Heinäkuinen torstai.

Saksalaisia kirsikoita. Hyviä ja mehukkaita!

Aika vilpoisaa on ollut tänään. Pitkät hihat ja takki on tarpeen. Vettä ei onneksi tänään enää ole satanut. Melkein välillä tekisi mieli vetää pipo päähän ja lapaset käteen.  No, en kuitenkaan sitä tehnyt. Työpöydän ääressä käytin kyllä hiirikädessä ranneketta; tuntui, että käsi jäätyy muuten!

Kukkasukat ja lyhytvartinen 7 veljestä sukka . Tuli vähän iso

Illalla neuloin sukan valmiiksi, lyhytvartisen. Toisen teen huomenna. Vähän iso siitä tuli, olisi pitänyt laittaa 11 silmukkaa puikolle kun noin paksusta langasta tein. Tuon kuvassa olevan toisen parin neuloin viikonloppuna. Tuli taas hullu neulontahimo: oli ihan pakko saada sukat neulottua! Mikähän tuokin pakkomielle on; tulee vaan tunne, että nyt on ihan välttämättä saatava lankaa ja puikot sormien väliin - sukan tarvetta tässä ei ole kuitenkaan kellään.

Liian iso ja löysä sukka

Näin tuon langan lankakaupan mainoksessa, alennuksessa vielä. Pakkohan se oli hakea sieltä kotiin. 6.90 maksoi lankakerä noihin vaalenapuna-liilakirjaviin sukkiin, vähän jäi jäljellekin.

Lyhyet sukat teinkin siinä neulehuumassa ja sukkainnossa sitten jämälangoista joita kaivelin pusseista. Vähän liian paksua otin lyhyisiin kesäsukkiin. Ei tullut niistä kesäsukat ollenkaan! Ehkä tuli syksy-sukat, toisten sukkien päällä pidettävät...

Sukkapuikot on osin kadonneet jonnekin. Minulla niitä on paljon, mutta osa on hävinnyt jonnekin- nytkin kudon sukkia kahdella eri puikkotyypillä kun kumpaakaan ei ole viittä enää löydettävissä. Bambua ja metallia,  pari ruusupuistakin, onneksi kuitenkin samaa paksuutta.

Neilikat kukkivat omalla pihalla. Näitä on monen värisiä. ja leviävät helposti.

Metelöivä
matonpesukone
levossa latautumassa.

Kävin töitten jälkeen kaupassa ja ostin kirsikoita. Saksalaisia. Hyviä ovat, ihan supernamia. Yritän syödä marjoja ja vihanneksia enemmän, vähentää epäterveellistä sokeria, pullaa ja vastaavaa ja syödä vähemmän lihaa. Aina se ei kyllä onnistu. Suklaata on helppo välttää jos ei ole rahaa - mutta jotenkin sieltä kaupasta usein joku patukka tarttuu mukaan silti. Juu, olen tänäänkin syönyt yhden Dajmin.

Marjat on hyviä ja nyt niitä voi välillä ostaakin, vaikka on ne meikäläiselle kuitenkin kalliita. 7 euroa litra ovat kirsikat marjakojulla. Lidlissä oli vähän halvempaa ja siellä kävin tänään.

Töissä hurraavat pesulaitteet. Jopa kattolamppuja pyyhittiin, kattolistoja puunattiin, kaikki lattiat ja seinät, ovet ja pöydät pestään vahvan hajuisilla aineilla.

Siivousvälineitä

Siivoojilla on maskit naamalla kun pesevät paikkoja, hanskat käsissään. Me sitten istutaan siellä humussa ja hengitellään kemiallisia yhdisteitä!

Kokolaittiamattoa pestiin niin, että matto kasteltiin, siihen laitettiin jotain vaahtoavaa ainetta joka sitten hangattiin mattoon. Lopulta laitettiin kone päälle joka kai imiessään vettä pesi maton. Siinä ei sitten ennen huomista saa kävellä.

Kone ulvoi reippaalla äänellä pesun ajan, siivoojalla oli sekä kuulosuojaimet, että suusuojus/naamari. Siinä sitten yritettiin vieressä keskittyä työn tekoon ilman mitään suojaimia...

Kesä on, vettä satelee

Kesäkukkia kesäkuussa.. Ovat toki elossa yhä!

On kiva kun on kesä. Ei se niin kamalasti haittaa, että vettä sataa eikä helle pahemmin kiusaa - olihan meillä tosi lämpimiä päiviä kesäkuussa. Hellettä monta viikkoa! Niin kuumia päiviä, että luonto alkoi jo nuokkua ja jano kasveilla oli kova. Lähimetsän pihlajat alkoivat roikottaa oksia jo surkeana.

Omat sisäkukat olen nyt kantanut kaikki - melkein - ulos, saamaan luontohoitoa ja vettä taivaalta. Yleensä tykkäävät. Paitsi , että pitää kaivella niistä noita hitsin kotiloetanoita! Monet kukat kukkivat sitten syksyllä kun ovat saaneet olla ulkona kesän.

Konsertin alussa

Suomen kesän ei kuulu olla samanlainen kuin etelämmässä, jos nyt luontoa ajatellaan.

Hyvä siis näin!

Etanoita paljo vesisade kyllä lisää. Niitä on ihan kamalasti; kotiloita varsinkin. Jalan alla rouskuu jos niihin tallaa, vahingossa Jopa jalkakäytävillä kulkee sellaisia kymmenen sentin pötkäleitä joilla on toinen pää jotenkin raidallinen. Yhh... Itse en osaa noita(kaan) tappaa mutta en kyllä tykkääkään.

