Peruselämää keskiviikkona.

Uusi työpolku ptäisi pian taas löytyä. Se kaikkein paras, hienoin!

Ilta on jo, kymppiuutiset meneillään. Ilta hämärtää - kohta on jo elokuu, ihan parin tunnin päästä on heinäkuu helteineen muisto vaan, historiaa. Pimeät illat tulevat. Jotkut syövät rapuja, juovat snapseja. Toiset tekevät jotain muuta!

Äidin ruusu.
On selvinnyt jo monesta talvesta

Tällä viikolla on ollutkin jo aika viileää, noin kesäkuukaudeksi. Neljätoista astetta - piti laittaa villatakki päälle.

Uusi työ pitäisi löytyä ennenkuin nykyinen loppuu
Minulla on kolme valittua avointa työpaikkaa, joihin ajattelin rustata hakemukset lähipäivinä, luultavasti viikonloppuna. Satsaan niihin kunnolla; olen toiveikas sen suhteen, että olen töissä vielä tämän nykyisen työsuhteenkin jälkeen. Muutamien kuukausien työsuhteet, joita on ollut nyt aika monta - palkalla, pienellä nälkäpalkalla ja palkatta - uskon ja toivon, että saan vielä sen viimeisen ja kaikkein parhaan työpaikan - hyvällä palkalla!!!!

Arvokas hillo

Toivossa on hyvä elää - sanoi jo aikoinaan lapamato. Huoh. Lapsuuden sanontoja putkahtelee mieleen aika ajoin. Hauska? No ei kai vissiin.

Mukava lukukokemus

Eilen keittelin sen pikkuruisen määrän marjoja, vaapukoita, jotka sain superhelteessä kerättyä viikonloppuna. Yhden purkin sain tehtyä! Maailman pienin hillonkeitto!

Se  hillo onkin nyt kultaa kalliimpaa. Toivoisin vielä löytäväni lisää marjoja - mustikoita, vaapukoita, lakkoja, puolukoita.... Edes vähän, jotain! Lakkoja tuskin, mustikatkin nyt vaikea löytää - varsinkinkin kun olen päivät  töissä.

Pari sanaa kirjoista. Löysin kirjastosta uuden tuttavuuden: naisen nimelta Elly Griffiths joka kirjoittaa naisarkeologista nimeltä .Ruth Galloway Ratkoo murhamysteereitä, niinkuin dekkareissa tapana on. Ihan kivaa brittityyliä, huumoria joka on tuttua brittiläisistä telkkusarjoista. Viihdyttävää! Vein kirjan tänään takaisin kirjastoon ja lainasin seuraavan. Saamalla lainasin kaksi John Grishamia - toivottavasti en ole niitä aikaisemmin lukenut. Joskus unohdan ja tuon kotiin ja huomaan, että olenkin lukenut kirjan. Höhlää!

Jalat ristissä työpöydän alla. Mieleiset  sandaalit ovat nämä. Tässä varpaat
kippurassa - kai. Eivät ne oikeasti noin isot ole! 

Kaikki loppuu aikanaan - aikansa kutakin sanoi pässi kun päätä katkaistiin

Aamun koitteessa bussi täyteen mukuloita - vanhemmat töihin!

Lapsi lähti kesäleirille. Bussikuljetus leiripaikalle lähti jo kukonlaulun aikaan - puoli seitsemältä. Itse nukuin koiran unta koko yön kun pelkäsin, että en heräisi ajoissa ja lapsi jäisi kyydistä. Nousin vihdoin viideltä ja järjestin leiritavarat kuntoon vielä kerran.

Lapsi ehti siis mukaan ja hiukan haikeana halasi minua ennen bussiin kiipeämistään. Vilkutimme kovasti lasin eri puolin kunnes bussi kaartoi pihalta kadulle ja sieltä pian isolle tielle ja pitkä bussimatka leirille alkoi.

