Kohta tulee iso lumimyrsky!

Hypisteltävän ihana hajuvesipullo: Marc Jacobsin iltalaukkumainen ihanuus

Pitkin päivää on peloteltu Kaakkois- ja Etelä-Suomeen yöllä tulevasta hurjasta lumisateesta ja myrskytuulista. Yöllä se saapuu: Lunta ehkäpä jopa parikymmentä senttiä, jopa yli. Kuulemma.

Istuskelen tässä keittiön pöydän ääressä ja katson pimeälle pihalle: vielä ei lunta sada. On pimeää, taivas pilvien peitossa. Lämpötila on - 8 astetta. Kovat pakkaset jävisivät mutta ollaan sentään vielä  talvilukemissa. Pihalla on lunta alle viisi senttiä. Aamulla kun herään, sitä on sitten todennäköisesti kunnon nietoksina. Kun se myräkkä kohta alkaaa kylvää satoaan!

Olen laittanut viime päivinä linnuille apetta iltaisin: jotkut tulevat jo tosi varhain, hämärissä, syömään - esimerkiksi mustarastaat ja jotkut tiaiset. Nyt en viitsi laittaa siemeniä ulos koska ne jäävät vain lumen alle.

Quiche Lorraine.
Kinkkupiiras ilman vihanneksia. Yleisön pyynnöstä

Viikonloppuna oli ihana talvinen sää. Oma viikonloppu meni koti- ja keittiöhommssa; kävimme mummilassa ja tein siellä ruokaa, puuhailin ja tein kaikkea pientä. Neuloin äidille rannekkeet koska iän myötä verenkierto on ilmeisesti hidastunut - hän joka tapauksessa palelee nyt herkemmin kuin ennen. Itse olen palellut aina, jopa kesällä joten saa nähdä millä itseäni lämmitän jos ikinä vanhasi elän.

On jotenkin luksusta päästä vessaan, joka on näin sievä ja siisti.
Tässä miesten ja naisten yhteisen toiletin nurkkaus.

Kävimme kahvilassa, kuten aina kun käymme kaupungilla ruokaostoksilla. Kierros menee tutlla tavalla, vähän muunneltuna. Ensin torille josta ostetaan vihannekset, hallista lihat ja muut ruoka-aineet sitten marketista. Pelataan aina mahdollisuuden tullen (=äiti pelaa) peliautomaateilla joilla hän melkein aina voittaa kilisevän kasan kolikoita. Itse laitan korkeintaan loton tai Eurojackpotin vetämään - kumma kun niistä ei tilille kilise koskaan mitään! Sitten käymme kahvilla. Kiva tapa. 

Lapsetkin - nykyiset nuoret siis - tulevat aina mielellään mukaan ostos- ja kaupunkikierrokselle. Käymme myös aika ajoin yhdessä katselemassa kivojen kauppojen alennusmyyntejä: vaatteita, kenkiä ja tuoksuja joita suihkuttelemme itseemme ja toisiimme.

Tällä kertaa piti ostaa nuorimmaiselle talvikengät. Onneksi sellaiset löytyivät ensimmäisestä kenkäkaupasta, siitä 120 vuotta vanhasta, hyvästä. Hinta oli miinus 30 prosenttia. Pohjalliset lisälämmikkeeksi. Muuta ei nyt sitten ostellakaan; kengät maksavat ihan tarpeeksi alennusmyynnissäkin. Mutta katsellaan, hypistellään ja haistellaan! Ja hyvä kun nuori sai kunnon kengät rikkinäisten, muovisten tilalle.

Rannekkeet äidille. kaksinkertaisella langalla - lämpimät.

Nyt otan kirjan ja menen sänkyyn. Koira jo odottelee, milloin kapuamme sänkyyn. Kissa pyydetään sisälle ja ollaan kodin lämmössä kuin karhuperhe. Lunta alkaa sataa kohta - aika kiva ajatus vaikka liikenne sotkeutuukin!

Lumi ja liikenne: oi ja voi. Suomalainen jouluko kohta uhanalainen?

Lunta, lunta lunta vaan!