Kesäkuun alussa kävin aivan valtavan upeassa konsertissa, Kymi Sinfonietta ja Pietarin Filharmonia soittivat niin upeasti, että lakosin melkein penkkiin! "Pjotr Tsaikovskin viidennen sinfonian hivelevän kauniit melodiat soivat sellaista kaihoa ja kaipuuta, jotka jättävät unohtumattoman jäljen." Näin sanottiin ohjelmajulisteessa ja totta se olikin. Ihana, upea konsertti! Harvoin - liian harvoin - tulee käytyä kuuntelemassa elävää musiikkia.  Nyt kun kävin, jäi siitä hyvä tunnelma ja kaikin puolin hieno kokemus!

Lanka-alennusmyynnistä löysin paria ihanaa ohutta lankaa.
Niitä neulon yhdessä.

Olen neuloskellut. Punaista puseroa luonnonlangoista, joka on nyt tauolla, kun oli pakko - jostain ihmeellisestä syystä - tehdä muutama pari sukkia. Minun olisi varmaan pitänyt ryhtyä, tai siis kouluttautua,  käsityön opettajaksi kun teen niin mielelläni kaikenlaisia käsitöitä.

Kutominen puissa on ihanaa, neulominen on aivan tosi koukuttavan kivaa ja ristipistoja, virkkausta ja esimerkiksi vaikkapa himmelin tekoa ja aika paljon muutakin käsillä tehtävää voisin tehdä vaikka kuinka paljon.

Se mikä ei oikein suju, on tämä blogin kirjoittaminen. Tuntuu, että samoja asioita aina vaan pyörittelin jo aikaisemmin. Vaikka kiva on kirjoittaa, ei viitsis samoja asioita toistella jatkuvasti. Nyt taas teen tähän muutaman rivin ja katson, josko keksisin jonkun kivan aiheen myöhemmin viikolla.

Tämä oli nyt tässä, kuitenkin. Tänään, heinäkuun alussa kun ulkona tuoksuu kesäsade ja ruusut kukkivat.

Ihan vaan huvikseen laitan tämän kuvan yhdestä ruoka-annoksesta
jonka nautin tuossa jokunen viikko sitten.
Tukeva annos kaloreita! Hyvää, söin joka murusen! 

Suppiksia, neuleita ja kotoilua. Pelottava mies metsässä

Viikonlopun huveja: leivontaa, sieniä, neulontaa.
 Ja kynttilän luoma tunnelma

Pyhäinpäivänä oli syksyistä mutta lämmintä. Käytiin koiran kanssa pitkällä, kolmen-neljän tunnin kävelyllä metsässä muutaman kilometrin päässä kotoa. Ajattelin etsiskellä suppilovahveroita paikasta, jossa niitä oli viime vuonna. En ole erityisen hyvä löytämään sieniä, mutta nyt mentiin koiran kanssa luontoon sillä mielellä, että metsässä on hienoa - siellähän on aina hienoa, oli vuodenaika mikä vaan - ja jos löytyy sieniä, kiva.

Oman koiran lempeät silmät. Ihanainen on tuo kaveri!

Niitä löytyi noin kolme litraa, sen jälkeen palasimme kotiin. Enempää ei tarvitse kun meillä ei ole pakastinta jonne voisi säilöä ylimääräisiä tulevaisuutta ajatellen.

Siinä niitä on, suppiksia.

Jalat oli ihan väsyneet  kilometrien vaeltamisesta - kivi hankasi saappaassa enkä saanut sitä pois... oli mennyt jotenkin kiinnis vuoreen, tiukasti.

Joku himmeä tyyppi seuraili meitä koiran kanssa kulkijoita  metsässä, pipomies ilmestyi yhtäkkiä muka vaan istumaan kivelle ihan lähelle ja sitten kohta se olikin jo toisessa paikassa, taas lähellä ja tuijotteli ohi. Outoa, pelottavaa... Yht'äkkiä teki mieli lähteä pois metsästä - olin juuri kuvaamassa hienoa kiveystä jossa oli upeaa jäkälää kun huomasin äijän ihan reilun metrin päässä. Ei sanonut mitään, näpräsi puhelinta vaan.

Hui. Oli aika outoa ja pelottavaa. Creapy... Ehkä sopi Halloween-teemaan kun oli se päiväkin, Pyhäinpäivä.

Pakollinen sukkakuva. Adlibris-langasta
neuloin. Tässä vielä kesken mutta
nyt ovat valmiit.

Kotona tein sitten piirakan suppiksista, leivoin samalla kasan kauralastuja. Neuloin, luin dekkareita ja silleen....

Kotielämää siis tällä kertaa. En jaksanut lähteä kotiseudulle - matkanteko kestää monta tuntia. Mutta pian kyllä menen.

Vaihdoin verhot keittiöön - tummemmat verhot syksystä kevääseen ja vaaleammat keväästä syksyyn, kesän yli.

Pidin kesän yli suurinta osaa sisäkukista ulkona. Niin orkideat, kaktukset kuin amaryllikset saivat olla luonnon helmassa; välillä kaadoin niille vettä mutta pääsääntöisesti olivat luonnon armoilla. Nyt monet kukkivat tai pukkaavat nuppuja. Perhosorkideat väsäävät kukkaa, samoin kaktukset ja amaryllikset. Kiva kyllä!

Amarylliksiä. Yksi vanhanaikainen on jo kukkinut neljän vanan voimin.
Näistä toinen ei meinaa kukkia mutta  toinen väsää nuppua!
Aikaisempina vuosina saatuja ovat, molemmat

Huomenna kerron episodin kissasta. Vanha kolli joutui pyytämättään seikkailuun - luulin jo itse, että se lähti kuolemaan jonnekin kun hävisi mutta ei sentään.

Vanha kolli siinä. 

Tänään satoi lunta

Vaahterat pavekkeen ikkunalasin takaa noin pari viikkoa sitten. 
Nyt ovat paljaina nämä oksat ja lehdet maassa, jo ruskeina. 

