Koululaiset pääsivät kesälomalle - sateessa



Oppilaiden keväiset koristeet juhlasaliksi muutetun jumppasalin puolapuissa

Lauantaina oli sateinen, tuulinen ja kolea päivä. Ylioppilasjuhlat, muut valmistujaiset ja koululaisten juhlinta saivat kärsiä - päivää ennen oli hyvä sää, samoin seuraavana päivänä. Huono säkä tosiaan.

Oma alakoululaisenikin sai mennä koulun jumppasaliin jonne kaikki vanhemmat seurasivat perässä. Tähän mennessä olemme kokoontuneet aina koulun aurinkoisella pihalla, koko koulun väki ja vanhemmat, mummit ja kummit päälle.

Nyt piti rehtori puheen sisällä salissa. Siellä puhui myös kuudesluokkalainen, uuteen kouluun siirtyvän luokan edustajana. Ala-asteelta yläasteelle siirtyminen on aika iso askel koululaisen elämässä. Usein siirrytään pienestä koulusta suurempaan ja murrosikä alkaa - ei helppoa aikaa ollenkaan!

Lapsi sai hienon todistuksen, tosissaan! Onpa kiva. Hän vannoo vielä parantavansa ensi vuonna numeroita ainakin yhdellä kokonaisella numerolla.

Keskiarvoa ei ole todistukseen laskettu ollenkaan, se pitää itse laskea!

Lauantaisen koulun loppumisen jälkeen, kun vanhemmat olivat kiittäneet ja kukittaneet opettajan joka on vienyt luokkaansa hienosti kohti uusia oppimistuloksia todella hienosti, läksimme kohti mummilaa.

Lapsella on tänään maanataina alkanut perinteiseen tyyliin kesäleiri ja vietimme viikonloppua äidin kanssa.

Auto nielee kilometrejä,
ajaja nauttii maiseman vaihtelusta

Olen nyt istunut auton ratissa neljänä viikonloppuna viidestä ison määrän tunteja, joka keikka on ollut noin 600 kilometrin ajorupeama. Aikaa ja bensaa palaa - joskus tuntuu, että olisipa kiva istua kyydissä jos joku ajaisi! Mutta onhan ajaminen oikeastaan kivaa, sen myönnän. Ja onneksi meillä on mahdollisimman ekologinen auto - ei saastuta niin paljon kuin moni muu kärry!

Maalaismaisema ja suuret komeat metsän matkan varrella saavat mielen iloisen nostalgiseksi. Niitä katsoisi vaikka kuinka, loppumattomasti! Maalaismaisema koskettaa mieltä ja silua joka kerta, säästä ja vuodenajasta riippumatta. Nyt pellot ovat kasvun alussa, lintuja on pelloillakin paljon. Lehmiä, hevosia ja lampaita näkee silloin tällöin matkan varrella - tosin joka vuosi vähemmän.

Taukopaikka valtatien varrella

Sunnuntaina niitin korkeiksi kasvaneita koiranputkia - niitin omenapuiden ja kukkapenkkien reunuksia, siistin paikkoja . rikkaruohot toki pitäisi kitkeä kunnolla mutta siihen ei aika mitenkään riitä! Viikate on mainio apuväline - en vain osa terottaa viikatteen terää oikein.


Punaherukan runsasta kukintaa 



Keväällä ja alkukesällä kasvu on niin valtavaa, niin todellisen väkevää, että melkein silmissä näkee kaiken nousevan, kasvavan ja vihertyvän - täyttävän maan!

Omena- ja muut hedelmäpuut ja pensaaat kukkivat todella runsaasti tänä vuonna! Jos satoa tulee yhtä lailla runsaasti, saamme paljon mehuja, hilloja, piirakoita sun muuta loppukesällä! Kimalaisia oli kivasti pörräämässä puissa ja pensaissa - mutta oliko siellä pörisijöitä oikeasti puiden ja kukkien tarvitsema määrä - sitä en ollenkaan osaa arvioida. Itikoita oli myös ihan tarpeellinen määrä - vuoden ensimmäiset pistot on saatu ja koettu!


Alkukesän satoa: heinää marsuille, nokkosta, raparperia ja
lipstikkaa ihmisille

Keräsin taas kassillisen nokkosia - kannattaa hyödyntää luonnon ilmaista ja terveellistä ruoka-aittaa! Raparperi ei ole enää niin satoisa kuin se joskus on ollut - nappasin siitä neljä paksuinta  vartta jotka oli tarkoitus illalla vielä tehdä keitoksi tai kiisseliksi mutta se jäi, en ehtinyt. Teen ne vaikka piirakaksi myöhemmin viikolla.

