Jo Nesbø: Haamu/Gengångare

Jo Nesbø: Gengångare äänikirjana ruotsiksi.

Keski-ikäinen alkoholisoitunut mies, naissuhteensa syystä tai toisesta rikki saanut ja yksin elelevä ketjupolttaja joka jahtaa rikollisia ja jota venäläiset ammattitappajat jahtaavat. Kuvioissa huumeita, tapettuja ihmisiä, juonitteluja ja mausteena seksiä, huumeita, Jim Beam-viskiä.... Miehinen mies joka juoksee kotikaupunkinsa puistojen ja asuinalueiden, keskustan ja parin hotellin raamittamaa aluetta alati kiihtyvää vauhtia. Hän kaivaa matoja kuhisevan ruumiin haudastaan, putoaa kuolleen miehen kylmenneen ruumiin päälle, hän ampuu, häntä ammutaan ja puukotetaan, hän putoaa hevosen selästä ja hän haavoittuu mutta jatkaa hullua missiotaan halki kaupungin... Mies ei ehdi syödä, ei juuri nukkua ja vaatteetkin haisevat pahalle kun hän tappelee, juoksee, lentää ikkunasta roskien päälle... joutuu mitä merkillisimpiin tapahtumiin huumekuningasta, haamua, jahdatessaan.

Mies ompelee itse neulella ja ompelulangalla  kaulaansa ja leukaansa venälaisen tappajan puukosta tulleen haavan ja tyrehdyttää harmaalla pakkausteipilla kaulan verenvuodon. Sairaalaan ei tietenkään voi mennä - hänet on etsintäkuulutettu.

On siinä miehinen mies! Ei ihme, että kaupungin tuleva naispuolinen johtaja haluaa naida häntä vessan ovea vasten oopperan miestenvessassa sosieteen kilistellessä shampanja-lasejaan seinän toisella puolen Rigoletton ensi-illan jälkeen.... Mitä haittaa, että mies on leikelty ja haiseva kuin vanha roskis, hänhän on MIES, tosimies joka ei turhasta valita vaan toimii. Yksinäinen susi, oikeuden puolesta taisteleva ja väärin ymmärretty kovanaama...

Pääseekö hän pakoon, ehtiikö turvaan? Sitä saa miettiä ja pelätä pitkään ennenkuin ratkaisu tulee.

Kirkonkellot moukaavat kirjassa monta kertaa. Kenelle ne soivat, loppujen lopuksi?

Mitä uutta auringon alla; miksi tämä dekkari on erilainen kuin muut - kun se on kuitenkin rakennettu samoista aineksista kuin tusina muita jännityskirjoja?

No - tuota. Ihan oikeasti tämä kirja on hyvä. Ja se on jännittävä. Ja se tapahtuu Oslossa - kuljin mielessäni kirjan paikoissa sitä lukiessa. Kirja ihan yksinkertaisesti vangitsi mukaansa; tätä kirjaa ei voi lukea hitaasti vaan se on ahmittava kokonaan nopeasti!

Kyseessä ei missään tapauksessa ole tavallinen poliisi-rosvo-takaa-ajotarina vaan paljon syvempi, pohdiskelevampi ja asioihin paneutuvampi kuin ihan perus-dekkari.

Ja kirjahan on jännittävä! Läähättävää menoa seuratessa huomasin parikin kertaa  nousseeni seisomaan ja kuuntelin tapahtumia  jännittyneenä, neulepuikkoja tiukasti puristaen... Tapahtumat eivät ole ennalta arvattavia - loppuratkaisu ja asioiden kulku tulivat eteen aivan erilaisina kuin olisi ne mielessään kuvitellut.

Kirjahyllyt täyttyvät liian nopeasti.
Onneksi on kirjasto!