Tulee ainakin valkoinen joulu, sen voi varmaan jokainen meteorologi luvata! Tähän mennessä on ollut jo valkoista valkoisempi joulukuu – Helsinki on Suomen lumisin paikkakunta; joissain paikoin rannikolla on jo yli 70 senttiä lunta.

Lunta on koko Eurooppa aivan täynnänsä; liikenne takkuaa oikein kunnolla. Lentokoneet, junat ja autot ovat jumittuneet lumien ja kinosten takia paikoilleen. Kurjaa – mutta ei kuitenkaan aivan kamalaa tai tavatonta, noin luonnon kannalta. Lumisia talvia on aina ollut – ja toisia, vähälumisempia. Monet spekuloivat nyt ilmastonmuutoksella; yksi sanoo yhtä ja toinen toista. Vaikea siitä on mennä mieltä pahoittamaan. Nyt on lumista – se on toisaalta kurjaa mutta toisaalta aika hauskaa kuitenkin! Ensinnäkin on kaunista! Ja on jotenkin vanhanaikainen olo – omassa lapsuudessa miljoona vuotta – noin pyöreästi – sitten oli kylmää ja silloin sai hiihtää paksuilla hangilla ja sitten tulla sisään lämpimään tupaan lämmittelemään. Tulee moisia ajatuksia mieleen kun lumessa tarpoo!

Tarvoin lumessa tänään kahden lapseni ja veljeni kanssa. Punaiset töppöset eli huopikkaat jalassa oli lämmin kulkea hangessa vaikka rannalla kävellessä tuuli kävi kovasti poskiin ja huulet menivät aivan kohmeisiksi; puhuminen oli vaikeaa. Jalat pysyivät silti lämpöisinä! Pakkasta oli ehkä 15 astetta mutta tuuli teki ilmasta kylmemmän tuntuisen. Sää oli kaunista kauniimpi! Hiihtämään olisi ollut kiva mennä – mutta aika moiseen ei nyt ollut, ehkä joululomalla sitten. Toivottavasti.

Mummilassa on leppoisaa ja siellä on kiva käydä!

Olimme nimittäin äidin luona, lasten mummilassa reilun vuorokauden. Läksimme lauantai-aamuna ja palasimme sunnuntai-iltana. Sinä aikana ehti sataa kevyttä puuterilunta kymmenisen senttiä; koko ajan sitä leijui ja leijuu yhä maahan. Mentiin mummin luo kyläilemään ja viettämään mukavaa aikaa, juttelemaan. lapsille on mukava tavata mummia, jutella ja puuhailla mummin kauniissa kodissa – siellä he ovat jotenkin enemmän toistensa kavereita kuin kotona. varsinkin jos mukana on kaksi kolmesta – niin kuin nyt. Kotiin jäi kovassa kuumeessa yhä lauantaina ollut angiina-potilas, lääkereseptinsä, minun päänsärky-buranapakkauksen ja erilaisten juomien ja ruokien kera. Kaveri kävi häntä piristämässä ja seuraa pitämässä joten potilaalla ei hätää ollut. Ja kovasti parantuneemmalta hän vaikuttikin kun kotiin tultiin. huomenna hän on menossa kouluun; pelkää opettajan suuttumista kun on ollut kaksi päivää poissa. Nytkään ei ole lääkärintodistusta kun lääkäri määräsi penisilliinit ikään kuin normaalien rutiinien ohi, omasta sairaspetistään käsin.

Ajokeli ja Suomen vaarallisin tie

Ajoimme siis edestakaisin reilut 500 kilometriä, eilisen Helsingin Sanomien mukaan Suomen vaarallisimmalla tiellä. Liikennettä on paljon ja siitä iso osa rekkoja, sekä koti- että ulkomaisia. Ja kyllähän tämä totta on; onnettomuuksia on paljon ja rekkoja tosi paljon, mihin aikaan hyvänsä siellä ajaakaan. Nytkin oli rekkoja jonkin verran, venäläisiäkin aika paljon. Tänään oli kuitenkin lumisää ja pimeä ilma se inha yhdistelmä joka teki ajamisen tosi raskaaksi; lumihiutaleet muuttuvat auton valoissa kuin kohti tulevaksi valkoisten nuolien mereksi; kun kaikki on ihan valkoista tien pientareita myöten ja ilman täyttää lumi, on näkyvyys superhuonoa ja stressi kasvaa. Ohittavien autojen ja isojen autojen nostama lumipöly on tosi hankala liikenteessä.