Tämä on jo toinen leiri tänä kesänä. Mielenkiintoisia leirejä on Suomen kesä pullollaan - minulle näiden kahdenkin mksaminen on työlästä - vaikka ovatkin halvimmasta päästä. Mutta uskon leireistä ja kaikesta uudesta koetusta jäävän mukavat muistot mieleen - niitä voi sitten vielä aikuisena muistella!

Jäätelöjono eiliseltä! Ottisinko vaahtokarkkijätskiä? Vai minttua?

Lapsi on kiinnostunut tieteestä ja tähdistä; hän haluaisi erilaisille tiede-leireille mutta jollei lottovoitto yllätä minua niin kyllä tiede saa jäädä, tältä kesältä! Huomasin, että heinäkuun lopulla oli vielä sellainenkin leiri tarjolla joten ihmeitä ehtii vielä tapahtua! Olen ilmoittanut hänet jäseneksi Ursaan - siitä hän on superinnostunut; siitä meille voi olla iloa molemmillekin, jos hyvin käy - voimme mennä katsomaantähtitaivasta kaukoputkella yhdessä, opetella tähtiä ja planeettoja!

Nyt olen työtön työnhakija
Itse kävin työvoimatoimistossa - tai oikealta nimeltä Työ- ja elinkeinokeskuksessa. Olin täyttänyt sähköisen työnhakukaavakkeen ja laittanut sähköisesti oman CV:ni sivulle jo 10 päivää sitten ja nyt piti ilmoittautua henkilökohtaisesti virkailijalle työttömäksi työnhakijaksi. Sain mukaani erilaisia ohjeita ja pari työpaikkaa haettavaksi.

Palvelu oli hyvää, virkailija oli asiantunteva ja ystävällinen. Toivotaan, että saan asiaa eteenpäin! Päätettiin yhdessä, että jollen syksyyn mennessä löydä työtä, haen työvoimapoliittiseen koulutukseen. Henkilöstöhallintoon tai isännöitsijäkoulutukseen, luultavasti.

Bloggailu loppuu pian
Tämä kaksi vuotta sitten aloittamani blogin kirjoitus loppuu perjantaina. Siihen saakka kirjoittelen tänne pieniä tekstejäni - sen jälkeen on koko elämäni  sumun peitossa. Koska olen sen jälkeen ilman tietokonetta, ilman monia muitakin vempaimia ja vehkeitä niin en tiedä vielä miten alan päiväni täyttää. Uuden puhelimen olen ostanut - haaveilin iPhonesta mutta päädyin ostamaan kaupan edullisimman puhelimen; hyvältä sekin vaikuttaa - Nokian punainen N300. Liittymä aukeaa pari päivää vanhan loppumisen jälkeen joten olen pari päivää puhelinmotissa!

Ajatuksena on hakea töitä tunti päivässä, lukea lehtiä ja kirjoja tunti-kaksi päivässä, liikkua tunti, kirjoittaa kirjastossa kolme tuntia. Tästä tulee 6-7 tuntia aktiviteettia per päivä; se on kolme-neljä tuntia vähemmän kuin minulta meni aikaa töihin ja matkoihin työssäoloaikana. Mutta siitä saikin palkkaa jota ei enää tule.

Kaikki loppuu aikanaan - tämä tiuhaan toistettu lause tuntuu nyt todemmalta kun koskaan ennen. Aikansa kutakin, sanoi pässi kun päätä katkaistiin; vanha sanonta tuokin, vaarilta, mummilta ja äidiltä omaan käyttöön periytynyt! Kovin on totta tuokin, sanoo tämä pässi joka pelkää vuotavansa kuiviin pian...

Muutoksen aika on epävarmuuden aikaa. Katsotaan mihin elämä vie.... Mitä tässä osaisi itselleen keksiä, mihin vielä kelpaa ja miten elämänsä ja ansionsa vielä hoitaisi. Jos seuraan suvun naisten elämänkaarta, on minulla vielä aikaa jäljellä useampi kymmenen vuotta täällä hengitellä. Jotain järjellistä sitä soisi sinä aikana tekevänsä.

