Robert Harris: Pelkokerroin

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita - molempi riittää Robert Harrisin viimeisimmässä kirjassa! Sain kirjan loppuun yöllä kahden paikkeilla - keskenhän sitä ei voinut enää loppumetreillä jättää!

Kirjan nimi The Fear Index, tulee käsitteestä VIX indeksi, Volatility Index, jota osakemarkkinoilla kutsutaan myös pelkokertoimeksi, Fear Index. Tämä mittaa osakemarkkinoiden hermostuneisuutta markkinamuutoksiin.

Kirjan tapahtumat alkavat myöhään illalla nelikymppisen tiedemies, tohtori Alexander Hoffmannin kotona Genevessä jossa hän istuu takkatulen loimussa työhuoneessaan, puoliksi poltettu sikari tuhkakupissa. Vaimo Gabrielle on juuri menossa nukkumaan mutta Alex jää vielä hetkeksi työhuoneeseensa. Hän selaa Charles Darwinin ensipainosta kirjasta "The expression of the Emotions in Man and Animals" joka on painettu Lontoossa 1872. Hoffmann on tiedekirjojen ensipainosten keräilijä - mutta tämä harvinainen keräilyteos on lähetetty postitse hänelle hänen sitä tilaamatta.

Tämä on ensimmäinen outo seikka joka tapahtuu kirjassa, jo heti ensi sivulla. Mysteerioita ja outoja tapahtumia alkaa tulla lisää kun mies pari tuntia nukkumaanmenonsa jälkeen herää outoihin ääniin suuressa 60 miljoonaa (!) maksaneessa uudessa talossaan. Huipputarkkaan hälyttimin vartioituun kotiin on päässyt hämärämies joka lyö Hoffmannin kanveesiin. Tämän jälkeen seuraavat tapahtumat toukokuisessa Genevessä vyöryvät läähättävän hengästyttävinä kohti vääjäämätöntä loppurutistusta - joka sekään ei anna vastauksia niihin kaikkein kiinnostavampiin kysymyksiin "Kuka" ja "Miksi". Kirjan tapahtumat keskittyvät yhteen keväiseen vuorokauteen 6.5.2010.

Alexander Hoffmann on tullut nuorena tohtorina Euroopan hiukkastutkimuskeskukseen Cerniin tutkimustyöhön. Hän on sataprosenttisesti työlleen ja tutkimukselleen omistautuva tiedemies jonka pankkiiri Hugo Quarry saa houkutelluksi mukaan perustamaan hedge-rahaston joka kahdeksan vuotta toimittuaan tuonut käsittämättömiä rikkauksia siinä mukana oleville. Hedgerahaston miljardivoittojen takeena on Hoffmanin kehittämä, algorytmeihin perustuva tietokoneohjelma Vixal. (Vixal-nimi taas tulee VIX-indeksistä jota pidetään on osakemarkkinoiden kauhun mittarina: eli mitä koekeammalla VIX-indexin arvo on, sitä suurempi on epävarmuus markkinoilla.=

Kirjan kuvauksessa pääosa menee rahaston toiminnan ja siihen liittyvän pelon ja odotusten kuvaamiseen - mielenkiintoinen alue joka avasi omia silmiäni ennestään tuntemattomaan maailmaan. Kirjan alussa annetaan kuvaa käsittämättömän rikkaiden ihmisten maailmasta ja siitä, kuinka Geneve - ja laajemmin Sveitsi -  on tullut ulkomaalaisten rikkaiden alueeksi. Tapahtumassa mukana oleva poliisi esimerkiksi joutuu asumaan Ranskan puolella rajaa koska hänellä ei ole varaa enää asua omassa synnyinkaupungissaan. Kuten poliisimiehet keskustelevat keskenään: "I can't afford to live in Geneva any more..... - .... It's all been taken over by foreigners."

Olen lukenut aiemmin Harrisilta yhden kirjan, Haamukirjoittajan jonka luin pari viikkoa sitten. Haamukirjoittajan helppolukuisuus ja politiikan maailma veivät mukanaan - halusin tutustua hänen uusimpaansa. Politiikan ja talouselämän huipulla tapahtuvat tarinat niin kirjallisuudessa kuin filminkin puolella ovat kiehtovia; tapahtumat siellä vaikuttavat niin eri maiden, maailman kuin yksilöidenkin elämään ja tapahtumaketjut vallan huipulla tuntuvat usein uskomattomilta. Kuinka usein suurten tapahtumien takana onkaan sellaisia hämäriä tai inhimillisesti katsoen vähäpätöisiä tai naiveja asioita....

