Istun ja odottelen. Tuomi tuoksuu.

 

Istun melkein autiossa lapsuudenkodin ruokahuoneessa, pöydän ääressä joka on myytävänä mutta on vielä tässä. Yläpuolella on tuo kuvassa oleva kattokruunu jonka haluaisin itselleni mutta en vielä ole keksinyt, miten se on mahdollista. Koko hökötys eli kattokruunu on huisin painava ja se on ollut samassa kohdassa katossa jo yli 60 vuotta - miten sen saa tuosta ehjänä pois ja sitten vietyä paikoilleen sinne, minne sen haluaisin? Siinä todella iso pulma. Ratkaisematon pulma.

Olen siis täällä autioituneessa lapsuudenkodissa koiran kanssa. Koira nukkuu pienen maton päällä eteisessä, kohta päästään toivottavasti lähtemään ajamaan kotia kohti.  

Tämä vanha koti eli asunto on myynnissä mutta täällä on vielä muutamia tavaroita ja huonekaluja jotka pitäisi saada pois. Esimerkiksi tämä vanha ruokapöytä, jota kävi yksi pariskunta pari tuntia sitten katsomassa - hyvä pöytä mutta meille liian korkea, sanoivat. 

Jahas, vai niin, ajattelin itse. "Kiitos käynnistä ja kiinnostuksesta."

Nyt odottelen jotakuta, joka on kiinnostunut vanhasta tuolisängystä - vuodesohvan tuoliversiosta. Lupasi tulla tänään ostamaan sen mutta ei vielä kuulu, ei näy ihmistä. Odottelen tässä tunnin verran, sitten nostetaan kytkin, että ollaan ennen puoltayötä kotona.

Eilen kävin siskon kanssa maalla. Keräsin pussillisen nokkosia - niitä voi kuivata ja tehdä piirakkaa, keittoa tai pestoa. Tai mitä nyt huvittaa! Otin myös yhden juurakon lipstikkaa ja ruohosipulia mukaan.

On ihana kevään aika. Luonto on herännyt tänä vuonna ajoissa. Saimaan pinta on matalalla, vesi on paennut jonnekin. 

Eilen katselin puolinukuksissa euroviisuja. Linda ja Pete esiintyivät hienosti - tykkään kyllä Liekinheitin-kappaleesta. Jäivät kuudenneksi kaiken sen sairaalloisen hypetyksen jälkeen, mitä kaikissa mahdollisissa medioissa on ollut viime viikot. Ärsyttää - tämä toistuu vuodesta toiseen: Media hehkuttaa, että tänä vuonna Suomi voittaa - mutta eipä sitten voitakaan. Israel tulee aina hyville sijoille koska he osaavat masinoida porukat eri maissa äänestämään omaa kappalettaan, olipa se minkälainen hyvänsä. 

Ei pitäisi seurata kaikkea mitä kirjoitetaan ja puhutaan, niin ei tarvitsisi ärsyyntyä kaikesta.

-------------------------------

Tämä sivusto on ollut minulla tauolla monta vuotta - vain pari juttua on tullut laitettua niin, että sivusto vielä muistaa minut. Kiva, kun joku muistaa 😏Mutta jostain syystä koko sivusta on muuttunut ruotsinkieliseksi jostain meikäläiselle tuntemattomasta syystä. Selvitäänhän tästä toki näinkin. Heijaa vaan.

Loppuun vielä kuva orvokeista, noista ihanista. 

Suomi ihan sekaisin

Uudet ja vanhat yhtä sekaisin kuin Suomen politiikka!

Lentäjät lakkoilevat, lentokenttähenkilöstö kapinoi.

Tärkeimmät ministerit hoitavat Kreikan kriisiä, kansa puree kynsiään seuratessaan Urpilaisen toimintaa ja tekemisiä EU-neuvotteluissa. Milloin tämä asia saadaan hoidettua ja voidaan keskittyä maan omiin asioihin ja antaa EU-parlametaarikkojen hoitaa EU-asioita?

Yritykset irtisanovat väkeä, valtionyritysten taloudellinen tilanne on huono. Ylen tilanne on viestintäministeri Krista Kiurun mukaan "hirveä". Kuntauudistus on uutisoitu varsinaisena diktaattorimaisena kuntien pakko-yhteenliittämisenä joka vaikuttaa aivan entiseltä neuvostomeinigiltä. Kuntaministeri Henna Virkkunen uhoaa laittavansa koko kuntakartan uusiksi, yhtään kuntaa ei säästetä. Kuntapäättäjät kokoavat voimiaan vastahyökkäykseen. Virkkusen tyyli on kaikkea muuta kuin ymmärtävä tai diplomaattinen; uho on ylimielistä ja jän ampuu korkealta ja kovaa. Siinä voi käydä huonosti vielä.

