Pakkanen piristää mielen ja maiseman!

Siinä se syö mantelilastua. Pysyisi hengissä nyt eikä jäisi auton alle. 

Muutaman päivän pakkaskeli on tuntunut hyvältä! Kirpsakka ilma ja huurteinen maisema on jotenkin mieltä piristävää - onhan kuitenkin jo marraskuun puolivälin jälkeinen aika menossa. Tulispa vielä lunta!

Söpöliini putsaamassa ruokapaikkaa

Linnut pyytävät ruokaa
Pakkasen tullen kävin laittamassa linnuille mökin roikkumaan pensaaseen. Linnut ovat siinä käyneet jo aikaisemminkin etsimässä syötävää mutta ajattelin odotella kylmempiä säitä. Nyt sää on viilentynyt nollan alapuolelle - ja lintuparvet lehahtivat paikalle heti, kun mökki tuli vanhoille sijoilleen! Siinä ne syövät oikein reippaasti. Variksia ja harakoita on myös isot määrät - aamulla pihalla lenteli viisi harakkaa ja kolme tai neljä varista. Ne näyttävät valtavilta muihin siivekäisiin verrattuna. Nokat kuin isot halot; harppovat pihalla kuin paikan omistavat isäntämiehet!

Amaryllis peilailee

Linnut käyvät omina porukoinaan syömässä; varpuset pulisevat oikeanpuoleisessa pensaassa ja hakevat syötävänsä sinne. Sitten talitiaiset ja sinitiaiset pörräilevät joka puolella - talitintit ovat ahkerimia paikalla olijoita mustarastaiden ohella. Mustikset haluavat syödä maasta joten olen sinne heitellyt syötävää ja murusia. varislinnut käyvät toki kaikki paikat läpi kerraan, pari päivässä joten illalla paikka on ruuasta tyhjä.

Ja sitten on tämä siivetön suloisuus kaverinsa kanssa joka rohmuaa lintulautaa tyhjäksi oikein urakalla: Orava. Siinä se syö lintumökin ruokapaikat tyhjäksi eikä edes pelästy vaikka menen viereen sanomaan Kurrelle, että nyt voisi jo riittää. Hmm...

Adventti  alkaa pian!
Laittelin eilen kotiin vähän alkavan adventtiajan kunniaksi joulusomisteita esiin. Muutaman jutun - tuohilintiúja ikkunaan, perinteisen kynttelikön keittiön ikkunaan ja pari jouluisempaa liinaa pöydille. Ulkona hoitamattomana kesän ollut amarylliksen sipuli on tehnyt kukkavanan - sen laitoin peilin eteen eteiseen.

Työhakemusten ohella teen tällaista. Joulu tulla jolkottelee!

Ensilumi ja kunnon pakkasyö

Talvi saapuu - oletko valmis?

Torstain ja perjantain välisenä satoi ensilumi maahan. Nyt on koko maa ohuen lumivaipan alla - on valoisampaa ja talvikausi alkaa kunnolla. Pakkasta  yli 5 astetta ja kylmä keli jatkuu ainakin viikonlopun yli, sanotaan. Viime yönä oli kymmenisen astetta pakkasta ja aamulla huomasin, että lintujen ruokapaikalla oli tavallista enemmän kuhinaa. Tavallisten vierailijoiden, talitinttien joukossa oli iso parvi varpusia! Variksia ja harakoita alkoi pyöriä paikalla heti kun laitoin pari kuivettunua kauraleivän viipaletta murennettuna laudalle ja maahan.

Edellispäivänä tänne blogiin kuvaamani lupiini on nyt kuollut kylmään. Torstaina hieno ja tanakka, perjantaina jäässä ja notkolla. Kauan se tuossa kestikin, parisen viikkoa.

Lumi yllätti tavan mukaan autoilijat ja pelti on rytissyt. Kaikki siis aivan normaalisti maassamme.

Jollei tämä kaveri ole suloinen ja söpö, niin mikä sitten on?

Heräsin eilen aamulla aikaisin laittamaan työpaikkahakemuksen paikkaan johon oli viimeinen hakupäivä perjantaina. Tein hakemuksen liian pikaisesti eli huolimattomasti - huomasin meilin lähettämisen jälkeen, että hakemukseen jäi kirjoitusvirhe ja kaksi kappaletta oli rumasti yhteen vedetty. Ärsyttävää! Miksen ollut huolellisempi??? No, minulla on mahdollisuus viikonlopun aikana kirjoittaa kolme muuta hakemusta toisiin paikkoihin......

Kävin juuri kävelyllä ja totesin: kylmä on! Perunoita ja porkkanoita en uskaltanut ostaa kaupasta - ne olisivat paleltuneet kotimatkan aikana.

Katselin ja kuuntelin tilhiparvea joka on saapunut tänne meidän kotikulmille, kolmisenkymmentä töyhtöpäätä: kuin pieniä joulukelloja on niiden heleä viserrys! Ihana ääni, kertakaikkiaan. Kauniita lintuja, ihanat pienet tupsukat päässä.

