Koululaiset pääsivät kesälomalle - sateessa



Oppilaiden keväiset koristeet juhlasaliksi muutetun jumppasalin puolapuissa

Lauantaina oli sateinen, tuulinen ja kolea päivä. Ylioppilasjuhlat, muut valmistujaiset ja koululaisten juhlinta saivat kärsiä - päivää ennen oli hyvä sää, samoin seuraavana päivänä. Huono säkä tosiaan.

Oma alakoululaisenikin sai mennä koulun jumppasaliin jonne kaikki vanhemmat seurasivat perässä. Tähän mennessä olemme kokoontuneet aina koulun aurinkoisella pihalla, koko koulun väki ja vanhemmat, mummit ja kummit päälle.

Nyt piti rehtori puheen sisällä salissa. Siellä puhui myös kuudesluokkalainen, uuteen kouluun siirtyvän luokan edustajana. Ala-asteelta yläasteelle siirtyminen on aika iso askel koululaisen elämässä. Usein siirrytään pienestä koulusta suurempaan ja murrosikä alkaa - ei helppoa aikaa ollenkaan!

Lapsi sai hienon todistuksen, tosissaan! Onpa kiva. Hän vannoo vielä parantavansa ensi vuonna numeroita ainakin yhdellä kokonaisella numerolla.

Keskiarvoa ei ole todistukseen laskettu ollenkaan, se pitää itse laskea!

Lauantaisen koulun loppumisen jälkeen, kun vanhemmat olivat kiittäneet ja kukittaneet opettajan joka on vienyt luokkaansa hienosti kohti uusia oppimistuloksia todella hienosti, läksimme kohti mummilaa.

Lapsella on tänään maanataina alkanut perinteiseen tyyliin kesäleiri ja vietimme viikonloppua äidin kanssa.

Auto nielee kilometrejä,
ajaja nauttii maiseman vaihtelusta

Olen nyt istunut auton ratissa neljänä viikonloppuna viidestä ison määrän tunteja, joka keikka on ollut noin 600 kilometrin ajorupeama. Aikaa ja bensaa palaa - joskus tuntuu, että olisipa kiva istua kyydissä jos joku ajaisi! Mutta onhan ajaminen oikeastaan kivaa, sen myönnän. Ja onneksi meillä on mahdollisimman ekologinen auto - ei saastuta niin paljon kuin moni muu kärry!

Maalaismaisema ja suuret komeat metsän matkan varrella saavat mielen iloisen nostalgiseksi. Niitä katsoisi vaikka kuinka, loppumattomasti! Maalaismaisema koskettaa mieltä ja silua joka kerta, säästä ja vuodenajasta riippumatta. Nyt pellot ovat kasvun alussa, lintuja on pelloillakin paljon. Lehmiä, hevosia ja lampaita näkee silloin tällöin matkan varrella - tosin joka vuosi vähemmän.

Taukopaikka valtatien varrella

Sunnuntaina niitin korkeiksi kasvaneita koiranputkia - niitin omenapuiden ja kukkapenkkien reunuksia, siistin paikkoja . rikkaruohot toki pitäisi kitkeä kunnolla mutta siihen ei aika mitenkään riitä! Viikate on mainio apuväline - en vain osa terottaa viikatteen terää oikein.


Punaherukan runsasta kukintaa 



Keväällä ja alkukesällä kasvu on niin valtavaa, niin todellisen väkevää, että melkein silmissä näkee kaiken nousevan, kasvavan ja vihertyvän - täyttävän maan!

Omena- ja muut hedelmäpuut ja pensaaat kukkivat todella runsaasti tänä vuonna! Jos satoa tulee yhtä lailla runsaasti, saamme paljon mehuja, hilloja, piirakoita sun muuta loppukesällä! Kimalaisia oli kivasti pörräämässä puissa ja pensaissa - mutta oliko siellä pörisijöitä oikeasti puiden ja kukkien tarvitsema määrä - sitä en ollenkaan osaa arvioida. Itikoita oli myös ihan tarpeellinen määrä - vuoden ensimmäiset pistot on saatu ja koettu!


Alkukesän satoa: heinää marsuille, nokkosta, raparperia ja
lipstikkaa ihmisille

Keräsin taas kassillisen nokkosia - kannattaa hyödyntää luonnon ilmaista ja terveellistä ruoka-aittaa! Raparperi ei ole enää niin satoisa kuin se joskus on ollut - nappasin siitä neljä paksuinta  vartta jotka oli tarkoitus illalla vielä tehdä keitoksi tai kiisseliksi mutta se jäi, en ehtinyt. Teen ne vaikka piirakaksi myöhemmin viikolla.

Lipstikka oli ehtinyt kasvaa jo valtavaksi pensaaksi. Otin muutaman oksan jotka laitoin vesilasiin keittön ikkunalle; mikä tuoksu niistä huokuukaan! Maustan sillä lihakeiton viikolla. Sain luomu-keittolihaa palan puoleen hintaan pienestä K-kaupasta! Mikä säkä :)

Illalla olin ihan rätti, minä - keski-ikäinen, huonokuntoinen nainen. Ja nyt maanantaina tuntuvat lihakset yhä jäykiltä niittämisen ja kitkemisen jälkeen. Tervettä kipuahan se on, tietenkin. Ja nyt on hyvä tekosyy olla menemättä lenkille....

Leiriläisten ruokalista

Aamusella lähdimme lapsosen kanssa leiripaikalle. Aurinko paistoi pilvipoutaiselta taivaalta mutta lämpöasteita ei olleut kuin nahtit 15 astetta. Viileää on, mutta muutoin ihanan kaunista. Tutkimme jo tutun leiripaikan - tällä leirillä ei nukuta teltoissa mutta viikon päästa alkavalla toisella leirillä nukutaan. Nyt saa asustaa pikkuserkun kanssa tämän kotona ja viettää vanhanaikaisen mukavaa aikaa vaarin lapsuudenkodissa. Olen onnellinen tästä(kin) asiasta - lapsi pääsee lähelle juuriaan, saa tutustua pieneen sukuunsa joka on pienentynyt entisestään viime vuodesta. Pidän tärkeänä pitää yhteyttä - kuten viime kuukausien aikana olemme vahvasti ja raskaasti taas oppineet, täältä ei mitään saa lähtiessä mukaansa.

Kannattaa miettiä mikä on oikeasti elämässä tärkeää ja yrittää elää hyvin ja täysipainoisesti. Omien elämänarvojensa mukaisesti, jos suinkin vain voi. Aina ei voi - täytyy tienata rahaa keinolla millä vain, että selviää hengissä....

Tänään on puolustusvoimien päivä. Liput lihuvat saloisa. Britit juhlivat oman kuningattarensa Elisabeth toisen 60 vuotta vallassa-juhlia jo kolmatta päivää. Muutoin on Euroopassa vaikeat ajat meneillään - mitä käy eurolle kun Kreikan lisäksi monet muut etelä-Euroopan maat ovat kammottavissa taloudellisissa vaikeuksissa eivätkä tunnu osaavatn itse hoitaa asioitaan kuntoon...