Vihreästä teestä lumisohjoon ja soveltuvuustesteihin.

Vihreä tee ja terveellinen elämäntapa
Juon vihreää teetä ja istun keittiön pöydän ääressä vuorokauden juuri vaihtuessa maanantaista tiistaiksi. On alkamassa Lucian päivä. Valon juhla. Pääsen katsomaan Luciaa lapsen koululle aamuvarhaisella joten nyt pitäis mennä nukkumaan. Kohta menenkin, pari tiviä raapustan tähän ensin.

Vihreä tee edustaa terveellistä elämäntapaa jota olen aika huono elämään. Mustan teen suurkuluttajana ja tuota ihanaa juomaa rakastavana ajattelin yrittää liu'uttaa makuaistia kohti vihreää ja terveellisempää versiota tästä jalosta juomasta. Juon sitä kupin tai kaksi joka päivä - olen ostanut erinäisiä lajeja kiinalaisesta japanilaiseen mutta vielä en ole päässyt vihreän teen ystäväksi. Sanon suoraan, että minusta vihreä tee maistuu joko kitkerältä, karvaalta tai molemmilta. Joskus tuntuu kuin imeskelisi tai pureskelisi koivun lehtiä. Joskus - hyvin harvoin - vihreä tee on ollut nautittavan hyvää - mutta siis tosiaan harvoin. Valkoinen tee taas ei maistu minusta miltään - se kai kertoo jotain juojasta; vain asiaan vihkiytyneet ihmiset ovsaavat nauttia valkoisen teen hienostuneesta ja hennosta mausta.

Olen ostanut sekä irtoteetä että pussiteetä. Maustettuja teesortteja en suosi; en  pidä kukkasten ja erilaisten parfymoitujen aineiden lisäämisestä teehen, en mustaan enkä vihreään. En muuten pidä myöskään rooibois-teehen sekoitettavista mausteista; siinä myös minulle aika uusi juomatuttavuus; menettelee!

Paljon on siis opeteltavaa tuollakin saralla- virkistävissä juomissa eri puolilta maailmaa. Yritän oppia!

Lumi tuli räntänä, loskaantui ja on jo taas melkein poissa

Loppuviikosta sateli lunta. Märkää ja painavaa räntälunta. Sitä tuli paljon, syysmyrsky riehui rannikolla ja sen seurauksena lunta tuli ympäri maan.

Meikäläinen on pihan siivousvuorossa - ja perjantaina siis kaivoin kaksi lumikolaa - pienemmän ja isomman - haravoiden ja kottikärryn, kuokkien ja ruohonleikkurin alta vanhasta vajasta ja aloitin pihatyöt. Parkkipaikka on syytä putsata niin pian kuin mahdollista, ennenkuin auton pyörät liimaavat lumen kiinni asfalttiin ja työ tulee entistä raskaammaksi. Huhkin lumikolan kanssa yhteensä pari tuntia viikonloppuna - ja luovutin vuoron naapurin miehelle tänä aamuna. Säätiedotuksissa on kerrottu, että lunta ei nyt ole tulossa lisää, päinvastoin suojasää sulattaa nyistäkin pois.... Onnea vaan, siis!

Lumi on kuitenkin kiva juttu; se valaisee mustaa syksyn aikaa ja lumitöistä saa hyvää kuntoilua!

En saanut työtä jota hain - ja jota tosissani halusin

Nyt se on varmaa - en saanut työtä jota hain ja jota varten kävin kolmessa haastattelussa palkkaavassa firmassa. Kahden eri henkilön kanssa keskustelin siellä ja haaastattelut menivät mallikkaasti. Pääsin sieltä soveltuvuustesteihin joihin meni ensin yksi ilta kotona ja varsinaisiin testeihin melkein koko päivä MPS:n toimistolla. Jouduin osallistumaan pariin työpalaveriin puhelimitse testien välissä joka ei ollut omiaan parantamaan keskittymistä.