Tänään olikin tapahtunut tosi paljon kolareita liikenteessä – samoin ojaanajoja ja keskelle tietä hyytymisiä. Nähtiin niitäkin matkan varrella.

No – jos haluaa liikkua, on liikenteessä vain totuttava kulkemaan. Onneksi kaikki meni hyvin. Kotiin tultua oli sitten odottamassa lumityöt. Tein lumityöt isolla pihallamme eilen ennen lähtöä ja nyt heti kun tultiin kotiin. Aamulla herään aikaisin tekemään taas ne kerran. On minun vuoroni tehdä lumityöt tällä viikolla – pyysin paria talon miestä avittamaan kun olen poissa – lupasin sitten tehdä pari ylimääräistä kertaa alkuviikosta. Onneksi lumi tosiaan on nyt kevyttä!

Joululauluja tuhatkunta!

Olen kuunnellut autossa lasten kanssa radiota. Joululauluja on kuultu nyt paljon – aika monet suomalaiset joululaulut ovat tosi nostalgisia ja surullisia; en moista muistanutkaan. Siis varsinkin uudemmat ovat tosi nyyhkyjä, helposti. Itse haluaisin positiivisia ja iloisia joululauluja – joulu on kuitenkin iloinen juhla! Suomalainen on mieluummin matalavireinen, selvä se. Kyllä tykkään itsekin esim. varpusesta jouluaamuna – vanhasta ja suositusta joululaulusta – mutta kyllä siten pitää jotain iloistakin laulaa! heinillä härkien ja moni muu vanha tuttu joululaulu on ihana!

Suomalainen joulu - kielletäänkö sekin kohta?

Mitä tulee jouluun muuten Suomessa, on täällä meneillään aivan hyper-kummallinen keskustelu: Suomessa pitäisi erottaa monien mielestä joulu ja uskonto. Jotenkin välillä tuntuu, että ne ihmiset jotka nykyään saavat keskusteluja aikaan ovat tyystin mistään tietämättömiä ja asioita täysin tuntemattomia. Miten joulun, kristinuskon suurimman juhlan, voi erottaa uskonnosta? Ilmeisesti muuntamalla sen joulupukin ja kauppiaiden myynnin huippujuhlaksi; tänä päivänä kun kaikessa on kysymys rahasta, kasvusta, talouden elpymisestä ja jumalana on RAHA ja taloudellinen menestys – kasvu – on uskontokin syytä heittää pois häiritsemästä elämää. Kun tämän seikan yhdistää suomalaiseen heikkoon itsetuntoon ja ikivanhaan perinteeseen vähätellä itseä ja kaikkea mikä on ”meidän” tullaan siihen, että halutaan miellyttää muita kieltämällä oma itse ja se, mikä on omaa. Siksi ajattelemme helposti, että jos kiellämme omat tapamme ja vaihdamme ne muualta tulleisiin ”parempiin”, eivät muut ajattele meistä pahaa. Maahanmuuttajat tulevat surullisiksi jos me vietämme joulua kun he eivät kristittyinä ymmärrä tapojamme. OK – ei juhlita sitten mekään!

Näin ilmeisesti ajattelee moni. Ja näinpä päiväkodit ja koulut kieltävät kaiken kristillisen joulusta. Mutta sen sijaan muiden maiden tavat ja tottumukset, uskonnosta pukeutumiseen meidän on hyväksyttävä – onhan kyseessä heidän omat tapansa.

On jotenkin väärin - tai paremminkin ehkä vanhanaikaista - olla ylpeitä omasta maastaan, tavoistaan ja historiastaan. Suomalaisuus onjotenkin kökkö ja tyhmä (???) arvo nykyän. Ei ole trendin eikä brändinmukaista olla suomalaisnen. Kauhtunut ja jotenkin nuhjuinen persu on sellainen - emme me kasvutaloudessa mukana olevat dynaamiset tahtoihmiset!!!

