tiistai 11. maaliskuuta 2014

F.E.C. kutsuu, nyt lähden harjoittelemaan työntekoa!

Lumi sulaa, kevät tulee. Lämpö ja toivo paremmasta on lähellä!

Näin kertoi nettihoroskooppi:

Avartava, optimistinen ja uusia ovia avaava Jupiter kiertää merkissäsi heinäkuuhun saakka – oletko valmis ottamaan uusia askeleita elämässäsi? Mieti, mikä on se tärkeä ja henkistä tyydytystä tuova asia, jota kaipaat kipeästi elämääsi. Toteuta unelmasi, hae uutta virkaa, eläkettä tai unelmien kotia, opiskele tai matkusta ja nauti uudesta mahdollisuudesta tarkastella elämääsi eri perspektiivistä. On aika suunnitella tulevaisuutta. Ole rohkea!

En ole hakenut uutta virkaa; virat eivät ole minun  juttuni; pariakymmentä olen hakenut mutta yhtä monta kertaa jäänyt valitsematta, edes haastatteluun ei kuntien tai valtion virkoihin ole kutsua tullut. Ei myöskään seurakunnan - ovatko nekin virkoja? Kai, ainakin kovin jäykkää ja virastomaista on siellä tuntunut olevan, kun töitä hakee. Seurakuntalaisena kaiken näkee toki ihan toisin - ja se on hyvä, tietenkin.

Olen pääsääntöisesti hakenut yksityisen sektorin töihin - ja nyt saamassa työtä siltä saralta.No, työtä ja työtä - ilman palkkaa olen taas lupautunut tekemään töitä puolli vuotta. Silti iloitsen tästä elämänmuutoksesta valtavasti. Ymmärrän jo, että kaikkea ei voi saada, elämässä ylipäätään, ei myöskään työelämässä.

Sain työvoimatoimiston kautta  työvoimapolittisen päättöksen: Pääsen F.E.C. - koulutukseen ja saan työttömyyspäivärahaani vastaan tehdä töitä puoli vuotta yrityksessä jonne olen hakenut. Sinne haettiin oikeastaan ihan varsinaista asiantuntijaa kuukausipalkalla mutta työnantaja valitsi minut parin sadan hakijan joukosta koska tulen sinne ilman palkkaa. Minulla oli kuulemma parhaat referenssit - ja sitten vielä bonuksena tämä halpa hinta josta työnantaja iloitsi vilpittömästi. Tulojen pieneneminen ja ankara kulukuuri rasittaa - silti pitäisi tulosta tehdä. Se on näinä ankeina aikoina iso etu, että saa henkilön töihin ilman palkkavelvoitetta, sanooi kukin kolmesta päälliköstä ja johtajasta jotka kanssani keskustelivat. Minun "palkkaamiseni" maksaa vähemmän kuin yksi kuukausipalkka olisi muutoin maksanut.

Itse mietin, olisinko saanut työn,  jos en olisi tullut ilmaiseksi - mutta sitä en saa koskaan tietää. Enkä aio sitä sen enempää miettiäkään. On miten on - teen homman ja toivon tekeväni itseni tärkeäksi puolen vuoden aikana - ehkä saan sitten joululahjaksi työpaikan palkalla!

Ilmanmuuta se, että sanoivat, että olen paras hakija, ilahduttaa itseäni tosi paljon. Nyt vain täytyy lunastaa lupaus: olla hyvä ja tehdä työ kunnolla. Paremmin kuin kukaan muu!

Minulle pidetään kaksi kehityskeskustelua ja määritellään työn tavoitteet tarkasti. Ennen joulua saan tietää, pääsenkö töihin ihan oikeasti tämän palkattoman koeajan jälkeen. Tiedän, että vain ihan muutama tällaiseen työllistämiskoulutukseen mukaan pääsevä työllistyy, mutta onhan tämä mahdollisuus jota ei voi olla käyttämämttä! Saan joka tapauksessa kokemusta ja saan olla osa työ-yhteisöä. Saan oman paikkani maisemakonttorin pöytärivistä ja minulle laitetaan tietokone kuntoon.

Olen innoissani! Elämä hymyilee! Ainut murhe nyt on, kuinka saan rahat riittämään vielä matkakuluihinkin; niihin saa toki avustusta 9 euroa päivältä - mutta matkakulut päivässä ovat tuplasti enemmän. Ehkä tuokin järjestyy!

1 kommentti:

  1. Onneksi olkoon!!! Olen tosi iloinen puolestasi! Itse pääsin juuri koulutukseen ja vaikka se lyhyt juttu onkin, niin olen innoissani siitä. Elämä hymyilee :-)

    VastaaPoista