Haamu on yhdeksäs kirja jossa kerrotaan Harry Hole nimisestä poliisista. Hole palaa kolmen Hongkongissa viettämänsä vuoden jälkeen takaisin kotimaahan Norjaan tutkiakseen entisen vaimonsa pojan tilannetta. Hän on ollut kuivilla kolme vuotta; entinen alkoholisti on saanut elämänsä järjestykseen. Hän ei ole enää poliisi mutta palaa Osloon tutkimaan asiaa joka häntä vaivaa: Entisen naisystävän Rakelin pojan vankilaan joutuminen. Harry haluaa selvittää itse, mitä on tapahtunut. Onko kahdeksantoistavuotias Oleg syyllistynyt kaverinsa Guston kuolemaan?

Poikaa syytetään murhasta ja asia tuntuu olevan poliisin mielestä selvitetty - mutta asia onkin paljon ennalta arvattua monimutkaisempi. Norjan narkomaanimaailma avautuu lukijalle hurjaa selvitystyötä lukiessa. Kaupungin ja poliisin ylin johto näyttäytyvät kirjassa melkoisen moraalittomina oman edun tavoittelijoina joilla ei tunnu kellään olevan puhtaat jouhot pussissa.... Näinhän se taitaa olla, mitä hyvänsä asiaa tänä päivänä tutkiessa tuntuu aina törmäävän oman edun tavoittelijoihin ja likaiseen peliin, korruptioon, seksiin ja rahanhimoon ja kurjiin valtasuhteisiin ja -pyrkimyksiin.

Kirjan henkilöt miettivät menneisyyttään, saavat asssosiaatioita lapsuudestaan ja pohtivat elämän menoa, rakkauden nälkää ja miksi elämä on mennyt niinkuin se on mennyt. Pohdintaa ja mietiskelyä elämän menosta, ystävyyksistä ja siitä, kuinka joku onnistuu ja toinen ei. Elämässä.



Kahdet sukat ja yksi kaulaliina:
Jo Nesbøn kuuntelun aikana syntyneet

Äänikirja jonka ruotsiksi lukee Jonas Malmsjö, vie 14 CD-levyä tai yhden MP3-kiekon. Yhteensä kirjan kuunteluun kuluu 17 tuntia aikaa. Äänikirja löytyi kirjaston hyllystä - on upeaa, että kirjastoista löytää tällaisia hienouksia! Kiitos kirjaston hankintoja tekeville tästä kuuntelukokemuksesta!

Kirjan lopussa olo oli oudon tyhjä - kuin olisi tullut matkalta kotiin ja jättänyt uudet tuttavat taakseen. Heitä jäi heti ikävä.

Hyvä kirja myös kuunneltavaksi. Kuunnellessa voi vaikka tehdä käsitöitä, neuloa jotain - itse sain neulottua yhden kaulaliinan ja kaksi sukkaparia.
Jo Nesbøn kirjat Harry Holesta ovat saaneet suuren lukijakunnan ja paljon palkintoja niin Pohjoismaissa, Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin. Pohjoismaiden parhaimpia dekkareita, heti Stieg Larssonin jälkeen, sanotaan. Larsson on kuollut mutta Nesbø elää. Uutta voi siis odotella tältä vuonna 1960 syntyneeltä mieheltä joka on toiminut muusikkona ja pörssimeklarina ennen kirjailijan uraansa!

Colette: Chéri ja Chérin loppu

Molemmat kirjat kirjaston lasitasolla. Kannattaa lukea!

Colette on ranskalasien kirjallisuuden suuria nimiä, elintavoiltaan aikansa superjulkkis. Hän eli pitkän elämän ja sai aikaan skandaalin toisensa perään. Hän oli nainen joka ei koskaan hymyillyt valokuvissa - eli kuin miehet ja oli kohujulkkis jonka ympärillä tapahtui aina.