Vihreästä teestä lumisohjoon ja soveltuvuustesteihin.

Vihreä tee ja terveellinen elämäntapa
Juon vihreää teetä ja istun keittiön pöydän ääressä vuorokauden juuri vaihtuessa maanantaista tiistaiksi. On alkamassa Lucian päivä. Valon juhla. Pääsen katsomaan Luciaa lapsen koululle aamuvarhaisella joten nyt pitäis mennä nukkumaan. Kohta menenkin, pari tiviä raapustan tähän ensin.

Vihreä tee edustaa terveellistä elämäntapaa jota olen aika huono elämään. Mustan teen suurkuluttajana ja tuota ihanaa juomaa rakastavana ajattelin yrittää liu'uttaa makuaistia kohti vihreää ja terveellisempää versiota tästä jalosta juomasta. Juon sitä kupin tai kaksi joka päivä - olen ostanut erinäisiä lajeja kiinalaisesta japanilaiseen mutta vielä en ole päässyt vihreän teen ystäväksi. Sanon suoraan, että minusta vihreä tee maistuu joko kitkerältä, karvaalta tai molemmilta. Joskus tuntuu kuin imeskelisi tai pureskelisi koivun lehtiä. Joskus - hyvin harvoin - vihreä tee on ollut nautittavan hyvää - mutta siis tosiaan harvoin. Valkoinen tee taas ei maistu minusta miltään - se kai kertoo jotain juojasta; vain asiaan vihkiytyneet ihmiset ovsaavat nauttia valkoisen teen hienostuneesta ja hennosta mausta.

Olen ostanut sekä irtoteetä että pussiteetä. Maustettuja teesortteja en suosi; en  pidä kukkasten ja erilaisten parfymoitujen aineiden lisäämisestä teehen, en mustaan enkä vihreään. En muuten pidä myöskään rooibois-teehen sekoitettavista mausteista; siinä myös minulle aika uusi juomatuttavuus; menettelee!

Paljon on siis opeteltavaa tuollakin saralla- virkistävissä juomissa eri puolilta maailmaa. Yritän oppia!

Lumi tuli räntänä, loskaantui ja on jo taas melkein poissa

Loppuviikosta sateli lunta. Märkää ja painavaa räntälunta. Sitä tuli paljon, syysmyrsky riehui rannikolla ja sen seurauksena lunta tuli ympäri maan.

Meikäläinen on pihan siivousvuorossa - ja perjantaina siis kaivoin kaksi lumikolaa - pienemmän ja isomman - haravoiden ja kottikärryn, kuokkien ja ruohonleikkurin alta vanhasta vajasta ja aloitin pihatyöt. Parkkipaikka on syytä putsata niin pian kuin mahdollista, ennenkuin auton pyörät liimaavat lumen kiinni asfalttiin ja työ tulee entistä raskaammaksi. Huhkin lumikolan kanssa yhteensä pari tuntia viikonloppuna - ja luovutin vuoron naapurin miehelle tänä aamuna. Säätiedotuksissa on kerrottu, että lunta ei nyt ole tulossa lisää, päinvastoin suojasää sulattaa nyistäkin pois.... Onnea vaan, siis!

Lumi on kuitenkin kiva juttu; se valaisee mustaa syksyn aikaa ja lumitöistä saa hyvää kuntoilua!

En saanut työtä jota hain - ja jota tosissani halusin

Nyt se on varmaa - en saanut työtä jota hain ja jota varten kävin kolmessa haastattelussa palkkaavassa firmassa. Kahden eri henkilön kanssa keskustelin siellä ja haaastattelut menivät mallikkaasti. Pääsin sieltä soveltuvuustesteihin joihin meni ensin yksi ilta kotona ja varsinaisiin testeihin melkein koko päivä MPS:n toimistolla. Jouduin osallistumaan pariin työpalaveriin puhelimitse testien välissä joka ei ollut omiaan parantamaan keskittymistä.