Luin kirjan englanniksi, pitkästä aikaa paneuduin muuhun kuin työhön ja ammattiin liittyvään lukemiseen englanniksi. Tekstiä lukee erilailla toisella kielellä, vaikka kieli olisikin tuttu. Minulle englanti on "kolmoskieli" suomen ja ruotsin jälkeen. Nyt on helpompi toteteuttaa englanninkielistä lukemista useamminkin.

Alkuperäiskielellä lukeminen on palkitsevaa, kirjan saa käsiinsä nopeammin - ja se on ostettuna huomattavasti suomennettua tai ruotsinnettua halvempi. Harmillisen usein suomennetut ja ruotsinnetut kirjat ovat vain keskinkertaista laatua - ehkä siksi, että kirja pitää saada käännettyä nopeasti ja hyviä kääntäjiä on vain rajallisesti.

First published in Great Britain in 2011 by Hutchinson
Sivuja 385 (Pokkari)
Kirjasta lisää Guardianin kirja-arvostelussa (englanniksi) 

Työttömyys ja verot nousevat, maailmanloppu uhkaa

Ulkona on pakkasta ja kylmä kangistaa. Tulevaisuus näyttää myös hyytävältä

Uutisista saa kuulla kuinka ympäri maailmaa tuhannet ihmiset pelkäävät maailmanlopun tulevan huomenna. Ovat - joidenkin asiantuntijoiden mukaan - ymmärtäneet väärin Maya-kalenterin olemassaolon. Venäjällä raportoitiin ihmisten hamstraavan kuivamuonaa, tulitikkuja, polttopuuta ja sen sellaista, joiden avulla selviävät maailmanlopun tuiverruksessa. Itse en ymmärrä kuinka tulitikut auttavat, jos maailma loppuu tykkänään - oli se sitten astereoidien törmäykseen tai mihin muuhun nyt vaan.

Katsotaan, tuleeko huomista. Itse uskon maailman olevan tallella vielä huomenna ja senkin jälkeen. Mutta - as said - sen näemme pian. En ajatellut varautua mitenkään. Lumentuloon on kuitenkin pakko varautua - minulla on vielä monta kolauspäivää jäljellä. Tänään saan harjata ja kolata kuivaa ja hentoista pakkaslunta jota on sadellut hiljalleen koko päivän. Menen kymmenen ja yhdentoista välillä lumitöihin; silloin piha on hiljainen ja saan hoitaa hommat rauhassa. Kolli saattaa tulla mukaan ja syöksähtelee kovaa juosten pihan poikki, hyppii kolan yli ja kurvailee ohi hurjaa vauhtia niin, että lumi pöllyää. Sitten kehun sitä kovasti - "hyvä poika, ootpa kova juoksemaan..." Kiva seuralainen se on, jos nyt vaan mukaan tulee. Yli kymmenen asteen kylmyys on sille yleensä liikaa, mutta voinhan ottaa paksun kollin kainaloon kun lähden ulos, kyllä se siellä vetreytyy kummasti!



Tämän hetken työvälineet. Palkkana parempi kunto
ja lumettomat kujat, nurkat ja piha

Ulkona on siis kylmä ja entistä kylmempi tulee kun kuuntelee uutisia. Henkinen ja taloudellinen kylmyyys on talvipakkasta paljon pahempi ilmiö - ja se jyllää nyt Suomessa. Maa on jo lamassa ja huonommaksi menee, koko ensi vuoden jolloin työttömyys kasvaa reippaasti ja iäkkäät työntekijät joutuvat laskemaan palkkoja - ja heitähän sanotaan muutenkin helposti ja ensimmäiseksi pois työelämästä kun firma vähentää henkilöstöä ja kustannuksia.

Veroja meinataan lisätä; pitäähän kaikki yhteiskunnan maksut maksaa jotenkin. En vain tiedä kuinka niitä veroja voi maksaa aina vain enemmän kun tulot vähenevät ja maksut kasvavat.

Sen sijaan ns eliitin - poliittisen johdon, yritysjohtajien ja vallanpitäjien palkat ja muut edut nousevat koko ajan. Viime päivinä on uutisoitu kuinka Suomessa noin kymmenellä kaupunginjohtajalla on suuremepi palkka kuin esimerkiksi Lontoon ja New Yorkin pormestarilla. Uskomatonta! Palkkakisaa tässä poppoossa johtaa Espoo mutta Helsingin Jussi Pajunen pääsee pian ohi kun hän saa palkankorotuksen vuodenvaihteessa.

Samaan aikaan puhutaan vanhenevien työntekijöiden palkan alennuksesta ja työttömille tarjotaan palkatonta työtä yhä useammin. Leipäjonot kasvavat, todeella monet ihmiset eivät enää pärjää palkallaan. Suomi on menossa kovaa vauhtia kohti vanhaa köyhät-rikkaat-maailmaa ja sille löytyy hämmästyttävän paljon puolustajia poliittisella ja päättävällä puolella. Tosi pelottavaa.

