Juna älä jätä

Mihin juna menee? Hyppäänkö kyytiin, pääsenkö mukaan?

Kun yksi juna jättää, toiseen ehtii.
Aina tulee uusia junia. Vai tuleeko? Olen tänään saavuttanut yhden pysäkin elämässäni. Jäin junasta asemalle enkä tiedä mitä nyt pitäisi tehdä. Minua ei enää haluttu matkustajaksi siihen junaan - ja olin kai itsekin vähän siihen kyllästynyt, jos rehellisiä ollaan. Nyt olen tullut risteykseen, pudonnut yhdestä junasta ja seison tumput suorina ja mietin mihin suuntaan on mentävä. Mihin junaan voisi kyytiin pyrkiä ja mihin menevä juna kyytiin ottaisi. Vai jäänkö tähän, lähdenkö kävelemällä etsimään jotain viisautta elämäelle?

En tiedä, en todella tiedä.

Tämä on se päivä jota olen pelonsekaisesti odotellut. Ehän tämä päivä poikkea muista päivistä muutoin kuin minun omassa päässäni - samanlaiselta se näyttää kuin eilinen tai joku viime viikon päivä. Tai viime vuoden tai kymmenen vuotta sitten ollut päivä. Mutta ei kuitenkaan, minulle ja aika monelle muulle joka on samassa tilanteessa kuin minä - työttömyys alkaa tänään. Palkka ei enää juokse, päiviksi ei ole töitä.

Eilen Nokia ilmoitti hillittömästä määstä uusia irtisanottavia ihmisiä. 10.000 ihmistä saa lähteä. Suomenkin työmarkkinoilla on nyt tuhansia ja taas tuhansia hyvän koulutuksen saaneita ihmisiä vailla työtä. Minä olen vain yksi siinä joukossa - kaikki me haluamme tehdä vielä töitä. Tai ei ihan kaikki; jotkut eivät edes hae tai etsi työtä. Suurin osa kuitenkin.

Mistä saa työtä tässä tilanteessa kun koko Euroopan tilanne vaikuttaa uutisisa lukiessa aika masentavalta. Espanja on kaatumaisillaan, kohta myös Italia. Tai pankithan siellä kaatuvat mutta nyt kun raha on määräävin tekijä kaikessa, puhutaan maan kaatumisesta vaikka pankit yskivät - silti pankinjohtajat voivat ihan kivasti ja rahaa tuntuu olevan tuhlattavaksi asti. Kuka katsoisi mihuin kaikki ne pankkeihin pumpatut miljardir ihan oikeasti joutuvat? Siitä ei kukaan uutisoi mitään. Velkojen maksuun... Ahaa - mutta minkä velkojen, kenelle?

Kreikka on tosi huonossa jamassa ja siellä pidetään viikonloppuna vaalit - mitä sitten? Syyria on sisällissodassa, Egyptissä on jotain häsellystä taas.

Nokialla menee surkeasti; firman kaatumisesta puhutaan joka paikassa. Nokia kaatuu, Kreikka kaatuu... Työttömiä tulee lisää. Kuka kaiken hoitaa kuntoon? Meitä työtä vailla olijoita on paljon - saammeko auttaa?

----
Uutisissa kerrotaan maailman katastrofeista, isommista ja pienemmistä. Itse en jaksa nyt uutisia paljoa seurata - yritän saada oman perheeni tilanteen parempaan jamaan. Aloitan yhden työhakemuksen kirjoittamisen - ja sanon hyvästit tälle pöiväkirjablogille. Heippa - oli kiva kirjoitella tänne.

Kaksi vuotta ja kaksi viikkoa on mennyt näillä tantereilla. 332 tekstiä on kirjoitettu. Yksi on vielä julkaisematta, hautajaisista. Se oli liian kova asia kirjoitettavksi. On vieläkin.

Ehkä palaan joskus - ehkä en.

So long!

Hyvästi toimisto

Tavallisen tylsä työpiste - voiko sitä ikävöidä?

Aika on tullut sanoa hyvästit työpisteelle ja sille työmatkalle joka on tullut tehtyä satoja ja taas satoja kertoja - kaikki ne tuhannet ajetut kilometrit työmaalle ja takisin kotiin on pian ajettu valmiiksi. Ainakin tämän työpaikan välillä. Hmm - kuinka monta autoa olenkaan ajanut kaikkina näinä vuosina - heeetkinen.... viidellä autolla olen tainnut ajaa. Yksi oli rämempi kuin muut, yksi varastettiin ja poltettiin poroksi. Se vaalenavihreä oli mieluinen mutta jyrsijät kalusivat johdoista muovit ja auto hyytyi tielle - oli sekin juttu.... Verstaalla kaverit eivät meinanneet pystyä naurultaan kertomaan kuinka hauskalta näytti kun autoa purettiin ja tosissaan ihan joka piha oli kuorittu paljaaksi... Ottivat kuulemma kamerakännykällä kuvia ja laittoivat seinälle. Joopa joo. Sen muistan, että se remontti tuli käsittämättömän kalliiksi. Ja sitten myin sen auton ja ostin pitkän harkinnan jälkeen sen tummansinisen japsin...

