 |
| Vanha omenapuu on kaatunut |
Nyt sitä kauan ja hartaasti kaivattua lunta on tullut, ihan kunnolla! Viikon aikana on satanut monasti - pari päivää lumisateiden välissä tuli melkein taivaalta tauotta sohjoa, räntää ja jotain veden ja sohjon sekasotkua joka teki maailman liukkaaksi, likaisen näköiseksi ja ennenkaikkeä märäksi.
Minulla on ollut talon lumentekovuoro samalla kun töissä on ollut tosi kiireistä - kamala yhdistelmä kun taivaalta tulee jonkinlaista sohjoa tai lunta joka päivä. Töistä ei voi olla poissa lumen tulon takia mutta taloyhtiö odottaa, että pihan kulkuväylät ja parkkipaikka pidetään puhtaana ja lumettomana. Pelottaa totisesti, että jos joku liukastuu ja loukkaa itsensä, on syy siitä lumentekovuorossa olevalla henkilöllä - olipa hän minkälaisessa työprässissä hyvänsä.
Olen tehnyt lumitöitä varhain aamulla ja myöhään illalla - jopa puolenyön jälkeen.
Väsyttää ja lihakset ovat kipeät!
 |
| Sunnuntain maisema |
Mutta eipä moista saa valittaa - liikuntaahan raikkaassa ilmassa työskentely on, oikeastaan. Ja olen kuitenkin perusterve keski-ikäinen nainen, kyllä tuo rehkiminen kropalle ja mielellekin hyvää tekee! Ja kyllä tietenkin pitää olla onnellinen siitä, että on terve ja pystyy tekemään hommia!
Viikonlopuksi menin äidin luo. Lähdimme lauantai-aamulla kahdeksan jälkeen ajamaan aamun rauhaisille teille. Yöllä ennen lähtöä olin tehnyt vanhimman lapsen kanssa lumityöt - ja tarkkaan tehtiinkin. Aamullas heräsin - nukuttuani kolme tuntia - siihen, kun kuulin postinkantajan kävelevän pihalla - ja askelten alla NARISI PAKKASLUMI! Koska olimme puoliltaöin siivonneet kaikki portaat ja piha-alueen sekä parkkipaikan lumesta, tiesin äänen perusteella, että lunta oli taas tullut lisää.
Huokaus.
Tein sitten aamusella taas hiukan lumitöitä ja kerroin taloyhtiön puheenjohtajalle, että menen maalle - pakko henkilökohtaisista syistä mennä vaikka minulla on lumivuoro. Tapasin hänet pihalla menossa kauppaan ja hän lupasi auttaa ja kolata pihaa. Tosi kiva - hän on aina ollut avulias mutta en olisi halunnut häneltä itse apua pyytää. Kiva kun itse tarjoutui auttamaan. Tänään illalla tulimme takaisin maalta ja äsken käydessäni sähköpostissa huomasin samaiselta mieheltä kaksi sähköpostia. Toinen oli lähetetty kaikille talon asukkaille ja siinä kehotettiin huolehtimaan omista lumivuoroista ja jollei voi niitä itse hoitaa, on pyydettävä apua ajoussa vaihtamalla vuoro jonkun kanssa joka voi vaihtaa.
Ymmärsin, että minun ei olisi pitänyt lähteä ilman että olisin ikäänkuin anonut lupaa lähteä - lumivuorot on jokaisen itse hoidettava tai pidettävä ainakin huoli, että asia on ajoissa huolehdittu. Luulen, että vaimo oli närkästynyt asiasta; aikaisemmin minulle tosi mukava ja puhelias vaimo on muuttunut vältteleväksi eikä enää tervehdi - on outoa kun hän ei ole huomaavinaan minua kun esimerkiksi menemme molemmat roskikselle samaan aikaan tai tulemme töistä pihalle samoihin aikoihin! Jos sanon hänelle päivää tai hei, hän joko vastaa aivan huomaamattomasti tai sitten on kuin minua ei olisi siinä ollenkaan. Tosi outoa - olen miettinyt miksi noin. Ennen juttelimme aina iloisesti ja hän tuli jopa meille kotiin istumaan ja juttelemaan. En ymmärrä häntä, en ollenkaan. Muutos tapahtui joskus viime kesänä.