Ja sitten tuo orava. Onko se ihan terve kun ei ollenkaan minua pelännyt kun meni lintulaudalle syömään sinne linnuille tarkoitettua evästä? Se aterioi siinä ainakin parikymmentä minuuttia ja jäi sitten pitkäksi ajaksi siihen istuskelemaan. Antoi minun kuvata ja ihailla itseään - juttelin sille ja siinä se istui, räpytteli silmiään. Aika nuori eläin näyttää olevan - varmasti kokee nyt talven tulon ja lumen ensi kerran.

Suloinen kun mikä on. Muistuttaa meidän omaa hypeksijäämme - chinchillaa.

Eläimet - kivaa porukkaa ovat! Ainakin näin koettuna.

Neulomalla marraskuun harmaus huitsin nevadaan!

Neulominen, Hesari ja kukkia pöydällä
+ musiikki, lasi viiniä ja kynttilä pöydälle: ONNI!

Marraskuu on nyt tosiaan nimensä mukainen: harmaa, kalsea ja välillä loskainen, välillä pakkas-liukas ja iljanteinen.

Tänään aamusella lähdin työmatkalle kahdeksan asteen pikku-pakkasessa. Tuntui kylmältä kun näihin säihin ei vielä ole oikein tottunut.

Tällaista tämä nyt vain on, ei voi mitään...

Harmaa sää ja lyhyt päivän valoisa aika tuntuu raskaalta; senkin lyhyen ajan kun yleensä viettää jossain pienessä kopissa neuvottelussa. Moneen päivään ei useinkaan näe muuta kuin sähkövalolla valaistua maailmaa.

Viikonloppuna piristi lintulaudan elämä keittiön ikunan ulkopulella - ainakin meikäläistä ja eläinrakasta lastani. Orava käy putsaamassa lintumökin päivittäin, mutta eilen sinne ehti ruokailemaan myös muita nälkäisiä ruokaa hakemassa; siivekkäitä kävi ainakin talitintti, joku muu tiainen (sinitiainen?) ja mustarastas. Harakka vieraili myös - mutta ei onneksi mahtunut laudalle ja putsasikin sitten vain maahan pudoneet siemenet isoon nokkaaansa.

Yöllä pihalla oli käynyt jänis; jäljet paljastivat pupun helposti! Viime viikolla näin siperianhernepensaassa punatulkkuja ja aikaisemmin muutaman tilhen; ne vasta hienoja olivat komeine mahoineen ja kirjan´vine höyhenineen. Pikkulintuja on kiva seurailla ikkunasta - en tiedä, lasketaanko mustarastas tähän kategoriaan; se vaikuttaa tinttien rinnalla isolta mutta on aika kivan näköinen veijari siinä pyöriessään.

Kiva, kun voi seurata pientä luonto-ohjelmaa ikkunasta! Kissa seuraa lintulaidan elämää myös kiinnostuneena. Toivottavasti antaa niiden olla rauhassa - kolli ei tosin ulos pääsekään kuin illalla ja silloin linnut jo nukkuvat. Kesällä se on isompi metsästäjä kuin talvella, muutenkin. Kisu on tottunut kotona jyrsijöihin; chinchillan kanssa se ottelee pieniä matseja silloin kun hapsuhäntä lasketaan juoksemaan. Sitä tapahtuu muutaman kerran viikossa - ja chinchilla-uros menee voimansa tunnossa ärsyttämään kissaa mm nuuhkimalla sitä, potkimalla kissan kylkiä, merkkaamalla kakkimalla kissan kupin - ja muutenkin maistelemalla (!!) kissan ruokia. Höhlä chinchu ei tajua, että sille voi käydä kalpaten - saan kieltää kisua koko ajan. Eilen "löysin" nämä kaksi makuuhuoneen nurkasta niin, että kisu seisoi chinchillan yläpuolella ja ropelikorva nuuhki sen jalkoja... Kissan ilme oli aika yllättynyt kun ne siitä tapasin... Mitä lie oli miettinytkään - tai mitä eläimet nyt voivat miettiä; sitä itse pohdin silloin tällöin!

Viikonlopun paras asia on - kun siihen pääsee - laiskottelu! Laiskottelu lukemalla lehteä ja neulomalla tai virkkaamalla on IHANAA! Siitä tulee tietenkin huono omatunti; pitäisi tehdä silittämistä, mankelointia, siivousta ja ruuanlaittoa - mutta välillä sitä haluaa istahtaa ihan vain nauttimaan lehdestä ja/tai neuleesta vaikka kuinka perhe haluaisia palvelua... Neuloskelin yhden lapasen ja toisesta puolikkaan; kiva ja helppo kuvioneule saa haluamaan neuletta valmiiksi; kerros kierrokselta sitä ajattelee, että lopetan seuraavan kerroksen jaälkeen - ei kun vasta seuraavan... Ja kohta saakin lopettaa kuvion ja aloittaa kärkikavennukset -eikä silloin voi enää kesken jättää!

Nyt on kuintekin tehtävä töitä! Hei vaan...