Iltapuhteiden lomasta, teekupin ääressä

Pähkinäpensas oli aivan täynnä kauniita urpuja. Oksa vaasissa kaunis!

Maailmassa tapahtuu paljon - niinkuin kai aina, oikeastaan. Eurovaalit ovat puheenaihe siinä missä  Suomen surkea talous. Ulkomaisia tapahtumiaei täällä viitsi kommentoida; niille on omat paikkansa.

Kukka ikkunalla, Hibiscus

Töissä on ollut kivaa! Hurjan paljon töitä ja kakkea sellaista tekemistä, josta tykkään kuin  hullu puurosta; se täytyy tästä työttömyydestä sanoa, että se on itselleni näyttänyt oikein kunnolla, kuinka tärkeä työnteko on. Siis ihan se, että aamulla lähtee töihin ja illalla palaa kotiin väsyneenä - ja tekee siinä välissä hommia niin, että ei mitään muuta muista ajatelleenkaan. Nyt kun olen vapaa-ehtoistyöntekijä, tai harrastan työntekoa - tai vielä kolmas versio tästä suomalaisesta erikoisuudesta: olen työharjoittelija ja voin nauttia täysin siemauksin työstä. En saa palkkaa mutta sitäpä eivät työkaverit tiedä; saan pyyntöjä, kommentteja ja palaverikutsuja ihan kuin olisin oikea työntekijä. Se on hulppean, autuaan ihanaa!

Valkovuokot mummin
peilipöydällä

"Olet kuin villakoira: hypit innosta kun joku vähän kehuu. Ja kun kehuu vielä lisää, teet ihan mitä vain" sanoi työtön kurssituttava työvoimapoliittisen kurssin tauolla viime viikolla. Myönsi itse tekevänsä samoin; olemme keski-ikäisiä ja olleet jo hetken työttömiä. Nyt kun olemme päässeet tekemään töitä, oleme aivan kuin vasikat laitumilla, hullaantuneita työn teon autuudesta!

Hulluutta on monta lajia. Mutta toisaalta - miksi tästä ei saisi nauttia? No niin, niin saakin! Tämä hauskuus ei lihota eikä tee pahaa kellekään, riippuvuutta se kyllä aiheuttaa...

Vielä ei olla ihan puolivälissä FEC-kurssia joten saamme vielä syksyyn saakka elellä tätä elämän vaihetta. Tai no, mistä sitä tietää, mitä maailmassa tapahtuu.



Tiellä käyskentelee monenlaisia kulkijoita

Iltaisin olen väsynyt kuin hakattu mato. Uni tulee kuin pohjattomaan kuiluun putoaisi heti kun sänkyyn kömpii.

Olen käynyt äidin luona, ajellut pitkiä matkoja maanteitä, peltojen ja metsien vieriä. Katsonut samalla kuinka talvi häviää ja kevät tulee. Koivut ovat melkein syksyn värisiä; ne ovat niin täynnä urpuja, että näyttävät keltaisen oransseilta - vähän kuin syksyllä.

Olen yrittänyt saada lasten asioita hoidettua; rahaa ei  ole antaa mihinkään avuksi, mutta tukea ja ruokapöytäseuraa kyllä. Kaikki lapset asuvat taas tauon jälkeen kotona, nyt täällä on röykkiöittäin tavaraa joka puolella. Mihin voisikaan kaiken siivota, mihin viedä pois kotoa? Enpä tiedä.

Tekipä mieli vanhanaikaista unelmatorttua. Tuli hyvää, nam.

Kevään tullen saa seurata luonnon muuttumista harmaasata vihreäksi. Tännään katselin, miksi lokki juo että lätäköistä kadulla - kunnes huomasin, että ei se juo vaan syö lätäköistä ja niiden reunoilta kastematoja! Se imi ne suuhunsa kuin mehupillit, yksi toisensa jälkeen. Muutaman päviän sateen jälkeen paksuja vaalean punervia kastematoja onkin aivan valtavasti - en muista, olenko sellaisia määriä nähnyt koskaan aikaisemmin! Linnut viettävät juhlaa - napsivat herkkuja suihinsa ja nokkiinsa suurina hälisevinä laumoina.


Nyt nykkumaan! Huomenna on ensimmäinen palaveri jo seitsemältä!