Itse pystyn aina muutmaan ulkomaille ja olen sitä paljon jo alkanut miettiäkin. Oppisi lapsi toisen kielenkin kunnolla, ennenkuin itsenäistyy!!! Suomi on raaka ja rankka paikka asua. Kerran olen jo täältä pois muuttanut ja kauan olinkin poissa. Halusin kuitenkin takaisin juurilleni - nyt on taas aika miettiä asiaa uudelleen. Lapset ovat syntyneet ja kasvaneet suomalaisiksi - se oli itselle tärkeää mutta nyt kun oma elämä uhkaa muuttua entistä vaikeammaksi ja pelottaa, että kohta löytää itsensä asunnottomana, on pakko katsoa uusia mahdollisuuksia.

Television ajankohtaisohjelmassa Ylellä on meneillään keskustelu eläkeiän nostosta ja kaikista  niistä etujen alennuksista joita nyt suunnitellaan tehtäväksi. Ohjelmassa oli myös haastattelu 52-vuotiaasta ATK-tukihenkilöstä Juhanista joka on hakenut yli kahtasataa työpaikkaa mutta työtä vaan ei ole 1,5 työttömyysvuoden aikana löytynyt.

Kovin tuttua. Mutta varmasti monelle uutta. Ja suurin osa päättäjistäkään ei tietenkään näistä ihmisten tragedioista välitä oikeasti tuon taivaallista. Omaa asiaansa ne siellä ajavat, omia hyvä palkkojaan puoliustavat. Kyynistä, juu. Totta, juu ja juu.

Niin hankalalta tuntuu tulevaisuuteen  katsominen, siihen suureen tuntemattomaan, että melkein mieluummin tekee muuta. Itse ei noihin asioihin voi vaikuttaa kuitenkaan.

Luen kirjoja. Aloitin Robert Harrisin kirjoittamaa Haamukirjoittajaa joka kertoo Britannian entisestä pääministerista Adam Langista, oikeasti kyseessä on Tony Blair, tyyliteltynä ja tehtynä fiktiivisemmäksi . Todella kiinnostava kirja - pidän tosi paljon polittisista tarinoista; Jeffrey Archer kirjoittaa tästä teemasta ja niitä olen lukenut tosi paljon. Harriksen tyyli kirjoittaa on freesimpi ja nautin todella siitä. Yöt venyvät pitkälle kirjaa ahmiessa, kohta se onkin loppu... Televisiossa menee tanskalainen Borgen joka kertoo Tanskan politiikasta - Tanskasta on tullut monta tosi hyvää kirjaa tässä genressä.

Sain kirjastosta lainaksi Sofi Oksasen viimeisimmän, Kun kyyhkyset katosivat. Kävin myös hetki sitten kuuntelemassa haastattelua jossa Sofi Oksanen kertoi kirjoittamisestaan sekä kirjoistaan. Tosi mielenkiintoinen tilaisuus ja hänen tapansa kirjoittaa on myös hämmästyttävän upea! Sofi on ehdottomasti ykkönen Suomen kirjailijakaartissa, moneen kymmeneen vuoteen oikeasti hyvä kirjailija. Omasta mielestäni. En kamalasti jaksa suomalaisia kirjailijoita - mutta pari poikkeusta toki on. Bo Carpelan, Antti Hyry ja tämänvuotinen Finlandia-voittaja Ulla-Leena Lundberg - jonka kirjan "Is" haluan lukea myös pian.

Voima-kirjaa luen pätkän joka päivä - yritän ylläpitää positiivista ajattelua ja optimistista mieltä. Yritän olla kiitollinen kaikesta mitä elämässä on ja unohtaa sen, mitä ei ole. Keskityn uskomaan, että kaikki järjestyy ja elämä kantaa. Se ei ole helppoa, mutta pakotan siihen itseäni; jankutan itselleni kuin mantraa, että kaikki menee hyvin. Yritän olla aktiivinen ja tehdä asioita - ja sitten tuntuu paremmalta. Uskon, toivon, vakuutan itselleni että saan töitä, saan asiani kuntoon, saan rahaa ja saan olla ystävien ja perheen kanssa - ja saan uusia kokemuksia ja vielä pääsen matkallekin lapsen kanssa.  Rhonda Byrnen kirja auttaa tässä itse-psyykkauksessa!

Musta kirja on kalenteri jota yritän täytää päivittäin jollakin järkevällä tekemisellä. Aina ei onnistu. Tai mikä nyt on järkevää, toisaalta...? Voihan käsityöt ja kirjan lukeminen olla hyvää tekemistä, ainakin omalle mielelle. Niitä en kyllä kalenteriin kirjaa! Enkä leipomisia; täytyykin huomenna leipoa, tai lauantaina. Pullaa mantelimassalla - jess!