Suomi ihan sekaisin

Uudet ja vanhat yhtä sekaisin kuin Suomen politiikka!

Lentäjät lakkoilevat, lentokenttähenkilöstö kapinoi.

Tärkeimmät ministerit hoitavat Kreikan kriisiä, kansa puree kynsiään seuratessaan Urpilaisen toimintaa ja tekemisiä EU-neuvotteluissa. Milloin tämä asia saadaan hoidettua ja voidaan keskittyä maan omiin asioihin ja antaa EU-parlametaarikkojen hoitaa EU-asioita?

Yritykset irtisanovat väkeä, valtionyritysten taloudellinen tilanne on huono. Ylen tilanne on viestintäministeri Krista Kiurun mukaan "hirveä". Kuntauudistus on uutisoitu varsinaisena diktaattorimaisena kuntien pakko-yhteenliittämisenä joka vaikuttaa aivan entiseltä neuvostomeinigiltä. Kuntaministeri Henna Virkkunen uhoaa laittavansa koko kuntakartan uusiksi, yhtään kuntaa ei säästetä. Kuntapäättäjät kokoavat voimiaan vastahyökkäykseen. Virkkusen tyyli on kaikkea muuta kuin ymmärtävä tai diplomaattinen; uho on ylimielistä ja jän ampuu korkealta ja kovaa. Siinä voi käydä huonosti vielä.

Onko tilanne näin kamala vai halutaanko asiat dramatisoida todella viimeisen päälle? Tasan tarkkaan medialla on nyt herkkupöytä katettuna kun uudet ja vielä kokemattomat ministerit luistelevat uusissa vastuissaan ja kompuroinnille on kiva nauraa ja luistelijoita ah niin hauska pilkata! Toisaalta ministeritkin antavat aihetta naureskelulle toimimalla hölmösti ja huumautumalla siitä julkisuudesta jota nyt tulee tuutin täydeltä.

Urpilaisen jääräpäinen meno ja samojen asioiden jatkuva toisto on melkein yhtä piinallista katsottavaa kuin hänen äänestäjiä samoilla sanoilla kiittämisensäkin monta vuotta sitten. Tietenkin hän tekee parhaansa, selvä se. Mutta riittääkö se? Nyt olisi tarpeen olla jämäkkä mutta asiallisesti joustava, eri asioiden näkulmat ymmärtävä ja johtaja-ainesta omaava PÄÄTTÄJÄ.

Maan taloudesta vastaavan ministerin tulisi olla hyvä johtaja joka osaa ottaa eri näkökulmat huomioon.

Vaalipuheet on pidetty ja valtaan päästy - nyt pitäisi ottaa se valta ja saada asioita aikaiseksi, ei urputtaa ja hokea vaalilupauksia! EUssa pitää ottaa huomioon omien äänestäjien lisäksi koko iso kokonaisuus - olemme EU:n jäseniä, osa kokonaisuutta emmekä voi vain napsia itsekkäästi itselle parhaita paloja pullasta.

Aivan kuin ison perheen sisällä, kaikkien perheenjäsenten täytyy ymmärtää oman halunsa lisäksi koko perheen etu.

Diplomatiakin olisi osattava hoitaa.

Urpilainen ei taida olla suuren perheen kasvatti, hänellä ei taida olla omaa perhettä johon verrata tilannetta.

Pelottaa kyllä, että hän epäonnistuu ja ajaa tilanteen sellaiseen jamaan, että olemme kohta isossa liemessä koko maa - tai ainakin hankalammassa tilanteessa kuin uskoimmekaan.

Suuryritysten tilanne on toinen kauhistus Suomessa: Nordea irtisanoo 2000 ihmistä vaikka tulos oli huippuhyvä. Johto saa mahtavat bonukset, työntekijät saavat kokea olevansa ei-toivottuja.

Finavia julkistaa historian parhaan tuloksen ja maksaa johdolleen siitä huippu-bonukset mutta henkilöstölle kerrotaan, että he ovat tehneet huonon tuloksen. Uskomatonta! Lennonvarmistusliiketoiminnan johtaja Anne Ilola ja toimitusjohtaja Samuli Haapasalo on irtisanottu. Onpa varmaa mukava olla tuon firman palveluksessa!

Yritykset ajautuvat turmion tielle kun porukka jakautuu kahtia hienoihin ja huonoihin - kuin vuosikymmeniä sitten. Työntekijöihin ja johtajiin - johtajia kutsutaan vastuunkantajiksi josta heille maksetaan monikymmenkertaista palkkaa tekijöihin verrattuna. He jotka tekevät lienevät vastuuta kantamattomia yksinkertaisia ihmisiä jotka vain tekevät mitä käsketään - vai? Olisivat tyytyväisiä että on työ - niinhän? No joo, olenhan minä mutta mutta...

Blue 1 irtisanoo ison osan henkilöstöään. Lentäjiä, muuta henkilökuntaa... Kun yritykset karsivat kustannuksia, ei lentolippuja osteta kuin ennen. Koneet jäävät vajaiksi, lentoja ei tarvita niin paljon enää. Yrityksen kustannukset ovat nopeasti suurempia kuin tulot. Jokainen ymmärtää mitä siitä seuraa. Irtisanomislappu tulee kouraan.

Yksi hyvä tässä on se, että lentosaasteet vähenevät kun lentopetroolia ei polteta enää niin paljon!