Huh hellettä!

Kävin lapsen kanssa aamupäiväuinnilla, join kupin kahvia ja katselin ihmisiä.

Sää on helteinen, siitä nauttii suurin osa. Toiset ei tykkää - vanhat ihmiset ja verenpainetautiset, esimerkiksi. Itse olen kylmäverinen - eli melkein aina on pieni vilu päällä - johtuneeko matalasta verenpaineesta vai mistä lie; oma diagnoosi menee yleensä metsään mutta kun olen huomannut, että ne tutu joilla on korkea verenpaine ovat useimmiten kuumissaan ja puhkuvat punaisina. olen ajatellut myös lämmöntunteen kulkevan käsi kädessä omien paineiden kanssa. Nyt on meikäläiselläkin lämmin, jopa kuuma!

Kuvat puhukoot puolestaan - on helle ja jäätelöä kuluu. Toisaalta Porvoon parin päivän takainen järjetön tappaminen puhuttaa ihmisiä. Mustalaismies ampui raivopäissään kolme ihmistä McDonaldsin autokaistalle, yöllä. Oli aikaisemmin tappanut oman vaimonsa jonka jälkeen istui vankilassa rangaistuksen loppuun ja nyt kun on ollut sen jälkeen vapaana jonkun kuukauden. kaivoi aseen esiin ja ampui kolme ventovierasta ihmistä kun oli syntynyt kahinaa jonossa.

Huh huh.

Meidän kissa taas murhasi yöllä rusakon pojan. Ei tullut illalla sisään kun sitä kutsuin - annoin olla ja näin kävi. Harmi juttu, tosiaan.

Heinäkuu, kuukausista upein

Kesäheinän suloinen suhina, suvituuli haavan lehdissä, kukkien tuoksu ja perhosen siipien havahdus.

Kesä on täällä, ihana heinäkuu. Valo joka on niin vahva että silmiin käy, lämpö joka tuntuu polttavan jo aamusta. Sade joka on tullessaan mahtavaa kohinaa, helposti salamin ja jyrähdyksin maustettu.

Tänä vuonna kesä on helteinen; viikon verran jo kestänyt ja jo on lyöty lämpöennätyksiä. Viimeksi näin lämmintä oli 3 vuotta sitten.

Heinäkuu on vahva kuukausi, se on täynnä elämää ja väriä. Se on kesän sydän ja siihen kuuluvat kaikki upeat värit, tuoksut ja äänet jotka eivät milloinkaan muulloin loista näin - vihreää, oranssia, keltaista ja vahvaa syvää sinistä. Perhoset ovat suuria ja loistavia, pionit, ruusut ja lumpeet, ruusuruohot ja päivänkakkarat kisaavat näkyvyydestä suurina ja tuoksuvina.

Ihanaa, ihanaa!

Loma alkaa, on ihanaa. Vielä huomenna joudun tekemään - kuintekin - töitä. Mutta hällä väliä; päivä sinne tai tänne - ei asioita niin voi laskea.

Kesä ja oma kuukausi heinäkuu odottavat sen verran omaa lastaan!

Luen runoja - siirryn ajatuksissa aikaan jota en ole elänytkään. Tunnen nostalgista kaipuuta sinne jonnekin, ajan taa... Aikaan jossa elivät mummi ja vaari omaa nuoruuttaan, heidän vanhempansa.

Runokirja on oman mummin kirjahyllystä, äidin nuoruuden kirja - taulu mummin seinällään katselema.