Ensilumi satoi tänään. Parin päivän päästä se on jo poissa, mutta aamulla joskus yhdeksän jälkeen sitä alkoi sataa - kauniina, hentoina valkoisina pienen pieninä hiutaleina. En heti ymmärtänyt, että se on lunta! Ajattelin,  siinä kadulla ajatuksiini  uponnenna ja päivän hommia mielessäni suunnitellessani, että puista lentelee jotain höytyvää - kunnes tajusin, että eihän lokakuu lopussa mitään höytyä puista  lennä - eikä kai milloinkaan noin pientä ja kevyttä, melkein näkymätöntä, olemattoman pientä sitä paitsi! Se oli lunta! Sitä tuli sitten monta tuntia mutta pienesti ja nätisti. katu ja puut, ruohikot tulivat valkoisiksi ja lumi tallaantui kadun pikku-pakkasessa liukkaaksi kerrokseksi. Ensilumi siis taas yllätti kadulla ja teillä kulkijat! Moni kaatui ja liukasteli. Hih - niin aina, joka vuosi.

Tykkään lumesta ja siitä,  että kun lumi tulee, kirkastuu ilma ja tulee valoisampaa - syksy on muutoin niin super-pimeä. Viikonloppuna vaihtui aika talviajaksi vielä.

Sammakko rannassa pari viikkoa
sitten. Toivottavasti on nyt
kaivautunut maahan, talvipesään jo.

Lumen myötä tuli kaaos liikenteeseen ja penkat täyttyivät auoista. Joku oli onnistunut ajamaan auton kokonaan kaistojen välissä olevien kaiteiden päälle. Se vaatii jo taitoa!

Päivä meni toimistohommissa. Ei mitään erityistä. Tavallisen oloinen toimistopäivä; ketään en juurkaan tavannut, kirjoittelin ja tein sen mitä oli tarkoitus - suunnitelluista asioista jäi tietenkin monta tekemättä. Mutta vähän ennen viittä kuitenkin läksin lipettiin työpaikalta, etsimään jotain pientä lahjaa päivän syntymäpäiväsankarille jonka piti tulla leivoskahfeille kotiin - keskimmäiseni. Mutta koska oli liukasta, ei lähtenyt tulemaan autolla ja junalla ja bussilla ei halunnut tulla. Huomenna sitten.

Neulominen koukuttaa.
Joskus voi olla jonkun viikon neulomatta
mutta sitten on taas ihan pakko aloittaa...

Minäpä sitten neuloin. Ranneketta tänään. Ostin viisi lankakerää Adlibriksen tiskiltä kirjamessuilla viikonloppuna, kympillä. Ihan pakko oli ostaa. Siis niinkuin... En tiedä, miten olen hurahtanut neulomiseen ja lankoihin tällä tavalla - joskus virkkaamiseen, koukkuamiseen tai ompeluunkin - siis näin älyttömästi. En kuitenkaan niitä sukkia yms tarvitse tuollaista määrää - eivät myöskäään lapset, sukulaiset tai kukaan muukaan. Pitäiskö alkaa myymään jossain myyjäisissä...?

Sitten voi kysyä tietenkin, että miksi Adlibris myy lankaa - sehän on verkkokirjakauppa. Mutta hyvin näytti käyvän kaupaksi langat siellä.

Olen helposti kylmissäni ja suuri villasukkein ja kaikenlaisen lämpimän kuluttaja. Joululahjaksi ajattelin myös tässä neuloskella juttuja. Haluaisin lytää jonkin kivan villatakin tai puseron ohjeen jonka voisin tehdä. En ole läytänyt; neulelehdet ovat täynnä pipoa, sukkaa ja lapsta sekä lastenvaatteita.

Kiirastorstai. Tässä istun...

Hei sinulle, joka tulit vierailemaan täällä sivullani! Pikkuisen on nyt harmaata, sekä säässä, että muutenkin. Pilvet roikkuvat matalalla märän näköisenä - räntää satelee. otetaan hörppy kahvi- tai teemukista, kyllä se sitten taas kirkastuu hiljalleen, olo ja elo!

Huomenna on jo pitkäperjantai, kalan syöntipäivä ennen pääsiäisen hyviä juhlaruokia! Mennään mummilaan, kuulemma syödään pakastekalakeittoa, sanoi äiti. Itse en kyllä niistä vaaleista harmaaraidallisista kalapaloista tykkää - ne eivät maistu miltään! Lohikeitto tai joku muu tuore kala olisi hyvää, mutta mikä minä olen äidille sitä sanomaan? Tai itse asiassa sanoin kyllä, ja hän sen tietää entuudestaankin, että en tykkää pakastekalasta, niistä palikoista joita  kaupoista ostettiin joskus 80 -luvulla. Mutta äiti totesi, että se on hyvää. Ja pitkäperjantaina aina syödään kalaa. Niinkuin söi se kalastaja, jonka juhlaa pääsiäisenä vietetään. Liha varataan pääsiäispäiville, niinkuin pasha, mämmi ja kaikki muut herkut.

Piristys päivä, pikku-auringot

Meikäläinen on vähän siinä mielentilassa, että ei huvita kirjoitella - ei irtoa nyt mitään järkevää. Laitan tänne muutaman kuvan ja yrittelen illemmalla kirjoitella jotakin - uudella innolla.

Ajattelin leipoa tänään pullaa ja tehdä kanarisottoa - sitä ennen lueksin tuossa ja silleen... Kaupasta pitää hakea kananmunia siihen pullaan, että saadaan ne kiiltäviksi. Taikinaan ei munaa tarvita ollenkaan, se  vaan kovettaa ja kuivattaa pullan. Teen varmaan bostonkakun - se on helppo kuljettaa mukana mummilaan ja säilyy pari päivää paremmin kuin muu pulla. Rahkapiirakan voisi myös tehdä, sekin säilyy pari päivää hyvin. Pasha ja muut herkut tehdään lauantaina. lankalauantaina.

