sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Maailman meno ja oma kukkaikkuna

Kungsängslilja on Upplannin kansalliskukka.
Nämä yksilöt kukkivat keittiön ikkunalla.
Kevät on tullut etuajassa. Suomen hallitus on lopettanut työnsä - saamatta oikein mitään aikaiseksi, jollei lukuun lasketa ex-ministerreiden uusia, rahakkaampia pestejä Euroopan parempien etujen ja lokoisan elämän äärellä. Ja sitten vielä: Putin on kadonnut kymmenen päivää sitten julkisuudesta, Kreml lupaa antaa suuren tiedoksiannon pian.

Maailman meno on täynnä jännitystä, yllättäviä käänteitä ja - pelkoa.

Tässä uutisia odotellessa voi sitten käydä ulkona katsomassa kevään etenemistä. Paikka paikoin on lunta veilä kinoksittain, toisaalla taas tuntuu, että voikukat ja kevään ensi kukat alkavat kasvaa, linnut rakentavat pesiä ja jänikset ja rusakot juoksevat kiimaisina peltojen reunuksilla.


Kevät ikkunalaudalla: StPaulia puhkesi kukkaan!
Kevät on täällä, sen näyttää jo aamulla aikaisemmin ja aikasemmin tuleva valokin. Kesä tulee, tapahtuipa maailmalla mitä hyvänsä. Ja niin siellä tapahtuukin. Joskus toivoisin, että ei tarvitsisi tietää kaikista niistä ikävistä asioista, joita maailmalla tapahtuu. Ei niille itse voi kuitenkaan mitään. Silti on aina kuitenkin seurattava uutisia, luettava lehtiä ja seurattava netin kautta, mitä maailmalla tapahtuu.

Koira nuuhkii kadulla innokkaana kaikki mahdolliset kivenkolot ja ruohontupsut. Sille elämän ihanuus on juoksu vapaana metsässä, toisten koirien pissamerkkien haistelu ja omien merkkien teko.
Tulppaanien kituliasta versomista.
Silti paremmin kasvaa
kuin Suomen talous

Itselle on normaali elämä tavallisen hyvä asia - jotenkin sitä vain kuvittelee, että kun kuulee Putinin kadonneen, että se jollain lailla vaikuttaa omaan elämään. Eipä se taida vaikuttaa. Silti tulee miettineeksi, mitä miehelle on tapahtunut kun ei ilmaannu esiin vaikka puoli maailmaa häntä huhuilee. Kai hän jonkun elonmerkin antaisi, vaikka olisikin "lukemassa dokumentteja" kun tietää ihmisten huolen. Tai jos olisi sairaana, mutta ei kovin vakavasti. Vai onko leikattu ja täytyy saada kunto sellaiseksi, että sitä ei huomaa?
Hänelle on syntynyt tytär Sveitsissä, se on jo varmistettu ja kerrottu,  mutta tuore isä ei ole sveitsiläisessä sairaalassa käynyt. Liekö Venäjällä tapahtunut vallankaappaus joka uutisoidaan pian, kun saadaan kokonaisuus mietittyä ja millä lailla asia tiedotetaan, että suuri kansakunta pysyy rauhallisena.

Eiköhän asia tule esiin jollakin tavalla, pikipuolin. Nykymaailmassa ei voi asioita piilottaa enää samalla lailla kuin aikaisempina vuosikymmeninä ja -satoina. Piiloon ei pääse, ainakaan pitkäksi aikaa. Toisaalta, jos mies on nirhattu niinkuin aikoinaan tapahtui kunikaille ja tsaareille hoveissa, tulee sekin jollakin tapaa esiin. Jossain vaiheessa. Odotellaan!


Tarvitsemme kotikutoisen, kuotetttavan tekijän joka uskaltaa ottaa vastuun.
Onko Suomessa sellaisia enää, vastuunkantajia? Sellaisia, jotka eivät halua paeta
isoihin virkoihin ja jättää Suomen heti kun tilaisuus suodaan?
Suomen polittinen ja taloudellinen tilanne sitten puolestaan.... Voi pieksut, mikä sotku. Kukaan ei ennen vaaleja uskalla sanoa, mitä tekisi, jos olisi vallassa - silloin ei kukaan äänestäisi. Maa on menossa kohti todella huonoja aikoja, päättäjät eivät uskalla tehdä mitään koska pelkäävät omien etujensa menettämistä. Pelkureitako ovat? Työtön etunsa menettänyt kansalainen tässä kyselee - ja ihmettelee, eikö joku ihan oikeasti halua ja voi ottaa nyt vastuuta ja laittaa asiat kuntoon, maksoi mitä maksoi? No ei kai sitten...

Suomi on matkalla kohti Kreikan kohtaloa, sanoi joku. Otetaan velkaa, myydään valtion omaisuutta ja käytetään velka iloisesti kulutukseen. Aivan kuin ne asuntolainan pankista saaneet, jotka saavat nyt vuoden lyhennysvapaan, että voivat kuluttaa ja saada tällä tavoin maan nousuun! Hah. Velkahan täytyy sitten myöhemmin kuitenkin maksaa takaisin. Pankin hieno puhallus saada lisää rahoja - tähän koukkuun tarttui moni lainan kanssa kamppaileva.

Olisihan se kiva jättää lyhennykset maksamatta, matkustaa mukavalle lomalle etelään ja ostaa jotakin kivaa kotiin, tietenkin. Tai vaikka teettää kylppäriremppa... No, sekin maksaa paljon.

Onhan minullakin pankkilainaa, ihan liikaa omiin varoihin nähden. Yritän vain hissukseen maksella niitä pois, että ei menisi asunto alta... Työtön tuskin moista lyhennysvapaata saisikaan. Miksi saisi?





3 kommenttia:

  1. Kyllä toki työttömänä sai lyhennysvapaata. Muutaman vuoden pidimme. Pelkät korot aikoinaan silloin maksettiin. Onneksi oli vanha tuttu ja ymmärätväinen pankki. Nyt on helpompi lyhentää, kun korot ovat nimelliset. Lainat lyhenevät kohisten.

    Itse jätän nykyään monia uutisia katsomatta, kun ei jaksa kaikkea enää murehtia ja sulattaa. Eikä onneksi tarvikaan. Tavallinen oma arki riittää hyvin.

    VastaaPoista
  2. Itse en hetikään uskalla mennä pankkiin kertomaan työttömyydestä. Jos saa lyhennykset maksettua, vaikka mistä selkänahasta nyhdettyä, on se parempi kuin nöyryyttävä käynti pankin pakiella joka ehkä uhkailee koko lainan maksuun panolla ja asunnon realisoinnilla. Näin on käynyt monelle tutulle ja "kohtalotoverille" joita tapaan. Luulen, että yksinhuoltajalla joka jää työttömäksi on kaikkein pienin luotto - niin pankin kuin monen muun silmissä.

    Parempi elellä hissun kissun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minä sitä nöyryyttäväksi kokenut. Meillä oli molemmat puolisot siihen aikaan työttöminä, eikä sen jälkeenkään miehen yritys heti tuottanut mitään. Mutta oli pakko mennä pankkiin, emme olisi pystyneet maksamaan lyhennyksiä. Vaihtoehto kiinteistön myyminen. Onneksi ei tarvinnut.

      Poista