Ei, ei - en halua hävetä sitä mitä olen; jos häpeeän, ei se tästä maasta johdu vaan jostain ihan muusta sitten. On jotenkin noloa, kun aina mietitään, mitä nuokin meistä ajattelevat, emme kai me vaan loukata noita…

Kaaos Helsingin liikentessä - totisesti

Lunta alkoi sataa kunnolla jo iltapäivällä, valoisaan aikaan. Katsoin säätiedot - siellä varoitettiin autoilijoita ja työmatkalaisia tulevasta lumisateesta. Olin lähdössä Helsingin keskustaan, oopperataloon katsomaan Pähkinänsärkijä-balettia illalla lapsen kanssa joten ajattelin olla kaukaa viisas että kaikki onnistuisi kauan odotetun reissun suhteen: varasin ajoon reilut puolitoista tuntia enemmän aikaa kuin ajoon ja parkkipaikan etsintään normaalisti menee. Sillä lailla ajattelin saavani myös helpommin parkkipaikan Kisahallin takana olevalta kentältä.

Läksimme siis ajamaan. Jo pian huomasimme, että sää oli liian huono monelle kusille: tien poskissa makoili autoja jo ennen moottoritietä. Moottorien varrella autoja oli joko kokonaisina tai lytyssä, osalla hälytysvalot päällä, joillakin varoituskolmia varoittamassa. Osa vain lumeen tömähtäneenä ja sinne jätettyinä.

Kisahallin takaa löytyi tällainen parkkipaikka

Saavuimme Helsinkiin hyvissä ajoin - jo ennen kuutta kaarsin Kisahallin taakse. Lunta tuli koko ajan taivaalta ja näkyvyys etulasista oli huono - takalasista melkein nolla. Autoja oli valtavasti joka puolella - ihan sumppu koko alue. Osa autoista seisoi keskellä tietä. Käännyin parkkialueelle - ja heti sen tehtyäni huomasin tehneeni virheen.  Auoja oli kentällä parkissa normaalia vähemmän - mutta niiden kaikkien päällä oli reilu parinkymmene sentin kerros lunta, tyhjissä "ruuduissa oli lunta kunnon kerros - yli normaalin pikkuauton maavaran.. Saman verran tai enemmän oli ajoväylillä, jo puuroutuneena läpikäymättömäksi mujuksi johon autot liimautuivat kiinni. Niinpä siis autot sutivat ja ruopivat mössöksi muuttuvaa lunta. Pakkasta oli vain pari astetta joten lumi oli painavaa. Takapeilistä näin sen verran, että takani, kiinni takapuskurissa roikkui auto ja sen takana monta muuta. Edessä oli auto tulossa minua kohti ja sivulla oleva "ajoväylä" oli lunta täaunnä - ja sieltä yritti joku mestari peruuttaa pois lumesta, suoraan päälleni. Tilanne muuttui siis samantien kaaokseksi. Kukaan ei päässyt mihinkään suuntaan ja autot ajoivat vain lähemmäs tosiaan.

Mitään ei voinut tehdä jonossa seistessään - oma auto oli jymähtänyt toisten väliin. Minun edessäni oleva aito siis tuli kohti - näki minut ja kaikki ne ne monet autot takanani - ja ajoi silti, ajosuunnan vastaisesti, eteenpäin. Tämä mestarikuski oli mies - reilu kolmikymppinen. Idiootti, tuli vääjäämättä mieleeni. Mitä kaveri ajtteli kun ajoi päin autojonoa? Luultavasti oli laittanut aivot lepoasentoon jonnekin. Ja vielä käsittämättömämpää: tämän punaisen auton perässä tuli toinen, liimautui oikein kiinni edelliseen....

Takana olevan autoni takana olevasta autosta nousi nainen ja huusi, että hänen pitää päästä töihin, "siirtäkää autot pois tieltä" joopa joo... Luuulikohan rouva, että seisoimme sumpussa ihan huvikseen? "Mihinkäs me nämä tästä sirrettäisiin?" Kysyin häneltä. Nainen ihmetteli miten me olimme ajaneet aitot siihen noin hölmösti - hyvä kysymys sinällään, mutta niinpä oli tehnyt hän itsekin. Samassa sössössä oli kuin muutkin.