Omasta mielestäni olin oma itseni testeissä - mutta jätin matemaattiset, loogiset ja kielelliset testit viimeisiksi jolloin olin nälkäinen kuin susi ja väsynyt kuin tapettu mato - ja homma meni poskelleen. En varmasti mikään älykkö olekaan mutta kyllä silti sapetti kun matikan laskut eivät menneet kuten olin toivonut; en osannut prosenttilaskua ja ylipäätään matikka meni ihan penkin alle. Looginen päättelykykyosio niin ikään epäonnistui. Kielellinen meni ok mutta olisi voinut mennä paremminkin; sain sen osion sentään kokonaan tehtyä.

Psykologin palaute tuli postissa ja juttelen hänen kanssaan ensi viikolla. Tulokset olivat ihan ok - paitsi nuo matikan ja logiiset tulokset...  Joka tapauksessa, loppulausunnossa testaaja suositteli minua siihen työhön jota hain.

Uutta työntekijää hakeva tuleva esimies soitti minulle tänään ja kertoi, että en saanut työtä. Hän epäili, olisinko ollut tarpeeksi motivoitunut tekemään heidän firmassaan töitä pitkään. Olisinko tarpeeksi motivoitunut jäämään heille? Sitä kuulemma epäili, siitä jutteli esimies kuulemma HR:n kanssa. Tästä puhuin jo haastattelussa molempien haastattelijan kanssa kun he sitä jo silloin miettivät, samoin kahden psykologin haastattelussa; vakuutin, että työ motivoi minua. En ehkä ollut vakuuttava, ainakaan siihen ei tunnuttu uskovan joka kyllä harmittaa. Toki mietiskelin aika lailla uuden työn olosuhteita ja tehtäviä - hiukan pelonsekaisesti, mutta olisin ilman muuta ottanut työn vastaan jos sitä olisi tarjottu kaikkien testien jäkeen minulle.

Nyt sitten sanottiin, että en saanut työtä, motivatio epäilytti... Testasivat kuitenkin, ja testi maksoi paljon. Aikaa siihen meni myös tunteja monelta osapuolelta.  Harmittaa enemmän kuin osaan sanoiksi pukea - tosi, tosi paljon!

Niin paljon tämä harmittaa, että olen etsinyt tietoa siitä, kuinka työnhaussa onnistuu ja kuinka sitä voi harjoitella. Yritän nyt tosissani etsiä töitä ja otan työn etsinnän kunnon projektiksi; oma henkilökohtainen projektini menee niin, että teen sille tavoitteet - uusi työpaikka - ja aikasuunnitelman kuinka toimin. Varaan joka päivälle ainakin tunnin jolloin haen työpaikkoja, viilaan ansioluetteloa ja luen aiheeseen liittyviä tekstejä. Tänään kävin jo ostamassa työnhakuun liittyvän kirjan - niitä oli kaksi englanninkielistä kirjakaupassa, milolemmat alle 20 euroa. Ostin toisen: How to master psychometric tests. Tästä aiheesta on kirjoitettu paljon ja netti vilisee aiheeseen liittyvää materiaalia; pakko opetella asiaa hiukan enemmän että ei ole ihan hukassa jos vielä testavaksi pääsen.

Itsetuntemus lienee kaiken a ja o - sitä olisi hyvä opetella; tähän ikään olisi hyvä jo itsensä  jotenkuten tunetea!Hauskaa se ei varsinaisesti ole, mutta jos ymmärtää asiasta jotakin niin varmasti olo tulee paremmaksi - ja ymmärtää kuinka kannattaa vastailla ja mihin kiinnittää huomiota.

Aion saada uuden työn! Oikeasti - ja vakavissani. Vuonna 2012. Ei kun tekemään töitä tämän tavoitteen eteen! Lama on nurkan takana ja Eurooppa kriisin partaalla - nyt on paljon töitä, ne on vain löydettävä ja sitten on vain saatava itsensä niitä töitä tekemään!

