Kuinka saa rahat riittämään ja säästöönkin vielä

Maalaismunakas: Halparuoka perheelle. Tähteitä ja alennusmunia - mutta hyvää

Luin juuri Iltasanomista kuinka voi säästää "jopa 10000 euroa vuodessa".

En tiedä minkälaisia journalisteja Iltasanomissa työskentelee, mutta artikkelista saa kyllä sen käsityksen, että hyvin rahakasta jaa tuhlaavaista ainakin. Jos peruskulutusta vähentämällä voi säästää 10000 - kymmenentuhatta! - euroa vuodessa, täytyy  rahaa olla käytössä tosi isot määrät!

Ohjeistuksen nämä hyvin toimeentulevat journalistit ovat tehneet asuntosäästäjille opiksi - näin saa pesämunan kerättyä vuodessa tai parissa.

Tässäpä asioita joista tuo säästö voidaan aikaansaada näillä alkusanoilla: IS esittelee konkreettisia arjen säästötoimenpiteitä: Jos pystyt toteuttamaan kaikki alla olevat säästökohdat, säästät vuodessa noin 10 000 euroa, ja olet heti lähempänä asuntounelmaasi.

1. Lopeta limsan juonti. Säästö vuodessa: 500 euroa. (En juo, lapsille vain synttäreillä ja juhlissa)

2. Puolita herkkujen syönti. Säästö vuodessa: 189,5 euroa. (Karkkejako koko summalla? Heh, ei osteta noin paljoa)

3. Lopeta tupakointi. Säästö vuodessa: 1800 euroa. (En polta.)

4. Keitä oma kahvisi. Säästö vuodessa: noin 480 euroa. (Joo. Aina keitän omat kahvini.)

5. Eväät töihin. Säästö vuodessa: 1600 euroa. (En ole töissä)

6. Vähennä alkoholin juomista. Säästö vuodessa: 1040 euroa. (Juon max pari lasia viiniä kuussa)

7. Älä osta muovipusseja. Säästö vuodessa: 51 euroa. (En ostakaan. Oma kangaskassi mukaan)

8. Osta lihaa halvalla illalla. Säästö vuodessa: 234 euroa. (Tietenkin näin jo ennestään.)

9. Osta kaupan halpismerkkejä. Säästö vuodessa: 1440 euroa. (Tietenkin, jo ennestään)

10. Vähennä autoilua. Säästö vuodessa: 360 euroa. (Vain kun on pakko autoilen. No, voin kyllä karsia...)

11. Laskuta nettisi firmalla. Säästö vuodessa: 240 euroa. (En ole töissä. Törkeetä!)

12. Katso kumman nimissä vakuutus on. Säästö vuodessa: 150 euroa. (Omissa nimissä kun ei ole kumppania. Ai jai)

13. Kilpailuta sähkösopimuksesi. Säästö vuodessa: 500 euroa. (Pitäisikö kokeilla. Noin paljon?)

14. Vähennä ravintolaruokailua. Säästö vuodessa: 780 euroa. (Ei käydä kun joskus hampparilla)

16. Juo hanavettä. Säästö vuodessa: 125 euroa. (Niin juon jo nyt. Lapset maitoa - sitä en leikkaa)

17. Vältä heräteostoksia. Säästö vuodessa: 260 euroa. (Yritän. Noin paljon en voi säästää)

18. Aja taloudellisesti. Säästö vuodessa: 180 euroa. (Tietenkin, aina näin.)

Läskisoosi valmistumassa. Halpa ruoka ei ole enää muotia

Kuulun itse - listaa katsellessani tämän huomaan - todellakin marginaaliin. Minulle ei yllä olevista 18 kohteesta oikein mikään osu kohdalle - ehkä tuo heräteostos, jollain lailla. Ostin viime viikolla lankaa heräteostona. Siihen meni monen päivän budjetti; harmittaa tavallaan - tavallaan ei. Saan langoilla puseron - jota tosin en varsinaisesti tarvitse.... Mitäpä nykyihminen OIKEASTI tarvitsee??? Asuminen vie suurimman osan kaikesta rahasta mitä ikinä on ja tulee - sitä ei voi  mitenkään välttää. Asumiseen liittyviä asioita kuten sähkö, verot, vesi, vakuutukset.... on paljoneikä ilman asumista voi olla. Sitten ruoka ja kulkeminen. Äääh. Kaikki tämän tietävät; elämä on kallista ja jos ei ole työtä tai rahaa niin paras olisi lopettaa itsensä ettei tarvitse apua muilta kinuta....

Tintitkin haluavat ruokaa!