Tällaista rauhaisaa puuhastelua täällä, kuin olisin mummo ihan, köppelehdin kotona ja puuhailen keittiössä ja teen ruokaa kun koululainen tulee kotiin! Pöh.

Kasvimaailma puskee mullasta
Leskenlehtiä on jo teitten varsilla näkynyt, näin myös ison koppakuoriaisen pari päivää sitten. Muurahaisetkin ovat jo marssineet rivissä tuolla pihalla ja omenapuun rungolla. Kevään tuloahan on kiva seurata!

Nämä ovat nättejä, eikö?

Ostin loppusyksyllä joitain kukkasipuleja joita nyt odotan ylös nouseviksi. Yksi on jo kukassa - tuo kuvan pikku-krookus. Erilainen kun ne perinteiset joita  myös on puutarhassa - vanhat ovat isompia ja tummempia, mutta vielä tuloillaan. Laitoin näitä pikku-sipuleita muistaakseni puolisen tusinaa maahan syksyllä ja nuo ovat nyt kukassa. Tässä ei ole onneksi ollut myyriä joten sipulit ovat toivottavasti talvehtineet hyvin. Tänään ne ovat nupulla koska on pilvistä. Aurinko saa ne aukeamaan.

Arkea täällä meillä. Näin viikko sitten, nyt on toinen liina jo pöydällä ja sukat laatikossa.

Ruotsin värit sukissa

Neuleita, niitähän syntyy!
Puikot on suihkineet joka ilta, joskus päivälläkin kun olen neuloskellut lankoja pois pussukoista ja laatikoista. Niinkuin nuo Ruotsin väreissä olevat sukat tuossa - piti kokeilla jotain kivaa - tulikin sukat, jotka muistuttavat lähinnä jonkin jalkapallokerhon kirjavaa kaulaliinaa tai vastaavaa!  Katsotaan, huoliiko niitä kukaan jalkaansa - vai pitäisiköhän tässä varata jonain päivänä pöytäpaikka jonnekin torille ja mennä sinne myymään sukkia, lapasia ja muuta käsityötä? Kävisköhän nuo kaupaksi - pitää olla tietenkin isot määrät tavaraa, jos oikeasti meinaa tuotoksiaan myydä!

Kirjavasta silkki-angorasta oli ihan pakko saada neuloa

Silkin ja angoran sekoite, kidsilk, on Kaffe Fassettin, tuon värejä ja lankoja rakastavan brittimiehen suunnittelema väriyhdistelmä hienosta, ohuesta langasta. Impulssi -ostos, kaupan ainokainen. Mitä yhdestä kerästä voi neuloa? Kaulaliinan! Aika kirjava tulee - katsotaan, mikä on lopputulema kun koko kerä on neulottu. Lämmintä on ohut ja hienoa lanka, ohutta ja untuvaista jota ei voi painavilla metallipuikoilla neuloa, pitää olla puiset  tai muoviset puikot. Viitosilla neulon, muovisilla sukkapuikoilla joiden päiihin olet laittanut muoviesteet, että silmukat ei karkaa!

Mutta tämä ei ole nätti. Öööh... Pääsiäisruoho. Miten tää ei kasva, hei? 

Pääsiäsruoho onkin ollut oikein tapaus. Laitoin vanhalle isolle lautaselle multaa, siihen pieniä rairuohon siemeniä jo reilu viikko sitten. Mitään ei tuntunut tapahtuvan. Laitoin sitten ohranjyviä samaan multaan, vähän lisää multaa päälle.
Sitten - kun kunnallisvaalikampanjassa eräs ehdokas - keskustalainen muistaakseni - antoi pussillisen rairuohoa, laitoin niitäkin siemeniä samaan multaan, Tämä tapahtui viime lauantaina. Nämä keskustalaiset rairuohon siemenet olivat erilaisia kun ne mini-pienet jotka olin kylvänyt aikaisemmin. Kasvu on huonoa - ja itse olen varmasti maailman kärsimättömin ruohon viljelijä! Vai onko tuo pihamullaksi tarkoitettu multa tähän huonoa?

Katsotaan, tuleeko tuosta vihreä nurmikko hiljalleen vai ei!

Tulihan tätä höpinää taas pitkä pätkä. Tiivistäminen ois hyvä juttu... ;-)

Kevät ja räntäsade. Neuletta syntyy...

Vettä sataa, kohisten oikein. Räntä muuttui vesisateeksi ja nyt varmaan loppukin lumi sulaa pois. Jo maaliskuuun puolivälissä!

Vähän on olo mälsä tässä. Siskonmakkarakeiton valmistuksen aloittelen kohta.Elämä on harmaata. Tai beessiä, eikö se ole kaikista väreistä tylsin? Sellainen seitkytlukulainen väritön väri....

Neuloin pari vuosikymmentä vanhasta pörrölangasta pipon.
Vähän se pistelee, olisi pitänyt luoda muutama silmukka enemmän

Teini haluaa pitää pienet juhlat kavereilleen ja haluaa, että äiskä on pois nurkista. Mietin, minne menisin - elokuviin olisi kiva mennä mutta nyt on rahapussi ihan tyhjä. Ja poissa pitäisi olla mielellään yön yli. Huokaus!

Halusin kirjoitella jotain kivaa  tänne. Pakista jotain ajankohtaista ja hauskaa. Ajatuksesta huolimatta ei nyt teksti luista, ajatus junnaa paikoillaan. Ei toimi oma tietokone, pää...

