Naistenpäivänä sitruksia paremman ulkonäön toivossa

Tänään on naisten päivä. Omassa elämässä sitä en erityisenä päivänä huomaa, mutta media on ottanut päivän teeman onkeensa. Jossakin lehdessä kehotettiin juhlistamaan tätä päivää maksamalla rahaa kehitysmaan naisten hyväksi.

Itse tässä aivan itsekkäästi elelen ja oleilen kuin muutenkin. Syön ihania sitrushedelmiä jotka ovat nyt edullisia - kilon veriappelsiinejä saa noin 60 sentillä. Se on edullista - ja tuorepuristetut appelsiinit ovat hyvä. Ja ovat ne varmaan terveellisiäkin. Kauniita ne ovat joka tapauksessa. Leikkaan ne halki ja katson ihanaa väriä - jokainen hedelmä on eri värinen, eri tuoksuinen. Sitruunat ja limet, greipit, satsumat, mandariinit, pomelot ja kaiken kokoiset ja eri maista tänne kuljeteut appelsiinit. Niitä on Egyptistä, Israelista ja Espanjasta, ainakin.

Vararenkaan kirous
Meikäläisellä on henkilökohtainen ongelma: mahan ympärys on liian iso! Minulla on vararengas jota en tosiaan tarvitse. Se on ruman näköistä; naisella pitäisi olla kapea vyötärö ja sopusuhtainen kroppa. Se on hyvän näköistä - ja hoikka kroppa antaa itseluottamusta. Sen kanssa tuntee itsensä jotenkin uhkeammaksi ja on hyvä olla, jos on terveen ja naisellisen näköinen. Pitäisi tässä vielä yrittää saada mieskin kaveriksi....

Laatu-jegginsit Lidlistä.

Yritän siis kovasti kuihdutella tuota läskiä pois vyötäröltä. En vain ymmärrä, miten se voi olla niin vaikeaa! Appelsiineja ja muuta hedelmää ja vihannesta syömällä sen pitäisi onnistua.... Silloin tietenkään ei saisi sortua kekseihin, ei jäätelöön eikä suklaaseen. Ja minähän olen sortunut.... Äsken söin jäätelötuutin. Heitin pois sen keksiympäryksen, mutta se nyt oli vain pieni osa herkkua.

Vaateostoksilla saksalaiskaupassa
Ostin viime viikolla farkku-lagginsit eli jegginsit. Mistäkö? No, tuota... Viitsinkö sanoakaan?  No OK: Ostin ne Lidlistä! Siellähän on keskiosassa kauppaa joka viikko jotakin tavaraa kalaverkoista kahvakuuliin, kukkasipuleista lenkkitossuihin ja naisten rintaliiveihin. Mitään ei voi tietenkään sovittaa, tavarat ostetaan paketeissa ja sovitetaan kotona. Ja kaikki on halvempaa kuin muissa kaupoissa. Kuusi euroa maksoivat nämä jegginsit, yksi pari vain oli jäljellä. Ostin myös valkoisen pooloneuleen sieltä: viisi euroa! Niitä oli paljon jäljellä - 50 prosenttista puuvillaa, kolmessa värissä. Saksalaista edullista laatua. Ehkä ei ihan huippumuotia - mutta sopii meikäläiselle.

Vai sopiiko? Pusero on kyllä hyvä, mutta jegginsist ovat vähän kummat: muuten ok kokoiset, mutta pepun ja lantion ympärillä ne istuvat huonosti.Niitä ei ole selvästi tarkoitettu käytettäväksi sukkahousujen kanssa.... Niissä ei ole vyölenkkjä ja ne ovat löysät vyötäröltä, vaikka ovat tiukat sääristä. Vyötä ei voi niihin laittaa... Halpa hinta selittyy huonolla istuvuudella.

Oma koko tässä tietenkin on istuvuusongelma - eivät farkut, jotka on eri malliselle henkilölle ajateltu, selvästi.Mutta onpa minulla nyt kuitenkin ihan uudet vaatteet! Se on jo jotakin!

Nuorimmaiseni näki, kun käpsin uusissa housuissa kotona. "Mitkä nuo on?" Hän katseli  sääriäni ylhäältä alas. "Ei kannattaisi pitää noin kulahtaneita housuja, ne näyttää tosi vanhoilta."

Lapsi siis luuli, että minulla oli ikivanhat kulahtaneet farkut jalassa - ja minulla oli ensimmäistä kertaa päällä vasta hankitut uudet housut. Oh hoijaa.... Kulahtanut äiskä tässä odottaa uutta onnen kevättä: hmmm.

Lidlistä saa hyviä hedelmiä - edullisesti!

Ei auta  kun toivoa parempaa onnea laihduttamiseen - ja toivoa rahaa laadukkaampien vaatteiden ostoon! Naistenpäivän toive meikäläiseltä. Haluan olla naiselline  nainen, tyylikäs ja mallikelpoinen nainen!!