Iso ilo musiikista - ja muita tunteita

Radion sinfoniaorkesterin konsertti torstaina oli hieno, upea, elämää virkistävä kokemus. Siitä on useampi kuukausi kun viimeksi kävin muussa kuin oppilaskonserteissa – ja nautin nyt todellakin TÄYSIN SIEMAUKSIN!

Nuori ja vielä aika kokematon 24-vuotias Santtu-Matias Rouvali johti RSO:ta Finlandia-talolla – kahteen tuntiin mahtui 4 erilaista, mutta silti kaikki yhtälailla reipasta, raikasta, aktiivista ja aika rajua kappaletta! Rouvali tuntui olevan innosta soikeana johtaessaan orkesteria; suurin kaarin ja innokkaasti hän eli ja hengitti musiikkia ja sai orkesterin pauhaamaan ja tanssimaan upeasti! Ohjelmassa oli tanssi alussa ja lopussa, viulukonsertto toisena ja heti tauon jälkeen Stravisnskya. Näin:

John Adams: The Chairman Dances
Igor Stravinsky: Viulukonsertto
Igor Stravinsky: Divertimento
Maurice Ravel: La Valse

Istuin vitosrivissä ja pääsin seuraamaan sekä johtajan nuorta innokkuutta että viulisti Julian Rachlinin elävää ja energistä ja aika syöksähtelevää viulunsoittoa. Stravinskyn viulukonsertto on ”kuin vuoren kiipeäminen” muusikoille – ei helppo muusikolle siis. Kuulijalle koko konsertti oli mukava – radion äressä tilanne olisi ollut toinen mutta kun sai katsoa muusikoita ja heidän soittoaan – niin a vot, olipa kiva! Hieno elämys, kiva kun pääsin! Täytyypä mennä pian uudestaan kun näin mukavaa oli!

Ennen konserttia ehdin käydä Stockmannilla katselemassa ja mieluilemassa kaikenlaista tavaraa. Kuten esimerkiksi mekkoa – olen haikaillut hyvää mustaa perusmekkoa jo jonkin aikaa – innostuin kesän aikana hameiden ja mekon pitämisestä monen vuoden melkein 100 prosenttisen housukauden jälkeen. Mustat housut tai farkut on ollut perusvaate, erilaisten puserojen ja jakkujen kanssa – nyt on tuntunut tosi kivalta pitää hulmuavia mekkoja tai tiukempia kapoisia hameita nättien kenkien ja sandaalien kanssa - lyhythihaisesti, ilman jakkuja kun on ollut niin ihanan lämmin! Nyt siis olisi kiva saada yksi tai pari tyylikästä mekkoa – no, ainakin yksi! Järkevintä, mutta ei helpointa, olisi tietenkin ostaa kangas ja ommella mekko itse. Voisi mennä aikuisopistolle kurssille – ihan sen takia, että siellä on saumureita jotka helpottavat hommaa – ja sovitus ja vetoketjun ompelussa on kiva saada apua.

No – joka tapauksessa menin siis tavarataloon katselemaan, josko sieltä löytyisi jotain. Yksi ainokainen kiva mekko löytyi – täysin tekokuitua mutta muuten kiva mutta kallis: 409 euroa. Hugo Bossin mallistoa. Selailin nettiä eilen ja löysin samaisen mekon sieltä hintaan 279 euroa. En tilannut kuitenkaan.

Lauantaina meillä oli pihatalkoot. Istutettiin seppelevarpuja, kääpiövuorimäntyjä ja pari koristekirsikkapuuta sekä pieni kultasade. Meitä oli 7 aikuista hommissa ja homma sujui hienosti hienossa pilvipoutasäässä. Nyt on ainakin yksi osa pihaa kivan näköinen; toinen puoli tehdään ensi vuonna kun julkisivu on maalattu. Jos rahaa on silloin jäljellä!

Viikonloppu on täynnä hommaa ja hulinaa – aika menee nopeasti. yritän nukkua myös viikon tarpeisiin. Univelka on jo ehtinyt kasvaa – nukuttaa koko ajan kamalasti. Vajaan kuuden tunnin yöunet eivät riitä mitenkään – ei mene kuin muutama päivä niin väsyminen on aivan kamalaa.

