Näytetään tekstit, joissa on tunniste työtön akateeminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste työtön akateeminen. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Myrskyn jälkeen...

Myrskyn jälkeen ei ole vielä tiedossa poutasäätä. Pakkanen kristyy ja elämme talven selkää. Niin tässä maassa pitääkin. Luonto on tällaiseen sopeutunut, ihminen haluaa jotakin muuta. Mutta sehän on tuttua: toisin olisi parempi!

Mutta aika kiva tuo lumi on, oikeasti. Koiran kanssa käyn pimeälläkin nyt metsässä - lumi valaisee! Siellä on ihanan hämyistä. Lumi narisee huopatöppösten alla mutta heti kun pysähtyy, kuulee vain joidenkin puiden narahtelun, ehkä pienen tuulen huminan. Koirakin kuuntelee ääniä toisin kuin päivällä.

Työpaikalla valtaa olon lievä epätoivo: tiedän, että olen työtön ja pitää olla iloinen, että saa  tehdä tukityöllistettynä palkatonta työtä. Olenkin siitä iloinen. Olen joskus aikoinaan opiskellut korkeakoulututkinnon, sen ylemmän. Sitten olen tehnyt työtä yli 20 vuotta asiantuntijana ja esimiehenä, kaikenlaisia vastuullisia hommia isohkoissa firmoissa.

Työharjoittelijan työmaa.
Opiskellessa jo sain kokemusta mapeista: ammattilainen arkistossa siis.
Kävi kuten niin monelle Suomessa viime vuosina: tuotannollis-taloudelliset syyt heittivät ison osan yrityksen porukkaa ulos.  Kaikki yli 50 vuotiaat joutuivat ulos. Niin minäkin.

Nyt olen työharjoittelijana ja tarkoitus on opetella uusi ura, uudet työt. Käytännössä otan kopioita papereista, mapitan muiden työntekijöiden huoneissa valtoimenaan lojuvia "tärkeitä" papereita mappeihin ja järjestän mappeja hyllyihin, siivoa arkistoa ja skannaan papereita joita sitten järjestän sähköiseen arkistoon.

Teen työtä, jonka kaltaisia tekevät yläasteen TET-harjoittelijat.  Syön välillä eväitä, välillä istun muun porukan kanssa kahvihuoneessa. Yritän olla miettimättä mitään ikävää - mutta välillä tulee suuri möykky sisään ja kuiskii, että tämä on typerää! Tunnen itseni naurettavaksi, hölmöksi. Mutta tiedän, että varaa ei ole kieltäytyä - en ole työtön, joka makaa sohvalla kattoon syljeskelemässä, tukia nostamassa ja veronmaksajien rahoilla loisimassa. Onko tämä sitten järkevää? Se varmasti paljastuu aikanaan! Keväällä loppuu tämä harjoitus. Sitten on nurkat siivottu, paperit ojennuksessa ja konttori siisti - hetken ainakin. Kunnes seuraava harjoittelija tulee. Olen itse jo ties mones tuolla - minua verrataankin heihin. Joku on ollut hyvä yhdessä, toinen toisessa. On TKK:n kasvatteja ja kaikenlaisia muita, eri sukupuolta. Varastoa ei ole vielä kukaan saanut kunnolla kuntoon. Hmm.

Opiskelinko turhan, aikoinaan? No en, sainhan tehdä pitkään ammattia vastaavaa työtä. Olenko katkera? No yritän olla olematta.

Tiedän, että monet lääkärit ja arkkitehdit joutuvat siivoamaan poraskäytäviä - he ovat muuttaneet Suomeen muualta. Minä olen syntynyt täällä, mutta yhtälailla voi tilanne kulminoitua näin hankalaksi, kelle hyvänsä.

Onneksi saa asua omissa kodissa vielä. Onneksi minulla on kotona oma nuori ja eläimet - ja saamme syödä joka päivä, elää aikalailla tavallista suomalaista elämää.

Luontokin on kaunis. Ehkä elämän myrskyn jälkeen tulee jonkinasteinen auringonpaiste eämään.