F.E.C. kutsuu, nyt lähden harjoittelemaan työntekoa!

Lumi sulaa, kevät tulee. Lämpö ja toivo paremmasta on lähellä!

Näin kertoi nettihoroskooppi:

Avartava, optimistinen ja uusia ovia avaava Jupiter kiertää merkissäsi heinäkuuhun saakka – oletko valmis ottamaan uusia askeleita elämässäsi? Mieti, mikä on se tärkeä ja henkistä tyydytystä tuova asia, jota kaipaat kipeästi elämääsi. Toteuta unelmasi, hae uutta virkaa, eläkettä tai unelmien kotia, opiskele tai matkusta ja nauti uudesta mahdollisuudesta tarkastella elämääsi eri perspektiivistä. On aika suunnitella tulevaisuutta. Ole rohkea!

En ole hakenut uutta virkaa; virat eivät ole minun  juttuni; pariakymmentä olen hakenut mutta yhtä monta kertaa jäänyt valitsematta, edes haastatteluun ei kuntien tai valtion virkoihin ole kutsua tullut. Ei myöskään seurakunnan - ovatko nekin virkoja? Kai, ainakin kovin jäykkää ja virastomaista on siellä tuntunut olevan, kun töitä hakee. Seurakuntalaisena kaiken näkee toki ihan toisin - ja se on hyvä, tietenkin.

Olen pääsääntöisesti hakenut yksityisen sektorin töihin - ja nyt saamassa työtä siltä saralta.No, työtä ja työtä - ilman palkkaa olen taas lupautunut tekemään töitä puolli vuotta. Silti iloitsen tästä elämänmuutoksesta valtavasti. Ymmärrän jo, että kaikkea ei voi saada, elämässä ylipäätään, ei myöskään työelämässä.

Sain työvoimatoimiston kautta  työvoimapolittisen päättöksen: Pääsen F.E.C. - koulutukseen ja saan työttömyyspäivärahaani vastaan tehdä töitä puoli vuotta yrityksessä jonne olen hakenut. Sinne haettiin oikeastaan ihan varsinaista asiantuntijaa kuukausipalkalla mutta työnantaja valitsi minut parin sadan hakijan joukosta koska tulen sinne ilman palkkaa. Minulla oli kuulemma parhaat referenssit - ja sitten vielä bonuksena tämä halpa hinta josta työnantaja iloitsi vilpittömästi. Tulojen pieneneminen ja ankara kulukuuri rasittaa - silti pitäisi tulosta tehdä. Se on näinä ankeina aikoina iso etu, että saa henkilön töihin ilman palkkavelvoitetta, sanooi kukin kolmesta päälliköstä ja johtajasta jotka kanssani keskustelivat. Minun "palkkaamiseni" maksaa vähemmän kuin yksi kuukausipalkka olisi muutoin maksanut.

Itse mietin, olisinko saanut työn,  jos en olisi tullut ilmaiseksi - mutta sitä en saa koskaan tietää. Enkä aio sitä sen enempää miettiäkään. On miten on - teen homman ja toivon tekeväni itseni tärkeäksi puolen vuoden aikana - ehkä saan sitten joululahjaksi työpaikan palkalla!

Ilmanmuuta se, että sanoivat, että olen paras hakija, ilahduttaa itseäni tosi paljon. Nyt vain täytyy lunastaa lupaus: olla hyvä ja tehdä työ kunnolla. Paremmin kuin kukaan muu!

Minulle pidetään kaksi kehityskeskustelua ja määritellään työn tavoitteet tarkasti. Ennen joulua saan tietää, pääsenkö töihin ihan oikeasti tämän palkattoman koeajan jälkeen. Tiedän, että vain ihan muutama tällaiseen työllistämiskoulutukseen mukaan pääsevä työllistyy, mutta onhan tämä mahdollisuus jota ei voi olla käyttämämttä! Saan joka tapauksessa kokemusta ja saan olla osa työ-yhteisöä. Saan oman paikkani maisemakonttorin pöytärivistä ja minulle laitetaan tietokone kuntoon.

Olen innoissani! Elämä hymyilee! Ainut murhe nyt on, kuinka saan rahat riittämään vielä matkakuluihinkin; niihin saa toki avustusta 9 euroa päivältä - mutta matkakulut päivässä ovat tuplasti enemmän. Ehkä tuokin järjestyy!