Romaanin Chéri Colette kirjoitti ennen ensimmäistä maailmansotaa, aikana jota kutsutaan käsitteellä Belle Époque ("kaunis aika"). Tarina tapahtuu Pariisissa jossa nuori – tarinan alkaessa 25-vuotias kuvankaunis mies Frederic Peloux - jota kaikki, vaimoa lukuunottamatta, kutsuvat Chériksi, elää suhteessa häntä 30 vuotta vanhemman kurtisaani Léan kanssa. Léa on Chérin äidin, Madame Charlotte Peloux'n hyvä ystävätär. Kirja on kevyt ja iloisen oloinen mutta kirjan syvyys ja kerrokset paljastuvat lukemisen edetessä.

Ranskasta ja Priisista innostuneen ihmisen on myös hauska lukea kirjaa joka kuvaa Pariisia ja pukeutumista, sisustusta ja elämää - vaikkakin hyvin valtaväestöä erilaisemman ihmisryhmän - ylipäätään Pariisissa sata vuotta sitten. Kurtisaanien elämä juonitteluineen ja juoruineen, palvelusväkineen ja tapoineen on kiinnostavaa. Koko elämän keveys aistillisuuden tavoitteluineen on jotenkin – erilaista ja viehättävää, samalla kun ihmisten kuvaus on hienoa ja ajatusmaailmaan on helppo samaistua.

Kirjan lopussa Chéri menee naimisiin toisen kurtisaanin nuoren ja herkällä tavalla kauniin Edmée –tyttären kanssa, äitinsä vaatimuksesta. Samalla päättyy suhde Léaan. Vasta naimisiin mentyään huomaavat molemmat, niin Léa kuin Chérikin, rakastavansa toisiaan siitä huolimatta, että kuusivuotinen suhde kurtisaaniin on ollut lähinnä pojan ”kouluttamista” – heille molemmille. Tunteet ovat yllätys – ja se johtaa toisessa kirjassa, kuten kirjan nimikin kertoo, Chérin loppuun.

Toinen kirja on kirjoitettu kuusi vuotta ensimmäisen jälkeen – myös kirjan tapahtumat ovat edenneet suunnilleen saman verran. Chéri on ollut sodassa ja maailma on muuttunut sodan aikana. Pariisi ei ole enää entisenlaisensa, ei myöskään Cheri tai hänen maailmansa. Ulkoisesti hän on yhä kuvankaunis mutta siäisesti hän on muuttunut. Hän on yhä naimisissa Edméen kanssa, äiti on samanlainen juonija ja juoruilija kuin ennenkin – mutta Chéri ei pääse irti pakkomielteestään Léaan. Vaimo tekee työtä ja on suhteessa sairaalan lääkäriin, Chéri tietää tilanteesta. Itse hän on kykenemätön solmimaan suhteita. Hän käy kerran tapaamassa Léaa mutta löytää vanhan naisen. Sitä Léaa jonka hän muistaa, tahtoo muistaa, ei enää ole.

Kirja kertoo omalla hienolla tavallaan Chérin ajatumisen umpikujaan ja yhä pahenevaan yksinäisyyteen ja omaan sisäiseen elämään pakenemiseen. Kurtisaanien ja vanhempien naisten keskellä ikänsä elänyt poika – rahallisesti rikkaana vaikka ei töitä koskaan tehnytkään. Naiset ovat hänet elättäneet, kasvattaneet – ja luoneet.

Coletten tapa kirjoittaa on hieno – mitäpä muuta hänestä, suuresta kirjailijasta, voi sanoakaan. Itse mietin lukiessani, saisinko selvän kirjasta ranskan kielellä; suomennosta lukiessa mietin monasti, miten kirjassa on jokin asia sanottu.