Lipstikka oli ehtinyt kasvaa jo valtavaksi pensaaksi. Otin muutaman oksan jotka laitoin vesilasiin keittön ikkunalle; mikä tuoksu niistä huokuukaan! Maustan sillä lihakeiton viikolla. Sain luomu-keittolihaa palan puoleen hintaan pienestä K-kaupasta! Mikä säkä :)

Illalla olin ihan rätti, minä - keski-ikäinen, huonokuntoinen nainen. Ja nyt maanantaina tuntuvat lihakset yhä jäykiltä niittämisen ja kitkemisen jälkeen. Tervettä kipuahan se on, tietenkin. Ja nyt on hyvä tekosyy olla menemättä lenkille....

Leiriläisten ruokalista

Aamusella lähdimme lapsosen kanssa leiripaikalle. Aurinko paistoi pilvipoutaiselta taivaalta mutta lämpöasteita ei olleut kuin nahtit 15 astetta. Viileää on, mutta muutoin ihanan kaunista. Tutkimme jo tutun leiripaikan - tällä leirillä ei nukuta teltoissa mutta viikon päästa alkavalla toisella leirillä nukutaan. Nyt saa asustaa pikkuserkun kanssa tämän kotona ja viettää vanhanaikaisen mukavaa aikaa vaarin lapsuudenkodissa. Olen onnellinen tästä(kin) asiasta - lapsi pääsee lähelle juuriaan, saa tutustua pieneen sukuunsa joka on pienentynyt entisestään viime vuodesta. Pidän tärkeänä pitää yhteyttä - kuten viime kuukausien aikana olemme vahvasti ja raskaasti taas oppineet, täältä ei mitään saa lähtiessä mukaansa.

Kannattaa miettiä mikä on oikeasti elämässä tärkeää ja yrittää elää hyvin ja täysipainoisesti. Omien elämänarvojensa mukaisesti, jos suinkin vain voi. Aina ei voi - täytyy tienata rahaa keinolla millä vain, että selviää hengissä....

Tänään on puolustusvoimien päivä. Liput lihuvat saloisa. Britit juhlivat oman kuningattarensa Elisabeth toisen 60 vuotta vallassa-juhlia jo kolmatta päivää. Muutoin on Euroopassa vaikeat ajat meneillään - mitä käy eurolle kun Kreikan lisäksi monet muut etelä-Euroopan maat ovat kammottavissa taloudellisissa vaikeuksissa eivätkä tunnu osaavatn itse hoitaa asioitaan kuntoon...

Päivät kuin unta vaan...

Onpa onni, että lapsi on kesäleirillä tämän viikon ja isot lapset päivät omissa menoissaan ja tekemisisssään. Itse teen nyt töitä yli ympäri kellon  - kvartaalin loppu ja kesäloma häämöttävät joten urakkaa on enemmän kuin millään pystyy tekemään. Yritettävä on silti!

Uutiset ovat jääneet seuraamatta, lehdet lukematta ja kodinhoito on hunningolla. Oi voi.

Maahan on saatu uusi hallitus - sen olen onnistunut huomaamaan! Oppositio hioo kynsiään; varmasti herkkupaloja on heille nyt tarjolla oikein kunnolla. Samoin haukkana seuraavalle medialle.

Eivätköhän poliitikot kohta pakene viettämään kesälomia - hyvin ansaittujako? No, omasta mielestään varmasti; hallituksen rakentaminen kesti iät ja ajat ja homma vei mehut poliitikoista! Huomasin eilen, että edellinen päämisteri, rouva Mari Kiviniemi, sanoi voivansa palvella maata myös oppositiosta. Niinpä niin. Ikäänkuin maailman napoja olisivat hallituksen jäsenet tässä maassa; vain sieltä voi arvokasta työtä tehdä. Kiviniemeen sattuu vallan menetys kovasti, se on ilmeistä. Me työtätekevät muurahaiset, palvelemmeko me maatamme mitenkään - poliitikkojen mielestä? Tuskin, pieniä mitään ymmärtämättömiä otuksia olemme, meille pitää takoa peruasioita päähän sieltä taholta koko ajan - toistaen samoja sanoja ja asioita loppumattomasti, koko ajan - emmehän me hölmöt muuten tiedä mitään, opi edes perusasioita!

Vanhin lapsi tekee myös pitkää päivää - eilen hänen piti herätä jo viideltä että ehtii kuudeksi aamulla töihin. Kotiin tuli sitten kuuden jälkeen illalla - väsyneenä kuin hakattu mato! Selkä oli silloin tosi kipeä - joku laite oli rasvaamaton ja hän kiskoi sitä, riuhtoen samalla selkänsä säpäleiksi. Nyt ei pääse kumartumaan maahan ollenkaan.