Muutenkin tuntuu, kuin mudassa tarpoisi; elämä on juuttunut paikoilleen ja vaikka periaatteessa kaikki on ihan hyvin, olisi kiva päästä hiukan eteenpäin, ikään kuin siirtyä elämässä ruudusta seuraavaan.

Työ on kaikkein raskain kuula nilkassa; töitä on niin paljon, että sitä ei ole edes mahdollista saada tehtyä yhden ihmisen voimin. Esimies ja muu organisaatio ovat muissa maissa – he vain odottavat, että hoidan homman ja asia on sitten kuten olla pitää. Niin tietenkin olen aina tehnytkin ja jatkan samaa tapaan – on vaan alkanut kyllästyttää koko juttu... Ehkä se tästä vielä piristyy, koko olemus ja into työntekoon palaa jälleen. Pomokin tulee käymään ensi viikolla Suomessa; näen hänet pitkästä aikaa. Kehityskeskustelu käytiin puhelimessq viime viikolla; se meni lyhyeksi koska hän myöhästyi tunnin puhelusta melkein puoli tuntia ja sitten keskustelumme aikana hänelle tuli pari tärkeää puhelua ”Sorry Janika, I have to take this call – it is very important” (keskustelu alaisen kanssa ei ole tärkeää - se täytyy vain käydä koska se on kirjattu esimiehen tehtäväksi, ajattelin kun odottelin toisen puhelun loppumista siitä mitään venäjää osaamattomana kuunnellessani) joten meidän keskustelumme jäi siihen, että lupasin tehdä hänelle oman ehdotukseni omista painopistealueista ja tehtävistä ja hän sitten kommentoisi sitä, käytyään keskustelun siitä ensin oman esimiehensä kanssa. Nyt hän on ajatukseni lukenut ja keskustelut pitänyt ja olen saanut takaisin ehdotukseni – siihen on tullut tosi paljon lisätehtäviä ja miniminkin hoitaminen vaatii kolmen eri osa-alueen täydellistä hallitsemista. Tuntuu raskaalta. Mitään porkkanoita tai bonuksia ei ole tulossa; ne on kaikki sidottu firman pärjäämiseen ylätasolla eli asioihin joihin ei voi itse juurikaan vaikuttaa.

Tällaistahan tämä on.

Ajattelin alkaa katselemaan, josko tuolla työmarkkinoilla olisi vielä paikka meikäläiselle, jossain muualla siis. Kun nainen on tullut keski-ikään, ei uuden homman löytyminen ole ihan helppoa – aikaisemmin uutta työpaikkaa etsiessä piti olla valmis lupaamaan omaa lapsettomuutta – itsekin jouduin lupaamaan, että en hankkiudu raskaaksi kolmeen vuoteen kun otin yhden työpaikan vastaan. Nyt sitten kun kokemusta ja tietotaitoa on, ei ole enää nuori ja nätti joten haastetta riittää! Silti valtiovalta edellyttää, että ihmiset pysyisivät töissä entistä vanhemmiksi – pitäisi olla nuori ja tehokas, eteenpäin pyrkivä ja elinikäistä oppimista hamuava – mutta ei vanha eikä vanhan näköinen.

Olen keitellyt omenasosetta. Hyvää tuli – vielä on yksi iso pussillinen omenoita säilömättä. Ongelma on toisaalta puute purkeista, toisaalta säilytystilasta. Kun kotona on tasan yksi jääkaappi, ei voi ihan kamalasti mehuja ja hilloja keitellä. Sääli kyllä. Kellari olisi aika hieno asia – tai kylmiö.

Teen kohta ruokaa. Uuniomenoita jälkkäriksi, kermavaahdolla.

Ärsyttää muuten kun en saa noita kuvia laitettua tekstissä siihhen kohtaan mihin ne kuuluvat - osaan laittaa ne vain tuonne ylälaitaan. Näyttää ihan hölmöltä!