No, nyt edessäni olevan auton kuski peruutti autoaan lievästi ja aikoi lähteä sohjokäytävää ajamaan. Sokeakin näki, että se ei voinut onnistua - eikä onnistunutkaan.auto jysähti siihen. Sen takana oleva pienempi sininen auto oli kuskiton - keskellä väylää. Joku mies porhalsi jostain huutamaan kuka idiootti on jättänyt auton keskelle väylää ja missä kuski on???

Minuutit kuluivat - oppea alkaisi pian. Nyt oli jo  mennyt noin 40 minuuttia sohjossa seisoessa.

Ihmiset tulevat todella kahjoiksi tällaisessa liikenteessä. Siinä seisottiin ehkä 40 minuuttia. Sitten sanoin lapselle, että menee itse, yksin oopperaan kävellen - "haen sinut sieltä kun se loppuu" lupasin. niin hän meni yksin, hiukan ensin vastusteltuaan. Parempi, että vain toinen lippu menee haaskioon, ajattelin.

Ja niin seisoskellessa meni tovi jos toinenkin lumisohjon keskellä. Hiljalleen pääsin sieltä pois. En tiedä ehtikö nainen autostaan töihin - itse en ehtinyt oopperaan jonne lippua on hankittu jo kesästä saakka.

Näin parin miehen parkkipaikalla saavan primitiivireaktion - huusivat ja kiroilivat kuin raivopäät - yhdestä autosta kaikui V-sana kymmeniä kertoja kunnes äijän ääni käheytyi... Toinen huusi kuin hinaaja auton ikkunasta, repäisi sitten pakin päälle Audiinsa,  ja rysk - peruutti auton tahallaan lumeen kunnon vauhdilla - lumeen, jonka korkeus oli reilusti isompi kuin auton alle oikeasti mahtui. Siihen jäi. Mies lonkutti vaihteita pakin ja ykkösen välillä, vongutti moottoria ja sai aikaan kaamean haisevan savun ilmaan...Pyörät pyörivät tyhjää lumessa, savua tuli paljon.. "Hullu" ajattelin ja menin auton sisälle katsomasta - etten olisi provoisunut tyyppiä lisää..

Tilanne oli ajoittain melkein pelottava! Kanssaihmiset muuttuvat omituisiksi! Kun vihdoin pääsin ajamaan pois kentältä, oli sinne tunkemassa lisää autoja tiukassa jonossa... Sinne vaan, pikkuautot matalilla maavaroilla sohjoon. Lycka till!

Sammunut bussi ja väsynyt matkustaja lumessa

Mannerheimintie oli paikoin liukas kuin peili ja paikoin nypyläinen kun pikkukivillä päällystetty - lumi oli paakkuuntunut kovaksi röhelöksi tien pintaan. Ambulansseja meni valot välkkyen ja pillit ulvoen pitkin ratikkakiskoja. Yksi rekka oli jymähtänyt keskelle Mannerheimintietä, toiseen päähän lähelle Teboilin bensa-asemaa; siinä se seisoi keskellä katua hätävilkut loiskuttaen. Uuden musiikkitalon kulmalle oli jysähtänyt kaksi bussia - toinen mäkeen, toinen bussipysäkin viereen. Humalainen nainen hoiperteli jymähtäneen lentobussin edessä.- kulki sivuluisua ja lysähti jalkakäytävältä ajoradan puolelle ei´kä päässyt siitä enää ylös. Kaveri välillä yritti auttaa mutta nainen ei pysynyt pystyssä ollenkaan.. Näytti aika irvokkaalta - ja pelottavalta mutta bussi suojasi häntä.

Vein auton parkkihalliin musiikkitalon taakse, Sokoksen alle, otin taksin ja ajoin sillä Oopperataloon. Täytyihän lapsi hakea sieltä pois. Musiikkitalon risteyksen ohi ajettaessa huomasin lentokenttäbussien olevan yhä jumissa ja humalaisen naisen yhä konttaavan lumessa, nyt bussikortti suussa ja kassia toivottoman näköisenä kaivaen.

Tulin oopperataloon juuri, kun väliaika alkoi. Ehdin siis lapsen luo ja katsomaan toisen puolikkaan.

