Rannekkeita - virkattuja, neulottuja, koukuttuja

Olen hurahtanut rannekkeisiin! Erilaisiin villaisiin, silkkisekoitteisiin, kashmir-langasta tehtyihin - malleja ja käyttötakoituksia niille on enemmän kuin oma mielikuvitus periksi antaa! Pitsisiä kauniita, pitkähihaisia juhlavia, ulkokäyttöön lämpimiä, tietokeeen näppäilijälle käteviä...Kirjavia ja yksivärisiä, ohuita ja paksuja, lyhyitä, pitkiä, helppoja ja vaikeampia... Mitä vain löytyy. Ranneke on niin pieni, että siihen uskaltaa aloittaa vähän haastavammakin mallin tekemisen - vaikka monivärisen kirjokintaan tai haastavan pitsin jollei lankojen omista väreistä ja sekoituksista saa tarpeeksi haastetta. Onkohan kukaan nyplännyt ranneketta...?

Itse olen koukunnut jonkun parin. Muuta en eläissäni olekaan koukunnut - vielä. Chanel-asu saakin toki vielä odottaa koukkuajaan - se varmaan aika painava tehdä siinä vaiheessa kun kaikki takakappaleen tai hameen silmukat ovat koukulla!!

Yksi koukuttu rannekepari on valmistumassa tänään - italialaisesta paksusta Sloan langasta - tumman viininpunaisesta jossa on pientä tweedmäisyyttä vaaleiden, kellertävien, oranssien tiplojen muodossa mukana. Langan valitsin koska nämä rannekkeet tulevat ulkokäyttöön nahkahanskojen päälle, kuvassa olevan huivin kaveriksi. Hiukan lanka on eriparia huivin kanssa - en löytänyt yhtään sopivampaa, valitettavasti. Sävy langassa on hiukan sinertävämpi kuin huivissa - ja tyyli on toinen, huivia roisimpi. Yksivärinen esim kamelinruskea lanka olisi ollut ehkä parempi - mutta sellaista ei lankakaupassa ollut, siellä Kaubamajan takana olevassa pikku-liikkeessä Tallinnassa. Mutta ehdin varmasti sellaisetkin vielä tekemään.

Rannekkeilla saan lämpöä aina paleleviin käsiini ja ranteetkin pysyvät lämpiminä. Näitä on myös niin superhauska tehdä ja ne syntyvät nopeasti - eikä lankaakaan kulu paljoa - että niitä voi olla vaikka minkä värisiä, oloisia ja näköisiä eri asuihin sovitettavaksi.

Sloan langasta saan vielä koukuttua itselleni pannan - lanka on paksua mutta todellista pässinpökkimän oloista eli pisteleväistä - teen vuoriosan siihen kaksikerroksisesta vauvalangasta niin eiköhän ole pehmeä ja lämmin.

Talviaika on täällä - tai siis normaaliaika. Elämä ei moisesta mihinkään muuttunut; pari kelloa on vielä tosin laittamatta uuteen aikaan. Kuinkahan kauan moisesta omituisuudesta pitääkään vielä nauttia? Monelta on varmaan jo unohtunut ne hienot syyt miksi kelloja alunperin alettiin siirrellä kaksi kertaa vuodessa. Tuntuu ihan höhlältä moinen tapa - kukahan sillä oikein tienaa?