Tämä samainen nuori aikuinen on saanut äitinsä avustuksella itselleen asunnon hankittua. Näin hyvää säkää asunnon kanssa ei monella olekaan; työkaverin kautta tuli melkenpä lottopotti kun asunto - siisti, mukava ja hyvällä paikalla - löytyi. Vuokraan menee toki melkein koko palkka kuukausi; pieni harmillinen  yksityiskohta moinen! Kas kun äiti ei voi makksaa eikä isä suostu, on tilanne kuitenkin aika haastava. Yritetään selvitä, yhteisvoimin.

Toinen tämän kevään ylioppilaani on saanut syksyksi opiskelupaikan. Kolmas lapsi on vielä pieni eikä tee muuta kuin kaikkea kivaa - niinkuin pitääkin! Ui, juoksee ja on kavereiden kanssa, leikkii kissan kanssa ja käy kesäleireillä.

Lukeminen
kannattaa aina.

Juhannus on ihan nurkan takana - näköpiirissä on töitä hiukan aattona ja mitä sitten - enpä tiedä! Jos sataa, siivoan. Jos ei sada - ehkä mennään kotiseudulle koivujen katveeseen! Mitään hauskoja hulinoita ei ole näköpiirissä. Valitettavasti. Jospa jonkun taian saisi lausuttua - uisiko joku onni vierehen silloin?

Helluntaikin meni heilatta - niin taitaa mennä aika tämän jälkeenkin. Mitä ei ole, ei kannata surra. Tekopyhää sanoa noin, onko? Enpä asialle mitään osaa tehdäkään - ei työpöydän ääressä oikein heiloja metsästellä.

Kirjoittelen tänne nyt vähemmän työsuman takia - ja koska ajattelin kirjoitella hiukan muita tarinoita - oikeita tarinoita.

Lapsi kesäleirillä, itse töissä, oma äiti heikossa kunnossa

Palaveripöytä iltaseitsemän maissa

Lapsi on kesäleirillä. Ajelin melkein 600 kilometriä että sain hänet sinne viime viikonloppuna. tulevana sitten taas ajellaan sama reitti. pitkä matka mutta viikko on ollut mukava. Leiri on päiväleiri ja lapsi on saanut viettää aikaa pikkuserkun kanssa maaseudun ja järvenrannan elämää tukimalla, uimalla ja nauttimalla kesästä oikein kunnolla. Sää on ollut helteisen kuuma - järvivesikin jo yli 20 asteista. Kelpaa siinä polskia!

Auton lämpömittari näytti 26 astetta ulkolämpötilaksi vielä puoli yhdeksältä illalla!

Muut lapset eli ylioppilaat ovat molemmat eri tilanteissa: toinen jatkaa töitään pesulassa - hän ollut siellä kohta kaksi kuukautta. Homma on raskasta ja siellä on usein ylitöitä - mutta pesulatyöläisemme on tyytyväinen työhönsä ja on selvästi uinut sisään sen maailmaan - puhuu jo työpaikastaan kuin olisi ollut siellä vaikka kuinka pitkään! Nousee aamulla kuudelta - perjantaina viideltä - syö aamupalan, tekee eväät ja lahtee bussilla töihin. Kotona hän on sitten illalla - joskus tulee kavereiden kautta vasta myöhään, usein suoraan töistä ja on sitten kotona kuuden tietämissä, nälkäisenä kuin susi. Tulee siihen aika työrupeama, pitkä päivä. Palkka on vajaata puolitoistatuhatta kuussa. Kun ei tarvitse asuntoa eikä muuta itse maksaa, on palkka ruhtinaallinen ihmiselle jolla ei ole aikaisemmin ollut muuta tienestiä kun se mitä vanhemmilta on saanut.

Se yksi kaamea asunto jäi onneksi saamatta mutta nyt menemme katsomaan maanantaina toista jonka saisi vuokrata yhdeltä minun työkaveriltani joka muuttaa kahdeksi vuodeksi ulkomaille. Kalustettu kaksio hyvällä paikalla: tosi hienolta kuulostaa! Menemme katsomaan asuntoa maantaina töitten jälkeen.

Kolli kesäsäässä

Toinen ylioppilas on työtön ja viettää aikansa puuhaillen omia juttujaan ja olemalla kavereiden kanssa - ja hän myös seurustelee. Ovat yhdessä aika paljon aikaa.

