Heinäkuinen torstai.

Saksalaisia kirsikoita. Hyviä ja mehukkaita!

Aika vilpoisaa on ollut tänään. Pitkät hihat ja takki on tarpeen. Vettä ei onneksi tänään enää ole satanut. Melkein välillä tekisi mieli vetää pipo päähän ja lapaset käteen.  No, en kuitenkaan sitä tehnyt. Työpöydän ääressä käytin kyllä hiirikädessä ranneketta; tuntui, että käsi jäätyy muuten!

Kukkasukat ja lyhytvartinen 7 veljestä sukka . Tuli vähän iso

Illalla neuloin sukan valmiiksi, lyhytvartisen. Toisen teen huomenna. Vähän iso siitä tuli, olisi pitänyt laittaa 11 silmukkaa puikolle kun noin paksusta langasta tein. Tuon kuvassa olevan toisen parin neuloin viikonloppuna. Tuli taas hullu neulontahimo: oli ihan pakko saada sukat neulottua! Mikähän tuokin pakkomielle on; tulee vaan tunne, että nyt on ihan välttämättä saatava lankaa ja puikot sormien väliin - sukan tarvetta tässä ei ole kuitenkaan kellään.

Liian iso ja löysä sukka

Näin tuon langan lankakaupan mainoksessa, alennuksessa vielä. Pakkohan se oli hakea sieltä kotiin. 6.90 maksoi lankakerä noihin vaalenapuna-liilakirjaviin sukkiin, vähän jäi jäljellekin.

Lyhyet sukat teinkin siinä neulehuumassa ja sukkainnossa sitten jämälangoista joita kaivelin pusseista. Vähän liian paksua otin lyhyisiin kesäsukkiin. Ei tullut niistä kesäsukat ollenkaan! Ehkä tuli syksy-sukat, toisten sukkien päällä pidettävät...

Sukkapuikot on osin kadonneet jonnekin. Minulla niitä on paljon, mutta osa on hävinnyt jonnekin- nytkin kudon sukkia kahdella eri puikkotyypillä kun kumpaakaan ei ole viittä enää löydettävissä. Bambua ja metallia,  pari ruusupuistakin, onneksi kuitenkin samaa paksuutta.

Neilikat kukkivat omalla pihalla. Näitä on monen värisiä. ja leviävät helposti.

Metelöivä
matonpesukone
levossa latautumassa.

Kävin töitten jälkeen kaupassa ja ostin kirsikoita. Saksalaisia. Hyviä ovat, ihan supernamia. Yritän syödä marjoja ja vihanneksia enemmän, vähentää epäterveellistä sokeria, pullaa ja vastaavaa ja syödä vähemmän lihaa. Aina se ei kyllä onnistu. Suklaata on helppo välttää jos ei ole rahaa - mutta jotenkin sieltä kaupasta usein joku patukka tarttuu mukaan silti. Juu, olen tänäänkin syönyt yhden Dajmin.

Marjat on hyviä ja nyt niitä voi välillä ostaakin, vaikka on ne meikäläiselle kuitenkin kalliita. 7 euroa litra ovat kirsikat marjakojulla. Lidlissä oli vähän halvempaa ja siellä kävin tänään.

Töissä hurraavat pesulaitteet. Jopa kattolamppuja pyyhittiin, kattolistoja puunattiin, kaikki lattiat ja seinät, ovet ja pöydät pestään vahvan hajuisilla aineilla.

Siivousvälineitä

Siivoojilla on maskit naamalla kun pesevät paikkoja, hanskat käsissään. Me sitten istutaan siellä humussa ja hengitellään kemiallisia yhdisteitä!

Kokolaittiamattoa pestiin niin, että matto kasteltiin, siihen laitettiin jotain vaahtoavaa ainetta joka sitten hangattiin mattoon. Lopulta laitettiin kone päälle joka kai imiessään vettä pesi maton. Siinä ei sitten ennen huomista saa kävellä.

Kone ulvoi reippaalla äänellä pesun ajan, siivoojalla oli sekä kuulosuojaimet, että suusuojus/naamari. Siinä sitten yritettiin vieressä keskittyä työn tekoon ilman mitään suojaimia...

Tänään satoi lunta

Vaahterat pavekkeen ikkunalasin takaa noin pari viikkoa sitten. 
Nyt ovat paljaina nämä oksat ja lehdet maassa, jo ruskeina. 