Kirjat on filmattu kaksi kertaa elokuvaksi, ensimmäinen tehtiin jo 1950 jolloin Colette vielä eli.  TV-filmaus niistä on myös tehty kahdesti Ranskassa. En ole nähnyt niistä yhtäkään – enkä ole varma haluaisinko edes. Kirjan synnyttämä mielikuva ja maailma on hyvin tuoreena mielessä – Boulognen metsä, budoaarien tunnelma vaaleanpunaisine verhoineen ja naisellisine tuoksuineen ja tunnelmineen. Naisten aistilliset vaatteet ja toisaalta vanhenevan kurtisaanin periksianto vanhuudelle ja mukana tulevalle kaksoisleualle ja lihomiselle. Niin inhimillistä, niin paljon turhamaisuutta – niin ajatonta. Ja niin surullista – elämän hiipuminen kukkeudesta ja elämänilosta turhautumiseen, lopun rupsahtamiseen ja kauneuden muuttumiseen. Siihen kuinka kaipaus ja rakkaus pitävät pihtimäisessä otteessaan, irtipäästämättä, vaikka kuinka rimpuilisi.

Upeasti kirjoitettu tarina – ensimmäinen osa oli huomattavasti kakkososaa positiivisempi mutta toista ei voi olla lukematta jos on ensimmäisen lukenut.

Tänään käyn kirjastosta etsimässä lisää Colettea!

Jeffrey Archer: Miljoonan dollarin petos

Kirjastossa käydessä tarttuu mukaan yleensä aina muutama kirja. Kun kirjastossa käy usein, tulee kotiin niin paljon kirjoja, että ei niitä kaikkia sitten kuitenkaan saa luettua.

Jos kirjoja vertaa vaikkapa ruokaan, tulee kirjaston hyllyistä helposti poimittua kirjallisuuden hyödyllisiä ja terveellisiä salaatinkeriä, paprikoita ja suolattomia ja rasvattomia juustoja. Siis sellaisi jotka eivät maistu hyvälle - tai ylipäätään miltään - mutta joilla on tervehdyttävä maine. Terveelliset kirjat ovat usein sellaisia, jotka pitäisi syystä tai toisesta lukea, esimerkiksi sen firman työhistoriikki jossa on töissä tai sellainen dokumentti, tai opas, oppikirja tai elämänkerta jonka lukemalla on parempi ja osaavampi töissä.

Tällaisia työ-osaamiseen liittyviä kirjoja olen onnistunut viimeisten kuukausien aikana lainaamaan kirjastosta lukuisia - nytkin niitä on neljä tuossa ihan vieressä. Lainattu viikko sitten, vielä koskemattomina ne tuossa odottavat lukijaansa. Turhaanko? Hmm, saa nähdä... Usein käy niin, että kun ne ovat olleet odottamassa lukijaansa hyllyssä neljä viikkoa, tulee kirjastosta muistutus, että kirjat pitäisi palauttaa. Niihin ei ole usein koskettukaan – mutta  koska huono omatunto alkaa välittömästi kolkuttaa, pidennän tässä vaiheessa lainaa vielä yhdellä kuukaudella. Ja päätän lukea kirjat heti kohta. Aloitan huomenna, lupaan itselleni.... En tietenkään aloita, ehkä selaan yhtä viidestä opuksesta, katson joitain diagrammeja ja käyriä parantuneista tuloksista – ja palautan kirjat kun olen uudistanut lainat neljä kertaa.

Sitten on niitä kirjoja, jotka napataan mukaan vain herkuttelumielessä. Omia kirjallisuuden Sinisiä Fazereita ovat erilaiset politiikan ja talouselämän dekkarit – jos niitä noin voi kuvata. Siis Jeffrey Archerit ja muut tähän lajiin kuuluvat kirjat. Kaikkein parasta on, jos ne saa lainaksi ruotsinkielisinä! Nam!!! Nämä kirjat tulee luettua hetkessä ja hiukkasen salaa – ne ovat keveitä ja nopsaan ahmittuja  - ja lopussa niiden nauttimisesta tulee jotenkin ähky olo... Vähän sellainen keinotekoinen olo ja tuntuu, että tarina oli jotenkin hiukan löperö tai liiotellun falski kuitenkin. Mutta ensi viikolla uusi levyllinen samaa Archer-suklaata tai muuta saman hyllyn tavaraa maistuisi taas hyvinkin.