Onko tilanne näin kamala vai halutaanko asiat dramatisoida todella viimeisen päälle? Tasan tarkkaan medialla on nyt herkkupöytä katettuna kun uudet ja vielä kokemattomat ministerit luistelevat uusissa vastuissaan ja kompuroinnille on kiva nauraa ja luistelijoita ah niin hauska pilkata! Toisaalta ministeritkin antavat aihetta naureskelulle toimimalla hölmösti ja huumautumalla siitä julkisuudesta jota nyt tulee tuutin täydeltä.

Urpilaisen jääräpäinen meno ja samojen asioiden jatkuva toisto on melkein yhtä piinallista katsottavaa kuin hänen äänestäjiä samoilla sanoilla kiittämisensäkin monta vuotta sitten. Tietenkin hän tekee parhaansa, selvä se. Mutta riittääkö se? Nyt olisi tarpeen olla jämäkkä mutta asiallisesti joustava, eri asioiden näkulmat ymmärtävä ja johtaja-ainesta omaava PÄÄTTÄJÄ.

Maan taloudesta vastaavan ministerin tulisi olla hyvä johtaja joka osaa ottaa eri näkökulmat huomioon.

Vaalipuheet on pidetty ja valtaan päästy - nyt pitäisi ottaa se valta ja saada asioita aikaiseksi, ei urputtaa ja hokea vaalilupauksia! EUssa pitää ottaa huomioon omien äänestäjien lisäksi koko iso kokonaisuus - olemme EU:n jäseniä, osa kokonaisuutta emmekä voi vain napsia itsekkäästi itselle parhaita paloja pullasta.

Aivan kuin ison perheen sisällä, kaikkien perheenjäsenten täytyy ymmärtää oman halunsa lisäksi koko perheen etu.

Diplomatiakin olisi osattava hoitaa.

Urpilainen ei taida olla suuren perheen kasvatti, hänellä ei taida olla omaa perhettä johon verrata tilannetta.

Pelottaa kyllä, että hän epäonnistuu ja ajaa tilanteen sellaiseen jamaan, että olemme kohta isossa liemessä koko maa - tai ainakin hankalammassa tilanteessa kuin uskoimmekaan.

Suuryritysten tilanne on toinen kauhistus Suomessa: Nordea irtisanoo 2000 ihmistä vaikka tulos oli huippuhyvä. Johto saa mahtavat bonukset, työntekijät saavat kokea olevansa ei-toivottuja.

Finavia julkistaa historian parhaan tuloksen ja maksaa johdolleen siitä huippu-bonukset mutta henkilöstölle kerrotaan, että he ovat tehneet huonon tuloksen. Uskomatonta! Lennonvarmistusliiketoiminnan johtaja Anne Ilola ja toimitusjohtaja Samuli Haapasalo on irtisanottu. Onpa varmaa mukava olla tuon firman palveluksessa!

Yritykset ajautuvat turmion tielle kun porukka jakautuu kahtia hienoihin ja huonoihin - kuin vuosikymmeniä sitten. Työntekijöihin ja johtajiin - johtajia kutsutaan vastuunkantajiksi josta heille maksetaan monikymmenkertaista palkkaa tekijöihin verrattuna. He jotka tekevät lienevät vastuuta kantamattomia yksinkertaisia ihmisiä jotka vain tekevät mitä käsketään - vai? Olisivat tyytyväisiä että on työ - niinhän? No joo, olenhan minä mutta mutta...

Blue 1 irtisanoo ison osan henkilöstöään. Lentäjiä, muuta henkilökuntaa... Kun yritykset karsivat kustannuksia, ei lentolippuja osteta kuin ennen. Koneet jäävät vajaiksi, lentoja ei tarvita niin paljon enää. Yrityksen kustannukset ovat nopeasti suurempia kuin tulot. Jokainen ymmärtää mitä siitä seuraa. Irtisanomislappu tulee kouraan.

Yksi hyvä tässä on se, että lentosaasteet vähenevät kun lentopetroolia ei polteta enää niin paljon!

Viisuvoitto meni sivu suun. Lätkämatsi meneillään

Tänään oli vohvelipäivä. 14 kappaletta tuli!

