Kissojen kuukausi on täällä.

Kolli ennen sillivarkautta, silloin kun pihalumi oli vielä valkoista

Maaliskuun on kissojen kuukausi - sanottiin ennen, maalla ainakin. Kissat mourusivat ja melskasivat pihapiirissä, kollit tappelivat ja ärjyivät ja kissaneidit seurasivat tapahtumia jostain korkealta, puistelutelineen yläpuulta, esimerkiksi..

Meillä kolli ei moista enää tee - 13 vuotta ja kaupunkimainen miljöö jarruttavat kollin taipumuksia. Olihan se aikaisemmin kova poika tappelemaan, täytyy myöntää. Se piti hakea sisään mouruamasta, vaikka on ruuna, leikattu jo nuorena poitsuna kun hormonit alkoivat hyrrätä liian kiivaana. En tiedä, menikö leikkaus pieleen kuten edelliseltä kolliltani joka löytyi itse teosta naapurin narttukissan niskasta. "Piilokives" vastasi eläinlääkärin, kun ihmettelin asiaa. Jaha. Ei ollut sitä kyllä leikkausta tehdessä kertonut... Tämä episodi tapahtui viime vuosituhannella, joten vanhentunut asia.

Tämä nykyinen kolli saapui  kotiin yöstä pää verta vuotavana ja iso viilto poskessa helmikuun puolella. Luulen, että se oli joutunut tappeluun jonkun toisen eläimen kanssa; se vaikutti pelokkaalta. Muiden kollien kanssa se on hyvin uhmakas ja reviiritietoinen. Pihapiirissä oli kerran iso kettu; sen nähdessään kolli hävisi tunneiksi salamana jonnekin, katosi kuin pieru Saharaan: muuttui ensin suureksi ja pörheäksi palloksi ja vips, hävisi tyystin jonnekin hyvään piiloon. Ketun se näki avonaisesta ikkunasta. Itse ihailin suurta eläintä jolla oli valtava häntä.


Kevätesikotkin kuuluvat maaliskuuhun.
Ihania!

Tai sitten on kolli tapellut rotan kanssa. Niitähän on nykyisin kuulemma enemmän kuin ihmisiä Suomessa. Vanhimman lapsen opiskeluasuntolan roskakatoksessa niitä kuulemma näkee joka yö, jos haluaa. Ovat kuulemma isoja ja "ällöttäviä".  Tulevat päälle, jos menee liian lähelle. "Täytyy kolistella ja laittaa valot päälle ja saappaat jalkaan, kun menee viemään roskia pimeällä.".

Tämä oma kolli kävi hetki sitten lipasemassa sillit kitusiinsa kahden voileivän päältä keittiön pöydältä, kun olin puhelimessa. Tekisi mieli löylyttää koko otus, mutta enpä silti saa enää niitä sillejä takaisin, joten nukkukoon tuossa vieressä ihan rauhassa. Kollilla on munuaisvaiva joten sen ei tosiaan pitäisi syödä suolaista. Neljä suurehkoa matjessisillipalaa pumppaa nyt suolaa kollin munuaisiin: ei voi mitään. Oma vika, mitäs varasti....

Tällainen eläin-päivitys tuli sanailtua. Ihan muusta piti kirjoittamani. Tehdäänpä sitten toinen kirjoitus tuonnempana.