Elokuussa kerran

Mustikoita keitoksi ja piirakaksi

Elokuun ensimmäisenä päivänä näyttäytyy järven selkä harmaampana kuin vielä eilen heinäkuussa. Tuuli saa veden pinnan väreilemään - jos olisi laiturilla, kuuluisi veden liplatus varmasti mukavana korviin.

Tänään on kuitenkin viileää - aamulla aitassa herätessä oli mitttarissa 13 astetta ja oman mummin vanha puuvillavanulla täytetty peitto tuntui liian ohuelta lämmikkeeltä vaikka sen alla oli kunnon pyjama ja villasukat nukkujan yllä.

Ilta oli kuitenkin vielä lämmin ja kaunis. Sirkat ja hepokatit soittavat huumaavan kovaa ja syysleimu tuoksuu. Ilta ja yö ovat jo aika pimeitä - mustat illat tulevat pian, vaalesta illoista ei ole kuin pieni hetki aikaa. Eilen illalla taivas oli vielä pilvetön, nyt seilaavat pilvilautat taivaalla ja saavat maiseman ja järven harmaaksi.

Vanha lepotuoli - kesäisen leppoisa - ja kuuma - paikka sukan kudontaan!

Eilen oli sunnuntai ja puutarhatyöt jäivät vähälle - neuloin lapselle sukat! Sää oli kuuma ja perhoset lentelivät vilkkaasti ympäriinsä - niitä on nyt paljon! Jo ensimmäinen neitoperho on nähty! Keväällä niitä näki toki jo, mutta näitä loppukesän tulokkaita en vielä ollut nähnyt.

Syksyä odotellessa...
varastoidaan lämpöä.

Neulominen ei ole kovin kesäinen puuha - mutta kun olin  saanut viime viikolla vihdoin viisi vuotta sitten aloitetun villatakin valmiiksi, tein siitä jäljelle jääneistä langosta ensin lapselle lapaset ja sitten vielä sukat! Sukkien varteen neuloin punaista siltä varalta, että lanka loppuisi ja joutuisin tekemään sukan kärjet toisella värillä. Lanka riitti kuitenkiun - ihan nätit sukat tulivat, samoin lapaset ovat hyvät! Nyt villatsakkilankaa jäi velä ihan vähän - saan niistä seuraaviin - punaisiin - sukkiin kantapäät. Hmmm... Aina jää langanpätkiä joita ei raaski pois heittää! Villatakki on myös ihan ok - katsotaan, saanko sitä pidettyä kun syksy koittaa!

Villatakin tekoon kului 5 vuotta...

Tänään on ollut viileää joten menimme kaupunkiin katsomaan josko alennusmyynneissä on mitään jäljellä. Olihan siellä - ostin 70 prosentin alennuksella nahkaisen Andiatan mekon! istuu kuin valettu, kokoa 38. Se on hihaton ja aionkin pitää sitä jakun kanssa. Menin toisene kaupaan jossa oli 15 eutolla nätti puolipitkä-hihainen täyspellavainen jakku. Alkuperäinen hinta 68 euroa. Hyvä kauppa, mielestäni - varsinkin jos sitä tulee pidettyä niinkuin tietenkin uskon.

Ostin myös kirjavaa, ohuehkoa lankaa lapsen  lapasiin tai sukkiin; katsotaan, kummat niistä teen. Molempia kuluu käytössä paljon! Lapsi valitsi langan itse, mahdollisimman värikkään, norjalaisen villalangan. Samaten hän valitsi puuvillaista Afrikka-kangasta verhoiksi huoneeseen ja possukangasta tyynyliinaksi - tyynyvaaruksi kuten oma mummini sanoi. Kaivan ompelukoneen jossain välissä esiin, toivon, että se toimii vielä ja ompelen muutaman suoran sauman - helppoja ompeluksia ovat nuo toiveet!

Kohta menemme taas mummilan maalle. Vakaa aikomukseni on karsia valtavaksi levinnyt Kanukka-pensas edes hiukan pienemmäksi. Veli pienensi toisen raivaus-sahalla, keltakanukan ja minä yrätn saada karsittua punakanukan, ihanpensas-saksilla. Pensaat ovat noin 15 vuotta vanhoja, ehkä vanhempiakin, ja ovat tehneet puutarhasta melkein kuin kuivan mangroverämeikön; niiden kasvusto on niin tiheää ja oksien ja juurakkojen täyttämää, että mikään muu kasvi ei samassa paikassa viihdy - ja kanukka itse levittäytyy aivan valtavaksi pusikoksi, kasvaa joka puolelta kuin ameeba! Pienestä mukavasta pensaasta on kehkeytynyt pionit ja ruusupensaat syrjäyttävä valtaaja jonka maanhankinnalle on saatava loppu! Kimppuun siis - pakko se on saada pienemmäksi että emme kaikki joudu sen vangiksi!

Parin päivän päästä on mentävä töihin. Sitä ennen yritän vielä nauttia metsien huminasta, kuusikkojen ja männikköjen toksusta, haavan havinasta ja metsän mustikka-, vaapukka ja sienisatojen noukkimisesta talteen! Ja kesästä yleensä; lintujen laulusta ja sirkkojen konserteista loppukesän maisemassa. Nyt on ilmassa jo pieni haikeus; vaikka maailma on IHANA!