Tänään olisi nuorimman leirillä ollut mahdollisuus mennä kuulemaan konserttia. Mummi oli aikeissa mennä sinne mutta sitten aamulla häntä puristi pahasti rinnasta - nyt ensimmäistä kertaa molemmilta puolilta, hän kertoi. Tähän mennessä puristus on ollut vain toispuoleista. Kipu meni pois nitrolla joka todistaa, että sydnkipu se oli jälleen. Koko päivän sitten on väsyttänyt tosi paljon, ollut heikko olo. Näitä nitron ottamisia on äidillä viikoittain. Se huolestuttaa minua - ymmärrän tietenkin tosiasiat - mutta en niitä haluaisi hyväksyä.toivon ja tukoilen, että äiti saisi olla meidän kanssamme vielä - vaikka hän sanoo jo olevansa valmis kaiken jättämään. Mutta vuosi vielä - tai kaksi... minä niin toivon, itsekkäästi.

Mieleen on tullut kovin usein äidin ystävä joka kuoli vuosi sitten juhannuksena. Hän soitti juhannusaattona äidille ja kuulosti kovin humaltuneelta.  Hän  oli alkanut juoda jo vuosia sitten - ensin ikäänkuin huomaamatta ja salaa, hiljalleen entistä näkyvämmin. Ei toki missään julkisesti esiintynyt humalassa, tämä entinen opettaja ja monella tapaa "näkyvä"  ja aika tunnettu henkilö - hyvin tarkka maineestan myös. Mutta koska hän soitti äidille viikoittain, jopa monta kertaa varsinkin kun oli juonut, oli asia tietenkin tiedossa meille ja monelle muulle lähipiirin ihmiselle. Hän joi viiniä ja erilaisia makeita liköörejä - tyypillisä juomia alkoholisoituneille, sanoi sisko kerran. "Kuka muu juo halpaa ja makeaa kahvilikööriä?" Tjaa - en tiedä!

Aattona ystävä oli tavallistakin sopertavampi. Äidistä oli hankala jutella hänen kanssaan, niin sammaltava hän oli. Toivottivat sitten hyvää juhannusta ja laittoivat puhelimen kiini. Sitten ei hänest kuulunut mitään viikkoihin. Äiti ajatteli hänen viettävän aikaa lastensa ja lasten perheiden kanssa - vaikka tiesi heidän völiensä olevan kylmät ja toimimattomat. Kesä oli kuuma ja helle piinasi vanhempia ihmisiä - nuorempiakin. Mökillä järven rannalla kesää viettävä kaveri elelee sillä mukavasti, ajattelimme kun kävimme vastakkaisella rannalla mutta emme nähneet ystävän rannalle. Sillä ei näkyny koskaan mitään liikettä - mutta eipä hän leskeksi tultuaan juuri uinut eikä saunonut, ei soudellut eikä muutenkaan viihtynyt ulkosalla.Lueskeli lehtiä ja katsoi televisiota, joi. Oli aika yksinäinen kun välit sukulaisiin ja lapsiin olivat niin huonot.

Pikkukisu tutustuu maailmaan

Heinäkuun loppupuolella ystävän lapsi sitten soitti ja kertoi äidin kuolleen. Viimeinen puhelu oli äidin kanssa soitettu. Kuolema oli tapahtunut jo viikkoja aikaisemmin; tytär löysi äitinsä kuumasta kesämökistä laittialta, monen viikon jälkeen. Mahtaa olla ollut aivan hirveä löytö!

Lopputulemana saimme sitten myöhemmin lukea hautakirjoituksesta lehdestä, että kuolinaikaa oli siirretty kolmisen viikkoa eteenpäin - ilmeisesti siksi, että ei haluttu aiheuttaa skandaalia siitä, että äiti makasi yksin viikkoja omalla mökillään, kenenkään häntä kaipaamatta.

Kaamea kohtalo. Kaikin puolin surullinen juttu. Monesti tulee tämä asia mieleen, jostain syystä.

Tämä asia ei mitenkään liity aiheeseen - tuli taas vain mieleen. Poukkoileva mieli.Toisaalta - mikä olikaan jutun aihe? Ei sitä kai ole ollenkaan!

Oma äiti on heikkona. Tapaan hänet huomenna ja toivon, että saamme viettää hyvän viikonlopun. Velikin tulee käymään - hän menee kaverinsa synttärijuhliin. Itsekin mietin sinne menoa - maalla kaikki tuntevat kaikki! Mutta en nyt ole varma menenkö loppujen lopuksi.Rahatkin ihan loppu - pitäisi antaa rahaa lahjaksi miehelle; niin hän on toivonut että pääsee matkoille.

Aivot ovat ihan seis. Olin kahdeksaan palaveripöydän ääressä - kyllä alkoi jo nukuttaa!

Huomenna, ennen maalle lähtöä, yritän saada ylioppilasjuhlajutun kirjoitettua.