Oopperan oma piparitalo kahvitiskin vieressä

Baletti oli kiva - mukava lopulta päästä se katsomaan, vaikkakin vain osittain. Emme olleet ainoat yleisön joukossa joille kävi näin köpösesti lumisohjon takia - monet muutkin näyttivät tulevan vasta toiselle puoliajalle! Lapsi tykkäsi baletista ja tutsta musiikista - vaikka vähän pelottikin mennä sinne ihan yksin alussa. Reippaana hän käveli massan mukana tauolle, huomasi minut ja halasimme ja kävimme kahvilla! Kaikki hyvin - loppu hyvin ;-)

Mikä ilta!!! Ja huomenna on oltava aikaisin kokouksessa. Kuinka pääsen sinne? Täytyy lähteä varmasti viideltä ajamaan. Huoh!

Äsken huomasin suru-uutisen lehdessä: Kari Tapio on kuollut. 65 vuotias laulaja on jättänyt meidät ja Suomen isklemätaivaan. Hyvästi jää!

Talvitervehdys ja hoosiannan kaipuu

Tietokone huollettu ja kaikki hyvin? Ei aivan niinkään - omat valokuvat hävisivät, monet ohjelmat samoin.. Siksi täälläkään ei ole uusia kuvia vaikka kamera on niitä pullollaan; en saa niitä työstettyä.. Kone kaatuu vähästäkin ja koska tämän läppärin takuuaika on jo umpeutunut mutta raha on tiukassa, täytyy konetta käsitellä silkkihansikkain - ja tallentaa kaikki säästämisen arvoinen ulkoiselle kovalevylle.

Edellisen sivupäivityksen jälkeen on uutisia valunut kaikkien tietoisuuteen paljon. Tanssikisa on loppunut, Iralnnin pankkikriisi käy meidän kaikkien kukkarolla koska "haluamme pelastaa suomalaisen palkansaajan ja asuntovelallisen" sanoi joku poliitikko tänään. Kiitos kovasti. Olen molempia joten kiitollisuuteni on siis suuri. Uutisia saadaa lukea niin ikään Paperiliiton ison pampun erottamisesta ja Finnairin tänään alkaneesta lakosta. Molemmat ay-uutiset olivat jotenkin tahmean inhottania. Ammattiyhdistys on monessa hyvä asia - mutta välillä todella alkaa ihmetellä, ketä varten ne ovatkaan olemassa? Ei todellakaan aina omien jäsentensä etujen takia, eimitenkään...! Eikö ammattiyhdistysihmisten pitäisi toimia työntekijöiden ja heidän työantajansa yhteiseksi hyväksi eikä aina änkyröidä ja olla hankala? Monesti tulee mieleen, että ay-aktiivit hankaloittavat töitä ja aiheuttavat aivan turhaa kitkaa työntekijöiden ja työnantajien välille. Tämän voin aivan rauhassa sano, itsekin liiton jäsen ja palkollinen työntekijä. Ja hyviä etuja omaan laarinsa saava pomo näköjään menee sikariportaaseen ja unohtaa edustamansa uhmiset myös paperiliitossa. Uskomatonta!!!

Nyt on kylmä sää - pakkasta viistoista astetta ja lumi narskuu jalkojen alla. Ilman pipoa ei ulkona tarkene!Pihalintuja syötetään pikkuisen kanssa urakalla - orava ne taitaa mahaansa napsia suurimmalta osin. Talitintit saavat sitten loput, mustarastaskin toki aika hyvin pitää puolensa.

Ensimmäinen adventti meni.Olisi ollut kiva käydä laulamassa ja kuuntelemassa Hoosiannaa - mutta se ihanuus saa jäädä odottamaan aikaa kun minullaei enää ole koululaisia kotona. Koulut ja kaikki mahdolliset lasten harrastukset laittavat adventtiviikonlopun täyteen pakko-ohjelmaa koulun joulumyykjäisistä (joihin äidin tietenkin odotetaan leipovan kakkuja ym myytäväksi luokan kassan hyväksi) partioleiriin, uimaleireistä ratsastustapahtumiin. Luistelunäytöksiä ja koululasten suloisia konsertteja on niin ikään ohjelmassa runsain mitoin. Pois se, että adventtina saisi levätä ja laittaa kotia kuntoon -tai muuten vain nauttia päivästä. Monenan, monena vuotena olen joutunut sanomaan EI KIITOS vanhan tädin kutsulle mennä adventtiruokailemaan hänen kotinsa lähellä olevaan kouluun; tapa joka meillä aina ennen oli, kun mummokin vielä eli. Mutta nyt lasten harrastukset pitävät medät kiireisinä! Hoosianna saa odottaa...

