Radion sinfoniaorkesterin konsertti torstaina oli hieno, upea, elämää virkistävä kokemus. Siitä on useampi kuukausi kun viimeksi kävin muussa kuin oppilaskonserteissa – ja nautin nyt todellakin TÄYSIN SIEMAUKSIN!
Nuori ja vielä aika kokematon 24-vuotias Santtu-Matias Rouvali johti RSO:ta Finlandia-talolla – kahteen tuntiin mahtui 4 erilaista, mutta silti kaikki yhtälailla reipasta, raikasta, aktiivista ja aika rajua kappaletta! Rouvali tuntui olevan innosta soikeana johtaessaan orkesteria; suurin kaarin ja innokkaasti hän eli ja hengitti musiikkia ja sai orkesterin pauhaamaan ja tanssimaan upeasti! Ohjelmassa oli tanssi alussa ja lopussa, viulukonsertto toisena ja heti tauon jälkeen Stravisnskya. Näin:
John Adams: The Chairman Dances
Igor Stravinsky: Viulukonsertto
Igor Stravinsky: Divertimento
Maurice Ravel: La Valse
Istuin vitosrivissä ja pääsin seuraamaan sekä johtajan nuorta innokkuutta että viulisti Julian Rachlinin elävää ja energistä ja aika syöksähtelevää viulunsoittoa. Stravinskyn viulukonsertto on ”kuin vuoren kiipeäminen” muusikoille – ei helppo muusikolle siis. Kuulijalle koko konsertti oli mukava – radion äressä tilanne olisi ollut toinen mutta kun sai katsoa muusikoita ja heidän soittoaan – niin a vot, olipa kiva! Hieno elämys, kiva kun pääsin! Täytyypä mennä pian uudestaan kun näin mukavaa oli!
Ennen konserttia ehdin käydä Stockmannilla katselemassa ja mieluilemassa kaikenlaista tavaraa. Kuten esimerkiksi mekkoa – olen haikaillut hyvää mustaa perusmekkoa jo jonkin aikaa – innostuin kesän aikana hameiden ja mekon pitämisestä monen vuoden melkein 100 prosenttisen housukauden jälkeen. Mustat housut tai farkut on ollut perusvaate, erilaisten puserojen ja jakkujen kanssa – nyt on tuntunut tosi kivalta pitää hulmuavia mekkoja tai tiukempia kapoisia hameita nättien kenkien ja sandaalien kanssa - lyhythihaisesti, ilman jakkuja kun on ollut niin ihanan lämmin! Nyt siis olisi kiva saada yksi tai pari tyylikästä mekkoa – no, ainakin yksi! Järkevintä, mutta ei helpointa, olisi tietenkin ostaa kangas ja ommella mekko itse. Voisi mennä aikuisopistolle kurssille – ihan sen takia, että siellä on saumureita jotka helpottavat hommaa – ja sovitus ja vetoketjun ompelussa on kiva saada apua.
No – joka tapauksessa menin siis tavarataloon katselemaan, josko sieltä löytyisi jotain. Yksi ainokainen kiva mekko löytyi – täysin tekokuitua mutta muuten kiva mutta kallis: 409 euroa. Hugo Bossin mallistoa. Selailin nettiä eilen ja löysin samaisen mekon sieltä hintaan 279 euroa. En tilannut kuitenkaan.
Lauantaina meillä oli pihatalkoot. Istutettiin seppelevarpuja, kääpiövuorimäntyjä ja pari koristekirsikkapuuta sekä pieni kultasade. Meitä oli 7 aikuista hommissa ja homma sujui hienosti hienossa pilvipoutasäässä. Nyt on ainakin yksi osa pihaa kivan näköinen; toinen puoli tehdään ensi vuonna kun julkisivu on maalattu. Jos rahaa on silloin jäljellä!
Viikonloppu on täynnä hommaa ja hulinaa – aika menee nopeasti. yritän nukkua myös viikon tarpeisiin. Univelka on jo ehtinyt kasvaa – nukuttaa koko ajan kamalasti. Vajaan kuuden tunnin yöunet eivät riitä mitenkään – ei mene kuin muutama päivä niin väsyminen on aivan kamalaa.