Omia säästövinkkejä on syödä kaikki se ruoka jonka ostaa kaupasta ja ostaa kaikki ruoka halvalla joko niin, että ostaa alennettua vanhenemassa olevaa ruokaa ja vielä jo ennestään halpaa. Se mitä jää jäljelle lämmitetän myöhemmin. Meillä oli toissapäivänä sianlihakastiketta vanhana ostetusta lihasta. Tein sen ruisjauhoihin, ihan kokeilumielessä pitkästä aikaa.Mitään ei jäänyt jäljelle kastikkeesta mutta perunoita jäi. Niistä ja muutamajääkaapissa olleesta nakista ja kinkkusuikaleesta tein tälle päivälle maalaismunakkaan. Tosi hyvää tuli - vihreänä päällä lumen reunalta kerätyt loput ruohosipulit!

Molemmat ruuat maksoivat pari-kolme euroa koko määrältä. Lapset juovat maitoa, minä itse vettä.

Ne säästävät jotka voivat - ja miten voivat. Joku voi säästää melkein tonnin kuussa - joku elää alle tonnilla kuussa ja elättää sillä perheensäkin. Näin se on elämässä, täällä Suomessakin. Ja on muuten koko ajan yhä useammalla ihmisellä. Ja sitten on näitä ihmisiä jotka pitävät meikäläisiä "kehnona aineksena". Hyvin toimeentulevat ihmiset eivät pidä heikommasta aineksesta - mutta voivat pudota laidan yli itsekin. Mitä lie sitten sanovat - sitä emme ylensä kuule.

Kokoomuksen nuorisojärjestö on kunnostautu nut olemallaa köyhien tukia vastaan - ehkä USAn presidentinvaalien innoittamina joissa republikaanit eivät halua tukea köyhiä vaan haluavat jokaisen hoitavan omat asiansa aivan itse.

Janikan sianlihakastike - kuvaneuvokki 2

Sianlihakastike vain perunankeittoa vaille valmiina

Joskus tekee mieli oikein kunnon perinneruokaa. Sitä, mitä mummi ja suvun naiset ovat sukupolvia ajan tehneet hellojensa ääressä. Ruokaa jota papat, vaarit ja Suomen sukujen miehet ovat nauttineet ja saaneet voimaa ja vahvuutta metsä- ja maataloustöihin.

Näistä aineksista lähdetään liikkeelle. Jauhopussi ja pippuri jäivät kuvasta pois.

Entisaikojen sukupolvet söivät lihaa harvemmin ja kerralla paljon vähemmän kuin nykykansalaiset. Läski ja kaikki muukin liha olivat arvossaan - läski ja rasva olivat täyttävää ja himottua ruokaa kun ruokaa ei ollut saatavilla useinkaan tarpeeksi ja sen eteen oli tehtävä paljon työtä. Sianliha oli herkkua jota osattiin arvostaa - niinkuin lihaa ylipäätään. Juhlaruokaa liha oli vielä muutama kymmen vuotta sitten. Sianlihakastike voi tuntua nykyään tunkkaiselta ja vanhanaikaiselta ruualta jota myös pidetään epäterveellisenä. Ruoka  muuttuu epäterveelliseksi usein silloin kun sitä syödään liikaa - joko yksipuolisesti samaa ruokaa tai suuria määriä ylipäätään. Jatkuva suurten annosten, välipalojen ja herkkujen napostelu lihottaa ja sairastuttaa - ei lihan, perunan tai muiden hiilihydraattien syöminen osana normaalia ruokavaliota. Kukaan ei ole sairastunut syömällä lihakastiketta annoksen silloin tällöin.

Teemme tänään kaikille tuttua sianlihakastiketta kuvaneuvokin avulla. En halua kutsua ruokaa läskisoosiksi; markkinointi on ruuanlaitossakin osa nykypäivää - ja lihakastike kuulostaa tämänpäivän tiedostavan nuoren ja lapsen korvaan paljon herkullisemmalta kuin maineensa menettäneet sanat läski tai soosi; tämä ruoka ei ole epäterveellistä ja inhaa vaan herkullista ja voimaa antavaa.

Meidän ei tarvitse mennä metsätöihin eikä muutenkaan juuri rasuittaa kroppaamme ruumiillisella puurtamisella - mutta onneksemme omalla poppoollani on yksi hyvä syy vahvan ruuan syöntiin: on meidän perheen lumentekovuoro ja lumenteko parkkipaikalta ja asuntojen edestä on kunnon ruumiillista työtä jota ei tehdä pelkän teekupillisen voimalla.

Paistetaan lihoja pannulla...

Pidemmittä läpinöittä: aloitetaan sianlihakastikeen teko. Siihen tulee varata aikaa tunti ja toinenkin; jo esiäidit tiesivät, että hellan reunalla hiljalleen kypsynyt kastike on herkullisinta. Rautapadassa se muhinoituu oikein mehukkaaksi hiljalleen kypsyessään.