Turha sitä on miettiä, sen ymmärrän - jokaisessa talossa jossa asuu paljon ihmisiä, on vaikeuksia. Muuttopaikkakunnilla asukkaat eivät ole toistensa kanssa juurikaan tekemisissä. Meillä ei ole riitoja - ja suurin osa asukkaista sanoo sentään moi kun näemme pihapiirissä.
Puheenjohtaja - roteva mies parhaassa iässään - edellyttää nyt, että teen lumitöitä hänen vuorollaan viikolla 5. Pakko oli luvata. Ja teenkin sitten lumitöitä.
Olipa elämä helppoa silloin kun oli vielä talonmiehiä - tai huoltoyhtiöitä jotka tekevät tällaiset työt! Pienissä ja köyhemmissä taloyhtiöissä moinen ei tule tietenkään kysymykseen. Entä jos on sellainen työ, että pitää reissata paljon?
 |
Kaksinkertaisin lapasin
taistelemaan lunta vastaan |
Olen ainut yksin asuva - tai siis ilman miestä asuva - nainen talossa ja muista asunnoista lumitöitä on tekemässä mies ja vaimo yhdessä. Kun minulla on ollut vuoro, vaikka kuinka paljon olisi lunta pihapiiri täynnä ja lisää vaan tulisi, ei ymmärrystä heru! Hommat on hoidettava - mitä väliä jos ei meinaa jaksaa; sitten vain on varattava enemmän aikaa työhön tai kysyttävä apua jostain. "Miksi naisten pitäisi päästä vähemmällä?" kysyi joku kun tuttu mies sanoi, että heillä ei talossa ainakaan naiset miesten hommiin joudu!
Tasa-arvo on hieno asia - kai - teoriassa ainakin. Miehen voimat ovat vain niin paljon isommat että heille fyysiset hommat ovat väkisin helpompia. Olen vielä talon miehiä pääsääntöisesti vanhempi... Ja toinen asia on, että käyn töissä tunnin ajomatkan päässsä ja teen pitkää päivää - enkä mitenkään voi ottaa töistä vapaata, että saisin lumityöt hoidettua.
Suomi on maa jossa lunta sataa talvella ja lain mukaan paikat joissa ihmisiä kulkee pitää pitää sellaisessa kunnossa, että siellä on turvallista liikkua.
Myrskyt ja paksu, nuoskainen lumi ovat tehneet paljon tuhoa metsissä. Puita on kaatunut urakalla - niin myös omassa pihassa, kotiseudulla.
Eniten surettaa vanhan hienon kaneliomenapuun kaatuminen. Kaunis, suuri puu joka on antanut todella paljon herkullisia hedelmiä - nyt oli sen aika raksahtaa lumen painosta kokonaan maahan. Viime vuonna siitä meni jo iso osa - ja lähes joka vuosi siitä on katkennut suuria hienoja oksia.
 |
Kynttilät ovat aina kauniita.
Taulu takana kovin mieluinen |
Viikonloppu oli kuitenkin oikein kiva - oli todella upea matkata kotiin maalle halki postikorttimaiseman ja todella imeä kaunista maisemaa sisäänsä! 5-9 asteen pakkanen ja kaunis talvisää; upeaa! Järven jäät eivät ole vielä tarpeeksi paksuja hiihtämiseen eikä luisteluun - näin tosin pari pilkkijää jäällä ja näin heidän jättämänsä tumman keltaiset jäljet jäällä - että uskaltavat! Yksi ihminen oli ainakin hukkunut kun oli ajanut moottorikelkalla jään läpi kuolemaan.
Tein maalla lumitöitä myös - aukaisin polkuja umpilumeen lapiolla - pari tuntia polkujen tekemistä ja selkä on nyt niin kipeä että en saa sitä ollenkaan suoraksi!
