Näytetään tekstit, joissa on tunniste loppiainen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste loppiainen. Näytä kaikki tekstit

tiistai 6. tammikuuta 2015

Pakkaspäivä: Jihuu!

Turjake vauhdissa - heijaa, juostaan vielä lujempaa!
Loppiainen ja pakkas-sää: Upeaaa!

Aamulla mittarissa oli piirua vaille kaksikymmentä astetta pakkasta. Jo eilen koin pakkasen kirpaisun poskissa ja nenässä - puhumattakaan varpaista jotka jäätyivät tunnottomiksi jo vajaassa tunnissa ulkoilmassa. Huopatöppöset pitäisi löytää jostain varaston peruloilta; vanhat nahkasaapikkaat ovat nyt liian kylmät talviulkoiluun.

Hiihtämäänkin pääsisi jo - tosin lunta on vielä aika vähänlaisesti. Koiran kanssa on ulkoiltu, koiraa ei pikku pakkanen huoleta - se kiitää innosta soikeana yli lumikasojen, risukkojen ja kantojen, heti kun kun pääsee. Ihanaa katsoa hurtan menoa ja sitä energiaa, joka sillä on!

Koira-poikamme on nyt varsinainen turjake tosiaan - turkki on hurjassa kunnossa, mutta lämmittäähän se pakkasella. Kohta se kyllä parturoidaan siistimpään kuntoon. Sitä ennen juostaan hullun villin lailla lumikasoissa ja metsän siimeksessä. Ihanaa, kun saa lumessa temuta ja metsässä vilistää!

Hyvää kolmen kuninkaan päivää - mahtava kuu valaisee tietäjien matkaa näinäkin aikoina, talven pilvettöminä öinä! Kuu valaisee metsässä kulkijaa jo hienosti - lumi heijastaa valoa joten ihan on tunnelmallista havumetsän siimeksessäkin, kovinakin pakkaspäivinä!

maanantai 6. tammikuuta 2014

Pizzaa ja käsitöitä, kävelyä ja loikoilua; lomaväsymystä ilmassa

Loppiaisena kuusi ulos!
Jouluaika alkaa hiipua kohti loppuaan. Hyvä niin; tänä vuonna joulu on tuntunut kestävän tavallista kauemmin. Loppiainen on huomenna eikä Nuutin päivään tarvitse tänä vuonna odottaa, että raaskii heittää joulun kotoa ulos.

Tähän mielialaan on kaksi syytä: lapsen loma koulusta on kestänyt jo yli kaksi viikkoa ja pitkälle päivään nukkuva ja sen jälkeen kavereita kotona kestivä ja uutta bassolaitettaan kunnon volyymeilla soittava nuori kaveineen käy aika ajoin hermon päälle. Menen kyllä usein kirjastoo tai kävelylle kun kotona alkaa olla liian meluisaa - mutta silti.

Pääsyy omaan hermostuneeseen olotilaan on tietenkin tämä never-ending työttömyys.... Se syö, ja se syö kunnolla. Päätä, hermoja, siskuntaa ja koko kroppaa. Miten voi olla olemassa näin, ilman että tekee jotain ansaitakseen itse työllään itsensä ja lapsensa elättämisen??? Miksi ei kukaan ota töihin, vaikka kuinka sitä pyydän ja kinua?

Kävin tänään kävelyllä ollessani uimahallilla ja luin siellä sanomalehdet. Lehdessä näin jutun, että Norjasta, etenkin Pohjois-Norjasta saa suomalainen helposti töitä.  Luultavassti tämä koskee ennenkaikkea nuoria ihmisiä ja töinä on todennäköisesti suorittavaa työtä johon on saatu oppia ammattikoulun kursseilta, mutta silti aion ottaa tästä selvää... Pakkohan tässä on jotakin keksiä!
Sarjasta sukkia Janikan neulomosta on tänään valmistunut
tällainen paksu raitapari. Taatusti lämmin!
Päivät menevät kotihommia tehden, työpaikkahakemuksia kirjoitellen ja käsitöitä rustaillen. Kivaa juu, jos vain elämään sisältyisi muutakin. No, valittaa ei saa; yritän ja teen parhaani koko ajan työn saamiseksi ja yritän ajatella, että nyt on kaikki hyvin kun on vielä koti jossa on lämmin ja ruokaa jota syödä. Lapsilla ja eläimillä on kaikki hyvin, ainakin omasta näkökulmasta katsottuna. Ja itsekin olen terve.

Ruuanlaitto rytmittää päivää

Lapsen pizza oman maun  mukaan.
Kuulemma tosi hyvä!
Pizzaa on tehty. Tehty taikina, kaulittu ja päälliset valmistettu, paistettu kaksi uunipellilistä herkkua. Tehtiin kaksi erilaista; lapsen ehdotuksesta hommaan ryhdyttiin ja hänen toiveensa oli kanapizza. Moista en ole itse ennen tehnyt; piti hiukan katsoa kuinka kanan liha tässä toimii; no, paistoin sen ja maustoin pannulla - varoin, ettei se kuivunut liikaa. Oli kuulemma yhtä hyvää kun kaverin pizzeriasta hankkima syksyllä jota oli saanut maistaa.

En suostu ostamaan pizzerioiden ruokia; niihin en vähiä rahojani laita - ovat huonoja ja maksavat omalle kukkarolle ihan liikaa vaikka lehdissä sanotaan, että alle kuusi euroa maksavat pizzat on tehty orjatyönä ja huonoista aineista. Voihan se totta ollakin, tiedä häntä. Kotona kaksi peltipizzaa eivät yhteensä maksa kuin jonkun euron yhteensä - mutta kotona ei makseta kellekään palkkaa - ja myönnän, että tähän pizzaleivontaan monet ainekset olivat kaappiin jo ajat sitten hankittuja. Hauskaa oli, että "löysin" puoli pussia katkarapuja pakasteesta! Lisäksi lapsen pizzan kana oli -30 prosentin alennuslaatikosta josta saamme vielä huomiseksi erillisen kana-aterian bonuksena; kolmen kanafileen hinta oli alle kolme euroa. Mutta tämä nyt on sitä tavallista huushollausta kun pitää saada rahat riittämään. Loppukuussa ruokalistalle tulevat puuro, hernekeitto ja paistetut perunat munakkaan täytteenä, kalapuikot sekä keitetty makaroni ketsupilla ja voilla.
Äidin pizzan täytteet; jee!

Lapsi siis itse kaulitsi itselleen oman pohjansa, laittoi tomaattikastikkeen, kanapalat, mausteet ja juuston ja hips, pelti uuniin. Sillä aikaa äiti kaiveli kaikkea hyvää kaapista - kolme tomaattia oli ostettu juuston ohella kaupasta. Mustia oliiveja ,vähän rapuja ja artisokan sydämiä. Kastikkeeseen sipulia ja valkosipulia sekä yrttejä.



 
Näin siihen ladotiin täytettä, vesi kielellä jo tässä vaiheessa...

Ja kylläpä tuli hyvät pizzat meille! Molemmat olimme tyytyväisiä aikaansaannoksiimme! Kaksi päivää näitä söimme ja vatsat ovat olleet pinkeinä.

Kuvaa valmiista omasta kaunokaisestani en muistanut ottaa. Nälkä oli kuin ravihevosella juoksun jälkeen joten en kuvausta muistanut ollenkaan.

Ilon tuo elämään pienet asiat. Kuten hyvä ruoka!
... ja lopuksi juusto. Sitten uuniin.