Miljoonan dollarin petoksessa tarina on simppeli – Entinen köyhä poika, puolalaisten siirtolaisten orvoksi jäävä poika Harvey Metcalf kasvaa kadun likaisten oppien ja rahan vainunsa ohjaamana miljonääriksi, talloen matkallaan miljoonakerhoon paljon ihmisiä jalkoihinsa. Hän kasvattaa omaisuuttaan likaisin, epärehellisin keinoin. Hän on sivistymätön katujen kasvatti joka osaa tehdä rahaa - ja on siitä ylpeä. Yhden tällaisen huijauksen tehtyään, petetyksi tulleet neljä miestä päättävät kostaa – ja hankkia takaisin heiltä huijatut rahat, miljoona dollaria. Ei penniäkään enempää, eikä vähempää. Tämä lause toistuu kirjassausein; se on kirjan alkuperäinen nimikin: Not a penny more, not a penny less. Tämä olisi ollut suomenkielisellekin kirjalle paljon parempi nimi – mutta jostain syystä Suomessa annetaan krjoille usein käännösvaiheessa alkuperäistä huonompi nimi. Se joskus kyllä ärsyttää!

Tietenkin kirjassa on yksi aito ja kaunis rakkaustarina. Archerilla useimmiten on.

Kirjan tarina pn pitkälti ennalta arvattavissa – mutta silti viihdyttävä. Siinä on mukavaa huumoria. Keveyttä ja kepeyttä. Kirja on kirjoitettu jo 1976 eli kirjassa eletään 70-lukua. Maailma on muuttunut paljon ajoista jolloin ei ollut vielä kännyköitä, jotka olisivat tämänkin kirjan juoneen vaikuttaneet aika lailla.
 
Kirja on tyypillinen Archer tarinan kuljetuksessaan; aika lailla samankaltaisia kohtia on tullut luettua jo monessa hänen kirjassaan. Tämä ei ole kirjailijan parhaimmistoa, mutta hauska se oli kuitenkin mutustella läpi! Pääsi ikäänkuin käymään Monte Carlossa, Oxfordissa ja Lontoossakin. Alussa vietettiin aikaa New Yorkissa.

Sääli, kun Archerin uusia kirjoja ei tunnu saavan millään kielellä kirjastoista. Hän on yhä hyvin tuottelias ja kirjoja ilmestyy melkein yksi vuodessa. Uusimpia ei ole enää käännettykään - mutta voihan ne tietenkin tilata netistä englanninkielisenä, vaikka pokkarina.

Robert Harris: Pelkokerroin

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita - molempi riittää Robert Harrisin viimeisimmässä kirjassa! Sain kirjan loppuun yöllä kahden paikkeilla - keskenhän sitä ei voinut enää loppumetreillä jättää!

Kirjan nimi The Fear Index, tulee käsitteestä VIX indeksi, Volatility Index, jota osakemarkkinoilla kutsutaan myös pelkokertoimeksi, Fear Index. Tämä mittaa osakemarkkinoiden hermostuneisuutta markkinamuutoksiin.

Kirjan tapahtumat alkavat myöhään illalla nelikymppisen tiedemies, tohtori Alexander Hoffmannin kotona Genevessä jossa hän istuu takkatulen loimussa työhuoneessaan, puoliksi poltettu sikari tuhkakupissa. Vaimo Gabrielle on juuri menossa nukkumaan mutta Alex jää vielä hetkeksi työhuoneeseensa. Hän selaa Charles Darwinin ensipainosta kirjasta "The expression of the Emotions in Man and Animals" joka on painettu Lontoossa 1872. Hoffmann on tiedekirjojen ensipainosten keräilijä - mutta tämä harvinainen keräilyteos on lähetetty postitse hänelle hänen sitä tilaamatta.