Lapaset ja niille  aluslapaset jotka pysyvät jatkossa piilossa

Laitan pari kuvaa neuleista tuohon vielä. Vähän olen neuleskellut joka päivä. Toiveena oli jokin päivä sitten opetella vuorillisten lapasten teko. Ajattelin, että aloittaisin neulomisen lapasen vuoriosasta, kärjestä ja etenisin sieltä alaspäin neuloen ensin vuorin ja jatkaisin sitten resoriin ja menisin sitten päällilangalla normaaliin tapaan varresta ylös. Peukalot sitten lopussa. En kuitenkaan  löytänyt ohjetta mistään enkä viitsinyt alkaa kokeilla hommaa omasta päästä... Tein sitten, toki myös omasta päästä,  ohuesta lankakorin pohjalta löytyneestä sukkalangan lopusta - joka loppuikin kesken ja jouduin jatkamaan toisella - lapaset jotka saavat toimia aluslapasina. Voilá. Ei tietenkään yhtään sama asia, mutta tyydytti neulevietin.

Neuloosin kourissa kun jatkuvasti olen, enemmän tai vähemmän, mallailin lapasten jälkeen millä väriyhdistelmässä seuraavaksi jotain hauskaa tekisin. Ruosteen puna-ruskea yhdistettynä keltaisen kirjavaan, joskus Tallinnasta ostettuun lankaan tuntui sopivalta, vaikka ne eivät ihan samanpaksuisia olekaan. Yhdistelmä vaikutti kuitenkin aika pliisulta. Pussin pohjalta löytyi muutama metri mustaa lankaa - ja sitten alkoi taas sukkaa syntyä.

Sukat tuloillaan. jollekin joka väreistä tykkää.
Lämmin väri = lämmin sukkapari!

Olen minäkin, yksi mummelo joka neuloo loppumattomasti sukkia ja lapasia - enpä olisi uskonut tai varsinkaan toivonut tähän joutuvani!  Jotain pitäisi saada keksittyä ja pian - enhän näin voi jatkaa!

Yritän kirjoitella uudestaan parempana hetkenä!

Käsillä näpertelyä ja neulontaa

Harmaat rannekkeet. Varmasti lämpimät - käyttöön heti.

Sain tänään paksuhkot rannekkeet valmiiksi. Tai kämmekkäät on tätä nykyä käytettävä nimi noille ranneseudun lämmittimille. Seitsemän Veljestä-langasta tein. Aika harva-kierteistä on tuo lanka - tein samasta langasta sukat vähän aikaa sitten - vähän tuollaiset vanhanaikaiset saapassukka-tyyppiset. Jotenkin tuli mieleen sota-ajalta säästyneet sukat - niitä oli kotona maalla. Pässinpökkimästä itse tehty lanka ja sitten neulottu sukat. Tiukkakierteisellä langalla neulottiin, puikot oli vaarin itse tekemät. Ne oli tehty polkupyörän pinnoista, kertoi mummi aikoinaan. Neuloin niillä jotakin lapsena, muistaakseni pienen liivin/slipoverin. Ne puikot ei luistaneet, olivat jotenkin karheat.

Mummihan se minuun tämän neulekärpäsen sai tarttumaan - hänellä oli aina joku kude tai virkkaus meneillään - ja hän kertoi juttuja menneiltä ajoilta, käsitöistäkin kertoili.

Tällainen kaulajuttu tuli neulottua. Muistuttaa ehkä ovikranssia enemmänkin...

Lankajämistä toiset, toiset vanhalla mallilla. 

Äiti näki kun neuloin noita harmaita siniraidallisia sukkia - totesi, että taidat olla miestä saamassa elämääsi kun tuollaiset neulot. No, vähän pienet ovat miehelle nämä - ehkä korkeintaan kokoa 40. Oma jalka on pienempi joten saa nähdä, kuka nuo ottaa käyttöönsä. No ok - miehekkäät ne tietenkin on. Seuraaviin tein sitten vaaleanpunaista ja lilaa raitaa - ihan pelkästään tähdelangoista ne tein. Mitä mieheen tulee, niin kivahan sellainen kaverina olisi. Kyllä neuloisin sukat ja pipon ja villapuseronkin, jos oikein hyvän saisin kaveriksi! Pitäisi vaan jotakin tehdä sen asian suhteen - ei täältä kotoa kukaan tule sukantekijää etsimään!

 Alkuviikosta sain parit sukat pääteltyä ja mitä nyt kaikkea muuta pientä neuletta onkaan tehty - langoista, joita täältä kotoa löytyy! Vähän olen tehnyt Alabama-kirjontaakin - se ei ihan kolahtanut kyllä. En raaski leikellä omia kankaitani ja toisaalta ei ole oikein teräviä saksiakaan! Teen näitä pieniä keskeneräisiä pois, sitten teen taas pari noista isommista!

Mies-sukka vielä tekoasteella, langan tähteistä tehty jonkinlainen kaula-juttu ja
Alabama-tekniikan kokeilua - jota en raaskinut leikata vielä

Kesällä sain pari puseroa valmiiksi sellaisista, jotka oli aloitettu jo vuosia sitten - tai ainakin langat ostettu vuosia sitten alennusmyynneistä. Näpertely on aika kivaa. Ajanvietettä; sen kummempaa hyötyä näistä ei nyt ole vaikka näitä vähän itse käytänkin.

Lidlin sekoite-langasta aloitin näitä. neulomaan jo kesällä. Lanka ei olekaan kivaa
- siksi nämä ovat jääneet lojumaan mutta nyt lopettelen ne. Vaikka yösukiksi...