Muutenkin tuntuu, kuin mudassa tarpoisi; elämä on juuttunut paikoilleen ja vaikka periaatteessa kaikki on ihan hyvin, olisi kiva päästä hiukan eteenpäin, ikään kuin siirtyä elämässä ruudusta seuraavaan.
Työ on kaikkein raskain kuula nilkassa; töitä on niin paljon, että sitä ei ole edes mahdollista saada tehtyä yhden ihmisen voimin. Esimies ja muu organisaatio ovat muissa maissa – he vain odottavat, että hoidan homman ja asia on sitten kuten olla pitää. Niin tietenkin olen aina tehnytkin ja jatkan samaa tapaan – on vaan alkanut kyllästyttää koko juttu... Ehkä se tästä vielä piristyy, koko olemus ja into työntekoon palaa jälleen. Pomokin tulee käymään ensi viikolla Suomessa; näen hänet pitkästä aikaa. Kehityskeskustelu käytiin puhelimessq viime viikolla; se meni lyhyeksi koska hän myöhästyi tunnin puhelusta melkein puoli tuntia ja sitten keskustelumme aikana hänelle tuli pari tärkeää puhelua ”
Sorry Janika, I have to take this call – it is very important” (
keskustelu alaisen kanssa ei ole tärkeää - se täytyy vain käydä koska se on kirjattu esimiehen tehtäväksi, ajattelin kun odottelin toisen puhelun loppumista siitä mitään venäjää osaamattomana kuunnellessani) joten meidän keskustelumme jäi siihen, että lupasin tehdä hänelle oman ehdotukseni omista painopistealueista ja tehtävistä ja hän sitten kommentoisi sitä, käytyään keskustelun siitä ensin oman esimiehensä kanssa. Nyt hän on ajatukseni lukenut ja keskustelut pitänyt ja olen saanut takaisin ehdotukseni – siihen on tullut tosi paljon lisätehtäviä ja miniminkin hoitaminen vaatii kolmen eri osa-alueen täydellistä hallitsemista. Tuntuu raskaalta. Mitään porkkanoita tai bonuksia ei ole tulossa; ne on kaikki sidottu firman pärjäämiseen ylätasolla eli asioihin joihin ei voi itse juurikaan vaikuttaa.
Tällaistahan tämä on.
Ajattelin alkaa katselemaan, josko tuolla työmarkkinoilla olisi vielä paikka meikäläiselle, jossain muualla siis. Kun nainen on tullut keski-ikään, ei uuden homman löytyminen ole ihan helppoa – aikaisemmin uutta työpaikkaa etsiessä piti olla valmis lupaamaan omaa lapsettomuutta – itsekin jouduin lupaamaan, että en hankkiudu raskaaksi kolmeen vuoteen kun otin yhden työpaikan vastaan. Nyt sitten kun kokemusta ja tietotaitoa on, ei ole enää nuori ja nätti joten haastetta riittää! Silti valtiovalta edellyttää, että ihmiset pysyisivät töissä entistä vanhemmiksi – pitäisi olla nuori ja tehokas, eteenpäin pyrkivä ja elinikäistä oppimista hamuava – mutta ei vanha eikä vanhan näköinen.
Olen keitellyt omenasosetta. Hyvää tuli – vielä on yksi iso pussillinen omenoita säilömättä. Ongelma on toisaalta puute purkeista, toisaalta säilytystilasta. Kun kotona on tasan yksi jääkaappi, ei voi ihan kamalasti mehuja ja hilloja keitellä. Sääli kyllä. Kellari olisi aika hieno asia – tai kylmiö.
Teen kohta ruokaa. Uuniomenoita jälkkäriksi, kermavaahdolla.
Ärsyttää muuten kun en saa noita kuvia laitettua tekstissä siihhen kohtaan mihin ne kuuluvat - osaan laittaa ne vain tuonne ylälaitaan. Näyttää ihan hölmöltä!