Tämä on ensimmäinen outo seikka joka tapahtuu kirjassa, jo heti ensi sivulla. Mysteerioita ja outoja tapahtumia alkaa tulla lisää kun mies pari tuntia nukkumaanmenonsa jälkeen herää outoihin ääniin suuressa 60 miljoonaa (!) maksaneessa uudessa talossaan. Huipputarkkaan hälyttimin vartioituun kotiin on päässyt hämärämies joka lyö Hoffmannin kanveesiin. Tämän jälkeen seuraavat tapahtumat toukokuisessa Genevessä vyöryvät läähättävän hengästyttävinä kohti vääjäämätöntä loppurutistusta - joka sekään ei anna vastauksia niihin kaikkein kiinnostavampiin kysymyksiin "Kuka" ja "Miksi". Kirjan tapahtumat keskittyvät yhteen keväiseen vuorokauteen 6.5.2010.

Alexander Hoffmann on tullut nuorena tohtorina Euroopan hiukkastutkimuskeskukseen Cerniin tutkimustyöhön. Hän on sataprosenttisesti työlleen ja tutkimukselleen omistautuva tiedemies jonka pankkiiri Hugo Quarry saa houkutelluksi mukaan perustamaan hedge-rahaston joka kahdeksan vuotta toimittuaan tuonut käsittämättömiä rikkauksia siinä mukana oleville. Hedgerahaston miljardivoittojen takeena on Hoffmanin kehittämä, algorytmeihin perustuva tietokoneohjelma Vixal. (Vixal-nimi taas tulee VIX-indeksistä jota pidetään on osakemarkkinoiden kauhun mittarina: eli mitä koekeammalla VIX-indexin arvo on, sitä suurempi on epävarmuus markkinoilla.=

Kirjan kuvauksessa pääosa menee rahaston toiminnan ja siihen liittyvän pelon ja odotusten kuvaamiseen - mielenkiintoinen alue joka avasi omia silmiäni ennestään tuntemattomaan maailmaan. Kirjan alussa annetaan kuvaa käsittämättömän rikkaiden ihmisten maailmasta ja siitä, kuinka Geneve - ja laajemmin Sveitsi -  on tullut ulkomaalaisten rikkaiden alueeksi. Tapahtumassa mukana oleva poliisi esimerkiksi joutuu asumaan Ranskan puolella rajaa koska hänellä ei ole varaa enää asua omassa synnyinkaupungissaan. Kuten poliisimiehet keskustelevat keskenään: "I can't afford to live in Geneva any more..... - .... It's all been taken over by foreigners."

Olen lukenut aiemmin Harrisilta yhden kirjan, Haamukirjoittajan jonka luin pari viikkoa sitten. Haamukirjoittajan helppolukuisuus ja politiikan maailma veivät mukanaan - halusin tutustua hänen uusimpaansa. Politiikan ja talouselämän huipulla tapahtuvat tarinat niin kirjallisuudessa kuin filminkin puolella ovat kiehtovia; tapahtumat siellä vaikuttavat niin eri maiden, maailman kuin yksilöidenkin elämään ja tapahtumaketjut vallan huipulla tuntuvat usein uskomattomilta. Kuinka usein suurten tapahtumien takana onkaan sellaisia hämäriä tai inhimillisesti katsoen vähäpätöisiä tai naiveja asioita....

Luin kirjan englanniksi, pitkästä aikaa paneuduin muuhun kuin työhön ja ammattiin liittyvään lukemiseen englanniksi. Tekstiä lukee erilailla toisella kielellä, vaikka kieli olisikin tuttu. Minulle englanti on "kolmoskieli" suomen ja ruotsin jälkeen. Nyt on helpompi toteteuttaa englanninkielistä lukemista useamminkin.