Ensilumi satoi tänään. Parin päivän päästä se on jo poissa, mutta aamulla joskus yhdeksän jälkeen sitä alkoi sataa - kauniina, hentoina valkoisina pienen pieninä hiutaleina. En heti ymmärtänyt, että se on lunta! Ajattelin,  siinä kadulla ajatuksiini  uponnenna ja päivän hommia mielessäni suunnitellessani, että puista lentelee jotain höytyvää - kunnes tajusin, että eihän lokakuu lopussa mitään höytyä puista  lennä - eikä kai milloinkaan noin pientä ja kevyttä, melkein näkymätöntä, olemattoman pientä sitä paitsi! Se oli lunta! Sitä tuli sitten monta tuntia mutta pienesti ja nätisti. katu ja puut, ruohikot tulivat valkoisiksi ja lumi tallaantui kadun pikku-pakkasessa liukkaaksi kerrokseksi. Ensilumi siis taas yllätti kadulla ja teillä kulkijat! Moni kaatui ja liukasteli. Hih - niin aina, joka vuosi.

Tykkään lumesta ja siitä,  että kun lumi tulee, kirkastuu ilma ja tulee valoisampaa - syksy on muutoin niin super-pimeä. Viikonloppuna vaihtui aika talviajaksi vielä.

Sammakko rannassa pari viikkoa
sitten. Toivottavasti on nyt
kaivautunut maahan, talvipesään jo.

Lumen myötä tuli kaaos liikenteeseen ja penkat täyttyivät auoista. Joku oli onnistunut ajamaan auton kokonaan kaistojen välissä olevien kaiteiden päälle. Se vaatii jo taitoa!

Päivä meni toimistohommissa. Ei mitään erityistä. Tavallisen oloinen toimistopäivä; ketään en juurkaan tavannut, kirjoittelin ja tein sen mitä oli tarkoitus - suunnitelluista asioista jäi tietenkin monta tekemättä. Mutta vähän ennen viittä kuitenkin läksin lipettiin työpaikalta, etsimään jotain pientä lahjaa päivän syntymäpäiväsankarille jonka piti tulla leivoskahfeille kotiin - keskimmäiseni. Mutta koska oli liukasta, ei lähtenyt tulemaan autolla ja junalla ja bussilla ei halunnut tulla. Huomenna sitten.

Neulominen koukuttaa.
Joskus voi olla jonkun viikon neulomatta
mutta sitten on taas ihan pakko aloittaa...

Minäpä sitten neuloin. Ranneketta tänään. Ostin viisi lankakerää Adlibriksen tiskiltä kirjamessuilla viikonloppuna, kympillä. Ihan pakko oli ostaa. Siis niinkuin... En tiedä, miten olen hurahtanut neulomiseen ja lankoihin tällä tavalla - joskus virkkaamiseen, koukkuamiseen tai ompeluunkin - siis näin älyttömästi. En kuitenkaan niitä sukkia yms tarvitse tuollaista määrää - eivät myöskäään lapset, sukulaiset tai kukaan muukaan. Pitäiskö alkaa myymään jossain myyjäisissä...?

Sitten voi kysyä tietenkin, että miksi Adlibris myy lankaa - sehän on verkkokirjakauppa. Mutta hyvin näytti käyvän kaupaksi langat siellä.

Olen helposti kylmissäni ja suuri villasukkein ja kaikenlaisen lämpimän kuluttaja. Joululahjaksi ajattelin myös tässä neuloskella juttuja. Haluaisin lytää jonkin kivan villatakin tai puseron ohjeen jonka voisin tehdä. En ole läytänyt; neulelehdet ovat täynnä pipoa, sukkaa ja lapsta sekä lastenvaatteita.

Käsillä näpertelyä ja neulontaa

Harmaat rannekkeet. Varmasti lämpimät - käyttöön heti.

Sain tänään paksuhkot rannekkeet valmiiksi. Tai kämmekkäät on tätä nykyä käytettävä nimi noille ranneseudun lämmittimille. Seitsemän Veljestä-langasta tein. Aika harva-kierteistä on tuo lanka - tein samasta langasta sukat vähän aikaa sitten - vähän tuollaiset vanhanaikaiset saapassukka-tyyppiset. Jotenkin tuli mieleen sota-ajalta säästyneet sukat - niitä oli kotona maalla. Pässinpökkimästä itse tehty lanka ja sitten neulottu sukat. Tiukkakierteisellä langalla neulottiin, puikot oli vaarin itse tekemät. Ne oli tehty polkupyörän pinnoista, kertoi mummi aikoinaan. Neuloin niillä jotakin lapsena, muistaakseni pienen liivin/slipoverin. Ne puikot ei luistaneet, olivat jotenkin karheat.