Täytynee lopettaa. Seuralaiseni äiti ja hänen lapsenlapsensa, oma lapsoseni, ovat kärsimättömiä ja haluavat kotiin syömään.

Vielä kerron: Toissapäivänänä näin suuren korpin lentävän pienemmän korpin kanssa kierroksen talon ympäri, samalla koko ajan äännellen. Äiti kertoi ennen aikaan korpin tuoneen huonoa onnea jos se lensi talon lähellä. Korppia on pidetty kuoleman lintuna. Itse en moiseen usko - korppi on uljas näky kun sen läheltä näkee. Pihan tuntumassa on meillä toki asunut korppi jo vuosia, varmaan tämä sama lintu perheineen - nyt näin ensi kertaa sen lentävän toisen korpin kanssa kunniakierrosta! Olikohan siinä uros ja naaras vai toinen vanhemmista lapsen kanssa? Pienemmällä oli pienempi ääni - ne ovat kovia juttelemaan kuten varislinnut yleensäkin. Krraak, kronk kronk.

Lumimyrsky ja liukkaat tiet

Ikkunan takana meri aivan lyjynharmaa
- sohjolumen ja puuskien keskellä

Tulihan se sieltä - oikein kunnon lumituisku joka sekoitti liikenteen ja sai rekat jymähtämään paikoilleen... Sinne jäi sitten meikäläinenkin, kahden rekan väliin josta oli hauska rittää pois, vastakkaisen kaistan kautta johon tuli vauhdilla autoja omaa kaistaansa pitkin... Rekat vain seisoivat kun eivät muuta voineet. Niitä oli risteyksissä, tien poskissa ja keskellä tietä - jopa niin, että ei tajunnut niiden siihen jymähtäneen; jäi vain odottamaan taakse, että rekka lähtisi liikkeelle. Sitten hiljalleen vasta tajusi, että ei se lhdekään.

Myöhästyin yhdestä palaverista kun jymähdin lumisohjoiseen liikenteeseen...

Illalla tiet olivat jo ihan kivasti auratut; aamupäivällä kaupungilla sai ajaa kuin ruskeassa puurossa; auton maha otti kiinni sohjoon ja pyörät heittivät miten heittivät käänteissä - onneksi en itse jymähtänyt mihinkään!

Lunta on nyt jo paljon - lumitöitä pitäisi tehdä. Sain kaksi lapsista teemään hiukan lumitöitä sillä aikaa kun tein ruokaa - tulin kotiin seitsemän jälkeen ja olin aivan rätti; tein soseutettua maa-artisokkakeittoa ja köyhiä ritareita mansikkahillolla ja kermavaahdolla. Nam! Sen jälkeen olisi lumityöt tai pitkä kävely ollut tarpeen - mutta eipä auttanut; huomenna on asiakastilaisuus ja tämä läppäri pitää sen lisäksi antaa huoltoon - pakko tehdä töitä tässä vielä. Koska kone menee huoltoon ja joudun luopumaan kuvankäsittelystä, teen vielä yhden jutun tänne. Saa nähdä, toimivatko nämä jutut huomenna sitten enää. Omia juttuja ei tietenkään kovin hyvällä silmässä katsota - mutta eihän blogin pitäminen vaati lisäohjelmia, joten eiköhän se onnistu vielä jatkossakin!

Kaktus mamman ikkunalla

Kaktus omalla ikkunalla kukkii näihin aikoihin - niin nytkin. Kiva huomata; kaktuksesta putosi toinen puoli kesällä pois, näytti kuihtuvan. Äiti otti sen talteen ja sai juurtumaan. Täytyy muistaa kysyä, kukkiiko se jo hänellä. Melkein valkoinen tämä on, kivan näköinen. otin kerran noita kaksi työpaikalta, noin 6 vuotta sitten ehkä, kun muutimme yhdestä talosta toiseen ja kukat olivat menossa roskalavalle. Sen jälkeen ne povat meillä kukkineet pari kertaa vuodessa. Kannatti pelastaa! Toinen kuoli viime vuonna - mutta toisesta puolikas on jo siis saanut uuden ja hyvän kodin!

Siinä ne ovat, villalapaset.
Talvisää taustalla sanoo: lämpimästi päälle!

Lapaset sain valmiiksi yöllä. Alotin samalla uuden neuleen - harmaalla ja punaisella. Mihin näitä tarvitaan, voi kysyä? No, terapiaahan tämä neulominen on. Sen akaa kun neulon, pitöisi nukkua. Kärsin kaameasta univajeesta ja olen aina karsena väsynyt. Silti saatan valvoa yöllä vain neuloakseni. Lukea en enää jaksa, telkkua en katso, mitään ylipäätään en harrasta kodinhoidon ja töiden ohessa - paitsi tätä neulomista. Jotenkin se on melkein pakonomaista - on ihan pakko saada tehdä jotakin ihan omaa! Kaikki muu tekeminen menee aina joidenkin muiden hyväksi - neulominen on omaa iloa! Niistä ei kukaan moiti, ei kiirehdi, ei sano mitään, ylipäätään. Äiti sanoo, että mene nukkumaan - jos tietää. Muut ei välitä. Käsittlä tekeminen on jonkinasteista terapiaa... Joskus olen niin väsynyt, että en jaksa edes musiikkia kuunnella, ihan hiljaisessa huoneessa istun ja neulon vaan... Kuin zombi!

Tänään en neulo. Huomenna on tiukka päivä.

Sanon hyvää yötä.