Näin vuosi toisensa jälkeen: Suomen lehdistö hehkuttaa Suomen "varmaa voittoa" vuosi toisensa jälkeen aina samalla lailla, niin euroviisuissa kuin kiekon MM-kisoissakin: asiantuntijoiden mukaan Suomi on vedonlyöjien suosikki ja mitä kaikkea - filmataan ihmisiä jotka kokoontuvat seuraamaan viisuja mihin vain koteihin, baareihin, työväentaloille... Sitten lauletaan laulut ja alkaa pisteiden lasku. Miksi kukaan ei äänestä Suomea???

Hoh hoijaa. Tänä vuonna Suomen sijoitus oli "yllättäen vasta 21" Neljä maata sentään jäi meidän jälkeemme. Huokaus.

Miksi kukaan ei kysy median hehkutuskirjoittelijoilta, miksi sama kuvio aina ja aina vaan? Niin - ehkä tuollainen liioittelu myy...



Suomalaisia tomaatteja,
Närpiöstä

 Lätkän kanssa on sama sävel. "Torilla tavataan" kerrotaan joka paikassa. Kun kulta meille nyt tulee, niin lähdetään juhlimaan Helsingin keskustaan. Just joo. Nyt on kakkoserää jäljellä reilut 6 minuuttia ja Ruotsi johtaa 1-0. Voih...

Mitäpä noista. Seuraan peliä tässä kirjoittaessa; kyllä se tosi jännä on! Yhden lapsen kanssa katselen, hänen joka aamulla varhain menee taas pesulaan töihin. Lukee samalla filosofian oppikirjojaan. Toinen abi on kaverin luona katsomassa matsia.

Huomenna ja ensi viikolla lehdissä käydään näitä molempia kisoja läpi oikein olan takaa.

Ja sitten saadaan mediasta myös seurata Portugalin paketin etenemistä; sen koko onkin yli tuplaantunut lyhyessä ajassa ja Suomi on nyt siihen sitten sitoutunut. Oliko se 17 miljardia? Muistaakseni. Huh. Myös seurataan hallitusmuodosteluja. SDP tulee vielä tekemään jotain uutta ja yllättävää, luulen vahvasti. Valtapeli on kiihkeää nyt kulisseissa.

Tällaista siis Suomessa nyt.

Tuon tyylistä mekkoa
etsiskelin. Turhaan.
Kuva lainattu webistä.

Meillä alkaa ylioppilasjuhlien sun muiden kevään juttujen kanssa pitää kiirettä. Asut ylioppilaille on kohta kaikki hankittu. Pikkuiselle ei vielä - ja omat vaatevalinnat menivät näin: kävin katsomassa vaatteita useassa kaupassa lauantaina. Mikään ei tuntunut kivalta mitä näin; ajatuksissa oli yksivärinen kotelomekko pienin hihoin - mahdollismman yksinkertainen, tykäistuva, hyvästä kankaasta oleva mekko johon sopivat kengät. Liikaa toivottu, ihan selvästi. Englannin pääministerin vaimolla oli kaunis puku Englannin kuninkaallisissa häissä taannoin! Jotain sellaista, please. Enää ei ehdi ompelemaankaan. tulee liian kiire, hermo palaa jos aloittaa nyt!

HAH! Ei löydy, ei ole mitään edes etäisesti tuollaista muistuttavaa, missään. Yhtä kivaa ja kaunista mekkoa eli leninkiä sovitin - lehmuksenvihreää pitsiä, amerikkaista tekoa. Aivan tyköistuva, juuri polven yläpuolelle loppuva. Kaunis vaikka väri ehkä hiukan pliisu. Mutta hinta: 700 euroa!! En voi sellaista maksaa, en. Varasin mekon kaupasta - ikäänkuin ajatuksella, että jospa saan voiton lotosta niin haen mekon. Ei tullut voittoa. Tein muuten myös ravivedon. Sitä en ole vielä tarkistanut. Ehkä sittenkin...!

Ihaniia kenkiä löytyy kaupoista. Korot ovat tosi korkeita - jopa 14-15 cm

Muistin pukukopissa, että minulla oli kiva mekko 15 vuotta sitten! Ruskea jossa kultakoristeita, silkkiä. Missähän se on... Olin silloin vielä naimisissa ja vasta kahden lapsen äiti. Puku ei varmasti enää sovi päälle, mietin. Koko 36 tai 38. Ja varmasti se on jo vanhanaikainenkin.

