Janikan sianlihakastike - kuvaneuvokki 2

Sianlihakastike vain perunankeittoa vaille valmiina

Joskus tekee mieli oikein kunnon perinneruokaa. Sitä, mitä mummi ja suvun naiset ovat sukupolvia ajan tehneet hellojensa ääressä. Ruokaa jota papat, vaarit ja Suomen sukujen miehet ovat nauttineet ja saaneet voimaa ja vahvuutta metsä- ja maataloustöihin.

Näistä aineksista lähdetään liikkeelle. Jauhopussi ja pippuri jäivät kuvasta pois.

Entisaikojen sukupolvet söivät lihaa harvemmin ja kerralla paljon vähemmän kuin nykykansalaiset. Läski ja kaikki muukin liha olivat arvossaan - läski ja rasva olivat täyttävää ja himottua ruokaa kun ruokaa ei ollut saatavilla useinkaan tarpeeksi ja sen eteen oli tehtävä paljon työtä. Sianliha oli herkkua jota osattiin arvostaa - niinkuin lihaa ylipäätään. Juhlaruokaa liha oli vielä muutama kymmen vuotta sitten. Sianlihakastike voi tuntua nykyään tunkkaiselta ja vanhanaikaiselta ruualta jota myös pidetään epäterveellisenä. Ruoka  muuttuu epäterveelliseksi usein silloin kun sitä syödään liikaa - joko yksipuolisesti samaa ruokaa tai suuria määriä ylipäätään. Jatkuva suurten annosten, välipalojen ja herkkujen napostelu lihottaa ja sairastuttaa - ei lihan, perunan tai muiden hiilihydraattien syöminen osana normaalia ruokavaliota. Kukaan ei ole sairastunut syömällä lihakastiketta annoksen silloin tällöin.

Teemme tänään kaikille tuttua sianlihakastiketta kuvaneuvokin avulla. En halua kutsua ruokaa läskisoosiksi; markkinointi on ruuanlaitossakin osa nykypäivää - ja lihakastike kuulostaa tämänpäivän tiedostavan nuoren ja lapsen korvaan paljon herkullisemmalta kuin maineensa menettäneet sanat läski tai soosi; tämä ruoka ei ole epäterveellistä ja inhaa vaan herkullista ja voimaa antavaa.

Meidän ei tarvitse mennä metsätöihin eikä muutenkaan juuri rasuittaa kroppaamme ruumiillisella puurtamisella - mutta onneksemme omalla poppoollani on yksi hyvä syy vahvan ruuan syöntiin: on meidän perheen lumentekovuoro ja lumenteko parkkipaikalta ja asuntojen edestä on kunnon ruumiillista työtä jota ei tehdä pelkän teekupillisen voimalla.

Paistetaan lihoja pannulla...

Pidemmittä läpinöittä: aloitetaan sianlihakastikeen teko. Siihen tulee varata aikaa tunti ja toinenkin; jo esiäidit tiesivät, että hellan reunalla hiljalleen kypsynyt kastike on herkullisinta. Rautapadassa se muhinoituu oikein mehukkaaksi hiljalleen kypsyessään.

Oma versioni lihakastikkeesta sisältää kaupan valmistiskistä hankitun paketin valmiiksi siivutettuja kylkiviipaleita. Koska haluan kastikkeeseen myös pienesti savun makua, laitan mukaan myös paketillisen savupekonia. Mummi teki soosin kotona teurastetun sian kyljestä tai kyläkaupasta hankitusta siankylkipalasta mutta nyt tyydymme siis valmiisiin kaupan siivuihin.

ja jatketaan paistamista kunnes lihat ovat rapsakoita

Ota lihat jääkaapista tiskipöydälle jo puoli tuntia, tuntia ennen kun aloitat ruuanlaiton niin liha ei ole aivan kylmää pannulle mennessään. Leikkaa sian kylkisiivut sekä pekoni vielä hiukan pienemmiksi paloiksi niin niitä on mukavampi syödä. Laita lihat rautapannulle ruskistumaan. Lihasta irtoaa runsaasti nestettä - anna sen kiehua pois ja ruskista lihoja niin, että ne näyttävät rapsakoilta ja rasva irtoaa lihoista pannulle.

