Lumimyrsky ja liukkaat tiet

Ikkunan takana meri aivan lyjynharmaa
- sohjolumen ja puuskien keskellä

Tulihan se sieltä - oikein kunnon lumituisku joka sekoitti liikenteen ja sai rekat jymähtämään paikoilleen... Sinne jäi sitten meikäläinenkin, kahden rekan väliin josta oli hauska rittää pois, vastakkaisen kaistan kautta johon tuli vauhdilla autoja omaa kaistaansa pitkin... Rekat vain seisoivat kun eivät muuta voineet. Niitä oli risteyksissä, tien poskissa ja keskellä tietä - jopa niin, että ei tajunnut niiden siihen jymähtäneen; jäi vain odottamaan taakse, että rekka lähtisi liikkeelle. Sitten hiljalleen vasta tajusi, että ei se lhdekään.

Myöhästyin yhdestä palaverista kun jymähdin lumisohjoiseen liikenteeseen...

Illalla tiet olivat jo ihan kivasti auratut; aamupäivällä kaupungilla sai ajaa kuin ruskeassa puurossa; auton maha otti kiinni sohjoon ja pyörät heittivät miten heittivät käänteissä - onneksi en itse jymähtänyt mihinkään!

Lunta on nyt jo paljon - lumitöitä pitäisi tehdä. Sain kaksi lapsista teemään hiukan lumitöitä sillä aikaa kun tein ruokaa - tulin kotiin seitsemän jälkeen ja olin aivan rätti; tein soseutettua maa-artisokkakeittoa ja köyhiä ritareita mansikkahillolla ja kermavaahdolla. Nam! Sen jälkeen olisi lumityöt tai pitkä kävely ollut tarpeen - mutta eipä auttanut; huomenna on asiakastilaisuus ja tämä läppäri pitää sen lisäksi antaa huoltoon - pakko tehdä töitä tässä vielä. Koska kone menee huoltoon ja joudun luopumaan kuvankäsittelystä, teen vielä yhden jutun tänne. Saa nähdä, toimivatko nämä jutut huomenna sitten enää. Omia juttuja ei tietenkään kovin hyvällä silmässä katsota - mutta eihän blogin pitäminen vaati lisäohjelmia, joten eiköhän se onnistu vielä jatkossakin!

Kaktus mamman ikkunalla

Kaktus omalla ikkunalla kukkii näihin aikoihin - niin nytkin. Kiva huomata; kaktuksesta putosi toinen puoli kesällä pois, näytti kuihtuvan. Äiti otti sen talteen ja sai juurtumaan. Täytyy muistaa kysyä, kukkiiko se jo hänellä. Melkein valkoinen tämä on, kivan näköinen. otin kerran noita kaksi työpaikalta, noin 6 vuotta sitten ehkä, kun muutimme yhdestä talosta toiseen ja kukat olivat menossa roskalavalle. Sen jälkeen ne povat meillä kukkineet pari kertaa vuodessa. Kannatti pelastaa! Toinen kuoli viime vuonna - mutta toisesta puolikas on jo siis saanut uuden ja hyvän kodin!

Siinä ne ovat, villalapaset.
Talvisää taustalla sanoo: lämpimästi päälle!

Lapaset sain valmiiksi yöllä. Alotin samalla uuden neuleen - harmaalla ja punaisella. Mihin näitä tarvitaan, voi kysyä? No, terapiaahan tämä neulominen on. Sen akaa kun neulon, pitöisi nukkua. Kärsin kaameasta univajeesta ja olen aina karsena väsynyt. Silti saatan valvoa yöllä vain neuloakseni. Lukea en enää jaksa, telkkua en katso, mitään ylipäätään en harrasta kodinhoidon ja töiden ohessa - paitsi tätä neulomista. Jotenkin se on melkein pakonomaista - on ihan pakko saada tehdä jotakin ihan omaa! Kaikki muu tekeminen menee aina joidenkin muiden hyväksi - neulominen on omaa iloa! Niistä ei kukaan moiti, ei kiirehdi, ei sano mitään, ylipäätään. Äiti sanoo, että mene nukkumaan - jos tietää. Muut ei välitä. Käsittlä tekeminen on jonkinasteista terapiaa... Joskus olen niin väsynyt, että en jaksa edes musiikkia kuunnella, ihan hiljaisessa huoneessa istun ja neulon vaan... Kuin zombi!

Tänään en neulo. Huomenna on tiukka päivä.

Sanon hyvää yötä.