Kiva on vaan näpertää. Omat lapset eivät tällaista geeniä ole minulta perineet - mutta itsellä tämä käsityön teon pakko ilmeni jo alle 10-vuotiaana. Kaikkea on tullut tehtyä vuosien ja vuosikymmenten saatossa - matoista shaaleista liinoihin ja ristipistotöihin.Himmeleitä oljista ja kaikenlaisia pussukoita, kasseja ja laukkuja - ja toki lasten vaatteet saumurilla kun he olivat siinä iässä, että äidin tekemät kelpasivat!

Neuleita ehkä eniten, kuitenkin. Jos olisi paikka, mihin näitä voisi tehdä - suunnitella jotakin kivaa johonkin omaan, tai tuttuun, kivaan paikkaan, olisi kiva. Mutta jatkan näin - en osaa lopettaakaan. Seuraavaksi opettelen kaksinkertaisten lapasten tekemisen. teen ensin pari keskeneräistä pois. Siitä tulee hyvähkö mieli, kun saa jotain keskeneräistä pois käsistä. Valmiiksi. Vielä kivempi sitten, jos joku niitä alkaa käyttää!

Osa noista yllä kuvatuista on jo pois luvattu!

Käsitöitä ja sellaista

Asetelma: puusta pudonnut ainokainen omena,
 oppikirja joka pitää päällystää ja neule joka pitää neuloa

Välillä tulee hetkiä, että on ihan pakko saada neuloa. Itselleni näitä hetkiä tulee aika tiuhaan - vaikka onhan noita taukojakin tullut pidettyä. Sitten on lukuisia kertoja käynyt niin, että aloitettu neule ei ole jaksanut vetää tekijäänsä puoleensa aloitusta enempää ja työ on jäänyt kesken. Sellaisia töitä on minulla pussukoissa ja laatikoissa lojunut varmaan lähes kymmenen kappaletta viime vuosina, jos lasketaan myös erilaiset lapas- ja sukkakokeilut erilaisilla langoilla ja kombinaatioilla mukaan laskuun. Isoimpia keskeneräisyyksiä ovat tietenkin puserot ja villapaidat ja niitäkin oli hetki sitten neljä, nyt on vielä kaksi jäljellä..

Tyynyt. Pieni työ mutta kesti iäisyyden saada valmiiksi.

Suunnilleen tässä vaiheessa oltiin kesällä kun
käärin hihat ja aloitin loppurutistuksen

Kesän aikana sain itsestäni niin paljon irti, että tein kaksi villapaitaa päätökseen! Olivat  lojuneet vuosia tekemättöminä ja lankakerinä pusseissaan. Langat olin hankkinut erilaisista alennusmyynneistä - olivat niin ihania, että ostin ne mutta... Mutta ahh kun nyt tuntuu hyvältä, kun on saanut ainakin jotakin tehtyä! Pidän neuleita varmasti itse - mutta huomasin, että niille löytyy sisäpiiristä muitakin käyttäjiä, jos kyllästyn niihin tai en haluakaan käyttää!

Nyt se on valmis! Ihanaa, Jess!

Sain myös vihdoin vanhalta tädiltä saamani kaksi tuoli-tyynyä uudelleen päällystettyä. En pitänyt puuvillaisesta puna-vaaleanpuna-kelta-raidoituksesta mutta tyynyillä on hyvä istua joten halusin säilyttää ne. Uudelleen päällystys on pikku-homma - mutta odotteluun meni silti neljä vuotta! Kangasta olin koko ajan ajatellut mennä etsimään jostain kangaskaupasta - mutta kesällä, siivotessani kaappeja, tuli esiin tuo vihreän kirjava sametti jonka olin hankkinut aikoinaan palana huonekaluliikkeestä tuolin ja rahin päälliseksi. Tämä kangas melkeinpä hyppäsi syliin kaapista ja sanoi napakasti: tee uudet päälliset tästä - hopi hopi, toimeksi nyt... Näin sitten tein ja tyytyväinen olen!

Ruskea neule ja huivi tulivat
valmiiksi myös kesällä.

Nyt olen tekemässä lapasia ja sitten sukkia ja sen jälkeen pipoa jotka ovat kesken - ovat tuoreempaa varastoa, ihan tämän vuoden keväältä kaikki paitsi tuo lapanen jossa on sellainen kuvio joka oli pakko kokeilla. Mallin löysin Kotivinkistä - jämälangoille juuri hyvä tosin en ole ihan tyytyväinen omaan tekeleeseeni. Täytyy tehdä ohuet lapaset jotka toimivat lämmikkeinä tai vuorena näille kirjaville. Aika miehekkäät lapaset tulee näistä! Näyttää ihan yhdeltä ex-miehelleni tekemältä puseron mallilta; värit ihan samat; pusero oli hänellä  usein päällä ja muistan kuinka sitä tein, neuloin paljon tunteita puseroon.... Tuntuu hiukan oudolta neuloa nyt lapasia jotka tuovat vanhat tunteet pintaan,muistoja  joita ei tohtisi enää mielessään kosketella! Huomasin tämän yhtäläisyyden vasta kun olin tehnyt muutaman rivin lapasta valmiiksi.

Semmoista elämä on -  välillä.

Kappaleet ommellaan yhteen. 

Ihminen etsii jollain tapaa merkitystä päiviinsä, elämäänsä. Kun merkitystä ei meinaa millään löytyä - on vaan pakko uskoa, että elämän tarkoitus ei ole hyvä työpaikka ja jotain muuta sen tyyppistä. Esimerkiksi oman sisäisen kaaoksen järjestäminen omien tavaroiden ja asioiden avulla... Oman sisimmän katsominen, voi olla, että sitä kautta pääsee eteenpäin, jonnekin, jotenkin.

Tulipa tosi syvällinen miete! Kun elämä on kaaoksessa, alkavat pienet asiat saada merkitystä, jota niillä ei ole ennen ollut, tämä on ainakin itseni kohdalla totta!

