Töissä ja ylitöissä. Ilman palkkaa, ansioluettelon tähden

Keittiön ikkunalla versoo kasvun ihme:
Porkkana lähti itämään hienosti ja sai ruusun kaveriksi!

On outo fiilis olla töissä ja samalla työtön. Tehdä pitkää työpäivää ja tavata yrityksen asiakkaita, myydä, markkinoida ja rakentaa strategioita, tehdä vuosisuunnitelmia ja vakuuttaa ihmiset myytävän tuotteen erinomaisuudesta - ja samalla olla niin rahaton, että työpaikan ruokalaan ei voi mennä syömään ja työmatkalle ei voi lähteä kun sihteeri ei ole tilannut matkalippua ennakkoon - itselläni ei ole varaa maksaa junalippua edes niin, että saisin rahat takaisin seuraavalla viikolla. Sitäpaitsi en uskalla pyytää maksua tilille koska pelkään, että jostain menee tieto Kelaan ja vastaaviin paikkoihin, että minulle on maksettu. Päivärahaa en myöskään voi, enkä uskalla, ottaa vastaan.


Esimies on suositellut, että en kerro muille olevani palkaton työntekijä. Varsinkaan sitä ei pidä kertoa työsuojelu-ihmisille ja ammattiliitolle. Tätä työtä kun haluaisi tehdä moni töissä olija; osana urasuunnitelmaa. Parempi antaa ihmisten luulla, että olen ihan tavallinen palkollinen. Ja käyhän se minulle, toki. Haluan olla kuin muutkin!

Suomi on omituinen maa, näissä asioissa. jotenkin sitä on ajatellut ja luullut, kuvitellut, että suomalaiset ovat rehellisiä ja rehtejä, oikeudenmukaisia ja toiset huomioon ottavia. Mutta sitten huomaakin, oman kantapään kautta ja muutenkin, että kaikki ihan oikeasti ajattelevat vain omaa etuaan ja kuinka maksimaalisesti hyötyä toisista. Työttömistä on nyt helppo hyötyä monenmoisella tavalla - työttömät haluavat tehdä töitä: annetaan heille töitä siis! Annetaan töitä ja sanotaan, että se kannattaa ottaa vastgaan ilman palkkaa koska työstä saa hyvän rivin ansioluetteloon, CV on kaikki kaikessa. Ja "jos teet hyvin työn, voi olla, että palkkaamme sinut".

No, kaiken tämän tiesin kun otin vastaan jo toisen elämäni työsuhteen josta ei saa palkkaa - mutta hurjasti töitä. Ymmärrän kyllä, että minun pitää olla tehokas ja taitava puoli vuotta - ja johdon innostus töideni lopputulokseen saa minut uskomaan, että he ehhkä oikeasti arvostavat osaamistani.

Toisaalta päässä kilkkaa koko ajan varoituskello: Älä luota heihin! He vain imevät sinusta kaiken ja kiittävät puolen vuoden päästä. silloin ruoriin tulee joku joka olisi halunnut saada tämän työn jo aikaisemmin - tosin palkkaa vastaan."

Ja uusia FEC-työllistettäviähän Suomessa riittää.

Tänään töissä meni seitsemään. Eilen läksin jo kuudelta. Ovatko ne ylitöitä, tunnit jälkeen neljän - kun ei saa palkkaa ja on työtön? Vaikea kysymy - ja mitä väliä sillä onkaan.

Sukulaiset pitävät minua seinähulluna. Itse yritän ajatella, että nautin tästä työstä nyt kuin  harrastuksesta; saan tehdä työtä harrastuksena, se on kivaa. Ja harrastuksista ei makseta palkkaa! Ja tämäkin kestää vain aikansa, niin kuin kaikki elämässä. Kuusi kuukautta on pieni aika ihmisen elämässä.