Omasta mielestäni olin oma itseni testeissä - mutta jätin matemaattiset, loogiset ja kielelliset testit viimeisiksi jolloin olin nälkäinen kuin susi ja väsynyt kuin tapettu mato - ja homma meni poskelleen. En varmasti mikään älykkö olekaan mutta kyllä silti sapetti kun matikan laskut eivät menneet kuten olin toivonut; en osannut prosenttilaskua ja ylipäätään matikka meni ihan penkin alle. Looginen päättelykykyosio niin ikään epäonnistui. Kielellinen meni ok mutta olisi voinut mennä paremminkin; sain sen osion sentään kokonaan tehtyä.

Psykologin palaute tuli postissa ja juttelen hänen kanssaan ensi viikolla. Tulokset olivat ihan ok - paitsi nuo matikan ja logiiset tulokset...  Joka tapauksessa, loppulausunnossa testaaja suositteli minua siihen työhön jota hain.

Uutta työntekijää hakeva tuleva esimies soitti minulle tänään ja kertoi, että en saanut työtä. Hän epäili, olisinko ollut tarpeeksi motivoitunut tekemään heidän firmassaan töitä pitkään. Olisinko tarpeeksi motivoitunut jäämään heille? Sitä kuulemma epäili, siitä jutteli esimies kuulemma HR:n kanssa. Tästä puhuin jo haastattelussa molempien haastattelijan kanssa kun he sitä jo silloin miettivät, samoin kahden psykologin haastattelussa; vakuutin, että työ motivoi minua. En ehkä ollut vakuuttava, ainakaan siihen ei tunnuttu uskovan joka kyllä harmittaa. Toki mietiskelin aika lailla uuden työn olosuhteita ja tehtäviä - hiukan pelonsekaisesti, mutta olisin ilman muuta ottanut työn vastaan jos sitä olisi tarjottu kaikkien testien jäkeen minulle.

Nyt sitten sanottiin, että en saanut työtä, motivatio epäilytti... Testasivat kuitenkin, ja testi maksoi paljon. Aikaa siihen meni myös tunteja monelta osapuolelta.  Harmittaa enemmän kuin osaan sanoiksi pukea - tosi, tosi paljon!

Niin paljon tämä harmittaa, että olen etsinyt tietoa siitä, kuinka työnhaussa onnistuu ja kuinka sitä voi harjoitella. Yritän nyt tosissani etsiä töitä ja otan työn etsinnän kunnon projektiksi; oma henkilökohtainen projektini menee niin, että teen sille tavoitteet - uusi työpaikka - ja aikasuunnitelman kuinka toimin. Varaan joka päivälle ainakin tunnin jolloin haen työpaikkoja, viilaan ansioluetteloa ja luen aiheeseen liittyviä tekstejä. Tänään kävin jo ostamassa työnhakuun liittyvän kirjan - niitä oli kaksi englanninkielistä kirjakaupassa, milolemmat alle 20 euroa. Ostin toisen: How to master psychometric tests. Tästä aiheesta on kirjoitettu paljon ja netti vilisee aiheeseen liittyvää materiaalia; pakko opetella asiaa hiukan enemmän että ei ole ihan hukassa jos vielä testavaksi pääsen.

Itsetuntemus lienee kaiken a ja o - sitä olisi hyvä opetella; tähän ikään olisi hyvä jo itsensä  jotenkuten tunetea!Hauskaa se ei varsinaisesti ole, mutta jos ymmärtää asiasta jotakin niin varmasti olo tulee paremmaksi - ja ymmärtää kuinka kannattaa vastailla ja mihin kiinnittää huomiota.

Aion saada uuden työn! Oikeasti - ja vakavissani. Vuonna 2012. Ei kun tekemään töitä tämän tavoitteen eteen! Lama on nurkan takana ja Eurooppa kriisin partaalla - nyt on paljon töitä, ne on vain löydettävä ja sitten on vain saatava itsensä niitä töitä tekemään!