Huilun loppukoe meni upeasti läpi

Keskimmäinen lapsi sai tänään suoritettua musiikkiopiston loppukokeen - 3/3:n kiitettävällä arvosanalla. Onpa hienoa asia tämä. Olen siitä iloinen ja lapsestani tosi ylpeä! Hienosti ja säväyttävästi hän osaa soittaakin - rennon oloisesti, pakottamatta. Jouluna on luvannut soittaa enemmänkin, koko perheelle ja suvulle. Silloin meiltä on koossa enemmänkin soittajia, äidin pianon äärellä.

Nyt on huilun soittoa opeteltu 11 vuotta ja oppia on saatu - vain teoriatentit ovat jäljellä loppututkinnosta. Ne tämä muusikkolapsi on aikonut suorittaa kevään kuluessa, muiden opiskelujensa ohessa. Soitto toki jatkuu tästäkin eteenpäin opettajan johdolla mutta tosi hienolta tuntuu kun on näin tutkinto on nyt kasassa.  Ja vielä hyvin arvosanoin. Muusikko itse oli kovasti iloinen tulokesta ja päivän kokeesta ylipäätään. Ei jännittänyt kuulemma soittokokeeseen mennessään - "osaanhan minä nuo kappaleet kaikki jo hyvin ulkoa". Onhan niitä soitettukin, kaikkia kappaleita monessa konsertissakin.

Viimevuotinen amaryllis
innostui kukkimaan

Hienoa, tosi hienoa. Itse keksin lapselle huilun instrumentiksi avioeron keskellä kun hän oli vielä pieni suurisilmäinen lapsi joka halusi istua äidin sylissä, jutella ja keksiä tarinoita. Suloinen, niin suloine lapsi.

Halusin meille jotakin uutta jota voisi alkaa harrastaa ja pitää ajatukset kasassa, iloksi elämään. Hän ei heti päässyt musiikkiopistoon kun ei suostunut laulamaan sisäänpääsykokeessa vieraillle opettajalle ja koetta seuraaville jäsenille - mutta pääsi sitten parin vuoden päästä sisään kun oli ottanut musiikkiopiston suosittelemalla opettajalla yksityistunteja ensin. En muista aivan miten nimenomaan huilun valitsin - osin sen takia, että kyseessä on pieni instrumentti jota on helppo kuljettaa - ja toisaalta pidän huilun äänestä. Taisi oman siskon sanakin tässä painaa jonkin verran, muusikko kun on.

Musiikki on iso ilo - itselleni ja myös lapsilleni joista kaksi soittaa ja käy musiikkitunneilla. Nuorin harrastaakin myös laulua ja orkesterissa soittamista, viulunsoiton osana ja ohessa. Vanhin soitti hetken myös, yläasteikäisenä pari vuotta pianoa mutta ei halunnut jatkaa enempää.

Ja täytyy sanoa tämäkin, äitinä, tukijana ja maksajana: musiikkiopisto on kallis paikka harrastaa. Instrumenti ja sen huolto on kallista niin ikään. Upeaa, että se satsaus on kantanut tähän saakka!