Adventtikynttilät ja tähdet koristavat meillä nyt kotia. Kaikki on mukavaa ja rauhaisaa - jos osaa katsoa palavaa kynttilää tai rauhaisasti pienessä vedossa liikkuvaa tuohitähteä ikkunassa. Täytyisi yrittää osata!

Yritän saada kivoja kuvoia taas esiin pian. Joulunaikaan niitä on kiva ottaa. Toivottavasti kone kestää ne!

Lumimyrsky ja liukkaat tiet

Ikkunan takana meri aivan lyjynharmaa
- sohjolumen ja puuskien keskellä

Tulihan se sieltä - oikein kunnon lumituisku joka sekoitti liikenteen ja sai rekat jymähtämään paikoilleen... Sinne jäi sitten meikäläinenkin, kahden rekan väliin josta oli hauska rittää pois, vastakkaisen kaistan kautta johon tuli vauhdilla autoja omaa kaistaansa pitkin... Rekat vain seisoivat kun eivät muuta voineet. Niitä oli risteyksissä, tien poskissa ja keskellä tietä - jopa niin, että ei tajunnut niiden siihen jymähtäneen; jäi vain odottamaan taakse, että rekka lähtisi liikkeelle. Sitten hiljalleen vasta tajusi, että ei se lhdekään.

Myöhästyin yhdestä palaverista kun jymähdin lumisohjoiseen liikenteeseen...

Illalla tiet olivat jo ihan kivasti auratut; aamupäivällä kaupungilla sai ajaa kuin ruskeassa puurossa; auton maha otti kiinni sohjoon ja pyörät heittivät miten heittivät käänteissä - onneksi en itse jymähtänyt mihinkään!

Lunta on nyt jo paljon - lumitöitä pitäisi tehdä. Sain kaksi lapsista teemään hiukan lumitöitä sillä aikaa kun tein ruokaa - tulin kotiin seitsemän jälkeen ja olin aivan rätti; tein soseutettua maa-artisokkakeittoa ja köyhiä ritareita mansikkahillolla ja kermavaahdolla. Nam! Sen jälkeen olisi lumityöt tai pitkä kävely ollut tarpeen - mutta eipä auttanut; huomenna on asiakastilaisuus ja tämä läppäri pitää sen lisäksi antaa huoltoon - pakko tehdä töitä tässä vielä. Koska kone menee huoltoon ja joudun luopumaan kuvankäsittelystä, teen vielä yhden jutun tänne. Saa nähdä, toimivatko nämä jutut huomenna sitten enää. Omia juttuja ei tietenkään kovin hyvällä silmässä katsota - mutta eihän blogin pitäminen vaati lisäohjelmia, joten eiköhän se onnistu vielä jatkossakin!

Kaktus mamman ikkunalla

Kaktus omalla ikkunalla kukkii näihin aikoihin - niin nytkin. Kiva huomata; kaktuksesta putosi toinen puoli kesällä pois, näytti kuihtuvan. Äiti otti sen talteen ja sai juurtumaan. Täytyy muistaa kysyä, kukkiiko se jo hänellä. Melkein valkoinen tämä on, kivan näköinen. otin kerran noita kaksi työpaikalta, noin 6 vuotta sitten ehkä, kun muutimme yhdestä talosta toiseen ja kukat olivat menossa roskalavalle. Sen jälkeen ne povat meillä kukkineet pari kertaa vuodessa. Kannatti pelastaa! Toinen kuoli viime vuonna - mutta toisesta puolikas on jo siis saanut uuden ja hyvän kodin!

Siinä ne ovat, villalapaset.
Talvisää taustalla sanoo: lämpimästi päälle!