Kotkansiipi vielä kiharalla

Illalla kotona kaivoin mekon esiin. Ihan ehjä ja sileä mekko, roikkunut tangossa vaatekaapin sisäseinän vieressä kaikki nämä vuodet, siis vuodesta 1996 - eron ja muuton jälkeen tänne nykykotiin siirretty. Painava kokonaisuus - se on aivan täyteenkirjailtu pienillä ja väähän isommilla kultaisilla helmillä. Ihan hyvältä se omiin silmiin näyttää.Ujuttauduin mekkoon sisään. Meni päälle mutta on tiukka, tosi tiukka! Vetoketjun kanssa hiukan hankaluuksia - läjinnä kyllä siksi, että oikea olkapää on jäykkä hiirikäden liikakäytön takia - koko selän mittainen ketju on lapaluiden kohdalta hankala vetää kiinni itse - ei meinaa käsi selkään venyä. Täytyy pyytää lapsia auttamaan! Mekko on todella tyköistuva! Oliko se aikoinaan näin tiukka...hmm. No ei tietenkään - kroppa oli paremmassa kuosissa ennen viimeisintä synnytystä ja 15 elettyä vuotta!

Sen muistan (tietenkin), että sain se päällä paljon huomiota - kaukana Aasiassa, hirveän kauan sitten, olinhan nuorempi ja mekko ihan uusi ja muodikas. "Oh Madame, you are so beautiful". Sanoi eräs tuttu mieshenkilö ja katsoi hyvin arvostavasti edustamaani kokonaisuutta ;-).

Nyt eivät tule herrat kehumaan. Näin käy naiselle kun ikää tulee... Mihinpä heihin toisaalta törmäisinkään - työkavereita ei lasketa, siellä heitä toki on paljon! Mahaa pitää vetää sisään, täytyy pitää kontrollia yllä! Laihdutus alkoi heti eilen, entistä innokkaammin! Mahaliikkeiden teko aktiiviseksi saman tien, ettei ole ihan makkaran kuoreen ahtautuneen näköinen...100 sit upsia päivässä, parikymmentä punnerrusta niin ikään.

Onko se vanhanaikainen? En osaa sanoa. Luultavasti on. Lasten mielestä se on ihan ok. Eivät he jaksa äidin asuista kiinnostua! "On se ihan hyvä. Laita vaan se" sanoivat hiukan kiusaantuneina, kuin yhdestä suusta, kun kyselin asiaa kesken tietokonejuttujensa. Kaivoin myös 6 vuotta sitten Halosen alennusmyynnistä ostetut mokka-avokkaat esiin. Otan ne. Siinä meikäläisen asu! Nyt sitten vaan laihduttamaan pois maha pömpöttämästä!

Mitä siitä, jos äidillä on vanha mekko - lasten juhlathan nämä ovat! Pääasia, että olen ok siisti ja sellainen, että eivät liikoja häpeä äitiään. Isäkin tulee sinne uuden, nuoren vaimonsa ja lapsensa kanssa. Ja farmor jota en häntäkään ole nähnyt eron jälkeen...

Se pitsimekko olisi ollut kiva - mutta, mutta.. Vähän vielä kaivertaa, pakko myöntää. Vaikka tiedänkin, että kaikkea ei voi saada..

Kimppu ei ole kaksinen. Korjaillaan aamulla.

Kevät on kaunis - ja kuiva. Vettä pitäisi pian sataa; maa on rutikuivaa! Kävin keräämässä pikkukimpun kieloja ja valkovuokkoja, maustettuna mustikanvarvulla jossa kukat. Maa oli kuin pölyä, paikkapaikoin. Kielotkin pieniä ja aika kituliaita.

Noin vuosi sitten aloittelin tämän blogin - silloin oli kieloja, samasta paikasta keräsin kuin nyt.. Saa nähdä, kuinka kauan tätä jaksaa kirjoitella. Toisaalta tosi kivaa - toisaalta voisi ajan käytää sen pitemmän tarinan kirjoittamiseen. Tunti joka päivä kirjoittamista - jossain vaiheessa voisi saada valmiin tarinan eteenpäin lähetettäväksi.

Hei - kun tässä lopettelen tämän sekotekstini, on matsi 3-1: SUOMELLE!!!!! Heijaa, ehkä oikeasti tällä kertaa onnistuu. Mutta peliaikaa jäljellä vielä 13 minuuttia.

Mertarannan moottoriturpajauhaa kyllä uskomatonta tekstiä, täytyy sanoa!

Loppukaneetyti: Suomi voitti, 6-1. Kunnolla tuli upea mestaruus Suomelle! Ruotsi hävisi Suomi on sii maailmanmestari!

Heija Finland! Nu ska vi fira! IHANAA LEIJONAT IHANAA!

Loppukaneettina: voitin 25 senttiä lotosta lauantaina. Jihuu!