Alkuperäiskielellä lukeminen on palkitsevaa, kirjan saa käsiinsä nopeammin - ja se on ostettuna huomattavasti suomennettua tai ruotsinnettua halvempi. Harmillisen usein suomennetut ja ruotsinnetut kirjat ovat vain keskinkertaista laatua - ehkä siksi, että kirja pitää saada käännettyä nopeasti ja hyviä kääntäjiä on vain rajallisesti.

First published in Great Britain in 2011 by Hutchinson
Sivuja 385 (Pokkari)
Kirjasta lisää Guardianin kirja-arvostelussa (englanniksi) 

Rhonda Byrnen maailma: Voima

Rhonda Byrne on 60-vuotias australialaisnainen joka törmäsi sanojensa mukaan suureen salaisuuteen elämän kriisinsä jälkeen kun hän sai tyttäreltään lahjaksi sata vuotta vanhan kirjan "The Science of Getting Rich" 9.9.2004. Hän alkoi miettiä asioita ja päätyi kirjoittamaan kirjan Salaisuus. Kirjassa hän kertoo kuinka   suuret filosofit satojen ja tuhansien vuosien ajan ovat ajatelleet ja toimineet. Ytimessä on kiitollisuus, rakkaus ja positiivinen elämänasenne. Ytimessä on myös positiivisen ajattelun "värähtelytaajuus" joka tarkoittaa sitä että saat sitä mitä ajattelet ja tunnet. Jos sinulla on negatiivisia ajatuksia, vedät puoleesi magneetin tavoin negatiivisia asioita. Saat mitä tilaat!

"Mitä sitten tunnetkin, hyvää tai pahaa, tunteesi määrittää värähtelytaajuutesi ja sinä vedät puoleesi samalla värähteleytaajuudella olevia ihmisiä, tapahtumia ja olosuhteita."

Voima on Salaisuuden jatkoteos, sisältäen myös edellisen teoksen ajatukset: "Kun haluat muuttaa elämääsi, sinun ei tarvitse lukea Salaisuutta ennen Voimaa, koska kaikki mitä sinun pitää tietää, sisältyy jälkimmäiseen." (Lainaus esipuheesta)

Nämä asiat eivät tokikaan voi olla kellekään tuntemattomia. Niistä on puhuttu "aina" - mutta kuinka helposti kiitollisuus, onnellisuus ja toisten huomioiminen unohtuukaan elämässä. On helppo arvostella ja kritisoida, valittaa ja olla tyytymätön. On helppo löytää huomautettavaa siitä sun tästä mutta - pienet ja suuremmatkin - asiat ja olosuhteet jotka ovat elämässä hyvin, tuntuvat itsestään selviltä - niistä ei osata iloita.

Positiivisen ajattelun "ideologiaa" saarnaa moni. Kirjailijoista Paulo Coelho on Rhonda Byrnen ohella kirjoittanut asiasta. Molemmat ovat rikastuneet miljonääreiksi yksinkertaisten asioiden tuomisesta ihmisille kuin uutena uskontona samalla saaden lähes gurun aseman. Rhondan ensimmäinen kirja "The Secret" ilmestyi 2006 ja hän pääsi seuraavana vuonna mukaan Oprah Winfreyn Shown jonka jälkeen alkoi suosio ja hänen kirjojensa myynti on saavuttanut käsittämättömät kymmenien miljoonien myyntiluvut yli 40 eri kieliversiolla.

Itse olen lukenut muutaman Paulo Coelhon kirjan. Rhonda Byrnen ensimmäisen kirjan luin jokunen vuosi sitten, settyä suomeksi. Luin sen ja yritin noudattaa vetovoiman lakia aktiivisen ja positiivisen asenteen avulla. "Kirjoita joku rahasumma paperille, visualisoi raha, kuvittele että sinulla on raha jo itselläsi. Elä, niinkuin sinulla olisi jo toivomasi raha. Ajattele, että olet saanut tuon rahan, ajattele asiaa aktiivisesti. Elämä on yllättävää, maailmankaikkeus antaa sinulle sen mitä haluat jos uskot siihen." Minä uskoin, mutta selvästi en tarpeeksi kun en saanut tuota visualisoimaani 50000 euroa itselleni. Tein jopa ohjeen mukaisesti shekin itselleni, leikkasin itselleni euron kuvia suurina seteleinä. Ehkä se, että tunsin itseni hölmöksi tuota tehdessäni esti universumia antamasta rahaa minulle. Kuka tietää...