Hyvästi taukotilan penkit ja pöydät

Tietokoneelle sanon jäähyväiset vasta aivan viime metreillä perjantaina iltapäivällä. Sanoin puhelimelle. Niitä kaipaan varmaan eniten, näin alkuvaiheessa. Työvoimatoimistossa on koneet työnhakuun ja kirjastossa voi käyttää vapaasti myös koneita. Ja kyllähän minä varmaan saan jossain vaiheessa ostetttua itselleni koneen.

Mikä ihana, huumaava tuoksu

Kävin tänään tapaamassa vielä työkaveria. Omituista - puheenaiheet alkavat olla loppuun kaluttuja! Aika outoa moista huomata - me jotka kälätimme suu vaahdossa asioita aikaisemmin!

Kävelin ulkona, nuuhkin kukkivia sireenejä joilla on paras kukinta-aika meneillään. Suuria, aivan valtavan suuria tuoksuvia terttuja roikkuu raskaina teiden ja puistonkäytävien varrella.

Ihana vuodenaika on tämä - kesäkuussa ennen juhannusta kaikki on vielä tuoksuvaa, rehevää, kaunista ja kiihottavaa!

Olin seminaarissa aamupäivän. Kirjoitin kaksi työpaikkahakemusta iltapäivällä - toinen on vuoden vuorotteluvapaan sijaisuus, toinen puolentoista vuoden pesti. Voi olla, että molempiin haetaan "salaisesti" nuorta ihmistä; sitähän ei voi suoraan sanoa ilmoituksessa. Tein toisen suurella huolella, toinen kaipaa vielä pientä viilausta huomenna. Viimeksimainittu on siitä erikoinen, että hakemus pyydetään lähettämään kirjekuoressa. Tuollaisia en ole enää vuosiin nähnytkään - sähköisestihän kaikki hakemukset nykyään tehdään - jopa valtiolle, kuntiin ja seurakuntiin! Nyt tämä siis pitäisi saada printattua vielä ja lähetettyä postitse - katsotaan, onnistuuko. Pitää ostaa kirjekuorikin, hankkia postimerkit Jos vielä kävisin huomenna töissä ja laittaisin postiin sen sitten heti illalla. Kannattaako tuollaiseen hommaan hakeakaan - hakemuksessa annettiin mielikuva edistyksellisestä toiminnasta, verkon käytöstä ja sosiaalisesta mediasta - mutta hakemus halutaan paperilla kirjekuoressa. Outoa tosiaan.

Minulla on vielä muutama paikanhakuilmoitus muovitaskussa odottamassa että saan niihin hakemukset tehtyä; niihin kaikkiin on dead line ensi viikolla; on siis aikaa hakea. Yritän tehdä hakemuksia kuitenkin vielä ahkerasti ennen perjantaista koneen luovuttamista. Jotenkin olen vaan niin tahmea kaikessa tällaisessa nyt. Kaikki toimii kuin hidastetusti, todella tahmeasti. Meikäläinen on hyytynyt.


Puistossa



Tyhjät tuolit,
Autiot seinät

Lapsi on leirillä - kännykän akku on aivan lopussa vaikka se oli ihan täysi kun hän lähti toissapäivän aamuna eikä puhelinta ole saanut käyttää kuin hetken iltaisin. Kännykkä on selvästi kuitenkin ollut päällä ja akku on kulunut huonon, heikon kentän alueella loppuun ihan itsekseen. Harmi. Minulta jää puhelin pois ennenkuin lapsi tulee kotiin ja nyt häneltä loppuu akku omastaan - vastaan pitäisi mennä lauantai-aamuna mutta aika tarkentuu vasta aamusella seitsemän jälkeen lauantaina. Eikä kukaan saa minua kiinni...

No. Ei se mitään. Teen aamulla kahvia termokseen, otan lukemista mukaan ja menen odottelemaan kesäiseen aamuun. Silloin olen vapaa työvelvoitteista ja kokeilen miltä uusi vapaus maistuu! Linnut ainakin laulavat!