappaleet ovat aikalailla vieraita meikäläiselle. Olikohan tästä jotain astrologisia seuraamuksia luvassa joillekin merkeille… ? Vaikka esimerkiksi suurta elämänmuutosta ravuille? Hmm.

Sitten luin Julia Robertsin uudesta filmistä ”Eat Pray Love” jolla onsi-ilta paikkoin USA:ssa. Filmi on tehty samannimisen best seller-kirjan pohjalta (Elizabeth Gilbert) josta en ollut aiemmin kuullutkan…

Suomen iltapäivälehdet kertoivat tänään helsinkiläisestä kadonneesta 6-vuotiaasta autistisesta pojasta ja tulevasta tappajaviruksesta johon tulee kuolemaan massoittain ihmisiä. Virus on jo noussut maihin Ruotsissa…. Jahas.

Vietimme mukavaa päivää täällä hotellialueella; kävimme tunnin merireissulla lasipohjaveneellä sateiselle ja lapsi harjoitteli snorklailua altaassa että sen osaisi kun uusi tarve ilmenee. Huomenna vielä on aikaa snorklailla, sitten taitaa mennä aika pitkä aika ennen kuin seuraavan kerran pääsee suolaisiin vesiin!

Sanoimme tänään hyvästit mukavalle nuorelle siivooja-pojallemme jolla on huomenna vapaapäivä. Hän on siivonnut tosi hyvin ja laittanut joka päivä kauniita kukkia sängylle ja kylpyhuoneeseen. Kiitimme häntä kovasti – en tiedä, olisiko pitänyt antaa rahaa… En sitten antanut. Poikia on aina kaksi samaan aikaan siivoamassa; liekö turvallisuusaspekti siinä vai mikä. Henkilökuntaa on paljon ympäriinsä puuhailemassa. Ja siistiä täällä todella onkin.

Upea paikka. Kyllä tänne olisi kiva tulla takaisin. Vaikka kaikkien lasten kanssa – kun se lottovoitto tulee niin sitten!

Jättikilpikonna nähty - tosin vankeudessa

Maanantaina sää oli vielä tuulinen, sadekuuroinen ja epävarma. Lämpöasteita on ehkä 25; on talvi eteläisellä pallonpuoliskolla ja sää on sen takia epävakaa. ”Kylmyys” on kuulemma hankalaa vanhemmille ihmisille; vaikka nyt onkin vain pari astetta normaalia viileämpää. Näin kertoi meille Marie-Joyce joka oli oppaamme kun teimme päiväretken Mauritiuksen luoteisosaan. Aloitimme kierroksen käymällä paikallisessa botaanisessa puutarhassa nimeltä Pamplemousse. Nimi tarkoittaa greippiä ranskan kielellä – tila on ”orja-aikaan” pari sataa vuotta sitten perustettu nimenomaan greippien viljelyä varten – greippien vitamiinien oli tarkoitus parantaa paikallisen työväestön kuntoa vitamiininpuutteesta; keripukki oli yleinen vaiva saarella noihin aikoihin jolloin ravintona muutoin oli lähes pelkästään maniokki. Mauritiuksella ei ole omia perineisiä viljelykasveja vaan kaikki on tuotu tänne muualta – vielä nykyäänkin aa elää turismin lisäksi nimenomaan sokerin viljelyllä – juuri muuta kaupallista viljelyä ei ole. Viljakin tuodaan muualta, samoin esimerkiksi maitotuotteet.

Pamplemoussen puistossa on alue jättikilpikonnille – ne asustivat kahdessa suuressa häkissä ja pienessä kopissa asusteli kuulemma myös ”vauvoja”. Vanhin ja suurin konna on jo kunnioitettavassa 92 vuoden iässä – se katseli pää pystyssä suoraan silmiini, siltä ainakin tuntui! Hieno eläin; sääli kun nitäkin on niin vähän jäljellä. Tämäkin laji on pelastettu pitkälti tarhaamalla – ne ovat alun perin Seychelleiltä.