Jauhot ja sipulit kiehuvat ja mehevöityvät rasvassa

Lihan ruskistuessa leikkaa kaksi sipulia suhteellisen pieneksi silpuksi. Sipuli tulee häviämään kypsyessään kastikkeen uumeniin, mutta suuret sipulin palaset on lapsiperheissä syytä silputa mahdollisimman näkymättömiksi että vältytään sipulin silkkimisoperaatiolta ruokapöydässä.

Kun lihat näyttävät rapsakan ruskeilta, poimi ne reikäkauhalla tai muulla kapustalla toiseen astiaan. Jätä rasva pannulle ja laita sipulit sekaan. Anna sipulien muhia hetki rasvassa, lisää sitten kolmisen suht kukkuraista ruokalusikallista jauhoja joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Nykyisin on tapana käyttää kastikkeessa vehnäjauhoja, mutta isoäidit laittoivat usein ruisjauhoja tai jauhosekoitetta suurustukseksi. Näin ruuasta tuli oletettavasti vielä tuhdimpi - ja hienommat ja kalliimmat vehnäjauhot säästyivät juhlavimpiin tarkoituksiin.

Lihat on kiehuvat joukossa ja nyt alkaa muhevointi - hiljainen kypsytys

Jauhojen ja sipulien kiehuminen rasvassa kestää jonkin aikaa - kun seos on kullankeltainen, sekoita joukkoo vettä niin että seos muuttuu kastikemaiseksi. Sekoita kastiketta huolella kaataessasi kuumaa vettä joukkoon että vältyt paakuilta. Kun kastike on kiehahtanut ja olet tyytyväinen konsistenttiin, voi lihat lisätä joukkoon. Nyt alkaa kastikkeen muhevoitusaika pienellä tulella. Kastikkeen tuttu tuoksu on tässä vaiheessa ja ihanainen ja täyttää keittiön - ja kerrostalossa rappukäytävän. Silti - älä hötkyile vaan anna soosin tekeytyä ja kuori vaikka perunat sillä aikaa - rauhallisesti. Kastike saattaa kaivata veden lisäystä kiehuessaan - älä kuitenkaan anna kastikkeen kiehua liian tuhdisti enää. Kastike palaa helposti pohjaan ja tuloksena on palaneita kökkäreitä kastikkeen joukossa.

Monet tarjoavat kuoriperunoita sianlihakastikkeen kanssa ja se sopiikin mainiosti.

Mausta kastike suolalla ja hippusellisella pippuria. Pippurikin on nykyajan kotkotuksia näissä ruuissa ja ilmankin ruoka on hyvää. Mutta ei se pippuri pahaakaan tee - kunhan ei liikaa laita.

Herkullinen suomalainen perusruoka valmiina nautittavaksi.

Keitettyjen perunoiden kanssa kastike on herkullista. Seuraavana päivänä ruokaan saadaan vaihtelua kun nautitaan kastike makaroonien kera. Muut tarjottavat tilpehöörit voivat olla suolakurkkuja, etikkapunajuuria tai puolukkahilloa. Porkkana- tai lantturaaste sopii mainisoti lisukkeeksi myös.

Ikuiset tomaattilohkot ja kurkkusiivut voi tältä aterialta jättää mieluusti pois. Kukaan ei niitä oikeasti kaipaa!

Sitten vielä ruisleipää ja voita pöytään, juomaksi maitoa, piimää, kotikaljaa tai vettä.

Nyt jaksaa tehdä lumitöitä vaikka koko yön!

Nautitaan! Tämän aterian jälkeen voi ottaa nokkaunet - ja sitten jaksaakin tehdä lumitöitä vaikka isomman parkkipaikan verran!