Mummihan se minuun tämän neulekärpäsen sai tarttumaan - hänellä oli aina joku kude tai virkkaus meneillään - ja hän kertoi juttuja menneiltä ajoilta, käsitöistäkin kertoili.

Tällainen kaulajuttu tuli neulottua. Muistuttaa ehkä ovikranssia enemmänkin...

Lankajämistä toiset, toiset vanhalla mallilla. 

Äiti näki kun neuloin noita harmaita siniraidallisia sukkia - totesi, että taidat olla miestä saamassa elämääsi kun tuollaiset neulot. No, vähän pienet ovat miehelle nämä - ehkä korkeintaan kokoa 40. Oma jalka on pienempi joten saa nähdä, kuka nuo ottaa käyttöönsä. No ok - miehekkäät ne tietenkin on. Seuraaviin tein sitten vaaleanpunaista ja lilaa raitaa - ihan pelkästään tähdelangoista ne tein. Mitä mieheen tulee, niin kivahan sellainen kaverina olisi. Kyllä neuloisin sukat ja pipon ja villapuseronkin, jos oikein hyvän saisin kaveriksi! Pitäisi vaan jotakin tehdä sen asian suhteen - ei täältä kotoa kukaan tule sukantekijää etsimään!

 Alkuviikosta sain parit sukat pääteltyä ja mitä nyt kaikkea muuta pientä neuletta onkaan tehty - langoista, joita täältä kotoa löytyy! Vähän olen tehnyt Alabama-kirjontaakin - se ei ihan kolahtanut kyllä. En raaski leikellä omia kankaitani ja toisaalta ei ole oikein teräviä saksiakaan! Teen näitä pieniä keskeneräisiä pois, sitten teen taas pari noista isommista!

Mies-sukka vielä tekoasteella, langan tähteistä tehty jonkinlainen kaula-juttu ja
Alabama-tekniikan kokeilua - jota en raaskinut leikata vielä

Kesällä sain pari puseroa valmiiksi sellaisista, jotka oli aloitettu jo vuosia sitten - tai ainakin langat ostettu vuosia sitten alennusmyynneistä. Näpertely on aika kivaa. Ajanvietettä; sen kummempaa hyötyä näistä ei nyt ole vaikka näitä vähän itse käytänkin.

Lidlin sekoite-langasta aloitin näitä. neulomaan jo kesällä. Lanka ei olekaan kivaa
- siksi nämä ovat jääneet lojumaan mutta nyt lopettelen ne. Vaikka yösukiksi...

Kiva on vaan näpertää. Omat lapset eivät tällaista geeniä ole minulta perineet - mutta itsellä tämä käsityön teon pakko ilmeni jo alle 10-vuotiaana. Kaikkea on tullut tehtyä vuosien ja vuosikymmenten saatossa - matoista shaaleista liinoihin ja ristipistotöihin.Himmeleitä oljista ja kaikenlaisia pussukoita, kasseja ja laukkuja - ja toki lasten vaatteet saumurilla kun he olivat siinä iässä, että äidin tekemät kelpasivat!

Neuleita ehkä eniten, kuitenkin. Jos olisi paikka, mihin näitä voisi tehdä - suunnitella jotakin kivaa johonkin omaan, tai tuttuun, kivaan paikkaan, olisi kiva. Mutta jatkan näin - en osaa lopettaakaan. Seuraavaksi opettelen kaksinkertaisten lapasten tekemisen. teen ensin pari keskeneräistä pois. Siitä tulee hyvähkö mieli, kun saa jotain keskeneräistä pois käsistä. Valmiiksi. Vielä kivempi sitten, jos joku niitä alkaa käyttää!

Osa noista yllä kuvatuista on jo pois luvattu!

Pizzaa ja käsitöitä, kävelyä ja loikoilua; lomaväsymystä ilmassa

Loppiaisena kuusi ulos!

Jouluaika alkaa hiipua kohti loppuaan. Hyvä niin; tänä vuonna joulu on tuntunut kestävän tavallista kauemmin. Loppiainen on huomenna eikä Nuutin päivään tarvitse tänä vuonna odottaa, että raaskii heittää joulun kotoa ulos.

Tähän mielialaan on kaksi syytä: lapsen loma koulusta on kestänyt jo yli kaksi viikkoa ja pitkälle päivään nukkuva ja sen jälkeen kavereita kotona kestivä ja uutta bassolaitettaan kunnon volyymeilla soittava nuori kaveineen käy aika ajoin hermon päälle. Menen kyllä usein kirjastoo tai kävelylle kun kotona alkaa olla liian meluisaa - mutta silti.