Ruskea neule olisi voinut olla hiukan pidempi
mutta menee näinkin

Omat päivät kuluvat töiden hakemisen, erilaisten netistä tehtyjen töiden etsiskelyjen ja koti-juttujen parissa. Ulkoilen koiran kanssa, käyn erilaisissa palaverissa TE-toimiston palkkaamien erilaisten konsulttien ja neuvojien sun muiden "avustajien" kanssa ja tapaan heitä, jotka haluavat minusta jotain hyötyä nyhtää. Sitten käyn viikoittain erilaisissa koulutuksissa ja sen semmoisissa tilaisuuksissa joita itse etsiskelen ja kaivelen esiin - esimerkiksi lehdistä, sivustoilta ja vaikkapa oman ammattiliiton sivulta. Kaikenlaista löytyy, esimerkiksi luentoja ja kursseja vaikkapa IT-työkalujen käyttöön liittyen, yhteiskunnallisista asioista tai omiin harrastuksiin liittyvistä asioista. Mitään maksullista en voi ottaa vaikka viime viikolla maksoin 15 euroa puolen päivän koulutuksesta jossa oli mukana hyvä seisova pöytä. Edullinen - mutta yleensä ei ole sitäkään rahaa olemassa. Ensi viikolla menen käsityökurssille. Kerron siitä sitten erikseen - vanhoja käsityötekniikoita ja -juttuja isoäidin ajoilta opitaan. Vaikuttaa kivalta! Otan sinne jämälankoja ja puikkoja, virkkuukoukkuja mukaan. Haluaisin mennä myös jollekin ompelukurssille mutta rahasta on nyt tiukkaa, Kurssi maksaa jonkun kympin.. Katsotaan. Lupasin myös  käydä kutomassa kangaspuilla jotakin omista, vanhoista langoista!

Elämä  stressaa kun ei koskaan tiedä, joutuuko ulos elämästä, kun rahaa ei ole - pakko on ajatella muuta - ja silloin helposti pusailee näitä (merkityksettömiä) tekstejä, siivoilee, puuhailee ja katselee luontoa. yrittää melkein kaikella energialla ajatella, että mitään ei voi ostaa!

Tämän lapasen ajattelin saada tänään valmiiksi.
Langat on kaikki erilaisia, villaa kuitenkin, ja alpakkaa.

Pipon aloitus

Käsitöissä - vähän niinkuin muutenkin elämässä - tykkään aina kokeilla jotain uutta, itselleni uutta. Kaikenlainen vanha käsityöperinne kiinnostaa todella paljon! Olen aloittanut myös muutama vuosi sitten kansallispuvun teon - se ei TODELLAKAAN ole mikään pikku-juttu koska haluan tehdä sen kokonaan itse, kankaan kutomisesta pitseihin ja nauhoihin. Mutta tuo työ on kyllä nyt enemmän kuin jäissä! Pitää mennä omalle kotipaikkakunnalle kutomaan sen hamekangas koska minulla ei ole omia kangaspuita ja loimen laittaminen vain yhteen hameeseen on kallis juttu; kyseessä on vielä villalanka jota ei ole värjätty väärällä tavalla - täytyy olla lampaanvillan väristä, luonnostaan. Ja värisävyn pitää olla oikea!

Lidlin langasta sukat

Kansallispuvulle ei ole hirveästi käyttöä - ja minulla on oman äidin puku käytössä, sama puku tietenkin, jos tarvis tulisi sellaiselle. Ei ole tullut tähän mennessä! Pukua on nyt tutkittu lisää ja se on saanut hiukan muutoksia - hameen pituus, jotkin värit esimerkiksi on hiukan muuttuneet.

Nyt keskityn helppoihin juttuihin. Yksi lapanen pitää saada valmiiksi kun menen tästä kahville ja katsomaan telkkaria pian, kahvi jo tuoksuu keittiössä - huomenna kokeeseen menevä lukiolainen siellä lukee enkkua kahvin voimalla ja äiskäkin saa kupillisen!.

Toinen lapanen neulotaan sitten tässä parin päivän aikana. Sitten nuo Lidlin langasta aloitetut farkku-väriset puuvilla-sekoite-sukat ja sitten tuo ruskea pipo. Sen jälkeen uutta lankaa puikoille taas - tai kudetta puihin!

Käsityön teko on ilo, iso ilo! Neuloessa, virkatessa, kutoessa puilla voi kuunnella radiota, musiikkia tai vaan ajatella, miettiä mitä mieleen juolahtaa!

Käsityö: niistä juttua piisaa

Pitsinäyttelyssä. Itse pitsintekijä keskustelee näyttely-vieraan kanssa taustalla

Pitsinäyttelyn huolella tehty käspakka

Käsityöt osaksi elämää jo lapsuudenkodissa
Käsityöt ovat kuuluneet omaan elämään aina - jostain muutaman vuoden ikäisestä olen näprännyt kaikenlaista käsillä. Mummi opetti neulomaan ja virkkaamaan ja jossain vaiheessa kouluikäisenä innostuin kirjomaan ja tekemään ristipistoja. Sitten, aikuisena, olen myös kutonut mattoja, poppanoita, pyyhkeitä ja keinutuolinmattoja sun muuta kangaspuissa. Mummillakin oli kangaspuut - hän oli kutonut ja ommellut, neulonut ja virkannut itse melkein kaikki kodin tekstiilit joita vieläkin voi ihailla hänen entisessä kodissaan. Mummin ja vaarin koti on meillä jälkeläisillä kesäpaikkana, hieno vanha maalaistalo. Siellä on säilynyt paljon kaikkea - esimerkiksi aivan upeita pellavalakanoita jotka hän on itse kutonut omista pellavista vuosikymmeniä sitten, virkannut niihin pitsit ja merkannut kaikki lakanat ja pyyhkeet joko ristipistoin tai muulla tavoin kirjomalla.