Pamplemoussin puistossa on noin 60 eri lajista palmua joista näimme murto-osan – upeita tietenkin kaikki. Mielenkiintoinen on talipot-oalmu joka elää 60 vuotta jonka jaälkeen puhkeaa kukkaan – kukinta kestää puolisen vuotta ja siemeniä tulee valtavasti. Kukinnan jälkeen palmu kuolee pystyyn. Puiston yksi palmuista oli saavuttanut kukinta-iän viime vuonna ja kukki vajaa vuosi sitten. Sen runko pätkittiin viime viikolla koska se olisi kuivana aiheittanut liian suuren riskin ihmisille ja muulle puustolle. Näimme palmun pätkittynä puistossa – myös lukuisan määrän nuorempia talipot-palmuja. Puutarhassa on myös valtavia Amazonista kotoisin olevia jättilumpeita. Pieni hauska lintu istuskeli lehdellä ja antoi kuvata itseään! Näiden lumpeiden kukat ovat aamulla auetessaan valkoisia, muututvat punaisiksi iltaan mennessä ja kuolevat yöllä. Näimme myös vaalenasinisiä ja –punaisia lootuksen kukkia toisessa suuressa altaassa. Ja paljon muuta erilaisista maustekasveista kukkiin ja pensaisiin. Todella hieo puisto – sen keskellä on Mon plaisir-niminen ”linna” ja ensimmäisen pääministerin patsas; koko puisto onkin nimetty tämän herran kunniaksi; maa saavutti itsenäisyyden vuonna 1968 ja moni muukin asia tässä maassa näyttää olevan nimetty Sir Seewoosagur Ramgoolam’n mukaan. Hänen poikansa on kuulemma tällä hetkellä pääministeri, alkuvuonna järjestettyjen vaalien jälkeen valittu Labour-puolueen edustaja..

Kävimme tutstumassa pääkaupunkiin Port Louseen pienen kierroksen verran. Markkkinoilla oli tietenkin käytävä! Tein todellisen turistihölmöyden markkinoilla – olen siitä soimannut itseäni siit’ lähtien; miten saatoin kompastua moiseen, olen sentään matkustellut aika lailla vuosein varrella eri puolilla maailmaa ja kaikenlaisiin kauppiaisiin törmännyt… Annoin paikallisen maustekauppiaan houkutella meidät kauppaansa jossa meille esiteltiin – tietenkin – maailman parhaat ja hyvälaatuisimmat - mausteet mitä rahalla saa ostaa…. Kauppias esiteli aidosta vaniljasta curryyn, sahramista briani- ja tandoorimausteisiin. Noin desilitran sisältäviä muovipusseja oli melkoinen kasa – päälle – ja hinta vain vaivaiset 65 euroa (käännän tässä rupiat euroiksi). Tinkimällä sain hinnan viiteen kymppiin ja päälle lasta varten rasiallisen hyväntuoksuisia suitsukkeita. Ostin satsin – heitettyäni huulta kolmen miehen kanssa hyvän tovin.

Grocery Ibrahim stall No 13 lukee herran antamassa kortissa.

Vasta sieltä lähdettyäni tajusin, että olin maksanut 50 euroa pienestä kassista mausteita – varmasti viisinkertaisen määrän rahaa oikeaan arvoon nähden. Oi, oi, oi… olen tosiaan kärvistellyt asian takia – varsinkin kun rahasta alkaa olla pulaa taas ja koska syksy menee varmasti aika lailla pienellä budjetilla… Aah – tyhmä, tyhmä.

Eihän moinen maailmaa kaada mutta silti ottaa päähän kun lankeaa tuohon vanhaan ansaan…. No – nyt sitten syömme näillä mausteilla maustettua ruokaa paljon, sen lupaan! Olemme aasialaisen ruuan ystäviä kaikki joten ei siinä ongelmia sinällään, ollenkaan.