Lapaset sain valmiiksi yöllä. Alotin samalla uuden neuleen - harmaalla ja punaisella. Mihin näitä tarvitaan, voi kysyä? No, terapiaahan tämä neulominen on. Sen akaa kun neulon, pitöisi nukkua. Kärsin kaameasta univajeesta ja olen aina karsena väsynyt. Silti saatan valvoa yöllä vain neuloakseni. Lukea en enää jaksa, telkkua en katso, mitään ylipäätään en harrasta kodinhoidon ja töiden ohessa - paitsi tätä neulomista. Jotenkin se on melkein pakonomaista - on ihan pakko saada tehdä jotakin ihan omaa! Kaikki muu tekeminen menee aina joidenkin muiden hyväksi - neulominen on omaa iloa! Niistä ei kukaan moiti, ei kiirehdi, ei sano mitään, ylipäätään. Äiti sanoo, että mene nukkumaan - jos tietää. Muut ei välitä. Käsittlä tekeminen on jonkinasteista terapiaa... Joskus olen niin väsynyt, että en jaksa edes musiikkia kuunnella, ihan hiljaisessa huoneessa istun ja neulon vaan... Kuin zombi!

Tänään en neulo. Huomenna on tiukka päivä.

Sanon hyvää yötä.

Koreat kahakoivat

Lintuseni musta, mitä etsit lumesta?

Pohjois-Korea laittoi aseellisen uhon päälle. Kolme ainakin kuollut. Uusi rakas johtaja on ilmeisesti nousemassa valtaan ja se tapahtuu parhaiten näyttämällä hänen urhoollisuutensa taistelussa. Propaganda on hyvä ase monessa paikassa; totalitäärisen valtion propaganda tuntuu kornin utopistisen hölmöltä, kun sitä katsoo kaukaa - ja toki vain sivusta, tosiasioita sen kummemmin tuntematta. Ehkä jopa toisen propagandan suodattamna. Propagandaan totumme kaikki, missä ikinä olemmekin; sillä lailla saadaan ihmiset omalle puolelle. Pelottava asia. Se, kuinka tieto syötetään ihmisille, on todellista ja isoa vallankäyttöä.

Kaikenlasita taphtuu taas, isoja asioita pienten lomassa. Uutisa lukemalla on saanut tietää kuinka Tampereella kuoli kolme ihmistä tuhopoltossa jonka syytä ei vielä tiedetä. Poliittinen? Kosto muuten vain??? Laajasalossa Helsingissä sortui silta kun nosturi rikkoi sen - alle jäi mies autoonsa, kuoli saman tien. Irlanti pyytää apua rahaongelmiinsa. Ja EU-maat maksavat. Muuta ei voi, kuulemma.

Uskotaan, uskotaan. Kaikki uskotaan mitä valtiovalta kertoo. Hehän tietävät asiat ja kuinka ne hoidetaan. Eikö? Propagandaa? Ehei, ei kai nyt Suomessa, hyvänen aika nyt sentään!

Lumimyräkkä on tulossa yön tunteina meille, kuulemma. Aamulla on luultavasti liikenne sitten ihan sekaisin... Saksassa, Tanskassa ja Ruotsissa on jo tuiskunnut; työkavei Munchenistä kertoi, että lunta on sielläkin jo näkynyt! Katsotaan, kuinka aamulla päästään liikkeelle. Junat luultavasti eivät kulje kunnolla... Minulla on hammaslääkäri päivällä. Ja pari kokousta joihin olisi syytä päästä mukaan.... Hmmm??

Molemmat isot lapset seurustelevat... Saman nimiset kumppanit molemmilla, sentään eri ihmiset, kuitenkin!! Mutta aika koheltamista on nyt kaikki täällä kotikentällä... Menevät ja tulevat entistä enemmän niin kuin mieli kuljettaa... Ja täällä ei ole enää mistään suunnitelmista apua, kotona. Lapsella oli konsertti tänään, pari viikkoa on keskimmäisen vastaavasta. Kivasti soittavat molemmat, se on hienoa! Ja tuntuvat tykkäävän joka on tärkeää!

Haluaisin kuunnella Sibeliuksen viulukisaa - se alkoi eilen. Oliko se eilen? Vähän jos kuuntelisin, neuloisin lapasen samalla loppuun. Joo!