Pakko ennen, harrastus tänään
Naiset tekivät aikoinaan käsitöitä jo ihan pakosta - aikoinaan, joitakin vuosikymmeniä sitten, ei ollut tapana ostaa valmista, eikä valmista varsinaisesti myytykään. Varakkaammat ihmiset hankkivat tietenkin tekstiilinsä ostamalla niitä myyntiin käsitöitä tekeviltä naisilta ja vaatteita vaattureilta, ompeijoilta.

Näyttelyn työt hämmästyttivät upeudellaan.
Monet töistä todella suuritöisiä, kuten tämä liina

Äiti on kertonut, että hänen lapsuudessaan ei saanut istua tyhjin käsin paikoillaan, lukea ei saanut ennen kuin illan tullen. Jollei ollut mitään "kunnon työtä" tehtävänä, kuten maatilan varsinaisia töitä, piti istuessa vähintäänkin tehdä käsitöitä - kapioita tai jotakin ristipistoa tai muuta.

Pyöreitä, soikeita, neliöitä - kaiken kokisia, mallisia: Kaikki hienoja!

Kirjontaa yhdistettyinä pitseihin.

Nyt maailma on tuoltakin osin muuttunut ja käsityöt ovat tänä päivänä useimmille harrastus jos sellaisesta tykkää. Pitsit eivät tällä hetkellä tunnu olevan niin suosittuja kuin nopeammin tehtävät neuleet ja kangastyöt. Eri asiat kiinnostavat käsitöissäkin, ajasta riippuen.

Pitsimestarin upeita töitä esillä 

Yksityiskohta pitkästä liinasta

Moni tykkää. Kävin pari päivää sitten yksityishenkilön virkkauksia esittelevässä näyttelyssä. Jo eläkkeellä olevan naisen lapset olivat järjestäneet äidilleen pop-up käsityönäyttelyn jonne oli tuotu satoja upeita pitsejä esille. Pyörryttävä kokemus: miten yksi ihminen on elämänsä aikana ehtinyt tehdä sellaisen määrän toinen toistaan upeampia käsitöitä?

Nainen on kuulemma ollut ikänsä keittiötöissä joista ei erityisemmin pitänyt, kasvattunut lapset ja kaiken vapaa-aikansa käyttänyt virkkaamiseen. Huikaisevan hienoja, mahtavia!

Juttelin naisen kanssa - hän kertoi, että ei ole oppinut lukemaan virkkuu-malleja - silti pöydillä oli malleja, joita olen nähnyt muuallakin. Hän siis on katsonut valmiita pitsejä, tehnyt sitten omasta muistista työt - tai miten sitten lie on tehnytkään - ei noita varmaan ihan omasta päästä voi kuitenkaan kehitellä, katsomalla. Varmaan vähän kuin musiikin tekijät jotka oppivat soittamaan kappaleita ulkomuistista.

Mummin tekemä pitsipeitto ja oma, oppikoulun aikaan
villalangalla kirjomani tyyny. Kässähissaa!

Oman lankalaatikoston siivousta

Tämä neule vuosi sitten hankituista langoista
valmistui jokunen viikko sitten.

Omat käsityöni ovat vaatimattomampaa laatua; tai no, ihan erilaista kun en juuri pitsejä ole virkannut,  vielä vähemmän nyplännyt. Nypläys on muuten laji, jota en ole ikinä edes kokeillut! Olen virkannut ja neulonut - virkkasin sen sipulipussin josta kerroin muutama blogiteksti taaksepäin. Siihen tuli yksi moka: en ollut tajunnut, että ketjusilmukkavirkkaus venyy niin valtavasti kun pussiin laittaa painoa eli sipuleita. Huh huijaa - sehän venyi metrin mittaiseksi kun laitoin pussiin sipulit. Oppia ikä kaikki - saimme äidin kanssa hyvät naurut kun ripustin pussukan tuvan keittiö-nurkkauksen seinälle. Pussi roikkui lähes maahan saakka. Mamma mia!!!! Nyt lupasin tehdä uuden; mietin vain, pitäisikö pussukka tehdä kovasta ja ohuesta puuvillalangasta aika pienellä koululla niin ei veny niin paljon.

No. Olen neulonut vanhoja, laatikoihin jämähtäneitä lankoja ja keskeneräisiä neuleita. Yksi pusero ja siihen tehty kaulaliina on valmiina, toisen pitäisi valmistua ihan pian.Sitten on vielä jäljellä kaksi muuta keskeneräistä - vihreä villapaita kunnon villalangasta ja sitten ruskea-kuparinen villatakki jonka aloitin monta vuotta sitten mutta jätin kesken. Puran vaikean palmikkomallin ja teen sitä jotain muuta. Sitten on monta sukkaa ja lapasta joihin olen keksinyt oman mallin - mutta  jättänyt ne kesken....

Tämä neule on aloitettu joskus vuosia sitten.
Pian se valmistuu - syyskuussa laitan sen päälle!

Työttömän töitä: siivousta, järjestelyä ja käsitöitä!
Nyt työttömänä olen päättänyt saada nuo asiat kuntoon, siivota muutenkin kotia roinasta ja ylimääräisestä tavarasta.

Käsityötarina jatkuu tulevissa postauksissa, pitsityöt olivat niin upeita, että omat neuleet ja ompelukset näyttävät tosi amatöörimäisiltä. Silti taidan nyt siirtyä neulomaan tuon keltaisen neuleen hihan valmiiksi, että saan sen käyttöön hiljalleen kun säär viilenevät.

Hento kiille tekee neuleesta aika kivan! Kiille tosin ei näy kuvassa juurikaan.