Oma versioni lihakastikkeesta sisältää kaupan valmistiskistä hankitun paketin valmiiksi siivutettuja kylkiviipaleita. Koska haluan kastikkeeseen myös pienesti savun makua, laitan mukaan myös paketillisen savupekonia. Mummi teki soosin kotona teurastetun sian kyljestä tai kyläkaupasta hankitusta siankylkipalasta mutta nyt tyydymme siis valmiisiin kaupan siivuihin.

ja jatketaan paistamista kunnes lihat ovat rapsakoita

Ota lihat jääkaapista tiskipöydälle jo puoli tuntia, tuntia ennen kun aloitat ruuanlaiton niin liha ei ole aivan kylmää pannulle mennessään. Leikkaa sian kylkisiivut sekä pekoni vielä hiukan pienemmiksi paloiksi niin niitä on mukavampi syödä. Laita lihat rautapannulle ruskistumaan. Lihasta irtoaa runsaasti nestettä - anna sen kiehua pois ja ruskista lihoja niin, että ne näyttävät rapsakoilta ja rasva irtoaa lihoista pannulle.

Jauhot ja sipulit kiehuvat ja mehevöityvät rasvassa

Lihan ruskistuessa leikkaa kaksi sipulia suhteellisen pieneksi silpuksi. Sipuli tulee häviämään kypsyessään kastikkeen uumeniin, mutta suuret sipulin palaset on lapsiperheissä syytä silputa mahdollisimman näkymättömiksi että vältytään sipulin silkkimisoperaatiolta ruokapöydässä.

Kun lihat näyttävät rapsakan ruskeilta, poimi ne reikäkauhalla tai muulla kapustalla toiseen astiaan. Jätä rasva pannulle ja laita sipulit sekaan. Anna sipulien muhia hetki rasvassa, lisää sitten kolmisen suht kukkuraista ruokalusikallista jauhoja joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Nykyisin on tapana käyttää kastikkeessa vehnäjauhoja, mutta isoäidit laittoivat usein ruisjauhoja tai jauhosekoitetta suurustukseksi. Näin ruuasta tuli oletettavasti vielä tuhdimpi - ja hienommat ja kalliimmat vehnäjauhot säästyivät juhlavimpiin tarkoituksiin.

Lihat on kiehuvat joukossa ja nyt alkaa muhevointi - hiljainen kypsytys

Jauhojen ja sipulien kiehuminen rasvassa kestää jonkin aikaa - kun seos on kullankeltainen, sekoita joukkoo vettä niin että seos muuttuu kastikemaiseksi. Sekoita kastiketta huolella kaataessasi kuumaa vettä joukkoon että vältyt paakuilta. Kun kastike on kiehahtanut ja olet tyytyväinen konsistenttiin, voi lihat lisätä joukkoon. Nyt alkaa kastikkeen muhevoitusaika pienellä tulella. Kastikkeen tuttu tuoksu on tässä vaiheessa ja ihanainen ja täyttää keittiön - ja kerrostalossa rappukäytävän. Silti - älä hötkyile vaan anna soosin tekeytyä ja kuori vaikka perunat sillä aikaa - rauhallisesti. Kastike saattaa kaivata veden lisäystä kiehuessaan - älä kuitenkaan anna kastikkeen kiehua liian tuhdisti enää. Kastike palaa helposti pohjaan ja tuloksena on palaneita kökkäreitä kastikkeen joukossa.

Monet tarjoavat kuoriperunoita sianlihakastikkeen kanssa ja se sopiikin mainiosti.

Mausta kastike suolalla ja hippusellisella pippuria. Pippurikin on nykyajan kotkotuksia näissä ruuissa ja ilmankin ruoka on hyvää. Mutta ei se pippuri pahaakaan tee - kunhan ei liikaa laita.

Herkullinen suomalainen perusruoka valmiina nautittavaksi.

Keitettyjen perunoiden kanssa kastike on herkullista. Seuraavana päivänä ruokaan saadaan vaihtelua kun nautitaan kastike makaroonien kera. Muut tarjottavat tilpehöörit voivat olla suolakurkkuja, etikkapunajuuria tai puolukkahilloa. Porkkana- tai lantturaaste sopii mainisoti lisukkeeksi myös.

Ikuiset tomaattilohkot ja kurkkusiivut voi tältä aterialta jättää mieluusti pois. Kukaan ei niitä oikeasti kaipaa!

Sitten vielä ruisleipää ja voita pöytään, juomaksi maitoa, piimää, kotikaljaa tai vettä.

Nyt jaksaa tehdä lumitöitä vaikka koko yön!

Nautitaan! Tämän aterian jälkeen voi ottaa nokkaunet - ja sitten jaksaakin tehdä lumitöitä vaikka isomman parkkipaikan verran!