No. Positiivinen ajattelu on toki kaikin puolin parempi tapa elää kuin jatkuva negatiivisessa ja tuskaisassa itsesäälissä kärvistely.

Kirja on helppolukuinen. Se on jaettu lyhyisiin kappaleihin ja kukin kappale päättyy yhteenvetoon. Jokaisessa kappaleessa on otteita suurten filosofien ja ajattelijoiden viisaista sanoista kuten: "Sinulla ei ole aihetta mihinkään muuhun kuin kiitollisuuteen ja iloon." Gautama Buddha ( 563 - 483 EKr)

Kirjan lukeminen - samoin kävi aiemmin Paulo Coelhoa teosten kanssa - aiheuttaa jotenkin höhlän tunteen, että teksi on valtavan naivia ja lapsellista. Kuin lukisi itsestäänselvyyksien listaa. Miksi luen tällaista? kysyin itseltäni... Nyt luen sitä taas - vaikka asiat todellakin ovat helppoja, yksinkertaisia ja itsestään selviä. Silti en osaa elää niiden mukaan!

Näitä kirjoja lukee suurelta osin jo aikuistuneet ihmiset, usein kirjan lukija on keski-ikäinen nainen. Miksi? He ovat nähneet elämässää jo erilaisia asioita, onnea ja oman elämän jämähtämistä sellaiseen asentoon jossa he eivät halua olla. Luulen, että kirja antaa uskoa ja lohtua mahdollisuudesta parempaan. Näin se toimii ainakin itselläni: Kun elämä murjoo ja epätoivo iskee, eikä omassa maailmassa tunnu olevan valon pilkahdustakaan. Kun naistenlehtien keinot ystäviin ja puolisoon tukeutumisesta eivät toimi, on ainut mahdollisuus löytää voima itsestä. Siihen auttaa Rhonda Birne ja positiivinen ajattelu; voi uskoa, että kyllä tämä elämä vielä kirkastuu!

Kuten kirjan viimeisellä sivulla sanotaan: "Sinun sisälläsi piilee väkevin voima ja sen avulla saat suurenmoisen elämän.

Voima on sisälläsi. "
-----
Näin kirjaa markkinoidaan:

”The Power” on maailmankaikkeutta ohjaava voima, josta jokainen ihminen ja hänen luomansa keksintö on saanut alkunsa. Jotta voisit muuttaa vanhoja ajatuskäytäntöjäsi ja luoda uutta elinvoimaa itsellesi ja ympäristöllesi, tarvitset avuksesi maailmankaikkeuden suurinta käsikirjaa. Tavoittelitpa sitten loistavaa uraa, häikäisevää varallisuutta, iloa, terveyttä tai kukoistavia ihmissuhteita.

Unelmiesi elämä on lähempänä kuin aavistatkaan: sinun on vain avattava sydämesi universaalille rakkaudelle. Niin paljon kuin olet valmis antamaan, vähintään yhtä paljon saat takaisin. Valinta on Sinun.

Yritän itse päästä vielä Voiman aallonpituudelle. Yritän uskoa omiin unelmiini uudesta työpaikasta ja rahasta, yritän rakastaa elämääni ja nousta nykyisen arjen yläpuolelle. Rakastaa elämääni ja uskoa hyvään. Vielä on matkaa kuljettavana, mutta uskon ovien vielä avautuvan minulle. Kaikkihan on kuitenkin hyvin!