Pääsyy omaan hermostuneeseen olotilaan on tietenkin tämä never-ending työttömyys.... Se syö, ja se syö kunnolla. Päätä, hermoja, siskuntaa ja koko kroppaa. Miten voi olla olemassa näin, ilman että tekee jotain ansaitakseen itse työllään itsensä ja lapsensa elättämisen??? Miksi ei kukaan ota töihin, vaikka kuinka sitä pyydän ja kinua?

Kävin tänään kävelyllä ollessani uimahallilla ja luin siellä sanomalehdet. Lehdessä näin jutun, että Norjasta, etenkin Pohjois-Norjasta saa suomalainen helposti töitä.  Luultavassti tämä koskee ennenkaikkea nuoria ihmisiä ja töinä on todennäköisesti suorittavaa työtä johon on saatu oppia ammattikoulun kursseilta, mutta silti aion ottaa tästä selvää... Pakkohan tässä on jotakin keksiä!

Sarjasta sukkia Janikan neulomosta on tänään valmistunut
tällainen paksu raitapari. Taatusti lämmin!

Päivät menevät kotihommia tehden, työpaikkahakemuksia kirjoitellen ja käsitöitä rustaillen. Kivaa juu, jos vain elämään sisältyisi muutakin. No, valittaa ei saa; yritän ja teen parhaani koko ajan työn saamiseksi ja yritän ajatella, että nyt on kaikki hyvin kun on vielä koti jossa on lämmin ja ruokaa jota syödä. Lapsilla ja eläimillä on kaikki hyvin, ainakin omasta näkökulmasta katsottuna. Ja itsekin olen terve.

Ruuanlaitto rytmittää päivää


Lapsen pizza oman maun  mukaan.
Kuulemma tosi hyvä!

Pizzaa on tehty. Tehty taikina, kaulittu ja päälliset valmistettu, paistettu kaksi uunipellilistä herkkua. Tehtiin kaksi erilaista; lapsen ehdotuksesta hommaan ryhdyttiin ja hänen toiveensa oli kanapizza. Moista en ole itse ennen tehnyt; piti hiukan katsoa kuinka kanan liha tässä toimii; no, paistoin sen ja maustoin pannulla - varoin, ettei se kuivunut liikaa. Oli kuulemma yhtä hyvää kun kaverin pizzeriasta hankkima syksyllä jota oli saanut maistaa.

En suostu ostamaan pizzerioiden ruokia; niihin en vähiä rahojani laita - ovat huonoja ja maksavat omalle kukkarolle ihan liikaa vaikka lehdissä sanotaan, että alle kuusi euroa maksavat pizzat on tehty orjatyönä ja huonoista aineista. Voihan se totta ollakin, tiedä häntä. Kotona kaksi peltipizzaa eivät yhteensä maksa kuin jonkun euron yhteensä - mutta kotona ei makseta kellekään palkkaa - ja myönnän, että tähän pizzaleivontaan monet ainekset olivat kaappiin jo ajat sitten hankittuja. Hauskaa oli, että "löysin" puoli pussia katkarapuja pakasteesta! Lisäksi lapsen pizzan kana oli -30 prosentin alennuslaatikosta josta saamme vielä huomiseksi erillisen kana-aterian bonuksena; kolmen kanafileen hinta oli alle kolme euroa. Mutta tämä nyt on sitä tavallista huushollausta kun pitää saada rahat riittämään. Loppukuussa ruokalistalle tulevat puuro, hernekeitto ja paistetut perunat munakkaan täytteenä, kalapuikot sekä keitetty makaroni ketsupilla ja voilla.

Äidin pizzan täytteet; jee!

Lapsi siis itse kaulitsi itselleen oman pohjansa, laittoi tomaattikastikkeen, kanapalat, mausteet ja juuston ja hips, pelti uuniin. Sillä aikaa äiti kaiveli kaikkea hyvää kaapista - kolme tomaattia oli ostettu juuston ohella kaupasta. Mustia oliiveja ,vähän rapuja ja artisokan sydämiä. Kastikkeeseen sipulia ja valkosipulia sekä yrttejä.

 

Näin siihen ladotiin täytettä, vesi kielellä jo tässä vaiheessa...

Ja kylläpä tuli hyvät pizzat meille! Molemmat olimme tyytyväisiä aikaansaannoksiimme! Kaksi päivää näitä söimme ja vatsat ovat olleet pinkeinä.

Kuvaa valmiista omasta kaunokaisestani en muistanut ottaa. Nälkä oli kuin ravihevosella juoksun jälkeen joten en kuvausta muistanut ollenkaan.

Ilon tuo elämään pienet asiat. Kuten hyvä ruoka!

... ja lopuksi juusto. Sitten uuniin.