Kaupungista menimme kreolilaiselle lounaalle Escale Creole –nimiseen paikkaan jossa madame ja pari muuta naista tarjoilivat ”tyypillistä kotiruokaa paikalliseen tapaan” Hyvää. Ruoka täällä on tähänastisen kokemuksen perusteella aivan superhyvää – syömme aamupalan ja illallisen seisovasta pöydästä – ja valinnanvaraa on todella paljon – hyvää ja vielä parempaa ruokaa, erittäin kauniisti esille laitettuna ja ison tarjoilija- ja palvelijajoukon avustamana.

Escale creolissa oli 13- vuotia koira, vanha labrador-uros jonka lapsi otti hoteisiinsa: Mulku nimeltään.

Retken lopussa kävimme vielä Eureka-nimisessä colonial house-paikassa. En osaa nyt kääntää sanaa colonial; siirtomaaisännän talo, ehkä. Talo oli aikoinaan rikas ja upea paikallinen ”kartano” joka nyt on yhden lapsenlapsen ex-aviomiehen omistuksessa ja hoidossa – näimme keski-ikäisen omistajan palaverissa talon verannalla – tuiman ja vakavan näköisenä hän kulki ohitsemme, kuunteli pari sanaa siitä mitä oppaamme meille kertoi ja jatkoi kiireisen oloisena matkaansa ulos talosta. Ei tervehtinyt, ei suonut meihin katsettaan! Vaikutti lähinnä ranskalaiselta business-mieheltä. Koppavalta sellaiselta. Ehkä asenne on perua herra-ajalta jolloin talon isännän on täytynyt olla todellinen ISO herra - elettiinhän aikaa jolloin pidettiin orjia joita ei ihmisiä edes pidetty.

Mielenkiintoinen paikka; tämä talo jossa talon vaimo synnytti 17 lasta näyttää aikakautensa ja yhteiskuntansa hienoa ja ylhäistä historiaa. Vuonna 1830 rakennettu talo on täysin puinen ja siinä on 109 ovea – pitämässä talo viileänä.

Talo on säilynyt huonekaluineen ja sisustuksineen alkuperäisessä asussaan ja on kieltämättä mielenkiintoinen – antaa perspektiiviä aikaan josta ei ole kulunut vielä kovinkaan pitkää aikaa!.

Matkan opas oli nuori ja mukava – nauravainen ja pirteä, hienosti asiansa osaava ja erilaiset ihmiset huomioiva.

Hotellihuoneessa meitä odotti hauska yllätys: siivoaja oli tehnyt sängyn päälle hienon norsun kylpypyyhkeestä ja ympäröinyt sen elävillä kukilla! WOW! Täällä on nuoria mies-siivoajia ja jo eilen meille oli laitettu yöpaita hauskasti kuin vaatekaupan ikkunaan – vyötäröltä kurrattu ja muuten auki taitettu yöpaita oli kauniisti sängyn päällä ja vatsan päälle oli laitettu kukkanen! Tosi kivoja pieniä juttuja – ihana kun joku ilahduttaa näin!!!

Illalla hotellissa oli illallisen jälkeen dancing show – eli noin tunnin tanssiesitys jossa paikallinen tanssiryhmä esitti jälleen kerran hienon ohjelman. Toi mukavaa tanssi-katsottavaa; kuin moninkertaisesti parempi Silja Clubin showt – mustat paikalliset tanssijat ovat hyviä – ja musiikki ja tanssilajit mukavasti vaihtelevia!

Tiistaina pysymme ”omalla” alueella, käymme ehkä merellä hetkisen jollei tuule ja sada liikaa. Lapsonen menee klubilleen ja tapaa uusia kavereitaan joita on jo monta. Ohjelmassa on muun muassa kreolin kielen alkeita!

Täällä on päivittäin hääkuvauksia, illalla rannalla hääillallisia kuunvalossa, jopa vihkimisiä! Tänään illansuussa meni hääpari ikkunamme ohi – vilkuttivat iloisesti meille!